Pyhittäjä Maksimos Tunnustajan muisto 21. tammikuuta

Kirkkovuosi | 20.01.2016

Konstantinopolilaista munkkia kutsutaan perustellusti bysanttilaisen teologian isäksi.

Ortodoksinen kirkko on pyhittänyt tammikuun 21. päivän pyhittäjä Maksimos Tunnustajan muistolle.Vuonna 662 kuollut pyhittäjä Maksimos oli konstantinopolilainen munkki ja teologi, jonka käsitykset olivat syvästi kiinni ortodoksisessa askeettisessa elämässä.
Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja opettaa, että kilvoittelijan elämä toteutuu Kristuksessa. Kuuliaisuus johtaa hänet yhteyteen Kristuksen kanssa. Jumalalliset hyveet muokkaavat kilvoittelijan mielen Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen.
Pyhittäjä Maksimos Tunnustajan teologinen opetus on empiiristä. Ihminen on todellisesti ihminen vain, jos hänellä on elävä suhde Jumalaan ja lähimmäisiin. Lähimmäisten rakastaminen on sielun terveyden merkki, joka osoittaa että ihminen on aloittanut vapautumisensa itserakkaudesta.
Askeettinen elämä merkitsee puolestaan ihmisen tahdon uudistumista. Aito rakkaus Jumalaan karkottaa kilvoittelijasta himot. Jumalan rakastaminen merkitsee, että kilvoittelija valitsee Hänet eikä langennutta maailmaa. Kun kilvoittelijan mieli kiintyy Jumalaan, hän alkaa pitää näkyvää maailmaa arvottomana.
Toiset himot ovat ruumiillisia, toiset ovat sielullisia. Ruumiilliset himot saavat kiihokkeensa ihmisen omasta lihasta, sielullisten himojen kiihokkeet ovat peräisin ihmisen ulkopuolelta. Pyhittäjä Maksimoksen mukaan rakkaus ja itsehillintä vapauttavat ihmisen molemmista, sillä rakkaus karkottaa sielulliset ja itsehillintä ruumiilliset himot.
Koska perimmäinen syy himojen maailmaan on Jumalan unohtamisessa, himojen parantaminen täytyy aloittaa uskolla. Usko merkitsee ihmisen paluuta Jumalan jatkuvaan muistamiseen.
Pyhä apostoli Paavali kehottaa meitä olemaan kärsivällisiä uskossa, iloisia toivossa ja kestäviä rukouksessa (vrt. Room. 12:12), että hyvää tekevä jumalallinen ilo asuisi aina meissä. 
Hyveelliselle elämälle luonteenomaista on usko Jumalaan, oikea tieto Hänestä, elämän puhtaus ja hyvä omatunto. Hyveellinen elämä on kuninkaallinen valtatie (4. Moos. 20:17).
Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja painottaa, että jumalalliset hyveet irrottavat mielen himoista: hengelliset tutkistelut puolestaan vapauttavat sen himottomista mielikuvistakin. Ja puhdas rukous kohottaa ihmismielen Jumalan eteen.
Kun mieli on puhdas, se muuttaa kaikki vastaanottamansa mielikuvat hengelliseksi tutkiskeluksi. Ihminen joka on harjaantunut jumalallisissa hyveissä ja saavuttanut Jumalan tuntemisen rikkauden, näkee asiat himottomasti eli sellaisina kuin ne luonnostaan ovat. Silloin mieleen kohoaa vain yksinkertaisia mielikuvia, joihin ei liity himollisia aineksia.
Kilvoittelijan mielen paluu sydämeen saavutetaan erityisesti mielen rukouksessa, kun mieli vapautuu kaikenlaisista maailmallisista ajatuksista ja ideoista. Silloin ihminen rukoilee Jumalaa ilman ulkopuolisia häiritseviä tekijöitä. Mielen puhdistuminen on tärkeää, koska sillä tavoin kilvoittelija ottaa vastaan Jumalan tuntemisen. Mielen palaaminen sydämeen merkitsee mielen ja sydämen yhdistymistä.
Rovasti Jarmo Hakkarainen
20.1.2016