Tiistaiseuratoiminta jatkuu vilkkaana

Ajankohtaista | 14.01.2016

Ensimmäinen tiistaiseura perustettiin Sortavalassa 130 vuotta sitten.

Turun tiistaiseurakin on ehtinyt jo 85 vuoden ikään.
Ihmiset kokoontuvat kirkkokahveille, osallistuvat kirkon ympäristön tai hautausmaan siivoustalkoisiin tai tekevät muuta vapaaehtoistyötä – ortodoksisten seurakuntien piirissä näitä toimintoja koordinoivat usein tiistaiseurat.
 
Tiistaiseurat kutsuvat seurakuntalaisia myös kokoontumisiin, joissa ortodoksisuuden hengessä käsitellään uskon asioita, suunnitellaan tulevaa toimintaa ja vaihdetaan kuulumisia.
 
Kuluvana vuonna tulee kuluneeksi 130 vuotta tiistaiseuratoiminnan alkamisesta. Toiminta syntyi ortodoksisten naisten keskustelu- ja ompelupiireistä, joissa harjoitettiin hyväntekeväisyyttä ortodoksisessa hengessä. Ensimmäinen tiistaiseura perustettiin Sortavalaan. Kokoontumiset vuonna 1886 aloittaneessa naistenpiirissä vietettiin iltoja hengellisten kirjojen lukemisen ja niistä keskustelemisen parissa. Keskustelun lomassa naiset ompelivat ja kutoivat vaatteita köyhille koululaisille ja muille tarpeessa oleville. Nimi "tiistaiseura" keksittiin vasta myöhemmin kokoontumispäivän mukaan.
 
Sotien jälkeen myös tiistaiseuroilla oli edessään uusi tehtävä. Karjalan alueelta evakuoidut ortodoksit hajasijoitettiin ympäri maata. Omalta osaltaan tiistaiseuratoiminta auttoi ortodokseja ylläpitämään omaa uskonnollista identiteettiään uudessa ympäristössä. Tiistaiseuroihin kokoonnuttiin perheittäin: pidettiin työiltoja, muisteltiin rakkaita kotiseutuja, laulettiin Vaeltajan lauluja, rukoiltiin papin johdolla tai maallikkovoimin. Jälleenrakennusajalla tiistaiseuralaiset olivat aktiivisesti mukana myös uusien pyhäkköjen rakentamisessa ja kaunistamisessa.
 
Toiminnan painopistealueet ovat siis vaihdelleet vuosien varrella huomattavasti, olosuhteiden muutoksia myötäillen. Tiistaiseurat ovat kuitenkin olleet alusta asti merkittävä osa Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunnan toimintaa – ja ovat sitä yhä.
 
Tänä vuonna Pyhän Sergein ja Hermanin Veljekunta juhlistaa tiistaiseurojen kunnioitettavaa taivalta teemalla Tiistaiseura – mahdollisuuksien keidas. Teemassa yhdistyvät toiminnan kaksi keskeistä elementtiä: jäsenistönsä hengellisinä ja sosiaalisina keitaina toimivat tiistaiseurat ovat voimanlähteitä myös seurakunnille, joiden paikallista toimintaa ne tukevat ja ylläpitävät. Juhlavuoden päätapahtuma eli Veljeskunnan vuosijuhlat järjestetään Jyväskylässä 14.-16. lokakuuta. 
 
Tiistaiseuratyö on lähitoimintaa. Seurakunnat ovat alueellisesti laajoja ja juuri tähän tiistaiseura tarjoaa ratkaisun: sen turvin moni seurakunnan paikallisyhteisön käytännön asia hoituu ja sen piirissä syntyy ortodoksishenkistä yhteenkuuluvuuden kokemusta. Yhteisöllisyyden vahvistaminen palvelee paitsi seurakuntalaisia, myös seurakunnan työntekijöitä. Eräs seurakuntapappi onkin kuvannut tiistaiseuralaisia lähimmiksi työtovereikseen.
 
Tiistaiseurojen toiminnassa on mukana myös ei-ortodokseja. Osa heistä on löytänyt tiensä tiistaiseuraan ortodoksiseen kirkkoon kuuluvan perheenjäsenen kautta, jotkut taas kokevat ortodoksisen elämäntavan muuten vain itselleen läheiseksi. Joillekin tiistaiseuratoiminta on myös askel kirkon jäsenyyteen. Tämä ei olekaan ihme, sillä tiistaiseura on usein myös portti ekumeeniseen ajatteluun. Monet tiistaiseurat osallistuvat aktiivisesti paikallisiin ekumeenisiin tapahtumiin.
 
Tiistaiseurojen määrä on vaihdellut vuosikymmenten saatossa huomattavasti. Enimmillään niitä lienee ollut 1960-luvun alkupuolella, kokonaista 145, enin osa Pohjois-Karjalassa ja Savossa. 
 
Tänä päivänä maassamme toimii noin 70 aktiivista tiistaiseuraa. Joka seurakunnassa toimii joko yksi tai useampia tiistaiseuroja.
Tiistaiseurojen kokonaismäärä on silti edelleen lievässä laskussa, sillä muuttoliike kasvukeskuksiin on jatkunut jo yli puoli vuosisataa: monet ennen vilkkaat kylät ovat yhä vain harvenevan asujaimiston koti. Taajamissa tiistaiseurat voivat yleensä hyvin ja ne löytävät yhä uusia toimintamuotoja. 
 
Tiistaiseurat elävät tässä ajassa: toiminta muotoutuu sen mukaan, mikä on seuran aktiivisten jäsenten tulevaisuuden visio. Tämä on luonnollinen lähtökohta, jos tavoitteena on pitää yhdistyksen toiminta elinvoimaisena. Ortodoksisuuden henki läpäisee kuitenkin kaikkea, mitä tiistaiseuran piirissä tapahtuu. Työt ja kokoontumiset aloitetaan ja päätetään rukouksella.
 
Monilla tiistaiseuroilla on pitkät perinteet, jotka saattavat ulottua sukupolvien taakse. Esimerkiksi Jyväskylän tiistaiseura jatkaa Sortavalan tiistaiseuran perinteitä. Lieksan ja Turun tiistaiseurat viettivät viime vuonna 85-vuotisjuhliaan. Helsingin tiistaiseuran juuret ovat 1920-luvussa.
 
Rakkaus kirkkoa kohtaan on elähdyttänyt menneiden ikäpolvien harjoittamaa toimintaa. Rukousyhteys näihin tuonilmaisiin siirtyneisiin sisariin ja veljiin tukee näkymättömästi toimintaa tänäkin päivänä.
 
Tiistaiseurat ovat Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunnan alaosastoja. Kaikki ovat tervetulleita mukaan oman seurakuntansa tiistaiseuratoimintaan. Jos tiistaiseura kokoontuu liian kaukana omalta paikkakunnalta, mikään ei estä aktiivista ryhmää perustamastan uutta. Lisätietoa tiistaiseurojen toiminnasta löytyy seurakuntalehdistä (Aamun Koitto, Ortodoksiviesti, Paimen-Sanomat, Kupoli) ja seurakuntien kotisivuilta.
 
Teksti: Sergius Colliander ja Maria Hattunen
 
Kuva: Leena Haapala-Lindholm
 
14.1.2016