Kirkkomme tuorein pappi

Ajankohtaista | 04.06.2014

Piispa Arseni vihki 1.6. Kajaanissa papiksi Reijo Marjomaan. Isä Reijo kertoo omasta tiestään kirkon palvelijaksi.

Nikean I kirkolliskokouksen pyhien isien sunnuntaina Oulun metropoliitan tehtäviä hoitava Joensuun piispa Arseni vihki diakoni Reijo Marjomaan papiksi Kajaanin Kristuksen kirkastumisen kirkossa.
 
Isä Reijo on syntynyt vuonna 1956 Haapavedellä ja työskennellyt Puolustusvoimien palveluksessa 1976-2005. Vuodesta 2006 hän on hoitanut Kajaanin ortodoksisen seurakunnan kansliaa. Lukijaksi ja alidiakoniksi isä Reijo vihittiin vuonna 2012 ja diakoniksi 2013. Kahden lapsen isän mottona on: Ilman rakkautta kaikki on turhaa.

Isä Reijo kertoo omasta tiestään kirkkoon ja pappeuteen omin sanoin:
"Vesi sataa taivaalta pisaroina maahan, muodostaa ensin pieniä puroja, sitten isompia jokia ja lopulta päätyy valtamereksi. Aloitan kertomisen siitä kun pieni puro laski jokeen. Jäin eläkkeelle puolustusvoimista 31.12.2005 ja heti vuoden 2006 alusta otin vastaan Kajaanin ortodoksisen seurakunnan pääkirkon isännöitsijän tehtävät. Samana vuonna syksyllä aloitin Kajaanin seurakunnan kanslianhoitajana edeltäjäni irtisanouduttua tehtävästään. Alttaripalvelijan tehtävissä ja isännöitsijän tehtävissä tunsin olevani oikeassa paikassa. Palvelin kirkossa erittäin motivoituneena. Kansliahoitajana kohtaan seurakuntalaisten ilot ja surut päivittäin. Mm. kuolleen omaiset kohtasivat kirkkoherranvirastossa useimmiten ensimmäisenä juuri kanslianhoitajan. Huomasin, että osaan heitä lohduttaa ja tukea. Halusin lisää tietoa tähän palvelutehtävään ja luin paljon hengellistä ortodoksista kirjallisuutta. 
Seurakuntalaiset ja seurakuntani papisto rohkaisivat hakeutumaan Valamon opiston kursseille. Aloitin kellonsoittajakurssista 2007. Lukijakurssin jälkeen toimin lukijana ja laulajana noin kolme vuotta, jona aikana jumalanpalvelusten tekstit avautuivat entistä paremmin. Jatkoin opiskelua Valamon opiston kursseilla sekä teoriaopetuksessa että käytännön harjoituksissa. Suoritin ns. diakoni-pappi kurssikokonaisuutta noin neljä vuotta. Mielestäni erittäin laadukasta ja syvällistä opetusta antoivat mm. TT Hannu Pöyhönen teorialuennoillaan ja rovasti Stefan Holm käytännön harjoituksissa. Pyhiinvaellusmatka Pyhälle Athos vuorelle syksyllä 2012 teki minuun syvän vaikutuksen.
Ristinkumartamisen sunnuntaina 2012 metropoliitta Panteleimon vihki minut lukijaksi, Pyhän Andreaksen praasniekassa Rovaniemellä alidiakoniksi ja Herran Jerusalemiin ratsastamisen juhlassa 2013 Kajaanissa diakoniksi. Kirkkoherra Andreas Larikan esityksestä Oulun metropoliitan tehtävien hoitaja KS Joensuun piispa Arseni vihki minut papiksi 1.6.2014 Pyhien isien sunnuntaina.
Minä en koskaan oikeastaan ole suunnitellut ryhtyväni papiksi tai esittänyt vihkimystä. Näin jälkikäteen huomaan kasvaneeni tehtävään ja koko taival vuodesta 2005 lähtien on tapahtunut siten, että edessäni on avautunut ovia, joista olen kävellyt sisälle tai minut on kutsuttu sisälle. Tietenkin mietin pitkään, otanko pappisvihkimyksen. Harkitsin sitä hyvin tarkkaan ja päädyin tähän siitä syystä, että uskon pystyväni palvelemaan Kirkkoa ja ihmisiä myös pappina. Keskustelin asiasta myös Raakel-puolisoni kanssa. Hän on aina ymmärtänyt, tukenut ja kannustanut minua matkallani. Jatkan kanslianhoitajan niin pitkään kuin sitä halutaan ja pappina niin kauan kuin minussa voimia riittää. Olen nyt 57-vuotias ja omasta mielestäni hyväkuntoinen. Jos Luojani suo, minulla on vielä paljon annettavaa.
Palaan ajassa taaksepäin pienelle purolle. Ollessani nuori varusmieskouluttaja 70-luvun lopulla, minä sain moitteita esimiehiltäni ja työtovereilta varusmiesten liian hellävaraisesta kohtelusta. Minä en suostunut simputtamaan varusmiehiä, mikä oli siihen aikaan yleistä. Siihen aikaan hoettiin kuin mantraa: ”hiki säästää verta”. En siihen uskonut, vaan uskoin, että inhimillisellä tavalla, hyvällä opettaen ja ohjaten päästään parhaaseen oppimistulokseen. Onneksi ajat ovat muuttuneet
Kävi sitten niin, että 90-luvun alussa siirryin Pääesikunnan Tutkintaosastoon, jonka tehtävänä oli mm. tutkia Puolustusvoimissa tapahtuvia rikoksia. Näistä rikoksista suurimpia määrällisesti olivat esimiesten tekemät alaisiin kohdistuvat rikokset eli simputukset ja muut väärinkäytökset. Minusta oli tullut simputtajien pahin vihollinen, niin kuin usein sanottiin. 
Sain Poliisi AMK:ssa hyvän koulutuksen ihmisten kohtaamiseen ja ihmisten ”lukemiseen”. Rikoksen tehneen tekemä tunnustus muuten muistuttaa kovasti katumuksen mysteerioita vaikutuksiltaan tunnustajaan. Näin suuren helpotuksen, kun tunnustuksen jälkeen ihminen vapautui kuin suuren taakan alta. Tämänkin työn hoidin tehokkaimmin rakkaudella.
Edellisen kerron sen takia, että edelleen uskon inhimillisyyteen ja lähimmäisen rakkauteen ja hyvän voimaan. Pahaan pitää vastata aina hyvällä ja sillä hyvyyteen on vaikea vastata pahuudella. Ihmisiä rakastava Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus on tästä meille esimerkkinä.
Kiitospuheessani seurakuntasalissa avasin hivenen tätä rakkauden teemaa, joka luulen olevan ainakin aluksi johtava teema opettaessani ja toimiessani pappina. Ensimmäisen liturgia toimitan kirkkoherran valvonnassa Pyhän Kolminaisuuden päivänä Kajaanin Kristuksen kirkastumisen kirkossa, joten alku ei voisi olla juhlavampi. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta teen parhaani ollakseni saamani luottamuksen arvoinen ja ollakseni Jumalalle kunniaksi."
Piispa Arsenin vihkimisen yhteydessä pitämän puheen ja isä Reijon kiitospuheen voit lukea tästä.
4.6.2014