Mirhantuojien sunnuntai

Kirkkovuosi | 02.05.2014

Toisena sunnuntaina pääsiäisestä Kirkko muistaa Joosef Arimatialaista sekä naisia, jotka ensimmäisinä todistivat Kristuksen tyhjän haudan ihmettä.

Pääsiäiskauden toinen sunnuntai (4.5.) kantaa mirhankantajien nimeä. Mirhantuojanaiset todistivat ensimmäisinä Kristuksen ylösnousemisesta.
Jeesus Kristus kuoli päivänä, jolloin oli alkamassa juutalaista pääsiäistä edeltävä suuri sapatti. Koska silloin ei ollut lupaa jättää ruumiita ristille, Joosef Arimatialainen pyysi Pilatukselta lupaa ottaa Jeesuksen ruumiin haudatakseen sen itselleen varattuun uuteen kalliohautaan. Sapatin vuoksi ei ollut aikaa kuljettaa ruumista Öljymäelle, jossa sijaitsi juutalaisten yleinen hautausmaa. Siksi Jeesuksen ruumis sijoitettiin Golgatan lähellä olevaan yksityiseen perhehautaan.
Koska hautausta ei ollut toimitettu kaikkien juutalaisten perimmäistapojen mukaan, naiset riensivät haudalle voidellakseen Herran ruumiin valmistamillaan yrttivoiteilla heti sapatin päätyttyä. Kaikki evankeliumit kirjoittavat mirhantuojanaisista. Heidän nimensä ja lukumääränsä vaihtelee, mutta kaikissa evankeliumeissa on yhteistä se, että ylösnousemuksen ensimmäisiä todistajia olivat naiset.
Mirhantuojien sunnuntaina Kirkossa luetaan Markuksen evankeliumista kohta, joka kuvaa ensimmäisen pääsiäisen tapahtumia (Mark. 15:43–16:8):
"Silloin saapui paikalle arimatialainen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus hämmästyi kuullessaan Jeesuksen jo kuolleen. Hän kutsutti sadanpäällikön luokseen ja kysyi, oliko Jeesus todella jo kuollut. Sadanpäällikön vahvistettua asian hän suostui luovuttamaan ruumiin Joosefille. Joosef osti pellavavaatteen, otti Jeesuksen ristiltä, kääri hänet vaatteeseen ja pani hänet valmiiseen kalliohautaan. Hautakammion ovelle hän vieritti kiven. Magdalan Maria ja Joosefin äiti Maria katsoivat, mihin Jeesus haudattiin.   Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: "Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?" Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: "Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'"
Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät."
Mirhantuojien sunnuntain teksteissä korostetaan näiden henkilöiden kautta Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Myös Kristuksen hautaamista muistellaan ”Kunniallinen Joosef” -hymnillä, joka kuuluu Suuren lauantain teksteihin. Mirhantuojanaisia muistellaan kaikissa sunnuntai-liturgioissa.
Mirhantuojien sunnuntain tropareissa kiteytyy päivän sanoma:
Tultuasi alas kuolemaan, sinä kuolematon Elämä, kuoletit helvetin jumaluutesi kirkkaudella. Ja kun kuolleetkin manalasta ylös herätit, silloin kaikki taivaalliset voimat julistivat: Elämänantaja Kristus, meidän Jumalamme, kunnia olkoon sinulle.
Kunniallinen Joosef, otettuaan puun päältä sinun puhtaimman ruumiisi, käärittyään puhtaaseen liinavaatteeseen ja peitettyään tuoksuvilla yrteillä, pani sen uuteen hautaan. Mutta sinä, Herra, nousit ylös kolmantena päivänä antaen maailmalle suuren laupeutesi.
Mirhaa tuoville naisille ilmestyi haudan luona enkeli ja lausui: Mirhavoiteet sopivat kuolleille, mutta Kristus on kuolemalle vieras. Ja te julistakaa: Herra on noussut kuolleista antaen maailmalle suuren laupeutensa.
2.5.2014