Patriarkka Bartolomeoksen pääsiäistervehdys

Kirkkovuosi | 19.04.2014

"Ylösnousemus ja elämä ovat Jeesuksen Kristuksen lahjoja; Valkeus, joka säteilee kaikille." Hänen Pyhyytensä Ekumeenisen patriarkan tervehdys pääsiäisenä 2014.

Jumalan armosta Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispan ja Ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen tervehdys koko Kristuksen Kirkolle, jolle toivotamme armoa, rauhaa ja laupeutta kirkkaudessa Ylösnousseelta Kristukselta. 

Kristus nousi kuolleista!
Tulkaa, veljet ja lapset Herrassa, ottakaa vastaan valo sammumattomasta Fanarin Valkeudesta, ortodoksien pyhästä keskuksesta, ja kantakaamme kaikki yhdessä kunniaa Kristukselle, joka on noussut kuolleista.
Opetuslasten tunnelmat Herran ristiinnaulitsemisen jälkeen olivat synkät, sillä Herran ristinkuolema oli haihduttanut toivon siitä että he vielä hallitsisivat yhdessä Hänen kanssaan. He olivat mieltäneet Jeesuksen Kristuksen kuninkaallisen saapumisen Jerusalemiin Lasaruksen kuolleista herättämisen ja viiden tuhannen miehen ruokkimisihmeen jälkeen alkusoittona sille, että maallistunut valta kukistettaisiin heidän kauttaan. Kahden opetuslapsen äiti oli jopa pyytänyt, että hänen poikansa saisivat istua Herran oikealla ja vasemmalla puolella kun Hän ottaisi vallan. Kaikki tämä kuitenkin haihtui lapsellisten kuvitelmien lailla Jeesuksen Kristuksen järkyttävän teloituksen myötä.
Sunnuntaiaamuna mirhantuojanaiset löysivät haudan tyhjänä ja kuulivat enkelin sanat: "Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista." Pian he kohtasivat Hänet ylösnousseena, mutta heidän ei ollut lupa koskettaa Häntä. Tämä yllättävä käänne sai Jeesuksen läheiset ihmettelemään mitä seuraavaksi tapahtuisi. He eivät saaneet vastausta välittömästi, vaan heidän täytyi odottaa kärsivällisesti kunnes he saisivat Voiman korkeudesta. Totellen käskyä he odottivat kunnes Pyhä Henki helluntaina laskeutui alas ja ilmoitti heidän uuden tehtävänsä koko täyteydessään. Heidän tehtäväkseen ei annettu yhden kansakunnan vapauttamista toisen kansakunnan orjuudesta; sen sijaan opetuslapset saivat kutsun vapauttaa koko ihmiskunnan pahuuden ruhtinaan orjuudesta ja pahuudesta itsestään. Tämä tehtävä oli paljon suurempi ja täysin erilainen kuin se mistä he olivat uneksineet.
Vaikka käsittämätön käsky julistaa ihmisille pelastusta kuoleman orjuudesta yllätti opetuslapset, he vastasivat kutsuun innolla julistaen ilosanomaa kaikkialla pelastaen lukemattomia kuolemasta – yhä tänäänkin. Kristus on herätetty kuolleista esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet, ja Hän tarjoaa jokaiselle ylösnousemuksen ja ikuisen elämän lahjaa, elämän, joka ei ole turmeluksen alaista, sillä ihmisen tila ylösnousemuksen jälkeen on samanlainen kuin Jumalan enkelien taivaassa: meillä ei siellä ole enää lihallista ruumista, vaan hengellinen.
Saamme esimakua tästä siunatusta ylösnousemuksen tilasta jo nyt mikäli kannamme lihallista pukuamme välttäen kuoleman makua – mikä on loittonemista Jumalan rakkaudesta – siirtyen lihallisen ruumiimme kuolemasta hengellisen ruumiimme korkeampaan elämään Herran persoonan rakkaudellisen tuntemisen kautta, Hänen tuntemisensa, joka on yhtä kuin iankaikkinen elämä.
Niinpä emme vain odota kuolleiden ylösnousemusta jonakin tulevaisuuden tapahtumana, vaan olemme osalliset siitä jo nyt iloiten ja riemuiten yhdessä pyhän Johannes Krysostomoksen kanssa: "Kuolema, missä on pistimesi? Tuonela, missä on voittosi?" (1 Kor 15:55) Meidät on herätetty kuolleista Jeesuksen Kristuksen kanssa, ja koemme siksi lopunajat jo tämän hetken todellisuutena sekä tämän hetken jo lopunaikoina. Ylösnousemus lävistää olemuksemme täyttäen meidät ilolla niin kuin opetuslapset heidän julistaessaan Herran ylösnousemuksesta.
Jatkamme apostolien työtä välittäen Ylösnousemuksen sanomaa maailmalle. Julistamme, ettei kuoleman tule saada sijaa elämässämme, sillä se ei tuo mitään hyvää ihmiskunnalle. Ne, jotka yrittävät parantaa yhteiskunnan elämää surmaten lähimmäisiään eivät tee palvelusta eläville – pikemminkin he levittävät kuolemaa ja kaivavat omaa hautaansa.
Kuoleman ja pimeyden rummut soivat ajassamme raivokkaasti. Jotkut uskovat, että lähimmäisen elämän tuhoaminen on ylistettävä ja hyödyllinen teko, mutta he erehtyvät suuresti. Valitettavasti heikoimpien tuhoaminen ja tukahduttaminen vahvojen toimesta dominoi tämän päivän sekulaaria maailmaamme. Olemme usein järkyttyneitä siitä julmuudesta ja myötätunnon puutteesta, jota maailman ohjaksissa olevat harjoittavat – kuvitellen, että he todellakin hallitsevat maailmaa.
Ristinkuolemallaan Kristus kuitenkin käänsi valtarakenteet ylösalaisin ja asetti Ristinsä kaiken huipulle. Kristus on Korkein, sillä Hän on kärsinyt enemmän kuin yksikään toinen. Maailmassa ei ole ketään, joka olisi kärsinyt enemmän kuin jumalihminen Kristus: "Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niiden, jotka taivaissa ovat, että niiden, jotka maan päällä ovat, ja niiden, jotka maan alla ovat." (Fil 2:7–10)
Ihmiskunnan historiassa me usein näemme kuoleman pimeiden voimien hallitsevan, vääryyden voittavan oikeuden, vihan ja kateuden kukistavan rakkauden – näemme kuinka ihmiset valitsevat mieluummin helvetillisen vihan kuin ylösnousemuksen Valkeuden. Huolimatta ihmisyhteisöjen kiistämättömästä teknologisesta edistymisestä sekä ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden julistuksista, rotuun ja uskontoon perustuva syrjintä hyökyy yhä maailmassamme aiheuttaen vaarallisia jännitteitä, jotka lisäävät entisestään kuoleman, tuonelan ja pahuuden valtakunnan mahtia. Valitettavasti ihmiset eivät kykene sietämään lähimmäistensä erilaisuutta ja monimuotoisuutta rodun, uskonnon, poliittisten tai yhteiskunnallisten näkemysten suhteen.
Historia on kuitenkin osoittanut, ettei mitään todellista edistystä saavuteta ilman Jumalaa. Mikään yhteisö ei voi todella edistyä ja olla onnellinen jos sen sisällä ei ole vapautta. Todellinen vapaus saavutetaan vain pysymällä Jumalan läheisyydessä, minkä 1900-luvun historia traagisesti osoittaa. Ihmiskunta kohtasi hirveyksiä jotka saivat alkunsa Keski-Euroopasta ja vaativat miljoonien ihmisten hengen toisen maailmansodan ja rotuvainojen tähden. Samaan aikaan Itä-Euroopassa koettiin kauhuja samassa mittakaavassa, jota niin sanotut edistykselliset voimat kylvivät vapauden nimissä. Vailla Kristusta olevan ihmiskunnan versona puhjennut totalitarismi ei tunnusta erilaisia poliittisia näkemyksiä, ja sen lopputuloksena on tuho ja kuolema.

Edellä mainitut esimerkit vahvistavat, että kaikki yritykset saavuttaa vapaus ilman Jumalaa on tuomittu päättymään traagisesti. Tähän pimeyden voimien dominoimaan todellisuuteen Kirkko vastaa Ylösnousseen Kristuksen armolla ja voimalla. Hän, "joka kantoi meidän kipumme ja otti taakakseen meidän sairautemme" (Jes 53:4), tarjoaa ylösnousemuksensa kautta varmuuden siitä että kuolema on voitettu.
Ylösnousemus ja elämä ovat Jeesuksen Kristuksen lahjoja; Valkeus, joka "säteilee kaikille" (2 Kor 4:6). Kunnioittakaamme tätä lahjaa. Kiittäkäämme sen Antajaa, joka ihmiseksitulemisensa kautta loisti maailmassa ja on lahjoittanut meille ylösnousemuksen valkeuden. Ottakaamme vastaan valo sammumattomasta Elämän Valkeudesta; ottakaamme vastaan ylösnousemuksen lahja ja huutakaamme sydämemme pohjasta: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi! Kansat iloitkoot ja riemuitkoot! (Ps 67:5)
***
Pyhänä Pääsiäisenä 2014
+ Konstantinopolin Bartolomeos
Palava esirukoilijanne Jumalan edessä
19.4.2014