Piispa Aleksin kuolemasta 30 vuotta

Ajankohtaista | 21.01.2014

Piispa Arsenin kirjoitus Joensuun piispa Aleksin (1941–1984) elämänvaiheista.

Piispa Aleksi, siviilinimeltään Pertti Rantala, syntyi Liperin Korpivaaran kylässä 13. huhtikuuta 1941 perheen ollessa evakkotaipaleella. Poika oli Impilahden Ruokojärveltä kotoisin olleiden vanhempiensa esikoinen. Sodan päätyttyä Rantalat asettuivat asumaan Heinävedelle, jossa Pertin isä Aleksi oli töissä rautateillä ja äiti Anna, omaa sukuaan Kolju, hoiti kotia. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä Seija-tytär.
Koulunkäynnin Pertti Rantala aloitti Heinäveden Vihtarissa. Lapsuutta varjosti näkövamma, johon ei löytynyt apua lääkäreiltä. Heikko näkö ei kuitenkaan estänyt opiskeluintoa ja Pertti oli ahkera lukemaan. Hengellinen elämä ja uskonnolliset kysymykset kiinnostivat poikaa jo lapsena. Seurakunnan kirkko oli Varkaudessa saakka, mutta Valamon luostari oli lähempänä kotia ja poika pääsi sinne pyhiinvaellukselle vanhempiensa mukana.
Syksyllä 1960 alkoivat opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa. Kahtena kesänä Pertti vietti koko lomansa Valamossa. Hän toimi siellä kanttorina ja opetteli slaavinkieltä sekä valamolaisia sävelmiä. Teologian opinnot päättyivät keväällä 1966. Rantala hakeutui töihin Jyväskylään. Hän toimi seurakunnan alueen uskonnonopettajana vuoteen 1973 saakka. Sen jälkeen hän hakeutui musiikillisesti lahjakkaana toisen valvontapiirin matkakanttoriksi Ilomantsiin.
Vuoden 1980 tammikuussa Pertti Rantalan elämä muuttui täysin, kun kirkolliskokous valitsi hänet Joensuun piispan virkaan. Ennen ehdolle asettumistaan Rantala punnitsi tarkoin mahdollisuuksiaan selviytyä tulevista tehtävistä. Saatuaan rippi-isältään igumeni Simforianilta siunauksen ja kehotuksen antautua Jumalan tahdon varaan, hän suostui ehdolle. Vaalin tuloksen selvittyä Pertti Rantala vihittiin munkiksi Uudessa Valamossa ja hän sai nimekseen Aleksi pyhän Aleksios Jumalanmiehen mukaan. Parin kuukauden sisällä vihkimykset jatkuivat, ensin diakoniksi ja papiksi, sitten ylentäminen arkkimandriitan arvoon ja lopulta 2. maaliskuuta piispaksi vihkimys Kuopion pyhän Nikolaoksen katedraalissa.

 
Piispan virka-asunnoksi osoitettiin jo opiskeluajoista Aleksille tutun Suokadun talon ylimmän kerroksen asunto. Keväällä 1983 oli edessä vastentahtoinen muutto Joensuuhun, jonne arkkipiispa Paavali määräsi hänet siirtymään. Kielteisyys väistyi kuitenkin hiljalleen.
Esipaimen Aleksi suhtautui apulaispiispan työhön yhtä huolellisesti ja antaumuksella kuin aiempiinkin tehtäviinsä. Pian vihkimyksen jälkeen helposti lähestyttävä piispa Aleksi sai kirkkokansan arvostuksen ja myötätunnon.

Hän oli erityisen kiinnostunut liturgiikasta ja opetteli poikkeuksellisten jumalanpalvelusten järjestykset ja piispan toimittamien palvelusten koukerot. Piispa paneutui jumalanpalveluksiin niin antaumuksella, että jo kohta vihkimyksensä jälkeen kykeni opastamaan papistoa. Piispa Aleksi oli luonteeltaan viaton ja hänellä oli hyvä huumorin taju.
Vakava sairaus katkaisi apulaispiispa Aleksin lupaavasti edistyneen uran. Keväällä 1983 hänellä todettiin imusolmukesyöpä, joka koetettiin parantaa radikaalilla leikkauksella. Leikkaus ei kuitenkaan parantanut tautia, sillä syöpä oli ehtinyt tehdä etäispesäkkeitä sisäelimiin. Sädehoitoa ei hänelle voitu antaa etäispesäkkeiden sijainnista johtuen ja sytostaattihoitoa piispa ei kestänyt fyysisesti. Edessä oli valmistautuminen iankaikkiseen elämään.
Kesäkuusta syyskuun alkuun saakka piispa Aleksi oli Valamossa ja osallistui ahkerasti jumalanpalveluksiin, rukoili voimaa kestää sairaus ja nautti usein Herran pyhää ehtoollista.
Syksyn saapuessa sairaus rajoitti yhä enemmän piispa Aleksin elämää ja pakotti jäämään Joensuun virka-asuntoon. Kun nopeasti edennyt sairaus pakotti hänet lopulta vuoteenomaksi, niin ystävät järjestivät esipaimenelle ympärivuorokautisen päivystyksen kipulääkityksen varmistamiseksi.
Kunnioitettu esipaimen sai kuolla toivomuksensa mukaisesti Joensuun virka-asuntoon. Hän antoi henkensä Jumalan käsiin sunnuntaina 22. tammikuuta 1984 kello 18.20. Anna ja Aleksi Rantala saattoivat poikansa ruumiin Uuteen Valamoon ja niin esipaimen pääsi pysyvästi rakastamaansa kilvoituspaikkaan.
Piispa Arseni
Valokuvat: RIISA – Suomen ortodoksinen kirkkomuseo.
22.1.2014