Metropoliitta Ambrosiuksen puhe Karjalan teologisen seuran yleisöillassa Itä-Suomen yliopistolla 31.10. Kuuntele äänite.
Helsingin metropoliitta Ambrosius piti yleisöluennon Karjalan teologisen seuran järjestämässä tilaisuudessa Itä-Suomen yliopistolla 31. lokakuuta otsikolla ”Ortodoksisuus ja huomisen haasteet”.
Puheensa aluksi metropoliitta Ambrosius pohti sitä, mitä annettavaa kirkolla on nykyaikana, ja käsitteli tähän liittyen kolmea ortodoksisen kirkon ominaispiirrettä: kauneutta, pyhyyttä ja mystiikkaa.
– Mystiikan pohjalla on aina mysteeri, ihme, salaisuus, lahja. Meille se on Kolmiyhteisen Jumalan mysteeri, joka tuli osallistuttavaksi ja koettavaksi Kristuksessa.
– Pyhyyttä voi kokea erityisesti jumalanpalveluksessa, jossa ikuisuus, iankaikkisuus ja tämä aika, ovat sisäkkäin. Voimme liturgiassa aistia myös pyhien ihmisten läsnäolon. Ortodoksisen kirkon erityinen panos, myös ekumeenisessa mielessä, onkin juuri sen jumalanpalveluselämän kauneudessa, rikkaudessa ja pyhyydessä.
Monet 2000-luvun haasteet ovat yhteisiä kaikille kirkoille tämän hetken maailmassa.
– Ihmiskuvaan liittyvät kysymykset ovat erittäin ajankohtaisia. Ne konkretisoituvat esimerkiksi kysymyksissä abortista, seksuaalisuudesta ja eutanasiasta. Kysymys kristillisestä ihmiskäsityksestä on ja tulee olemaan meidän aikamme suurin kristillinen kysymys. Mikä on ihminen, mitkä ovat ihmisyyden rajat, mikä ihmisessä on ainutlaatuista ja uniikkia – nämä ovat meidän kysymyksiämme, joihin ei ole mitään on/off -vastauksia.
Myös uskonnon politisoituminen ja fundamendalismi ovat metropoliitta Ambrosiuksen mukaan haasteita, joissa kirkkojen tulee olla tarkkana.
– Sen sijaan uusateismia en näe isona haasteena tai ainakaan uhkana ortodokseille tai muille kirkoille. Isompi kysymys on se, millaista ja minkä muotoista kristillisyys ja uskonnollisuus tulee olemaan. Uskonnollisuus ja hengellisyys ei suinkaan ole kuolemassa, vaan on päinvastoin nousussa, kuten futurologit ovat jo 1970–80-luvuilta saakka ennustaneet.
– Ortodoksisella kirkolla on paljon annettavaa myös koko kulttuurillemme esimerkiksi syvällisen hiljentymisperinteemme ja yksinkertaisemman, askeettisen elämänmuodon välityksellä, mutta meidän itsemme pitäisi ortodokseina olla näissä asioissa ryhdikkäämpiä.
– Kristus ei tullut tekemään maailmaan sitä mikä on helppoa, vaan sitä mikä on totta ja aitoa ja millä on merkitystä. Emme ole kirkkoina sanoneet riittävän selvästi, että vähempikin voisi riittää.
Metropoliitta Ambrosiuksen kokemuksen mukaan Suomi on ekumenian ja kirkkojen välisen yhteyden mallimaa.
– Missään ei kirkkojen välillä ole niin lämpimät ja mutkattomat välit kuin Suomessa, varsinkin tällaisessa tilanteessa, jossa yksi kirkko on suuri ja muut pieniä. Tästä kuuluu kiitos tietysti erityisesti luterilaiselle kirkolle, joka on ollut hyvin avoin muille kirkoille, ja kestänyt miehekkäästi suosion, jota ortodoksinen kirkko on saanut nauttia viimeisen sukupolven ajan.
– Usein vähemmistökirkot ghettoutuvat, mutta Suomessa näin ei onneksi ole käynyt. Kun on terve identiteetti ja terve minuus, se voi välillä vähän rönsyilläkin. Voi olla avoin ja ottaa riskejä, kun pyrkii välittämään kirkon elämännäkemystä ja arvomaailmaa. Ortodoksinen identiteetti ja yhteisöllisyys on vahvaa, jota kirkon näkyvät tunnusmerkit tukevat.
Ekumeenisen dialogin lisäksi metropoliitta Ambrosius korosti puheessaan myös aidon vuoropuhelun merkitystä eri uskontojen välillä.
– Totuus ei ole vain ortodoksisessa kirkossa, sillä Jumala tekee työtään kaikissa kirkoissa ja jopa kirkon rajojen ulkopuolella.
Metropoliitta Ambrosiuksen yleisöluennon Itä-Suomen yliopistolla voi kuunnella kokonaisuudessaan tästä.
Kesto noin 41 minuuttia.
3.11.2013