{"id":10129,"date":"2020-09-11T19:17:05","date_gmt":"2020-09-11T16:17:05","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/?p=10129"},"modified":"2020-09-13T11:41:19","modified_gmt":"2020-09-13T08:41:19","slug":"rakas-paimenemme-rovasti-pekka-timonen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/2020\/09\/11\/rakas-paimenemme-rovasti-pekka-timonen\/","title":{"rendered":"Rakas paimenemme rovasti Pekka Timonen"},"content":{"rendered":"

13.6.1936 Impilahti \u2013 2.7.2020 Liperi<\/h3>\n
\"\"<\/a>
Is\u00e4 Pekka 70-vuotisp\u00e4ivill\u00e4\u00e4n Simolassa 2006<\/figcaption><\/figure>\n

Impilahdella syntyneen Pekka Timosen evakkotaival kulki Pohjanmaan ja Savon kautta Viinij\u00e4rvelle. H\u00e4n varttui nuorukaiseksi Ahonkyl\u00e4ss\u00e4, Taipaleen omana poikana.<\/p>\n

Pekan nuoruuden unelma-ammatti oli veturinkuljettaja. V\u00e4h\u00e4lt\u00e4 piti, ett\u00e4 se olisi toteutunut: p\u00e4\u00e4sykokeissa h\u00e4n ylsi sijalle 18, kun veturimiesten kouluun p\u00e4\u00e4si 15. Lienee t\u00e4ss\u00e4 ollut Jumalan johdatus mukana, mit\u00e4 vahvistaa Pekan my\u00f6hemmin saama ilmestys. Unessa h\u00e4n n\u00e4ki Taipaleen kirkon alttariristin ja kuuli \u00e4\u00e4nen: \u201dT\u00e4t\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 seurata.\u201d<\/p>\n

Pekka aloitti opintonsa pappisseminaarissa kansakoulupohjalta. Luja tahto ja ahkeruus korvasivat puuttuvat valmiudet, ja Pekka selvitti seminaarin kuusivuotisen kurssin.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Eila ja Pekka Ahokyl\u00e4n maisemissa 50-luvun lopulla<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

Vuoden 1957 ONL:n vuosijuhlat Ilomantsissa aloittivat Pekan ja Eilan (os. Sirjonen) yhteisen matkan. Linja-auton moottori keitti, ja paluumatka kesti tuntikausia, kun jokaisen talon kaivosta haettiin j\u00e4\u00e4hdytysvett\u00e4. Alkoipa siin\u00e4 jokin l\u00e4mmet\u00e4 my\u00f6s nuorten rinnassa, ja kohta kirjeet kulkivat tiuhaan Outokummun ja Helsingiss\u00e4 toimineen pappisseminaarin v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a>
H\u00e4\u00e4t helatorstaina 1961 Outokummun ruokoushuoneessa. Vihkipappina is\u00e4 Erkki Piiroinen<\/figcaption><\/figure>\n

Kihlat vaihdettiin 1960, ja vuotta my\u00f6hemmin helatorstaina Pekka seisoi armeijan harmaissa Eilan rinnalla vihkikruunujen alla. Kirkkoherra Erkki Piiroisella olivat suunnitelmat jo valmiina nuoren parin varalle. Kuukauden avioliiton j\u00e4lkeen arkkipiispa Paavali vihki Pekan Polvij\u00e4rven praasniekassa diakoniksi ja Viinij\u00e4rven praasniekassa papiksi. Is\u00e4 Pekan ensimm\u00e4inen leiri Verkkolammella alkoi seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Kun is\u00e4 Erkki 1962 valittiin Joensuun kirkkoherraksi, haki is\u00e4 Pekka Taipaleen kirkkoherraksi ja tuli valituksi. Jotkut vaikutusvaltaiset seurakuntalaiset osoittivat alkuvaiheessa ep\u00e4luottamusta liian nuorena pit\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4isist\u00e4 oloista ponnistavaa kirkkoherraa kohtaan. Ep\u00e4ilij\u00e4t muuttivat mielens\u00e4, kun n\u00e4kiv\u00e4t omistautumisen, jolla is\u00e4 Pekka teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 antautui. Is\u00e4 Pekka muisti aina kiitt\u00e4\u00e4 hyvi\u00e4 luottamushenkil\u00f6it\u00e4, joilta h\u00e4n sai korvaamatonta apua seurakunnan hallinnossa.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Arkkipiispa Paavali vihki is\u00e4 Pekan papiksi Viinij\u00e4rven praasniekassa 1961<\/figcaption><\/figure>\n

Suurin apu is\u00e4 Pekan rinnalla oli puoliso Eila, joka hoiti kanslian, kahvitti seurakunnan ja sen vieraat, hoiti kodin ja kaksi lasta, valvoi is\u00e4 Pekan kotiin iltateht\u00e4vist\u00e4\u00e4n ja keitti iltateet. Is\u00e4 Pekan n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 uurastuksella oli alituisena perustana puolison omistautuminen samalle palvelukselle.<\/p>\n

Taipaleen seurakunnan 430-vuotisessa historiassa is\u00e4 Pekka oli tiett\u00e4v\u00e4sti 28. kirkkoherra. H\u00e4nen 35-vuotinen kautensa (1962-97) on seurakunnan historian pisin. Valtaosan tuosta ajasta, yli 20 vuotta, h\u00e4n toimi seurakunnan ainoana virassa olevana pappina, palvellen j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4isesti paljon nykyist\u00e4 suurempaa seurakuntaa (kauden alussa n. 4000 j\u00e4sent\u00e4). Lomatuuraajana alue laajeni viel\u00e4 Joensuuhunkin.<\/p>\n

Tavanomaisten jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten lis\u00e4ksi is\u00e4 Pekka kiersi ahkerasti kylien tiistaiseuroja ja kinkeripaikkoja, jotka olivat huomattavasti nykyist\u00e4 monilukuisempia. Alkuvaiheessa ei seurakuntaty\u00f6ss\u00e4 tunnettu vapaap\u00e4ivi\u00e4. My\u00f6hemmin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tullut yksi viikkovapaa muodostui Timosilla \u201dkaupunkip\u00e4iv\u00e4ksi\u201d Joensuussa, koska kotoa pappilasta olisivat ty\u00f6t heid\u00e4t tavoittaneet.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Is\u00e4 Pekka puun latvassa Lapin Kaunisp\u00e4\u00e4ss\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n

Heng\u00e4hdyst\u00e4 koko perhett\u00e4 sitovaan seurakuntaty\u00f6h\u00f6n toivat vuosilomat, joita sai pit\u00e4\u00e4 kuukauden, kahdessa jaksossa. Kaksilapsinen perhe pakattiin silloin autoon ja usein suunnaksi otettiin huikaisevien maisemien pohjoinen. My\u00f6hemmin etel\u00e4kin tuli k\u00e4yty\u00e4 Eilan kanssa.<\/p>\n

Is\u00e4 Pekka j\u00e4\u00e4 seurakunnan historiaan ty\u00f6teli\u00e4\u00e4n\u00e4 ja laumalleen omistautuneena kirkkoherrana. Viel\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n j\u00e4\u00e4 muistoihimme aitona hengenmiehen\u00e4, syd\u00e4mellisen\u00e4 ja l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4, helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4, joka kohtasi kunnanjohtajan ja laitapuolenkulkijan samalla kunnioituksella, joka Jumalan kuvalle kuuluu. H\u00e4n ei puheissaan keikaroinut vaikeaselkoisilla ajatuksilla, vaan t\u00e4ytti yksinkertaisen opetuksen omakohtaisella uskolla ja kokemuksella.<\/p>\n

H\u00e4nen l\u00e4heisimpi\u00e4 rukouksiaan oli rukous opetuksen edell\u00e4: \u201dHerra, viisauteen ohjaaja, ymm\u00e4rryksen antaja, mielett\u00f6mien kasvattaja ja k\u00f6yhien puolustaja, vahvista syd\u00e4meni ja tee se ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4iseksi. Sin\u00e4 Is\u00e4n Sana, anna minulle sanoja!\u201d<\/p>\n

Is\u00e4 Pekka rakasti ihmisten kohtaamista, keskusteluja, l\u00e4mmint\u00e4 yhdess\u00e4 oloa. Puheen p\u00e4lp\u00e4tyst\u00e4, naurua ja halauksia riitti siell\u00e4, miss\u00e4 is\u00e4 Pekka oli laumansa keskell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ttynyt el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4miseen 1997, vaan is\u00e4 Pekan ja Eilan yhteiselo jatkui tutulla kyl\u00e4ll\u00e4 Simolan kodissa. Is\u00e4 Pekka palveli edelleen seurakunnassa ja autteli my\u00f6s Valamon luostarissa.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Tytt\u00e4ren Irenen ja Pentin vihkiminen Taipaleen kirkossa 1987<\/figcaption><\/figure>\n

Aikaa oli nyt enemm\u00e4n nauttia yhteisist\u00e4 hetkist\u00e4 Eilan, lasten ja lastenlasten kanssa, puutarhasta, luonnosta, k\u00e4velylenkeist\u00e4, kaikista Jumalan siunauksista, joista is\u00e4 Pekka muisti p\u00e4ivitt\u00e4in kiitt\u00e4\u00e4. Is\u00e4 Pekalta j\u00e4i kymmeni\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjavihkoja, joissa arkisen el\u00e4m\u00e4n kokemukset ja kohtaamiset on kirjattu yksityiskohtaisesti, suurella arvostuksella. Is\u00e4 Pekka ei muistellut mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n pahalla, vaan l\u00f6ysi valoisan puolen kaikista asioista, arvostuksen aihetta kaikista ihmisist\u00e4.<\/p>\n

Viel\u00e4 is\u00e4 Pekan muistin hiipuessa h\u00e4n oli sama huolehtiva, rakastava aviopuoliso ja sielunpaimen. H\u00e4n kiitti ja kannusti kaikkia kohtaamiaan ihmisi\u00e4, toi valoa k\u00e4ymiins\u00e4 huoneisiin. ONL:n vuosijuhlilla viereen istahtaneelle matkatoverilleen Eilalle h\u00e4n huokaisi viimeisin\u00e4 sanoinaan: \u201dI love you!\u201d<\/p>\n

\"\"<\/a>
Eila ja Pekka Simolassa rubiinih\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 2001<\/figcaption><\/figure>\n

Yhdess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00e4ss\u00e4 is\u00e4 Pekka kirjaa radiosta kuulemansa Tapio Rautavaaran laulun s\u00e4keen: \u201dEn p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n vaihtaisi pois \/ Kun muutos ei parempaa tois. \/ On el\u00e4m\u00e4 kaunista ollut niin \/ kuin kudottu lankoihin kultaisiin\u201d. T\u00e4h\u00e4n is\u00e4 Pekka lis\u00e4\u00e4: \u201dOn kaunista, ett\u00e4 laulut edelleen kuuluvat, vaikka laulaja on jo -79 poistunut.\u201d<\/p>\n

Sama on totta is\u00e4 Pekan nyt poistuttua. H\u00e4nen resitaationsa kirkossa, lempe\u00e4 \u00e4\u00e4nens\u00e4, hersyv\u00e4 naurunsa \u2013 kaikki n\u00e4m\u00e4 kaikuvat kauan muistissamme ja syd\u00e4miss\u00e4mme.<\/p>\n

Viinij\u00e4rven kirkkom\u00e4ell\u00e4, Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n Tihvin\u00e4l\u00e4isen ikonin kirkon edustalla, is\u00e4 Pekka laskettiin leposijalleen odottamaan yl\u00f6snousemuksen aamua. Tuolla m\u00e4ell\u00e4 lep\u00e4\u00e4 heit\u00e4, jotka ovat antaneet syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen osan uhrina Jumalalle ja seurakunnalle, seuranneet samaa risti\u00e4, jonka is\u00e4 Pekka nuoruuden unessaan n\u00e4ki.<\/p>\n

Pitk\u00e4aikainen ty\u00f6toveri ja yli kolme vuosikymment\u00e4 is\u00e4 Pekan tuntenut kanttori Kaisu luki kukkalaitteesta sanat:<\/p>\n

\u201dToisista Jumala teki veturimiehi\u00e4. He kuljettivat junia asemalta toiselle. Mutta sinun teht\u00e4v\u00e4ksesi H\u00e4n antoi ohjata ihmisi\u00e4 kohti Taivasten valtakuntaa.\u201d<\/p>\n

Me taipalelaiset kiit\u00e4mme syd\u00e4mest\u00e4mme is\u00e4 Pekkaa kaikesta ohjauksesta ja opetuksesta, esirukouksista ja uhrautuvasta palveluty\u00f6st\u00e4 Jumalan armon v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 laumalleen.<\/p>\n

\u201dSuo, oi Kristus, meid\u00e4n tulla t\u00e4ydellisemmin osallisiksi Sinusta valtakuntasi illattomana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4!\u201d (papiston lukemasta yl\u00f6snousemusveisusta ehtoollisen j\u00e4lkeen)<\/p>\n

Is\u00e4 Tuomas Kallonen<\/p>\n

Kuvat: Eila ja Pekka Timosen kotialbumi\/Mikael Timonen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

13.6.1936 Impilahti \u2013 2.7.2020 Liperi Impilahdella syntyneen Pekka Timosen evakkotaival kulki Pohjanmaan ja Savon kautta Viinij\u00e4rvelle. H\u00e4n varttui nuorukaiseksi Ahonkyl\u00e4ss\u00e4, Taipaleen omana poikana. Pekan nuoruuden unelma-ammatti oli veturinkuljettaja. V\u00e4h\u00e4lt\u00e4 piti, … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[87],"tags":[],"class_list":["post-10129","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uutiset-2020"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10129","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=10129"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10129\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10181,"href":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10129\/revisions\/10181"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=10129"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=10129"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/taipale\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=10129"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}