Keisari Konstantinus Suuri (muistopäivä 21.5.) oli lähdössä kohti Roomaa kohdatakseen kilpailijansa Maxentiuksen, kun hän keskellä päivää näki taivaalla eläväksitekevän ristin merkin, jota ympäröi teksti: ”Tällä merkillä olet voittava”. Konstantinus päätti antaa koristella lippunsa ja viirinsä ristein. Hän saavutti loisteliaan voiton, jonka turvin hän nousi koko Rooman valtakunnan johtoon ja takasi myös kristinuskon voittokulun.

Vuonna 326 Konstantinus lähetti äitinsä pyhän Helenan Jerusalemiin kunnioittamaan pyhiä paikkoja ja erityisesti pyhää hautaa, joka oli löytynyt roomalaisten rakennelmien ja irtomaan alta. Pyhän kaupungin uskovaisten kertomien perimätietojen avulla Helenan johdolla löydettiin kolme ristiä, joista yksi oli voiton välikappale, mutta kaksi muuta kuuluivat kahdelle ryövärille. Lisäksi löytyi kolme naulaa, joilla Vapahtajan eläväksitekevä ruumis oli naulittu.

Ristit löytäneillä ei kuitenkaan ollut mitään keinoa nähdä, mikä niistä oli Kristuksen. Jerusalemin piispa Makarios tunnisti oikean ristin kuolemaisillaan olleen naisen avulla. Kaksi muuta ristiä ei tehnyt tähän minkäänlaista vaikutusta, mutta kolmanteen koskiessaan nainen parani. Silloin kuningatar ja hänen koko hovinsa ylistivät pyhää ristiä ja suutelivat sitä hartaasti. Paikalle oli kerääntynyt paljon kansaa; kaikki halusivat päästä osallisiksi samasta armovoimasta tai päästä edes etäältä näkemään meidän pelastuksemme välikappaleen. Silloin piispa nousi korokkeelle, tarttui molemmin käsin ristiin ja nosti sen korkealle, niin että kaikki näkivät sen, kansan huutaessa suureen ääneen: ”Kyrie eleison! Herra armahda!”

Tästä tapahtumasta lähti liikkeelle pyhän ristin ylentämisen juhla, joka levisi kaikkiin kirkkoihin, ei ainoastaan tämän tapahtuman muistoksi vaan ennen kaikkea osoittamaan, että häpeän välineestä on tullut meidän ylpeytemme ja ilomme. Muistamalla piispan tekoa ja kohottamalla ristiä neljään ilmansuuntaan ”Herra armahda”-veisujen saattamana kristityt osoittavat, että ristille noustessaan Kristus tahtoi sovittaa kaikki kanssaan yhdistäen koko luomakunnan sen ylhäisimpiä korkeuksia, alhaisimpia syvyyksiä ja kaukaisimpia ääriä myöten omassa ruumiissaan, jotta meillä olisi Hänen kauttaan pääsy Isän luokse.

Keisari Diocletianuksen (284-305) vainon aikana pyhä Euthymius pakeni Roomasta vaimonsa ja 11-vuotiaan poikansa Crescentiuksen kanssa. Heidät otettiin kiinni Perugiassa ja lähetettiin takaisin Roomaan. Pyhää Crescentiusta kidutettiin, ja tuomari Turpiliuksen käskystä hänet mestattiin miekalla uskonsa tunnustamisen tähden. Tämä tapahtui Via Salarian varrella muutama päivä hänen isänsä marttyyrikuoleman jälkeen.

Pyhä keisarinna Plakilla (latinaksi Aelia Flavia Flacilla) oli espanjalaista syntyperää, keisari Teodosios Suuren (379-395) puoliso ja keisarien Arkadioksen (395-408) ja Honorioksen (395-423) äiti. Hän oli hurskas ja hyveellinen. Kaikessa hän pyrki noudattamaan Jumalan käskyjä. Hän ei ylpeillyt korkeasta asemastaan, vaan päinvastoin se sai hänet yhä palavammin rakastamaan hyväntekijäänsä Jumalaa.

Keisarinnan oli tapana käydä omin käsin hoivaamassa sairaita kirkon palvelukodeissa. Hän keitti heille ruokaa ja syötti heitä, pesi itse astiat ja suoritti muitakin palveluksia. Kun jotkut yrittivät estellä häntä, hän sanoi, että hänen kuului tällä tavoin omin käsin palvella sairaissa ja puutteenalaisissa Herraansa, joka oli lahjoittanut hänelle hänen korkean arvonsa.

Puolisolleen keisarille hänen oli tapana sanoa: ”Sinun tulee aina muistaa, mikä sinä olit, ennen kuin sinusta tuli keisari, ja mikä olet nyt. Jos jatkuvasti pidät tämän mielessäsi, et ole kiittämätön hyväntekijällesi Jumalalle, vaan hallitset aina Jumalan lakien mukaisesti valtakuntaa, jonka Hän on sinulle antanut. Tällä tavoin palvelet kaiken hyvän antajaa.”

Plakilla itse oli esikuvana kaikessa hyvässä sekä puolisolleen että muille, joiden kanssa oli tekemisissä. Näin hän auttoi heitäkin saavuttamaan iankaikkisen autuuden. Elettyään siveästi, nöyrästi ja rakkauden töitä harjoittaen hän nukkui rauhassa kuolonuneen syyskuun 14. päivänä vuonna 385.

                      + + +

Samana päivänä on myös Johannes Krysostomoksen kuolinpäivä. Hänen muistoaan vietetään kuitenkin vasta 13. marraskuuta, jotta se ei jäisi ristin juhlan varjoon.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.