Pyhän Stefanoksen (27.12.) kivittämisen jälkeen Gamaliel – pyhän apostoli Paavalin lainopettaja – pyysi muita kristittyjä mukaansa hautaamaan ensimmäisen marttyyrin tien varteen jätetyn ruumiin maatilalleen Kefar Gamlan kylään, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Jerusalemista. Kun 40 päivän suruaika oli päättynyt, Nikodemos – fariseus ja opetuslapsi, joka oli mennyt Jeesuksen luokse yöllä ‒ saapui setänsä Gamalielin luokse. Nikodemos oli hädin tuskin selviytynyt hengissä Jerusalemissa alkaneista vainoista. Hän kuoli haavoihinsa muutamia päiviä myöhemmin, ja hänet haudattiin Stefanoksen viereen. Pian sen jälkeen kuolivat Gamaliel ja hänen 20-vuotias poikansa Habib. Molempien kerrotaan ottaneen kasteen apostoleilta ennen kuolemaansa.

Vähitellen haudat unohtuivat. Vuosisatoja myöhemmin pyhä Stefanos ilmestyi kolme kertaa Kefar Gamlan kylän papille Lukianokselle, joka oli hurskas ja kaikkien kunnioittama. Näyssä Stefanos oli pukeutunut pellavaiseen diakonin stikariin, johon hänen nimensä oli kirjailtu punaisilla ja kullanvärisillä kirjaimilla. Hänellä oli pitkä valkoinen tukka ja kullanväriset sandaalit. Stefanos kosketti pappia kevyesti kultaisella sauvalla ja puhutteli häntä nimeltä. Hän käski Lukianoksen pyytää Jerusalemin piispa Johannesta etsimään hänen reliikkinsä, jotta Jumala voisi tehdä niiden kautta monia ihmeitä. Lukianos meni heti Jerusalemin arkkipiispa Johanneksen (30.3.) luokse, joka antoi hänelle luvan kaivaa Stefanoksen mainitsemasta paikasta, missä oli kiviröykkiö. Samana yönä Stefanos ilmestyi vielä kerran Lukianokselle ja ilmoitti, että kivet olivat vain hänen hautaamisensa yhteydessä rakennettu muistomerkki ja itse hauta oli kivien pohjoispuolella. Lukianos kaivoi sieltä ja löysi kivilaatan, johon oli hakattu Stefanoksen, Nikodemoksen ja Habibin nimet. 

Paikalla olleet tunsivat maan järisevän ja lähiympäristöön levisi ihana tuoksu, jonka ansiosta 73 sairasta parani. He kuulivat enkelien kuoron laulavan: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Piispa Johannes meni paikalle kahden muun piispan kanssa, ja he siirsivät reliikit Jerusalemiin Pyhän Siionin kirkkoon 26.12.415. Samana päivänä alkoi runsas sade, joka päätti Palestiinaa kauan vaivanneen kuivuuden.

Patriarkka Juvenalioksen (2.7.) aikakaudella 15.5.439 Stefanoksen reliikit siirrettiin pyhän Kyrillos Aleksandrialaisen johdolla kirkkoon, joka rakennettiin Stefanoksen kivittämisen paikalle. Keisarinna Eudokia laajennutti kirkkoa ja rakennutti sen yhteyteen suuren luostarin, mutta rakennukset tuhoutuivat persialaisten hyökätessä Jerusalemiin vuonna 614. Nykyään Stefanoksen kivittämisen paikalla Jerusalemin vanhankaupungin itäpuolella on kreikkalaisortodoksinen Pyhän Stefanoksen kirkko.

Autuas Vasili oli munkkina Kubenajärven Vapahtajan luostarissa 1400-luvulla. Vasilin kuoleman jälkeen hänen pyhäinjäännösarkkunsa päällä säilytettiin rautaisia kilvoituskahleita merkkinä hänen askeettisesta kilvoituksestaan.

Autuas Vasili syntyi perimätiedon mukaan Jumalansynnyttäjän kirkon portailla Jelohovon kylässä Moskovan lähellä vuonna 1468. Kun hän varttui, hänen vanhempansa Jakov ja Anna antoivat hänet suutarin oppiin. Vasili rukoili paljon. Kerran eräs kauppias tuli suutarinverstaaseen tilaamaan saappaita ja pyysi tekemään sellaiset, etteivät ne kuluisi puhki vuodessa. Kyyneleet nousivat Vasilin silmiin ja hän sanoi: ”Teemme sinulle sellaiset saappaat, etteivät ne kulu ollenkaan.” Kun suutarimestari jälkeenpäin kysyi, mitä Vasili oli tarkoittanut, tämä vastasi, että kauppias kuolee ennen kuin ennättää vetää saappaat jalkaansa, niin kuin sitten tapahtuikin.

16-vuotiaana Vasili lähti vanhempiensa kodista Moskovaan, jossa hän aloitti houkkakilvoituksen. Hän eli kaduilla ja aukioilla ja yöpyi kirkkojen portaikoissa. Väkijoukkojen keskellä hän harjoitti vaikenemista. Vaikka hän eli vieraana maailmalle, hän osoitti pohjatonta myötätuntoa kärsiviä ja sorrettuja kohtaan. Hän kävi kapakoissa ja yritti aina nähdä kurjimmissakin juopoissa hyvän siemenen ja kannusti heitä parannukseen. Koko elämänsä ajan hän piti mielessään Herran tulevan tuomion. Hän kulki ilman vaatteita ikään kuin olisi jo tässä elämässä seisonut paljaana Herran pelättävän tuomioistuimen edessä. Muutamat naiset nauroivat kerran Vasilin alastomuudelle ja menettivät pian näkönsä.

Vasilin teoilla oli usein jokin erityinen merkitys. Hän saattoi heitellä kiviä hurskaiden ihmisten taloja kohti, mutta suuteli itkien niiden talojen seiniä, joissa asui syntisiä. Kysyttäessä syytä tähän hän selitti, että kiviä viskomalla hän karkotti pahat henget hurskaiden ihmisten pihoilta, joilla pahat henget oleskelivat, kun eivät päässeet sisälle. Enkelit puolestaan seisoivat niiden talojen ulkopuolella, joissa elettiin säädyttömästi, ja hän pyysi heitä rukoilemaan Jumalaa talonväen puolesta. Kaupungin torilla Vasili kaatoi kumoon epärehellisten kauppiaiden myyntipöydät. Kerran hän antoi tsaarilta saamansa rahalahjan vauraan näköiselle kauppiaalle. Tämä oli menettänyt omaisuutensa ja oli nälissään, mutta ei uskaltanut kerjätä. Tsaaria itseään Vasili nuhteli alaistensa huonosta kohtelusta.

Rukoillessaan yöllä Kremlissä Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen kirkon edustalla autuas Vasili näki tulenlieskojen lyövän kirkosta, mikä enteili tataarikaani Mehmed I Girain joukkojen hyökkäystä Moskovaan vuonna 1521.

Heinäkuussa 1547 Vasili itki katkerasti Ristin ylentämisen luostarin edessä. Syy selvisi seuraavana päivänä, kun kirkosta alkanut tulipalo tuhosi suuren osan kaupunkia. 

Tsaari Iivana IV Julma, joka hallituskautensa alkupuolella teki joitakin uudistuksia, kunnioitti Vasilia ja kutsui hänet kerran nimipäiväjuhlaansa palatsiin. Siellä Vasili kaatoi kolmesti tsaarin terveydeksi kohotetun viinimaljan ikkunasta ulos. Tsaarin vaatiessa selitystä Vasili vastasi sammuttaneensa Novgorodissa syttyneen tulipalon. Jonkin ajan kuluttua Moskovaan tuli tieto, että Novgorodissa oli todella syttynyt tulipalo, mutta outo alaston mies oli sammuttanut sen kaatamalla vettä palavien talojen päälle. 

Kerran autuas Vasili tarkkaili tsaaria kirkossa liturgian aikana. Palveluksen jälkeen hän sanoi tsaarille: ”Sinä et ollut kirkossa vaan jossakin muualla.” Tsaari vastasi olleensa kirkossa, mutta Vasili sanoi hänelle: ”Et puhu totta. Näin, miten ajatuksissasi kävelit Varpusvuorella ja suunnittelit uuden palatsin rakentamista.” Tsaari joutui myöntämään, että näin oli ollut. Siitä lähtien hän alkoi tuntea pelonsekaista kunnioitusta Vasilia kohtaan, mutta se ei estänyt häntä syöksymästä myöhemmin vainoharhaisiin julmuuksiin.

Autuaan Vasilin kerrotaan myös pelastaneen Kaspianmerellä merihätään joutuneen persialaisen laivan. Laivan muutamat ortodoksiset matkustajat kertoivat persialaisille ihmeellisestä Jumalan miehestä Vasilista, joka voisi esirukouksillaan pelastaa heidät. Samassa he jo näkivät alastoman miehen tarttuvan laivan ruoriin ja ohjaavan sitä, kunnes myrsky tyyntyi. 

Saavutettuaan korkean 88 vuoden iän autuas Vasili sairastui ja asettui kuolinvuoteelleen. Tsaari perheineen tuli pyytämään häneltä viimeisen siunauksen. Sanomaton ilo loisti Vasilin kasvoilla hänen katsellessaan Jumalan enkeleitä, jotka tulivat ottamaan vastaan hänen pyhittyneen sielunsa, ja hänen ruumiistaan levisi hyvä tuoksu. Näin hän antoi henkensä Jumalalle vuonna 1557. 

Lähes koko Moskova kokoontui pyhän miehen hautajaisiin. Ruumiinsiunauksen toimitti pyhä metropoliitta Makari (30.12.). Autuas Vasili haudattiin rakenteilla olleen Jumalansynnyttäjän suojeluksen eli Pokrovan kirkon viereen. Hänet kanonisoitiin vuonna 1588, minkä jälkeen haudan päälle rakennettiin hänen muistolleen pyhitetty sivukirkko. Autuaan Vasilin kunnioitus on ollut niin suurta, että kyseinen Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko Punaisella torilla tunnetaan Autuaan Vasilin kirkkona.

Pyhä Teodoros syntyi Erenkloin kylässä Hellespontoksen rannalla. Myöhemmin hän asettui Tsanakalen kaupunkiin, jota kreikaksi kutsuttiin Dardanelliaksi. Siellä Teodoros oppi valmistamaan öljyä seesamin siemenistä. Eräs seudulla asuva vauras turkkilainen muslimi tahtoi pakottaa hänet ottamaan tyttärensä vaimokseen ja teki kaikkensa saadakseen Teodoroksen luopumaan kristinuskosta. Kun nuori mies toistuvasti kieltäytyi vaihtamasta uskoaan, turkkilainen turvautui taikuuteen. Teodoroksen sairastuttua 20-vuotiaana turkkilainen onnistui parantamaan hänet polttamalla hänen edessään oliivipuun lehtiä, joihin oli raaputettu salaperäisiä kirjaimia. Taas turkkilainen ehdotti hänelle islamiin siirtymistä, mutta kun Teodoros ei suostunut, mies alkoi väittää, että Teodoros oli sairaana ollessaan luvannut ruveta muslimiksi, jos paranisi, mutta olikin pettänyt lupauksensa. Teodoros heitettiin vankilaan, jossa häntä kidutettiin julmasti ja hänet jätettiin päiväkausiksi ilman ruokaa ja juomaa. Eräs harras pappi onnistui kuitenkin pääsemään vankilaan ja antamaan hänelle pyhän ehtoollisen. Teodoros kertoi papille, että kaikkina niinä päivinä, jolloin hän ei ollut saanut ruokaa, hän oli säilynyt hengissä Jumalan luomattoman valon voimalla.

Turkkilaiset heittivät Teodoroksen kalkkikuoppaan. Kolmen päivän kuluttua he nostivat hänet hevosen selkään ja veivät ihmisten pilkattavaksi. Koettelemukset saivat aikaan ainoastaan sen, että Teodoroksen päätös pysyä uskossaan vahvistui entisestään. Kun kulkue vaelsi kirkon ohitse, Teodoroksen kahleet kirposivat ja hän pystyi laskeutumaan satulasta. Hän huudahti: ”Ainoa usko on ortodoksisten kristittyjen usko!”

Kun Teodoros lopulta tuomittiin kuolemaan elokuun 2. päivänä vuonna 1690, hänet vietiin ulkomaalaisten diplomaattien kortteliin. Hän ei suostunut peittämään kasvojaan vaan sanoi: ”Annan itseni omasta vapaasta tahdostani kuolemaan Kristuksen tähden.” Pyhä Teodoros mestattiin Ranskan konsulin läsnä ollessa. Kristityt uskonveljet hautasivat hänet. Haudalla alkoi tapahtua lukuisia ihmeitä, minkä vuoksi hänen jäännöksensä päätettiin sijoittaa kirkon sisälle. Venäjän ja Turkin sodan aikana vuonna 1773 turkkilaiset polttivat kirkon, mutta Teodoroksen pyhäinjäännökset säilyivät vahingoittumattomina.

Kun kreikkalaiset karkotettiin kotiseuduiltaan nykyisen Turkin alueelta vuonna 1922, Tsanakalen asukkaat ottivat lähtiessään mukaansa suurimpana aarteenaan pyhän Teodoroksen pään. Kreikkaan saapuessaan he sijoittivat sen Pyhän Ksenian kirkkoon Piraeuksen Nikean kaupunginosassa Ateenan länsipuolella, missä sitä on kunnioitettu erityisen juhlallisesti aina meidän päiviimme asti.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.