Profeetta Miika on kuudes kahdestatoista pienemmästä profeetasta. Hän oli Juudan heimoa ja kotoisin Morešetista, Jerusalemin lounaispuolelta. Hänen profeetallinen palveluksensa alkoi vuoden 778 tienoilla ennen Kristusta ja jatkui lähes puolen vuosisadan ajan Juudan kuninkaiden Jotamin, Ahasin ja Hiskian hallituskausilla. Hän oli profeettojen Jesajan, Aamoksen ja Hoosean aikalainen ja mahdollisesti yksi Jesajan oppilaista.

Profeetta Miika ilmoitti ”Jaakobille sen rikkomukset ja Israelille sen synnit”. ”Herra käy oikeutta kansaansa vastaan, hän kutsuu Israelin tuomiolle. ‒ Mitä minä olen tehnyt sinulle, kansani? Olenko vaatinut sinulta liikaa? Vastaa minulle!” Hän syytti kansaa paitsi hurskauden puutteesta ja uskonnollisten velvollisuuksien laiminlyönnistä myös rikkomuksista lähimmäisenrakkauden käskyä vastaan. ”Oikeamieliset ovat kadonneet maasta, yhtään rehellistä ei ole ihmisten joukossa.” ”Lahjuksia vastaan tämän kaupungin päämiehet jakavat oikeutta, palkasta sen papit opettavat, maksusta sen profeetat ennustavat. Kuitenkin he muka luottavat Herraan ja sanovat: ’Herra on meidän keskellämme. Onnettomuus ei voi kohdata meitä!’”

Miikan julistukset ja ennustukset koskivat Juudan ja Israelin erillisiä kuningaskuntia. Hän kulki halki maan avojaloin ja säkkivaate lanteilla valittaen ja vaikeroiden, koska hän näki edeltä Israelia uhkaavat onnettomuudet ennen sen tuhoutumista ja Juudan kärsimykset Assyrian kuningas Sanheribin maahantunkeutumisen aikana. Sanherib tulisi rankaisemaan kansan rikkomuksia, joista suurimpia oli kuningaskunnan jakautuminen pohjoiseen Israelin ja eteläiseen Juudan kuningaskuntaan.

Profeetta Miika kuitenkin näki, että koettelemusten jälkeen Herra hallitsisi ikuisesti uudistetussa Siionissa. Pakkosiirtolaisuudesta palaavat juutalaiset ja lukuisat kansat kokoontuisivat Herran kirkkauden temppeliin. ”Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.” Tämä uusi rauhan ja harmonian aika alkaa Betlehemistä. Miika ennusti maailman Vapahtajan syntymän: ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.” Kaikki kansat kokoontuvat uuteen Siioniin, hengelliseen Jerusalemiin, joka tarkoittaa kirkkoa. Profeetta Miikan ennustus päättyy armon ilmoitukseen: ”Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias. Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.”

Profeetta Jeremian sanoista päätellen juutalaiset eivät uskaltaneet tappaa profeetta Miikaa. Hänet haudattiin lähelle syntymäkyläänsä ja reliikit löydettiin keisari Teodosios Suuren hallituskaudella 300-luvulla Eleutheropoliksen piispan saaman ilmestyksen perusteella.

Pyhä Ursicius syntyi Illyriassa Länsi-Balkanilla ja palveli tribuunina Rooman armeijassa keisari Maximianuksen hallituskaudella (286–305). Hänet ilmiannettiin kristittynä ja häntä kidutettiin monin tavoin. Hänen kätensä sidottiin öljytyillä rievuilla ja sytytettiin tuleen. Ursicius pysyi rauhallisena ja totesi, että oli vain kohtuullista, että hänen käsiään rangaistiin, koska ne olivat pelastaneet keisari Maximianuksen vihollisten käsistä. Silloin keisari määräsi, että tuli oli sammutettava, mutta kuolemantuomio julistettiin siitä huolimatta. Teloittajaksi määrättiin hänen ilmiantajansa, joka joutui lyömään Ursiciuksen kaulaa kolme kertaa, ennen kuin tämä pääsi noutamaan kuihtumattoman marttyyrin seppeleen. Eräs kristitty hautasi hänet.

Pyhä Markellos syntyi ylhäiseen kyproslaiseen sukuun 300-luvulla. Hänen toimiessaan virkamiehenä kansa ihaili häntä hänen hurskautensa ja oikeudenmukaisuutensa takia. Kun Apamean piispa Johannes, joka Konstantinopolin kirkolliskokouksessa (381) oli puolustanut oikeaa uskoa, oli kuollut, Markellos valittiin hänen seuraajakseen. Hän piti valppaasti huolta siitä, ettei epäjumalienpalvelus pääsisi voimistumaan. Keisari Teodosioksen määrättyä, että kaikki pakanalliset temppelit Rooman valtakunnassa oli hävitettävä, Markellos antoi hävittää epäjumalantemppeleitä kaupungistaan ja alueensa kylistä. Tilalle hän määräsi rakentamaan kirkkoja todellisen Jumalan kunniaksi. 

Maaherran sotilaat eivät saaneet kuuluisaa Jupiterin temppeliä millään hajotetuksi. Eräs työmies ilmoitti voivansa tuhota mahtavan temppelin. Hän kokosi helposti syttyvää materiaalia puisten pylväiden juurelle, mutta niitä ei saatu syttymään. Markellokselta pyydettiin apua. Hän rukoili ja kaadatti pylväisiin vettä, joka toimi kuin öljy: pylväät syttyivät tuleen, murtuivat ja veivät koko temppelin mennessään. Tämän ihmeen ansiosta monet kääntyivät kristinuskoon ja Markellos pystyi jatkamaan evankeliumin julistamista hiippakunnassa epäjumalanpalvojien sinnikkäästä vastustuksesta huolimatta. 

Myöhemmin kun Aulonin temppeliä hävitettiin, pakanat huomasivat piispan seisovan vähän kauempana katselemassa sen tuhoa. He ottivat hänet kiinni, veivät roviolle ja polttivat hänet elävältä. Näin pyhä Markellos antoi kunniakkaasti sielunsa Jumalan käsiin.

Tapahtuman jälkeen Markelloksen sukulaiset halusivat kostaa hänen surmaajilleen. Niinpä Antiokian alueen piispat pitivät vuonna 388 kokouksen, jossa he vahvistivat, etteivät kristityt saa kostaa, jos heidän piispojaan surmataan. Sen sijaan piispat kehottivat Markelloksen sukulaisia kiittämään Jumalaa siitä, että piispa oli katsottu arvolliseksi kuolemaan hyvän asian puolesta.

Seitsemäntoista vuotta pyhittäjä Feodosi Kiovalaisen (ks. 3.5.) kuoleman jälkeen vuonna 1091 luolaluostarin veljestö päätti siirtää Feodosin pyhäinjäännökset luolasta, jonne ne oli haudattu, luostarin pääkirkkoon. ”Isämme pyhäinjäännösten tulee aina olla silmiemme edessä ja meidän tulee aina käydä osoittamassa niille kunnioitusta”, he totesivat. Pyhäinjäännösten esiin kaivamisen igumeni uskoi kronikoitsijamunkki Nestorille (27.10.), joka sai ottaa avukseen kaksi munkkia. Koko yön kaivettuaan he löysivät pyhäinjäännökset. Ne siirrettiin pääkirkkoon suurin kunnianosoituksin useiden piispojen, eri luostareiden igumenien ja munkkien saattamana. Kahdeksantoista vuotta siirron jälkeen pyhittäjä Feodosi julistettiin pyhäksi.

Pyhä Nazar syntyi Georgiassa vuonna 1872. Hän opiskeli Tbilisin pappisseminaarissa, toimi pappina Khonissa, jatkoi sitten vielä opintojaan Kiovan kirkollisessa akatemiassa ja palasi vuonna 1909 Georgian kirkon hallintotehtäviin Länsi-Georgian Imeretissä. Sitten hänestä tuli Kartlin ja Kakhetin maakuntien luostarien tarkastaja ja lopulta vuonna 1918 Kutaisin ja Imeretin metropoliitta. 

Kun Georgia yhdistettiin Neuvostoliittoon vuonna 1922, Nazar vastusti määrätietoisesti ateistista ideologiaa ja sai vastaansa kommunistien vihan. Georgian vanhimmista katedraaleista koottiin neljä arkullista pyhiä esineitä, jotka haudattiin metropoliitta Nazarin talon alle suojaan kommunistien ryöstely- ja hävitysvimmalta. Lopulta bolševikit pääsivät aarteiden jäljille ja löysivät ne. Kun häneltä kysyttiin oikeudenkäynnissä, kenen puolesta hän oli kätkenyt aarteet, hän vastasi: ”Kirkon ja Georgian kansan puolesta.” Hänet määrättiin teloitettavaksi, mutta tuomio peruutettiin, Nazar jätettiin vankilaan ja kaikki hänen omaisuutensa takavarikoitiin. 

Istuttuaan kaksi vuotta vankilassa Nazar vapautettiin huhtikuussa 1924, mutta hänen ei sallittu asua kodissaan, joka oli muutettu varastoksi. Hänet määrättiin asumaan veljensä luona. Elokuussa 1924 Simonetin kylästä tuli delegaatio pyytämään häntä vihkimään heille kirkon. Nazar suostui, mutta kirkon vihkimisen jälkeisenä yönä tsekistit pidättivät hänet, hakkasivat hänet ja veivät saman tien tuomittavaksi. Ilman oikeudenkäyntiä kolmen miehen troikka tuomitsi metropoliitta Nazarin kuolemaan yhdessä neljän muun papiston jäsenen kanssa. Nämä olivat papit German Jajanidze, Ieroteos Nikoladze ja Simon Mcedlidze, joka tunnettiin Georgian kirkon autokefalian puolestapuhujana, sekä ylidiakoni Besarion Kukhianidze. Kidutusten jälkeen heidät ammuttiin metsässä.

Vuonna 1994 patriarkka Ilia II:n johdolla Georgian kirkko päätti yksimielisesti vahvistaa metropoliitta Nazarin ja muiden marttyyrien pyhyyden. Heidän johdollaan kaikki Neuvostoliiton aikana surmatut georgialaiset uusmarttyyrit luettiin pyhien joukkoon.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.