Pyhä apostoli Matteus Alfeuksen poika oli ensimmäiseltä nimeltään Leevi. Hän oli publikaani, jonka vastuulla oli tullimaksujen kanto-oikeus. Juutalaiset pitivät publikaaneja pettureina, koska nämä olivat vieraan vallan palvelijoita ja tekivät yhteistyötä ei-juutalaisten kanssa. Eräänä päivänä hän oli toimipisteessään, kun Jeesus kulki ohitse.

Herra kääntyi katsomaan Matteusta ja lausui hänelle: ”Seuraa minua!” Matteus ei kuullut näitä sanoja ainoastaan korvillaan vaan myös sydämellään; hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta eikä katsellut enää taakseen. Hän järjesti kotonaan suuret päivälliset, joissa oli Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa lisäksi myös monia publikaaneja ja julkisyntisiä. Kun fariseukset paheksuivat tätä, Herra sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:12, Luuk. 5:31)

Matteus seurasi Kristusta ympäri Palestiinaa ilman omaisuutta ja sai todistaa Hänen opetuksiaan ja ihmeitään sekä ennen Hänen ristiinnaulitsemistaan että Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Helluntaipäivänä Matteus sai muiden apostolien tavoin täyttyä Pyhän Hengen armovoimalla. Matteus asetettiin julistamaan evankeliumia juutalaisten keskuuteen.

Kahdeksan vuotta Herran taivaaseenastumisen jälkeen Matteus kirjoitti evankeliumin, jotta nekin, joita Kristuksen maanpäällinen työ ei ollut saavuttanut, saisivat tuntea Hänen tekonsa ja opetuksensa. Matteus kirjoitti evankeliumin alun perin aramean kielellä. Erään perimätiedon mukaan sen käänsi kreikaksi Jerusalemin ensimmäinen piispa apostoli Jaakob, ja kopion käännöksestä teki apostoli Bartolomeus. Sen jälkeen Matteuksen evankeliumi levisi kaikkeen maailmaan. Alkuperäinen arameankielinen versio sen sijaan ei ole säilynyt.

Saatuaan evankeliuminsa valmiiksi pyhä Matteus kiersi tekemässä lähetystyötä ympäri Lähi-itää. Hän meni ensin Syyrian kautta Parthiaan (Persia), jossa hän matkasi Eufratvirtaa myöten ja sai kärsiä paljon vastustusta evankeliumia julistaessaan. Monet kuitenkin ottivat vastaan hänen sanomansa ja uskoivat.

Apostoli Matteuksen tärkein tehtävä oli erään perimätiedon mukaan Etiopiassa, jossa hän levitti evankeliumin valoa viimeisinä vuosinaan. Mirmena-nimiseen kaupunkiin hän rakennutti pienen kirkon, jonka johtoon hän vihki matkakumppaninsa Platonin. Kristityiksi kääntyi kuitenkin vain muutamia. Moninaisen vainon ja vastustuksen uuvuttamana Matteus vetäytyi yksinäisyyteen korkean vuoren rinteelle. Siellä hänelle ilmestyi nuorukainen sauva oikeassa kädessään ja käski istuttaa sauvan kirkon eteen. Matteus laskeutui vuorelta sauvan kanssa ja teki niin kuin Herra oli nuorukaisen kautta käskenyt. Sauva alkoi versoa ja kantaa hedelmiä, joista valui herkullista hunajaa pisara pisaralta ikään kuin esimakuna paratiisin sanomattomista ihanuuksista. Puun juurelle puhkesi vesilähde, ja kirkon ympärille alkoi kokoontua väkeä ihmettelemään tapahtunutta. Matteus saarnasi heille, ja pian lähteen vedessä kastettiin alueen asukkaita, jotka vapautuivat himoistaan ja epäjumalanpalveluksen pimeydestä.

Slaavilaisessa synaksarionissa marraskuun 16. päivänä muistellaan myös Mirmenan kaupungin hallitsijaa ruhtinas Fulvianosta, joka raivostui apostolille nähdessään alaistensa hylkäävän entiset jumalansa. Hän lähetti sotilaitaan hakemaan apostolin, mutta jumalallinen valo sokaisi heidät niin, että he eivät nähneet tätä, vaikka kuulivatkin hänen äänensä. Fulvianos lähti raivoissaan itse etsimään apostolia sillä seurauksella, että menetti näkönsä. Matteuksen tehtyä ristinmerkin Fulvianoksen silmien päällä tämä sai näkönsä takaisin. Fulvianos lähti viemään apostolia palatsiinsa palkitakseen hänet siellä. Mielessään hän piti kuitenkin Matteusta pelkkänä noitana ja hautoi kostoa. Apostoli tunsi hänen ajatuksensa ja sanoi: ”Tee nopeasti se, mitä Saatana on istuttanut sydämeesi. Minä olen valmis kestämään kaiken Jumalani puolesta, kuten näet.”

Fulvianos määräsi Matteuksen poltettavaksi ja toi nuotion ympärille omat jumalankuvansa rukoillakseen niiltä apua. Mutta kun pyhä apostoli rukoili liekkien keskellä, Fulvianoksen jumalat alkoivat yhtäkkiä sulaa. Fulvianos näki liekkien muuttuvan käärmeen kaltaiseksi ja lähtevän tulemaan häntä kohti. Silloin hän huusi Matteusta avuksi ja käärmeen hahmo alkoi kadota. Fulvianos riensi kohti Matteusta vapauttaakseen hänet, mutta apostoli oli jo kuollut. Ruumis asetettiin arkkuun, joka heitettiin mereen. Fulvianos lupasi hylätä kaikki entiset jumalat ja tunnustaa Matteuksen Jumalan, mikäli Hän vielä suojelisi ruumista meren syvyyksissä.

Seuraavana yönä pyhä Matteus ilmestyi unessa Platonille ja neuvoi rannikolta paikan, johon hänen pyhäinjäännöksensä kulkeutuisivat. Aamulla Platon lähti kristittyjen kanssa ja löysi pyhän ruumiin. Kuullessaan tästä Fulvianos tuli paikalle ja uskoi nyt koko sydämestään Herraan Jeesuksen Kristukseen, ainoaan todelliseen Jumalaan, joka oli suojellut palvelijaansa Matteusta sekä elävänä että kuolleena. Platon opetti Fulvianokselle pyhän uskon totuuksia ja kastoi hänet. Fulvianoksen uudeksi nimeksi tuli Matteus.

Pyhä Eucherius syntyi 300-luvun loppupuolella Galliassa roomalaiseen ylimysperheeseen. Hän meni naimisiin Galla-nimisen neidon kanssa. He saivat kaksi poikaa, joista molemmista tuli aikanaan piispoja. Vuoden 422 tienoilla Eucherius ja Galla päättivät omistautua rukouselämään. Eucheriuksesta tuli Lerinsin alueen ensimmäinen munkki ja Gallasta ensimmäinen nunna. Eucherius siirtyi erakkokilvoitukseen Leronan saarelle Cannesin lähistöllä ja eli siellä rukoillen. Hän ihaili idän isien erakkoelämää ja kävi kirjeenvaihtoa Johannes Cassianuksen kanssa, joka kirjeissään kuvaili hänelle Egyptin isien elämää.

Pyhä Eucherius kilvoitteli idän isien hengessä. Hän kirjoitti kauniita kirjeitä, laati opetuksia erakkoelämästä ja toimitti marttyyrikertomuksia. Hänen viisautensa ja hyveensä maineen levitessä hänen oli lopulta suostuttava Lyonin piispaksi. Hän ehti olla piispana noin viidentoista vuoden ajan ennen kuolemaansa vuoden 450 tienoilla.

Pyhä Balsamie syntyi Galliassa viidennellä vuosisadalla. Tämä pyhä nainen hoiti sairaita, muun muassa pyhää Remigiusta (1.10.). Reimsissä on pyhälle Balsamielle omistettu kirkko.

Pyhä Othmar (Otmar, Audemar) oli syntyperältään teutoni eli germaanista kansaa. Vuonna 720 hänet nimitettiin pyhän Galluksen (16.10.) luostarin johtajaksi. Othmar otti käyttöön benediktiinisäännön ja luostarielämä alkoi elpyä. Hänen luostarinsa muodostui Sveitsin tärkeimmäksi. Lähialueiden valtaapitävät, ylimykset ja kateelliset kirkonmiehet alkoivat kuitenkin panetella pyhää Othmaria. Hänet suljettiin vankilaan, jossa hän kuoli vuonna 759.

Pyhittäjä Sergei, maallikkonimeltään Simeon, oli hurskaiden vanhempien lapsi. Hänen isänsä Markian oli Novgorodin metropoliitan maallikkovirkamies, joka muutti Vienanmeren alueelle Malaja Pinegan kuntaan 1400–1500-lukujen vaihteessa, kun Moskovan ruhtinas Iivana III alisti Novgorodin valtaansa. Siellä hän meni naimisiin ja palveli pappina Suran seurakunnassa. Simeon seurasi isänsä jalanjälkiä kirkonpalvelijana. Kuudenkymmenen vuoden ajan hän toimi seurakuntapappina Malaja Pinegassa huolehtien laumansa pelastuksesta ja käännyttäen kastamattomia suomensukuisia kansoja Kristuksen uskoon. Hänen vaikuttava ja hurskas ulkomuotonsa sekä hyveellinen ja pyhä elämänsä vetivät puoleensa niin hänen omia seurakuntalaisiaan kuin kauempanakin asuvia uskovia.

Tuntiessaan kuolemansa lähestyvän autuas Simeon vihkiytyi ensin munkiksi, sitten skeemamunkiksi. Vihkimisen toimitti Kevrolan kaupungista kirkollisveroa keräämään tullut igumeni Irinark. Marraskuun 16. päivänä 1585 pyhittäjä Sergei nukkui rauhassa kuolonuneen 92-vuotiaana vanhuksena. Toivomuksensa mukaan hänet haudattiin oman seurakuntakirkkonsa alttaripäätyyn, ja haudalle pystytettiin katettu muistomerkki. Pian sen suojiin alkoi virrata ihmisiä etsimään parannusta sairauksiinsa, sillä Herra antoi palvelijansa kautta tapahtua paljon ihmeitä.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.