Pyhäköt - kirkot ja tsasounat

Suomessa on noin 150 ortodoksista pyhäkköä.

Kirkot ja tsasounat

Osoitteellinen luettelo pyhäköistä löytyy tältä sivustolta osiosta Pyhäköt

Talviaikaan kirkot ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta avoinna vain jumalanpalvelusten yhteydessä. Kesäisin monet pyhäköt ovat mukana tiekirkkoverkostossa tai muuten vain avoinna päivittäin. 

Ortodoksiset pyhäköt voidaan jakaa kahteen ryhmään: kirkkoihin ja rukoushuoneisiin, joita kutsutaan ortodoksisessa perinteessä nimellä tsasouna.

Kirkon ja tsasounan erottaa toisistaan siitä, että kirkossa kirkkosalin ja alttarin erottaa toisistaan kuvaseinä eli ikonostaasi. Tsasounasta puuttuu erillinen alttarihuone. Toiminnallisesti pyhäköt eivät viime kädessä juuri eroa toisistaan – kaikki kirkon jumalanpalvelukset voidaan tietyin ehdoin toimittaa myös tsasounassa.

Suomessa on useita vanhaa venäläistyyppistä kirkkoarkkitehtuuria edustavia kirkkoja. Esimerkiksi Helsingin hiippakunnan pääpyhäkkö, Katajanokalla sijaitseva Uspenskin katedraali ja Tampereen Pyhän Nikolaoksen ja Aleksanteri Nevskin kirkko on helppo tunnistaa ortodoksisiksi kirkoiksi niiden liekkiä kuvaavista kupoleista ja slaavilaisista risteistä. Toisaalta maassa on myös huomattavasti arkisemmilta näyttäviä ortodoksisia pyhäkköjä – esimerkiksi sotien jälkeisen jälleenrakennusajan kirkot ovat arkkitehtuuriltaan usein hyvin vaatimattomia.

Kirkon sisätilojen järjestyksessä on vähemmän vaihtelua. Se noudattelee aina kirkon traditioon kuuluvia periaatteita.

Kirkkosalin keskellä on – ainakin kirkollisina juhlapäivinä – vinopöytä eli analogi, jolle on asetettu juhlan ikoni. Kirkkoon tullessaan ihmiset käyvät yleensä ensimmäisenä kunnioittamassa tälle pöydälle asetettua ikonia.

Kirkkosalin ja alttarin välissä on kuvaseinä eli ikonostaasi. Sen leveys ja korkeus voivat vaihdella kirkosta toiseen paljonkin, mutta keskeisimpien ikonien järjestys on samanlainen kaikissa ortodoksisissa kirkoissa.

Ikonostaasin keskellä oleviin pyhiin oviin on kuvattu Neitseen Marian ilmestys ja neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Pyhien ovien oikealla puolella on Kristuksen ikoni ja vasemmalla Jumalansynnyttäjän eli Neitsyt Marian ikoni. Pyhien ovien yläpuolella on yleensä Ehtoollisen asettamisen ikoni.

Kristuksen ikonin oikealla puolella on yleensä ylienkelin tai jonkun alkukirkon diakonin ikoni. Tämän ikonin kohdalla on samalla toinen alttariin johtavista sivuovista. Äärimmäisenä oikealla on yleensä sen tapahtuman tai pyhän ikoni, jolle kyseinen kirkko on pyhitetty. Jumalansynnyttäjän ikonin vasemmalla puolella on myös joko ylienkelin tai alkukirkon diakonin ikoni.

Kirkkosalin etuosassa, ikonostaasin edessä on usein koroke, jota kutsutaan soleaksi. Sen juurella, yleensä vasemmalla puolella on niin kutsuttu vainajien muistelupöytä, jonka edessä kirkkokansa rukoilee edesmenneiden puolesta. Tämän pöydän ja solean väliin on usein sijoitettu suurikokoinen Golgatan ristiä kuvaava ikoni.

Ortodoksisessa kirkossa ei käytetä soittimia, vaan kirkkomusiikki on aina laulettua. Kuoron ja kuoroa johtavan kanttorin paikka on kirkossa usein kirkkosalin etuosassa. 

Ikonostaasin takana sijaitsevan alttarihuoneen keskellä on alttaripöytä eli pyhä pöytä. Sen päällä toimitetaan ehtoollisen sakramentti. Alttarihuoneen vasemmalla laidalla on toinen pöytä, jota kutsutaan uhripöydäksi. Siinä valmistetaan ehtoollislahjat liturgiajumalanpalvelusta varten.

Näiden vakiintuneiden elementtien lisäksi kirkossa voi olla vaihteleva määrä seinille tai eri puolille kirkkosalia asetetuille analogeille sijoitettuja ikoneita. Suomessa on myös muutamia freskomaalattuja kirkkoja – esimerkiksi Espoon Tapiolassa sijaitsevan Pyhän Herman Alaskalaisen kirkon ja Joensuussa sijaitsevan Ortodoksisen seminaarin kirkon sisäseinät ovat koristeltu kauttaaltaan ikonein.

Ortodoksiseen pyhäkköön kuuluvat oleellisena osana myös kirkonkellot, joita soitetaan käsin. Kellojen määrä vaihtelee pyhäköittäin yhdestä jopa neljääntoista kelloon. Kellot on sijoitettu joko kirkkorakennukseen tai erilliseen kellotorniin. Pääsiäisviikolla eli kirkkaalla viikolla on tapana, että kaikki saavat soittaa kirkonkelloja Kristuksen riemullisen ylösnousemisen kunniaksi.