Kristuksen syntymäjuhlaa edeltävänä sunnuntaina (18–24.12.) ortodoksinen kirkko muistelee Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen esi-isiä sekä kaikkia vanhurskaita ja profeettoja, jotka sanoillaan tai teoillaan ovat ennalta kuvanneet Jumalan Pojan lihaksi tulemista.
Jumalan ainoa Poika ja Sana on syntynyt Isästä ajattomassa ikuisuudessa selittämättömällä tavalla ja tullut lihaksi ihmiskunnan pelastuksen tähden. Jumalallisen luontonsa puolesta Hänellä ei ole esi-isiä eikä sukua, mutta ihmisyytensä puolesta Jeesus Kristus, Ihmisen Poika, on osa ihmissukua ja Daavidin jälkeläinen (Room. 1:3). Hän ilmestyi maan päälle, kun Jumala oli valmistanut kyllin puhtaan ja pyhän astian vastaanottamaan Hänet: kaikkeinpyhimmän Neitseen Marian. Kristuksen syntymä oli pitkän valmistautumisen kauden täyttymys. Taivas ja maa, kansat ja aikakaudet, lukemattomat ilot ja surut – kaiken tämän Jumala saattoi olevaksi määrätyssä järjestyksessä ennalta valottaen ja valmistaen Pojan tulemista maailmaan. Aina ensimmäisestä ihmisestä Aadamista Jumalansynnyttäjään saakka sukupolvet seurasivat toisiaan Jumalan hyvän tahdon ja valinnan saattamina, kunnes aikojen täyttyessä, Jumalan ikuisuudesta ennalta näkemänä hetkenä, kaikkien vanhurskaiden toivon täyttymyksenä syntyi pieni lapsi, joka oli samalla sekä ikuinen Jumala, ”Hän joka on” (2. Moos. 3:14), että kuolemanalainen ihminen.
Kristuksen vanhimpina esi-isinä kirkko kunnioittaa vanhan liiton pyhiä alkaen ensinluoduista Aadamista ja Eevasta. Aadam luotiin luomakunnan kuninkaaksi ja papiksi, ja hänestä olisi voinut tulla Jumalan poika Pyhän Hengen armosta, mutta hän suistui kuoleman vallan alaisuuteen niskoiteltuaan Jumalan tahtoa vastaan. Hänen poikansa vanhurskas Abel oli arvollinen saamaan osakseen Jumalan armon, mutta joutui sen tähden veljensä Kainin surmaamaksi. Näin Abel sai olla ensimmäinen, joka ennalta kuvasi kärsimyksellään Kristusta, viatonta uhria. Vanhurskas Set oli Aadamin uusi poika ja uuden suvun kantaisä, joka ennalta kuvasi Kristusta, uuden suvun eli ylösnousemusten lasten kantaisää (1. Moos. 4:24). Setin poika vanhurskas Enos oli ensimmäinen, joka kutsui avuksi Herran nimeä (1. Moos. 4:26).
Muita Kristuksen esi-isinä kunnioitettuja ovat vanhurskas Kenan, Enoksen poika; vanhurskas Mahalalel, Kenanin poika; vanhurskas Jered, Mahalalelin poika; vanhurskas Henok, Jeredin poika, joka ei kuollut tavallista kuolemaa vaan siirtyi tuntemattomaan paikkaan odottamaan ylösnousemusta (1. Moos. 5:21); vanhurskas Metuselah, Henokin poika; vanhurskas Lemek, Metuselahin poika; vanhurskas Nooa, Lemekin poika, joka Jumalan valitsemana ihmiskunnan pelastajana kuvasi ennalta Kristuksen pelastustyötä ja jonka arkki on kirkon esikuva (1. Moos. 6–9); vanhurskas Seem, Nooan poika, josta tuli Abrahamin ja israelilaisten esi-isä; vanhurskas Jafet, Nooan poika, joka symboloi pakanakansojen tuloa kirkkoon, pelastuksen arkkiin; vanhurskas Arpaksad, Seemin poika; vanhurskas Kenan, Arpaksadin poika; vanhurskas Selah, Kenanin poika; vanhurskas Eber, Selahin poika; vanhurskas Peleg, Eberin poika; vanhurskas Reu, Pelegin poika; vanhurskas Serug, Reun poika; vanhurskas Nahor, Serugin poika; vanhurskas Terah, Nahorin poika.
Terahin pojasta vanhurskaasta Abrahamista (muistopäivä 9.10.) pelastushistoriassa alkoi uudentyyppinen vaihe. Hän oli juutalaisten esi-isä lihan mukaan ja kristityille ”uskon isä”. Abrahamista saivat alkunsa Israelin kansan patriarkat Iisak ja Jaakob. Vanhurskas patriarkka Iisak sai ennalta kuvata Kristuksen kuolemaa viattomana uhrina (1. Moos. 22). Vanhurskas patriarkka Jaakob, Iisakin poika, työskenteli kärsivällisesti vuosikausia, paini Jumalan kanssa ja sai nähdä taivaaseen johtavat portaat sekä ”Jumalan kasvoista kasvoihin” (1. Moos. 29–32).
Jaakobista tuli Israelin kahdentoista sukukunnan päämiesten isä. Heistä vanhurskas patriarkka Ruuben oli Jaakobin esikoinen mutta menetti asemansa syntinsä takia. Jaakobin toinen poika oli vanhurskas patriarkka Simeon, jonka jälkeläiset asuivat Negevin autiomaan suunnalla. Jaakobin kolmas poika oli vanhurskas patriarkka Leevi, jonka jälkeläiset Jumala valitsi papilliseen palvelukseen (4. Moos. 18). Vanhurskaasta patriarkka Juudasta, jonka jälkeläiset asuivat Jerusalemin eteläpuolella, tuli Daavidin kuninkaallisen suvun isä. Vanhurskaan patriarkka Sebulonin jälkeläisten asuinalue oli Gennesaretinjärven länsipuolella. Vanhurskaan patriarkka Isaskarin alueeksi tulivat Palestiinan keskiosat, missä asui paljon kanaanilaisia. Vanhurskaan patriarkka Danin jälkeläisistä tuli Israelin tuomareita. Vanhurskaan patriarkka Gadin sukukunta asettui Jordanvirran itäpuolelle ja taisteli siellä ryöstöretkiä tehneiden paimentolaisheimojen kanssa. Vanhurskaan patriarkka Asserin sukukunta asui vauraalla ja hedelmällisellä rannikkoalueella Karmelin vuoren pohjoispuolella. Vanhurskas patriarkka Naftali sai sukunsa alueeksi Gennesaretinjärven seudun. Jaakobin rakkain poika oli vanhurskas patriarkka Joosef, jonka hänen veljensä myivät orjaksi Egyptiin mutta josta tuli kansansa pelastaja – tällä hän symboloi Kristuksen pelastustyötä, joka tapahtui Hänen uskottunsa petoksen välityksellä. Joosefin pojat Efraim ja Manasse tulivat kantaisiksi suurille heimoille, jotka asuivat Palestiinan keskiosissa Jordanvirran molemmin puolin. Jaakobin nuorimman pojan, vanhurskaan patriarkka Benjaminin alue oli Jerusalemin ympäristössä. Hänestä tuli soturiheimon ja Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin kantaisä (1. Sam. 9).
Patriarkkojen jälkeen eläneinä Kristuksen esi-isinä kunnioitetaan seuraavia: Peres ja Serah, patriarkka Juudan kaksospojat; Hesron, Peresin poika; Ram, Hesronin poika; Amminadab, Arnin poika; Nahson, Amminadabin poika; Salma (Salmon), Nahsonin poika; Boas, joka oli Salman (Salmonin) ja portto Rahabin poika; Obed, Boasin ja Ruutin poika, joka edeltä kuvaa kahden kansan, juutalaisten ja pakanoiden, tulemista yhdeksi uudessa Israelissa; Iisai, Obedin poika, joka oli ihmisten silmissä vähäisin, mutta Jumala valitsi hänet kuningas Daavidin isäksi (1. Sam. 16).
Iisain jälkeen Kristuksen sukupuuta jatkavat muinaisen Israelin kuninkaalliset. Iisain poika kuningas Daavid (n.1002–965 eKr.) oli sävyisä, oikeamielinen ja nöyrä. Vaikka hän lankesi raskaisiin synteihin, haureuteen ja murhaan, hän kääntyi Jumalan puoleen katkerasti katuen. Daavidin psalmit on maailmanhistorian luetuinta kirjallisuutta. Monissa psalmeissa on vahva messiaaninen henki. Kirkko muistelee Daavidia myös joulun jälkeisenä sunnuntaina (ks. s. XXX).
Daavidin poika kuningas Salomo (965–928 eKr.) sai Jumalalta ylenpalttisesti viisautta ja ymmärrystä. Hänen hallituskautensa oli täynnä siunauksia, ja hän sai kunnian saattaa Jerusalemin temppelin rakentaminen päätökseensä. Temppeli oli Jumalan asuinsija maan päällä, ja se teki maanpäällisen Jerusalemin ikään kuin taivaallisen Jerusalemin heijastukseksi (1. Kun. 8).
Seuraavien sukupolvien aikana kuninkuuden perivät vuorollaan kuningas Rehabeam, Salomon poika, joka salli epäjumalien palvelemisen ja jonka aikana valtakunta jakautui kahtia pohjoisen Israeliin ja etelän Juudaan; kuningas Abia, Rehabeamin poika, joka jatkoi isänsä syntejä mutta jota Herra ei hylännyt; Juudan kuningas Asa, Abian poika; Juudan kuningas Josafat, Asan poika, joka teki sitä mikä on oikein Herran silmissä ja yritti korjata kansansa hairahduksia (2. Aik. 17–20); Juudan kuningas Joram, Josafatin poika, joka antautui epäjumalanpalvelukseen (2. Aik. 21); Juudan kuningas Ussia, Joramin poika, joka toimi Jumalaa miellyttäen mutta sairasti vaikeaa lepraa kuolemaansa saakka (2. Kun 15:13, 2. Aik. 26); Juudan kuningas Jotam, Ussian poika; Juudan kuningas Ahas, Jotamin poika, joka palveli demoneita; Juudan kuningas Hiskia, Ahaksen poika, joka puhdisti temppelin ja palautti jumalanpalveluksen (2. Aik. 31); Juudan kuningas Manasse, Hiskian poika, joka harjoitti noituutta ja toi epäjumalien kultin Jumalan temppeliin mutta katui elämänsä lopulla ja sai anteeksi (2. Aik. 33); Juudan kuningas Amon, Manassen poika, joka jatkoi epäjumalanpalvelusta; Juudan kuningas Josia, Amoksen poika, joka puhdisti temppelin ja palautti jumalanpalveluksen; Juudan kuningas Jekonja, Jojakimin poika, joka vietiin Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen; Juudan kuningas Sealtiel, Jekonjan poika, joka eli Babyloniassa pakkosiirtolaisena; Juudan kuningas Serubbabel, Sealtielin poika, joka johti kansansa takaisin Jerusalemiin ja jälleenrakensi temppelin; Abihud, Serubbabelin poika; Eljakim, Abihudin poika; Asur, Eljakimin poika; Sadok, Asurin poika; Jakin, Sadokin poika; Elihud, Jakinin poika; Eleasar, Elihudin poika; Mattan, Eleasarin poika; Jaakob, Mattanin poika, sekä Joosef Jumalansynnyttäjän kihlaaja, Jaakobin poika.
Tämä pyhien evankelistojen antama sukuluettelo on juutalaisen tavan mukaan isänpuoleinen linja, mutta kirkon tradition mukaan myös Jumalansynnyttäjä Maria (ks. 8.9.) oli Juudan sukukuntaa ja kuningas Daavidin jälkeläisiä.
Kristuksen tulemista ja pelastusjärjestyksen yksityiskohtia ovat sanoillaan ja teoillaan ennalta julistaneet vanhan liiton profeetalliset hahmot. Heistä ensimmäinen on vanhurskas Melkisedek, rauhan ruhtinas ja Korkeimman pappi, joka uhrasi leipää ja viiniä ja siunasi patriarkka Abrahamin. Hänen pappeutensa on mystinen Jumalan antama esikuva Kristuksesta. (1. Moos. 14, Hepr. 5-7). Muita tänään muisteltavia ovat vanhurskas Job (6.5.), joka joutui kärsimään paljon mutta ei menettänyt uskoaan; profeetta ja Jumalan näkijä Mooses (4.9.) sekä hänen pappinsa Aaron ja Hur, jotka pitivät Mooseksen käsiä ylhäällä kuvaten ennalta kuoleman voittanutta Kristuksen kärsimystä; vanhurskas Joosua Nunin poika (1.9.); profeetta Samuel (20.8.); profeetta Natan, jonka Jumala lähetti nuhtelemaan kuningas Daavidia ja saattamaan tämän katumaan (2. Sam. 12); profeetta Daniel, joka tulkitsi jumalallisia salaisuuksia ja julisti Messiaan kahta tulemista, sekä tuliseen pätsiin heitetyt kolme nuorukaista Hananja, Asarja ja Misael (17.12.).
Pyhien isien sunnuntaina muistellaan myös vanhan liiton naispyhiä. Heihin luetaan Abrahamin vaimo Saara, joka synnytti vanhalla iällä (1. Moos. 12); Iisakin vaimo Rebekka (1. Moos. 24); Jaakobin ensimmäinen vaimo Lea, jonka Jumala teki hedelmälliseksi ja joka siksi symboloi hyvien tekojen ja käskyjen noudattamisen hedelmällistä polkua; Jaakobin toinen vaimo kaunis Raakel, joka symboloi hengellisen mietiskelyn kauneutta; patriarkka Joosefin vaimo vanhurskas Asenat Egyptiläinen, joka oli egyptiläisen Onin papin Poti-Feran tytär (1. Moos. 41:45) ja joka siksi symboloi kaikkien kansojen Kristuksen ruumiiseen kutsumista; Jumalansynnyttäjän kanssa samaa nimeä kantanut naisprofeetta Mirjam[1], Mooseksen sisar, joka johti naiskuorojen ylistystä Punaisenmeren ylittämisen aikana; vanhurskas Debora, naisprofeetta ja Israelin tuomari, jonka kautta Jumala osoitti kutsuvansa ihmisiä Pyhän Hengen osallisuuteen sukupuoleen katsomatta (Tuom. 4); vanhurskas Ruut Moabilainen, jota Jumala siunasi suuresti hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden; vanhurskas Hanna (9.12.); vanhurskas Sarpatin leski, joka antoi viimeiset jauhonsa ja öljynsä profeetta Elialle (1. Kun 17); vanhurskas sunemilainen nainen, joka palveli profeetta Elisaa ja sai palkkioksi pojan jonka Elisa myöhemmin herätti kuolleista (2. Kun. 4); vanhurskas Judit, joka pelasti Israelin kansan (Judit 13); vanhurskas Ester, jonka kauneus ja viisaus pelasti juutalaiset joukkomurhalta; sekä vanhurskas ja siveä Susanna, joka piti kuolemaa parempana kuin siveytensä tahraamista.
Kristuksen sukulaisia eivät ole ainoastaan ne, jotka ovat Hänen sukuaan lihan mukaan. Vanhan liiton profeettojen ja vanhurskaiden tavoin kuka tahansa voi päästä Kristuksen sukulaiseksi tekemällä Hänen tahtonsa (Matt. 12:50). Veden ja Hengen kautta ihmisistä tulee Jumalan lapsia, Jumalasta syntyneitä Kristuksen veljiä ja sisaria. Seuraamalla Kristusta ja Hänen käskyjään meistä tulee Herran oppilaita, ja oman elämämme esimerkillä sekä sanojemme siementen kautta meistä voi vuorollamme tulla Herran uusien oppilaiden hengellisiä isiä ja äitejä.
Esi-isiesi ja -äitiesi sekä profeettojesi rukouksien tähden
Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.
[1] Maria-nimen alkuperäinen muoto on heprean Mirjam, aramean Marjam. Luukkaan evankeliumissa ja eräissä Johanneksen evankeliumin käsikirjoituksissa nimi onkin muodossa Mariam.