Pyhä Joosef, Jumalansynnyttäjän kihlaaja

Jumalan lihaksitulemisen ensimmäinen ja lähin todistaja, vanhurskas Joosef tuli Juudan sukukunnasta ja oli Daavidin jälkeläisiä. Hän oli Jaakobin poika ja Eelin vävy.[1] Joosef työskenteli puuseppänä Nasaretissa. Hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan neljä poikaa Jaakob, Joosef, Juuda ja Simeon sekä kolme tytärtä Ester, Martta ja Salome, josta tuli Sebedeuksen vaimo ja apostolien Jaakobien ja Johanneksen äiti.[2] Joosef oli jäänyt leskeksi keski-ikäisenä. Hänet valittiin nuoren Marian suojelijaksi, ja ihmisten silmissä hän oli tavallinen aviomies.

Kihlausaikana Maria tuli raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kun Maria palasi Nasaretiin vietettyään kolme kuukautta Elisabetin luona Ein Keremissä, ensimmäiset äitiyden merkit alkoivat jo näkyä hänessä. Hurskas ja oikeamielinen Joosef ei voinut ymmärtää, kuinka Herralle omistettu Neitsyt olisi voinut syyllistyä salaiseen suhteeseen. Joosefin olisi pitänyt erota morsiamestaan, mutta oikeudenmukaisena ja myötätuntoisena hän ei halunnut häpäistä nuorta tyttöä julkisesti. Rukoiltuaan hän päätti lähettää Marian pois luotaan kaikessa hiljaisuudessa.

Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle unessa ja kertoi, että sikiäminen oli tapahtunut Pyhästä Hengestä ja että Joosefista oli määrä tulla lapsen huoltaja ja kasvattaja. Vanhurskas Joosef vei Marian kotiinsa, ja heidän hääjuhlaansa vietettiin juutalaisin menoin. Joosef vaikeni hänelle uskotusta suuresta salaisuudesta ja piti sen salassa. Hän sai olla maailmankaikkeuden suurimman ihmeen, Jumalan ihmiseksi syntymisen läheisin todistaja. Joosef sai myös antaa lapselle nimen Jeesus.

Paimenten ja tietäjien vierailun jälkeen Herran enkeli ilmestyi jälleen Joosefille unessa ja käski hänen paeta lapsen ja äidin kanssa Egyptiin. Kun vaara oli ohi, he palasivat Nasaretiin ja Joosef jatkoi ammattinsa harjoittamista. Hän opetti Jeesukselle niin puusepän työtä kuin Jumalan lain tuntemusta. Kaiken luova Sana ja Lainantaja oli tullut rajoittuneeksi ja oppimattomaksi opettaakseen meille todellista tietoa. Vapahtajan lapsuusvuodet kuluivat rauhallisesti. Hän teki työtä kuuliaisena maallisille vanhemmilleen. Joosef säilytti salaisuutensa vaieten ja myös Maria piti syntymään liittyneet ihmeet sydämessään mietiskellen tapahtunutta.

Kun Jeesuksen julkisen toiminnan aloittamisen aika lähestyi, Joosef antoi sielunsa Jumalan haltuun Jeesuksen ja Marian läsnä ollessa. Joosef oli täyttänyt oman tehtävänsä kuuliaisesti. Hänen kerrotaan lausuneen viimeisinä sanoinaan: ”Kuoleman tuskat ja pelot saartavat minua, mutta sieluni on jälleen tyynni, sillä olen kuullut Sinun äänesi, Jeesus puolustajani, Jeesus Vapahtajani, Jeesus turvapaikkani, Jeesus jonka nimi on makea minun suussani ja kaikkien Sinua rakastavien sydämissä.”

Joulun jälkeisenä sunnuntaina muistellaan Joosefin ja Daavidin lisäksi myös Joosefin poikaa ja Jeesuksen veljeä Jaakob[3] Vanhurskasta (ks. 23.10.). Hän on Kristuksen suvun huipentuma kahdessa mielessä: häneen päättyy Kristuksen maanpäällisen sukupuun yksi haara ja hänestä alkaa kirkon hengellinen sukupuu, sillä hänestä tuli Jerusalemin ensimmäinen piispa.

Pyhien sukulaistesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.


[1] Matt. 1:16,  vrt. Luuk. 3:23.

[2] Varhaiskirkossa tunnettiin toinenkin traditio, jonka mukaan Jaakob ja Johannes olivat Jeesuksen serkkuja, Simeon ja Juuda Joosefin veljen Cleopaksen poikia ja Jaakob ja Joosef Jumalansynnyttäjän sisaren poikia.

[3] Jerusalemin varhaiskirkossa oli tapana muistella Daavidin ja Joosefin rinnalla vanhan liiton patriarkka Jaakobia.

0
0