{"id":13755,"date":"2026-01-20T06:43:07","date_gmt":"2026-01-20T04:43:07","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/?p=13755"},"modified":"2026-01-20T10:20:09","modified_gmt":"2026-01-20T08:20:09","slug":"dogmeista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2026\/01\/20\/dogmeista\/","title":{"rendered":"Dogmeista"},"content":{"rendered":"\n

Indoeurooppalainen sana dogma <\/em>tarkoitti \u201dnormia\u201d, kuten periaatetta poikalapsen ymp\u00e4rileikkauksesta kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (Luuk. 2:21). Sanan toinen merkitys oli \u201dopastus\u201d, docere<\/em>, jolla Paavali ev\u00e4sti Timoteusta (1. Tim. 6:20).<\/p>\n\n\n\n

Basileios Suuri<\/strong> erotti vuoden 375 traktaatissaan De Spiritu Sancto <\/em>toisistaan \u201dopink\u00e4sitykset, dogmata\u201d<\/em> ja niiden \u201dproklamaatiot, kerygmata\u201d<\/em>. Opink\u00e4sitykset olivat Basileioksen mukaan luovuttamatonta doktriinia, proklamaatiot niist\u00e4 johtuvia liturgisia tai kanonisia tulkintoja.<\/p>\n\n\n\n

Dogmeihin liittyi kaksi ehtoa: ne olivat apofaattisia ja antinomisia. Apofaattinen eli negatiivinen merkitsee ilmaisutapaa, joka my\u00f6nt\u00e4\u00e4 kielellisen ilmaisun vajavaisuuden: H\u00e4n on jakaantumaton, \u03b1\u03b4\u03b9\u03b1\u03af\u03c1\u03b5\u03c4\u03bf\u03c2<\/em> ja muuttumaton, \u03b1\u03c4\u03c1\u03b5\u03c0\u03c4\u03bf\u03c2.<\/em> Apofaattiset dogmit kertovat, mit\u00e4 Jumala ei ole. T\u00e4st\u00e4 seuraa dogmien antinomisuus: Jumala on yht\u00e4 aikaa yksi ja kolme, koko ajan muuttuva, \u03bd\u03bf\u03bc\u03ac\u03c2, <\/em>mutta pysyy samalla kolmena, \u03c4\u03c1\u03b9\u03ac\u03c2.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Dogmit tulevat kirkkoisien teksteist\u00e4. Kristologia tuli Basileioksen tai Gregorios Teologin<\/strong> homilioista. Trinitologia perustui Gregorios Naziansilaisen<\/strong> ja kosmologia Maksimoksen<\/strong> n\u00e4kemyksiin. My\u00f6s angeologia, demonologia tai pneumatologia oli dogmatiikkaa. Johannes Damaskolainen<\/strong> (676\u2013754) kirjoitti ensimm\u00e4isen dogmaattisen synteesin \u03a0\u03b7\u03b3\u03ae \u03c4\u03b7\u03c2 \u0393\u03bd\u03ce\u03c3\u03b7\u03c2<\/em>. Se oli mallina Petrus Lombarduksen<\/strong> (1100\u20131160) sentensseille Quatuor libri sententiarum.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Skolastiikan aikaa leimasi dogmien rationaalinen selitystiede. Filosofia ja hyveet korvatiin lakitermeill\u00e4 ja perisyntiopilla. Dogmit sovitettiin osaksi etiikkaa, oppia, moraalia tai sakramentteja. Vaikka dogmien selitettiin s\u00e4ilyneen muuttumattomina, muokkasi historia kielt\u00e4 dogmeista. Dogmien ja niiden proklamaatioiden rinnalle sekoittuu vuosisatojen aikana teologisia mielipiteit\u00e4, theologumenes.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Filosofian ja teologian uudelleenkohtaaminen henkil\u00f6ityi John Henry Newmaniin<\/strong> (1801\u20131890). Newman kyseenalaisti Ren\u00e9 Descartes\u2019n<\/strong> (1596\u20131650) k\u00e4sityksen ihmisest\u00e4 universumin keskuksena. Vladimir Lossky <\/strong>(1903\u20131958) uskoi Newmanin oivaltaneen Basileios Suuren tavoin sen, miten luontokin tulkitsee dogmeja: \u201dSin\u00e4 teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit\u201d<\/em> (Ps. 104:4). Losskyn mukaan dogmaattinen evoluutio onkin jatkuvaa involuutiota, paluuta alkuper\u00e4iseen.<\/p>\n\n\n\n

Erik Peterson<\/strong> (1890\u20131960) nosti dogmit Raamatun yl\u00e4puolelle. H\u00e4nen mukaansa mysteerin inkarnaatio on dogmeissa, koska Raamattu on kaunokirjallinen teos, eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa yksin riitt\u00e4v\u00e4 tradition totuuden siirt\u00e4miseen! Peterson my\u00f6s varoitti dogmien luovuttamisesta ex cathedra –<\/em>auktoriteeteille. Dogmit ovat ajattelun synonyymej\u00e4 ja dogmatisointi on sen vastakohta.<\/p>\n\n\n\n

Jumalasta, Jeesuksesta ja Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Tunnemme Jumalasta vain sen, mit\u00e4 H\u00e4n haluaa itsest\u00e4\u00e4n meille ilmoittaa: \u201dMin\u00e4 olen se, joka min\u00e4 olen\u201d <\/em>(2. Moos. 13:14). Jumalan Moosekselle ilmoittama erisnimi \u201dJahve\u201d kertoo, ett\u00e4 H\u00e4n on yksi olemus, essentia<\/em>, mutta kolmessa persoonassa, hypostaasissa<\/em>. Jumalan olemus on persoonissa. H\u00e4n ei ole olemassa ideana tai ajatuksena. Jumalallista olemusta ei voi tuntea, mutta H\u00e4n tekee itsens\u00e4 tunnetuksi voimissaan. N\u00e4it\u00e4 Jumalan toisia nimi\u00e4 ovat totuus, rakkaus, kauneus ja pyhyys, jotka voidaan kokea Jumalan persoonissa, Is\u00e4ss\u00e4, Pojassa ja Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4.  <\/p>\n\n\n\n

Kolminaisuuden ensimm\u00e4inen persoona, Jumala, Is\u00e4, on aluton. H\u00e4n on Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen vallan l\u00e4hde, monarkhes<\/em>. Pojan syntyminen ja Pyh\u00e4n Hengen ilmestyminen olivat jumaluuden monarkin tekoja, jotka kerrotaan Johanneksen evankeliumin prologissa: \u201dAlussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala\u201d<\/em> (Joh. 1:1). Poika on Jumalan Is\u00e4n kuva, ikoni. Ortodoksisessa perinteess\u00e4 maailman ajasta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein termi\u00e4 kronos<\/em> ja Jumalan valtakunnan ajasta sanaa kairos<\/em>. Jumala ei el\u00e4 maailman ajassa, vaan \u201dKuningaskuntansa\u201d, Basileia tou Theou,<\/em> ajassa, jolla ei ole alkua eik\u00e4 loppua. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 my\u00f6s Jumalan Poika, Kolminaisuuden toinen persoona, on ollut aina olemassa. Poika ei ole Jumalan luomus kuten pappi Areios<\/strong> v\u00e4itti. Nikeassa (325) ja Konstantinopolissa (381) vahvistetun uskontunnustuksen mukaan Poika on \u201dvalo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta<\/em>\u201d. Historia ei tunne tapausta, jossa Jumala olisi syntynyt maailmaan. Ortodoksisessa teologiassa juuri Jumalan kaltaisuuden l\u00f6yt\u00e4minen maailmaan syntyneess\u00e4 Pojassa on inkarnaation tarkoitus: \u201dRakkaat lapseni, teid\u00e4n vuoksenne minun on j\u00e4lleen k\u00e4rsitt\u00e4v\u00e4 synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teiss\u00e4\u201d<\/em> (Gal. 4:19).<\/p>\n\n\n\n

Kolminaisuudelle luetaan jokaisen ortodoksisen jumalanpalveluksen alussa ja lopussa doksologia \u201dKunnia olkoon Is\u00e4lle ja Pojalle ja Pyh\u00e4lle Hengelle\u2026\u201d<\/em> Ehtoollisjumalanpalvelus liturgia alkaa sanoin \u201dSiunattu on Is\u00e4n, ja Pojan, ja Pyh\u00e4n Hengen valtakunta\u201d<\/em>. Id\u00e4n ortodoksisessa ajattelussa kirkkokin on Pyh\u00e4n Kolminaisuuden Kuningaskunta, Basileia<\/em>. Kristityt kunnioittavat kahdesta muusta monoteismin haarasta juutalaisuudesta ja islamista poiketen yht\u00e4 Jumalaa Kolminaisuutena. Ortodoksinen k\u00e4sitys Jumalasta rakkautena (1. Joh 4:8) perustuu t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 siihen, ett\u00e4 rakkauteen tarvitaan enemm\u00e4n kuin yksi. 500-luvulla kirjoitettu Johannes Krysostomoksen<\/strong> liturgian rukous tiivist\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n n\u00e4in: \u201dRakastakaamme toinen toistamme, ett\u00e4 yksimielisesti tunnustaisimme Is\u00e4\u00e4, Poikaa ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Miksi kirkko on olemassa?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\u201dUskon yhteen, pyh\u00e4\u00e4n, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon.\u201d <\/em>Nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen mukaan el\u00e4minen kirkossa on el\u00e4mist\u00e4 uskossa. Kirkko on \u201dJumalan temppeli<\/em>\u201d (1. Tim. 3:15), \u201dJumalan kaupunki\u201d <\/em>(Hep. 12:22) ja \u201dKristuksen ruumis\u201d <\/em>(Room. 12:5). Jeesus itse puhuu evankeliumeissa kirkosta lammastarhana, viinik\u00f6ynn\u00f6ksen\u00e4 ja kalaverkkona, joiden kautta kuljetaan Jumalan Kuningaskuntaan, Basileia tou Theou<\/em>. Kirkko on se siemen, jonka kautta tapahtui Apostolien tekojen ihme: \u201dJumalan sana sai yh\u00e4 vankemman jalansijan ja levisi levi\u00e4mist\u00e4\u00e4n\u201d<\/em> (Ap.t. 12:24). Kirkkois\u00e4t vertaavat kirkkoa ja Jumalan Kuningaskuntaa hapatteeseen (Luuk. 13:20). Uskontunnuksessa tunnustetaan usko \u201dyhteen kirkkoon\u201d<\/em>. Ortodoksisen k\u00e4sityksen mukaan t\u00e4m\u00e4 kuvaa sit\u00e4, miten yhdeksi jumalalliseksi olennoksi luotu ihminen muodostaa ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan kautta kirkon pyhien yhteyden. Tunnustus \u201dyksi kirkko\u201d <\/em>merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 kirkko ei ole ihmisten yhteis\u00f6 tai yhdistys vaan jumalallinen j\u00e4rjestys.<\/p>\n\n\n\n

Paikallisseurakunta ja maailmanlaajuinen kirkko<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Katolinen ja apostolinen kirkko merkitsev\u00e4t sit\u00e4, ett\u00e4 kirkko ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Samalla kirkko on erehtym\u00e4t\u00f6n vain \u201dt\u00e4yteydess\u00e4\u00e4n, katholos<\/em>\u201d, joka muodostuu paikallisseurakuntien globaalista yhteydest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kokonaisuus muodostaa sen Kristuksen kirkon, joka on \u201dtie, totuus ja el\u00e4m\u00e4\u201d<\/em> (Joh. 14:6). Kaikki paikalliskirkot el\u00e4v\u00e4t maailmanlaajuisesti, oikumene<\/em> kirkolliskokouksissa hyv\u00e4ksyttyjen dogmien uskossa. Niiden lis\u00e4ksi kaikki paikallisseurakunnat tunnustavat uskonsa samojen jumalanpalvelusperinteiss\u00e4 ja sakramenttien kautta ilmaistujen perinteiden v\u00e4lityksell\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjestyksen toteutumista valvovat, episkepeo<\/em>, piispat. Jokainen kristitty on vapaa n\u00e4iden kirkon dogmien ja tradition puitteissa. Kirkko ei vaadi ihmist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n uskovien getossa vaan maailmanlaajuisessa kirkko\u00e4idin yhteydess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Raamattu on tradition kirja<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Raamattu ja kirkon traditio muodostavat yhden pyhien kirjoitusten kokonaisuuden. Se alkoi Vanhan ja Uuden testamentin aikana ja jatkui apostolien ja kirkkoisien aikakausien kautta aina nykyaikaan asti. Pyh\u00e4t kirjoitukset syntyiv\u00e4t kirkon alkuvuosisatoina Pyh\u00e4n Hengen ohjauksessa ja suullisen tradition muistiin merkitsemisen kautta. Sama Henki, joka ohjasi pyhien kirjoitusten syntymist\u00e4 ohjaa kirkkoa edelleen. Raamattua luetaan ja meditoidaan yksin ja yhdess\u00e4. Raamatun ja hymnirunouden suhdetta voidaan verrata puunrunkoon ja siit\u00e4 kasvaviin oksiin. Raamattu on kirkon julistuksen runko. Sen inspiroimana kirkko on synnytt\u00e4nyt suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n kontakeiksi, tropareiksi ja stikiiroiksi kutsuttavia tekstej\u00e4, jotka kertovat ja selitt\u00e4v\u00e4t runouden muodossa Raamatun sanoman.<\/p>\n\n\n\n

Hymnirunoilijat kirjoittivat Raamatun inspiraatiossa liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 yhteen Vanhan ja Uuden testamentin pelastushistorialliset tapahtumat. Raamatun tapahtumien ohella hymneiss\u00e4 kerrotaan pyhien ihmisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Pyhien el\u00e4m\u00e4nvaiheiden muisteleminen liittyy erottamattomasti evankeliumin tapahtumien ymm\u00e4rt\u00e4miseen, jotka nekin ovat \u201dPontius Pilatuksen aikana\u201d<\/em> tapahtuneina historiallisia. Hymnirunouden luominen alkoi Jerusalemissa jo kirkon alkuvuosisadoilla. 800-luvulle tultaessa kirkko tunsi jo suuren joukon runoilijoita, jotka olivat luoneet valtaosan nyky\u00e4\u00e4nkin jumalanpalveluksissa k\u00e4ytetyist\u00e4 veisuista. Tunnettuja hymnien kirjoittajia ovat esimerkiksi Romanos Melodos<\/strong> (k. 558), Andreas Kreetalainen<\/strong> (k. 740), Johannes Damaskolainen<\/strong> (k. 780), Kosmas Hymnografi<\/strong> (k. 787) ja Teodoros Studionilainen<\/strong> (k. 826). Keskiajan rikasta hymnirunoutta sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t jumalanpalvelukset on tarkoitettu voidaksemme syvent\u00e4\u00e4 tietouttamme ortodoksisesta uskonperinteest\u00e4mme. Samalla hymnien laulaminen ja kuuleminen yhteisess\u00e4 jumalanpalveluksessa liitt\u00e4\u00e4 uskonkysymyksemme osaksi laajempaa kontekstia. Raamatun inspiraatiossa syntynyt hymnirunous on inspiroinut satoja edesmenneit\u00e4 sukupolvia ja niin se inspiroi kirkossa edelleen my\u00f6s meit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mihin kirkon oppi perustuu?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\u201dOrtodoksinen kirkko on uskollisena apostolisella traditiolle ja yhteiselle sakramentaaliselle kokemukselle sen yhden, pyh\u00e4n, katolisen ja apostolisen kirkon jatkumo, joka tunnustetaan uskontunnustuksessa ja kirkon isien opetuksessa. Kirkko tuntee vastuunsa siit\u00e4, ett\u00e4 se el\u00e4\u00e4 autenttisesti t\u00e4m\u00e4n kokemuksen ja antaa siit\u00e4 ihmiskunnalle uskottavasti todistuksen. Ykseydess\u00e4 ja t\u00e4yteydess\u00e4 ortodoksinen Synodien kirkko on Jerusalemin apostolien kokouksen jatkumo (Ap. t. 15: 5\u201329). Kirkko on itsess\u00e4\u00e4n Synodi, joka on apostolien sanojen mukaan luotu Kristuksen ja Pyh\u00e4 Hengen yhteisty\u00f6ss\u00e4: \u201dPyh\u00e4 Henki ja me olemme n\u00e4hneet hyv\u00e4ksi\u201d (Ap. t. 15:28). Kirkko on ilmoittanut ja ilmoittaa edelleen yleismaailmallisten ja paikallisten Synodien v\u00e4lityksell\u00e4 Jumalan Pojan ja Sanan kautta itsens\u00e4 tunnetuksi tehneest\u00e4 Pyh\u00e4n Kolminaisuuden salaisuudesta. Kirkon synodaalinen ty\u00f6 on jatkunut katkeamatta kautta historian\u201d<\/em> (Pyh\u00e4n ja Suuren Synodin kiertokirje Kreetalla Kaikkien pyhien sunnuntaina 26. kes\u00e4kuuta 2016).<\/p>\n\n\n\n

Ihmisen\u00e4 el\u00e4misest\u00e4 ja hyv\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ortodoksinen oppi hyv\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 sis\u00e4ltyy periaatteeseen el\u00e4\u00e4 yhteydess\u00e4 Jumalaan ja muihin ihmisiin: \u201dunus Christianus, nullus Christianus<\/em>\u201d. Ortodoksisen k\u00e4sityksen mukaan ihminen ei ole sen paremmin individualististen oikeuksien objekti kuin globaalin talouden, politiikan ja viestinn\u00e4n ratas. Kristittyjen el\u00e4m\u00e4 on todistusta totuudessa ja uudistumista Kristuksessa: \u201dJokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!\u201d<\/em> (2. Kor. 5:17). T\u00e4m\u00e4 on ihmiskunnalle esitetty kutsu osallistua henkil\u00f6kohtaisesti ja vapaudessa ikuiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, Herramme Jeesuksen Kristuksen ja Is\u00e4n Jumalan armoon el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen yhteydess\u00e4 kirkossa. Pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan<\/strong> sanoin: \u201dPelastuksen salaisuus on sit\u00e4 aidosti halajaville, ei niille, jotka siihen pakottavat\u201d<\/em> (Pyh\u00e4n ja Suuren Synodin kiertokirje Kreetalla Kaikkien pyhien sunnuntaina 26. kes\u00e4kuuta 2016).<\/p>\n\n\n\n

Hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n ohjeet l\u00e4htev\u00e4t liikkeelle kymmenen k\u00e4skyn ohjeista (2. Moos. 20:1\u201317). Uuden testamentin kirkossa opetuksessa korostuvat rikkomusten sijaan Pyh\u00e4n Hengen hedelm\u00e4t \u201drakkaus, ilo, rauha, k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, yst\u00e4v\u00e4llisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillint\u00e4\u201d<\/em> (Gal. 5.22\u201323). Kristityn hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkein ominaisuus on armeliaisuus muita ihmisi\u00e4 kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

Miksi maailmassa on k\u00e4rsimyst\u00e4, pahuutta ja kuolemaa?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Jumala loi kaiken tietty\u00e4 tarkoitusta varten. Pahuus on ontologisesti absurdia tarkoituksettomuutta, jota Jumala ei luonut. Pahuuden tunnistaa sen t\u00f6ist\u00e4: \u201dSaatana on ollut murhaaja alusta asti. H\u00e4n on kaukana totuudesta, se on h\u00e4nelle vieras. Kun h\u00e4n valehtelee, h\u00e4n todella puhuu omiaan, sill\u00e4 h\u00e4n on valehtelija ja valheen is\u00e4\u201d<\/em> (Joh. 8:44). Kirkkoisien mukaan pahuuden tarkoituksettomuus ilmenee ihmisess\u00e4 vapautena ilman vastuuta. Pahuus on vastuun pakoilua tekojen j\u00e4lkeen. T\u00e4m\u00e4n prototyyppi oli ensimm\u00e4isten ihmisten Aadamin ja Eevan halussa syytt\u00e4\u00e4 toista omista virheist\u00e4. \u201dYhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman\u201d<\/em> (Room. 5:12). Aadamin ja Eevan lankeemus toi maailmaan synnin, jota Jumala ei s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt tai tehnyt ihmiselle opetukseksi. Synti on loinen, joka vie ihmist\u00e4 pois hyvyyden l\u00e4hteest\u00e4 Jumalasta.<\/p>\n\n\n\n

\u201dHengellinen el\u00e4m\u00e4?\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vanhan kirkon perinteess\u00e4 ei tunnettu sellaista termi\u00e4 kuin \u201dhengellinen el\u00e4m\u00e4\u201d. Spiritualiteetti oli erillisen\u00e4 ilmi\u00f6n\u00e4 tuntematon k\u00e4site my\u00f6s kirkon pyhille. Heill\u00e4 ei ollut hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, oli vain el\u00e4m\u00e4. Kirkon liturginen el\u00e4m\u00e4 ja rukous eiv\u00e4t olleet pyhille ihmisille tunne-el\u00e4myksi\u00e4 tai henkisi\u00e4 kokemuksia varten. \u201dSis\u00e4iseen\u201d tai \u201dhengellisen\u201d el\u00e4m\u00e4\u00e4n keskittyneet olivat useasti harhaoppisia, gnostilaisia, esoteerikkoja tai manikealaisia, joihin kirkko suhtautui kielteisesti. Kirkon pyh\u00e4t is\u00e4t eiv\u00e4t puhuneet hengellisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, vaan ihmisest\u00e4, joka etsii fyysisen ja henkisen ihmisyytens\u00e4 tasapainoa. Jokap\u00e4iv\u00e4inen el\u00e4m\u00e4 ei ollut kirkon pyhille moraalista vaan kokonaisvaltaista Herran tahdon etsimist\u00e4. Kirkon el\u00e4m\u00e4 on el\u00e4m\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen armolahjoissa. Osallisuutta n\u00e4ihin kirkko tarjoaa pyhien jumalanpalvelusten ja sakramenttien kautta.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksinen jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4 perustuu vanhaan juutalaiseen vuorokauden eri aikojen kiitosrukousperinteisiin. Niihin sis\u00e4ltyy ajatus asettumisesta meit\u00e4 suuremman eteen. Olemme Jumalan edess\u00e4 kuin valtameress\u00e4, jossa aaltojen annetaan puhdistaa, kannatella ja kuljettaa meit\u00e4. Vaikka jokainen rukoilee ja kuuntelee Jumalaa omalla tavallaan, on rukouksessakin apua kokemuksesta. Ortodokseilla rukouksen ja uskon kokemuksen arkisto l\u00f6ytyy kirkosta, jossa luettavat sadat rukoukset ovat kuuntelemisen koulun perusta. Rukouksen keskeinen viesti on ymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4n todellisuuden hahmottaminen: Jumala voi ylitt\u00e4\u00e4 ihmismielen lokerot ja rukousten kieli pyrkii osoittamaan t\u00e4m\u00e4n. Jumalaa ei voi l\u00e4hesty\u00e4 vain tavanomaisin arkisin sanank\u00e4\u00e4ntein. H\u00e4nt\u00e4 on etsitt\u00e4v\u00e4 ajatuksella ja viisaudella. Ortodoksisen kirkon rukousperinne ei tunne improvisoituja rukouksia. Kysymys ei ole luovuuden v\u00e4h\u00e4ttelyst\u00e4, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 pyhien ihmisten kirjoittamat rukoukset on koettu sukupolvesta toiseen hyvin\u00e4 ja toimivina linkkein\u00e4 ”taivaan kansalaisiin<\/em>” (Fil. 3:20), enkeleihin ja pyhiin ihmisiin. Rukouksen vastakohta ei ole vaikeneminen vaan tyhjyys. Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloa kuvataan Raamatussa ”Jumalan Sanaksi”.<\/em> Tuo sana on Jumalan puhetta ihmisille sek\u00e4 Is\u00e4n ett\u00e4 H\u00e4nen maailmaan l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Pojan v\u00e4lityksell\u00e4. Jumala ei koskaan vaikene, ihmisen on vain vaikea v\u00e4lill\u00e4 kuunnella H\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 papistolta edellytet\u00e4\u00e4n?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Jokainen ortodoksikristitty on osa \u201dkuninkaallista papistoa\u201d<\/em> (1. Piet. 2:5,9), joista yhdet valitaan \u201dapostoleiksi, toiseksi profeetoiksi ja viel\u00e4 jotkut opettajiksi\u201d<\/em> (1. Kor. 12:28). Korinttilaiskirjeen mukaan pappeuteen valitaan niit\u00e4, joille uskotaan parantamisen lahjojen jakaminen, muiden auttaminen, johtajana toimiminen tai kielill\u00e4 puhuminen. Piispa on apostolien ty\u00f6n jatkaja (Ap.t. 20:17,28). H\u00e4n valitsee avukseen \u201dtarkoin harkiten k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen\u201d<\/em> (1. Tim. 5:22) kautta papit ja diakonit. Piispan teht\u00e4v\u00e4 ei ole kuitenkaan sama kuin apostoleilla, jotka olivat l\u00e4hetysk\u00e4skyn toteuttajia (Matt. 28:19). Piispa on ensisijaisesti kirkon j\u00e4rjestyksen vartija, episkopos<\/em> ja Ignatios Antiokialaisen<\/strong> mukaan \u201dKristuksen edustaja\u201d <\/em>seurakunnassa. Piispa toteuttaa t\u00e4t\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 \u201dpalvelevana johtajana\u201d<\/em> (Luuk. 22:26).  <\/p>\n\n\n\n

Kirkon hierarkia muodostuu piispoista, papeista ja diakoneista. Pappi toimii piispan valtuuttamana seurakunnissa ja toimittaa niiss\u00e4 jumalanpalveluksia ja sakramentteja. Diakonit eiv\u00e4t toimita mit\u00e4\u00e4n toimituksia itsen\u00e4isesti, vaan avustavat piispoja ja pappeja ja toimivat jumalanpalveluksissa papiston ja rukoilijoiden yhteen liitt\u00e4jin\u00e4. Kristus on kirkon sulhanen ja seurakunta morsian. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 piispa on 600-luvulta l\u00e4htien valittu naimattomista tai leskimiehist\u00e4. Sitoutuminen selibaattiin on piispuuden edellytys. Papit ja diakonit voivat solmia avioliiton ennen vihkimyst\u00e4 mutta eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen. My\u00f6s leskeksi j\u00e4\u00e4v\u00e4n papin ja diakonin on pysytt\u00e4v\u00e4 uskollisena yhden avioliiton periaatteelle (1. Tim. 3:1) ja he eiv\u00e4t voi solmia toista avioliittoa.   <\/p>\n\n\n\n

Jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ortodoksinen kirkkovuosi pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kolme sis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 kiertoa eli sykli\u00e4: 1. kahdeksan viikon v\u00e4lein kertaantuvat eri viikonp\u00e4ivien muisteltaviin tapahtumiin tai henkil\u00f6ihin liittyv\u00e4t tekstit, 2. eri kuukauden p\u00e4ivin\u00e4 muisteltavien pyhien tekstit, 3. p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ajankohdasta riippuviin juhliin sis\u00e4ltyv\u00e4t tekstit. Eri syklien tekstit sovitetaan yhteen samassa jumalanpalveluksessa. Oktoehos-kirja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kahdeksan viikon jumalanpalvelusten viikonp\u00e4iviin liittyv\u00e4t jumalanpalvelustekstit. Niiden kierto alkaa alusta joka yhdeks\u00e4s viikko. P\u00e4\u00e4si\u00e4isen mukaan liikkuvien juhlien tekstit l\u00f6ytyv\u00e4t p\u00e4\u00e4si\u00e4isen kierron jumalanpalveluskirjoista Pentekostarionista ja Triodionista. Kaksitoista Minea-kirjaa, yksi jokaiselle kuukaudelle, sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t vuoden eri p\u00e4ivin\u00e4 muisteltavien pyhien ihmisten jumalanpalvelustekstit sek\u00e4 kiinte\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n sidotut juhlat. Kirkkovuosi alkaa syyskuusta ja p\u00e4\u00e4ttyy elokuun lopussa.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksinen liturginen vuorokausi alkaa juutalaisen perinteen mukaan auringon laskun aikaan. Vuorokauden ensimm\u00e4inen jumalanpalvelus on n\u00e4in ehtoopalvelus. Sit\u00e4 seuraavat ehtoonj\u00e4lkeinen palvelus, puoliy\u00f6palvelus, aamupalvelus sek\u00e4 ensimm\u00e4inen, kolmas, kuudes ja yhdeks\u00e4s hetki. Liturgia toimitetaan tavallisesti kolmannen tai kuudennen hetken j\u00e4lkeen, vaikka liturgian toimittamiselle ei olekaan m\u00e4\u00e4r\u00e4tty tietty\u00e4 vuorokauden hetke\u00e4. Kuudennen hetken j\u00e4lkeen voidaan toimittaa my\u00f6s hetkipalvelus, joka toimitetaan tavallisesti suuren paaston aikana tai sellaisina p\u00e4ivin\u00e4, jolloin ei ole pappia toimittamassa liturgiaa.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4iden lis\u00e4ksi ortodoksinen kirkollinen perinne sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ajan pyhitt\u00e4misen toimituksia ja sakramentteja. Kasteen ja mirhallavoitelun sakramentti toimitetaan tavallisesti jo lapsena. Pappeuden sakramentissa vihit\u00e4\u00e4n piispat, papit ja diakonit. Apostolien perinteen jatkumona toimitetaan sairaanvoitelun (Mark. 6:13, Jaak. 5:14\u201315), eukaristian (Matt. 26:26\u201328) ja katumuksen (Matt. 6:15) sakramentit. Avioliiton sakramentissa miehen ja naisen v\u00e4lille siunataan suhde, joka on Kristuksen ja kirkon v\u00e4lisen \u201dsuuren salaisuuden\u201d<\/em> (Ef. 5:32) kuva. Ajan pyhitt\u00e4misen sakramentaalisia toimituksia ovat my\u00f6s hautaus, vedenpyhitys, munkiksi tai nunnaksi vihkiminen ja kodinsiunaus.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksisen kristillisen el\u00e4m\u00e4n ydin on Jumalalta saatujen lahjojen (Luuk. 19:12\u201327) oikea k\u00e4ytt\u00e4minen. Nuo lahjat ovat sek\u00e4 henkisi\u00e4 ett\u00e4 aineellisia ja niiden kautta toteutetaan evankeliumin opetusta Jumalan tahdosta: \u201dEnh\u00e4n min\u00e4 ole tullut taivaasta tekem\u00e4\u00e4n oman tahtoni mukaan, vaan t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4hett\u00e4j\u00e4ni tahdon\u201d<\/em> (Joh. 6:38). Kaikissa ihmissuhteissa tulee pyrki\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n kirkon perinteen suojassa, joka antaa yksil\u00f6lle Pyh\u00e4n Hengen johdatusta oikeiden p\u00e4\u00e4t\u00f6sten tekemiseen. Kaikki ihmissuhde- tai kasvatuskysymykset tulee ratkaista kirkon perinteen valossa.<\/p>\n\n\n\n

Vastuu el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja luomakunnasta<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\u201dOrtodoksisen antropologian l\u00e4ht\u00f6kohta on profeetallinen omatunto ja inkarnoituneen Jeesuksen Kristuksen tuoma t\u00e4ydellisesti uusi ihmisyys. Se alkaa k\u00e4sityksest\u00e4, jossa persoona on hedelm\u00f6ittymisest\u00e4 l\u00e4htien osallinen el\u00e4m\u00e4n pyhyydest\u00e4. Syntyminen on ensimm\u00e4inen ihmisoikeus. Kirkko on jumalallisinhimillinen yhteis\u00f6, jossa jokainen yksil\u00f6 on kutsuttu henkil\u00f6kohtaisesti yhteyteen Jumalan kanssa. Ihmisest\u00e4 ei voi mink\u00e4\u00e4nlaisten tieteen tulosten perusteella tehd\u00e4 muunlaista kompromissia, objektivisoida tai rajata muuten mitattavaksi m\u00e4\u00e4reeksi. Ihminen ei ole vain geenej\u00e4\u201d<\/em> (Pyh\u00e4n ja Suuren Synodin kiertokirje Kreetalla Kaikkien pyhien sunnuntaina 26. kes\u00e4kuuta 2016).<\/p>\n\n\n\n

Suhteessa ymp\u00e4rist\u00f6kysymyksiin ortodoksinen ajattelu ei l\u00e4hde uskosta jatkuvaan kehitykseen, vaan ihmisen kyvyst\u00e4 kasvaa vastuulliseen k\u00e4yt\u00f6kseen. Ortodoksisen ekologisen ajattelun periaatteet tulevat kolmesta eri l\u00e4hteest\u00e4: Raamatusta, kirkon opetuksesta ja pyhien ihmisten esimerkist\u00e4. Raamatun antamista vastuullisen k\u00e4ytt\u00e4ytymisen malleista ensimm\u00e4inen l\u00f6ytyy Mooseksen kirjan alusta: \u201dHerra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelem\u00e4\u00e4n ja varjelemaan sit\u00e4\u201d<\/em> (1. Moos. 2:14). Nuo sanat eiv\u00e4t merkinneet ihmisille annettua mandaattia hy\u00f6ty\u00e4 vaan varjella annettua luontoa. Ihminen on puutarhanhoitaja, joka ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n osallistuu jumalallisen tahdon mukaan luodun luonnon hoitamiseen. Kuten puutarhurit yleens\u00e4kin, ihminenk\u00e4\u00e4n ei saanut maapalloa ikuisiksi ajoiksi omakseen, vaan ainoastaan hoidettavaksi tietyksi ajaksi.<\/p>\n\n\n\n

Viimeiset ajat, tuonpuoleisuus ja taivas<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Enkelit ilmoittivat heti taivaaseenastumisen j\u00e4lkeen Kristuksen toisen tulemisen: \u201dGalilean miehet, mit\u00e4 te siin\u00e4 seisotte katselemassa taivaalle? T\u00e4m\u00e4 Jeesus, joka otettiin teid\u00e4n luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin n\u00e4itte h\u00e4nen taivaaseen menev\u00e4n\u201d <\/em>(Ap.t. 1:11). Tuo Herran p\u00e4iv\u00e4 tulee kuin varas: \u201dSin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mit\u00e4 ihminen on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 saanut aikaan\u201d<\/em> (2. Piet. 3:10).<\/p>\n\n\n\n

Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jokainen ihminen p\u00e4\u00e4see \u201dJumalan Kuningaskunnan\u201d <\/em>vanhurskaan tuomarin Kristuksen eteen vapaana. Jokainen saa n\u00e4hd\u00e4 tekonsa, ajatuksensa ja aikeensa rehellisesti. Jumalallinen tuomio on oikeudenmukainen, koska ihmisen puolustaja viimeisell\u00e4 tuomiolla on itse Jumala. Kysymyksess\u00e4 ei ole tuomioistuin, joka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 vapaudesta tai vankeudesta vaan pikemminkin kypsyyskokeesta. Voimme n\u00e4hd\u00e4 ja arvioida rehellisesti valmiuttamme tulla Jumalan valtakunnan asukkaaksi.<\/p>\n\n\n\n

Taivaassa ihminen on sielultaan ja ruumiiltaan yht\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 ihminen on valmis ihminen vasta tuonpuoleisessa, jossa onni tai autuus ovat koko ajan uutta ja jatkuvaa iloa. Ne, jotka kielt\u00e4ytyv\u00e4t avautumaan t\u00e4lle Jumalan rakkaudelle saavat kokea sen polttavan tulen voimana. Ensimm\u00e4iset kristityt odottivat malttamattomina Kristuksen toista tulemista. Tuon pelottoman mutta katuvan rakkauden tulee olla my\u00f6s meid\u00e4n asenteemme. T\u00e4st\u00e4 luottamuksesta kertoo my\u00f6s Raamatun viimeinen lause: \u201dTule, Herra Jeesus!\u201d <\/em>(Ilm. 22:20).<\/p>\n\n\n\n

20.1.2026<\/p>\n\n\n\n

Vastauksia Suomen ekumeenisen neuvoston opillisten kysymysten jaoston julkaisuun \u201dHyv\u00e4t satamat: Suomen kristillisten kirkkojen ja yhteis\u00f6jen opink\u00e4sityksi\u00e4\u201d. Julkaistu 15.10.2016 sivuilla www.ort.fi\/arkkipiispa<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Indoeurooppalainen sana dogma tarkoitti \u201dnormia\u201d, kuten periaatetta poikalapsen ymp\u00e4rileikkauksesta kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (Luuk. 2:21). Sanan toinen merkitys oli \u201dopastus\u201d, docere, jolla Paavali ev\u00e4sti Timoteusta (1. Tim. 6:20). Basileios Suuri erotti vuoden 375 traktaatissaan De Spiritu Sancto toisistaan \u201dopink\u00e4sitykset, dogmata\u201d ja niiden \u201dproklamaatiot, kerygmata\u201d. Opink\u00e4sitykset olivat Basileioksen mukaan luovuttamatonta doktriinia, proklamaatiot niist\u00e4 johtuvia liturgisia tai kanonisia tulkintoja. […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":13757,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-13755","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13755","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=13755"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13755\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":13765,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13755\/revisions\/13765"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/13757"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=13755"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=13755"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=13755"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}