{"id":13715,"date":"2026-01-15T04:45:51","date_gmt":"2026-01-15T02:45:51","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/?p=13715"},"modified":"2026-03-03T06:38:47","modified_gmt":"2026-03-03T04:38:47","slug":"pappeudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2026\/01\/15\/pappeudesta\/","title":{"rendered":"Pappeudesta"},"content":{"rendered":"\n<p>Kirkkojen k\u00e4sitys pappeudesta on samansuuntainen. Katolinen, ortodoksinen ja protestanttinen pappeus perustuu Uuden testamentin opetukseen. Uudessa testamentissa papiston j\u00e4senest\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 ilmaus <em>kleerikko<\/em> tavataan vain teknisen\u00e4 termin\u00e4, joko arpana (Ap.t. 1:26) tai perint\u00f6osana (Kol. 1:12). Termit\u00a0<em>kleeros<\/em>\u00a0ja\u00a0<em>laikos<\/em>\u00a0ovat antinomisia, mutta Uudessa testamentissa v\u00e4h\u00e4merkityksellisi\u00e4. Kaiken keski\u00f6ss\u00e4 on kolmas termi\u00a0<em>kharisma,<\/em>\u00a0Pyh\u00e4n Hengen lahja (1. Kor. 12). Se oli hengellinen prinsiippi.<\/p>\n\n\n\n<p>Hengellinen lahja muuttui pian kanoniseksi s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi. Jo historian ensimm\u00e4inen kirkkolaki <em>Codex Teodosianus\u00a0<\/em>ohjeisti 400-luvulla, miten pappeuden palveluista<em>, res spirituales<\/em>\u00a0tuli maksaa eri kriteerein kuin maallisista palveluista,\u00a0<em>res saeculares.<\/em> Keskiajalla pappeus oli niin id\u00e4ss\u00e4 kuin l\u00e4nness\u00e4 yhteydess\u00e4 munkkilaisuuteen. Kanoninen pappeus oli j\u00e4senyytt\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnassa,\u00a0<em>ordossa<\/em>. Papistoa ja luostariasukkaita koskevat kanoneissa likipit\u00e4en samat s\u00e4\u00e4nn\u00f6t.<\/p>\n\n\n\n<p>Yhteys luostari-ihanteisiin n\u00e4kyy rajoituksissa, joita papiston j\u00e4senille s\u00e4\u00e4dettiin. Monogamia, paastojen tiukka noudattaminen tai maallikkoja ankarammat rukouss\u00e4\u00e4nn\u00f6t ovat vain papistoa varten. Diakonin, papin tai piispan kanoninen el\u00e4m\u00e4 on rajoitetumpaa kuin muilla kansalaisilla.<\/p>\n\n\n\n<p>Reformaatio muutti s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnan j\u00e4senet palvelijoiksi,\u00a0<em>minister<\/em>. Syntyi k\u00e4sitys yleisest\u00e4 pappeudesta, jonka periaatteen uskonpuhdistaja\u00a0<strong>Jean Calvin\u00a0<\/strong>tiivisti sitaatilla Pietarin kirjeest\u00e4 \u201d<em>\u00c4lk\u00e4\u00e4 herroina vallitko niit\u00e4, jotka teid\u00e4n osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana\u201d\u00a0<\/em>(1. Piet. 5:3). Protestantismin my\u00f6t\u00e4 pappeus ei kuitenkaan muuttunut maallikko- vaan virkakeskeiseksi.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Mies, valittu ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunta<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>N\u00e4m\u00e4 kolme attribuuttia j\u00e4iv\u00e4t niin ortodoksisen kuin katolisen pappeuden kolminaisuudeksi. Pappeuteen l\u00e4nness\u00e4 liitetty selibaatti tarkoitti vokaatiota, joka osoitettiin sitoutumisella ordon mukaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Selibaatti oli yksi monista vokaatiolupauksista.<\/p>\n\n\n\n<p>Keskiluokka,\u00a0<em>bourgeoisie<\/em>\u00a0piti 1800-luvulla yleisesti porvariston arvoja kristillisyyten\u00e4. Ensimm\u00e4iset feministit\u00a0<strong>Eug\u00e9nie Niboyet<\/strong>\u00a0(1796\u20131883) ja\u00a0<strong>Jenny d\u2019H\u00e9ricourt<\/strong>\u00a0(1809\u20131875) olivat nousseet vastustamaan t\u00e4t\u00e4 ideologiaa. Feministit olivat luokkataistelijoita ja kuuluttivat tasa-arvoa perheess\u00e4, politiikassa ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Feminismi syntyi taistelemaan patriarkaattia vastaan. Vihollinen nimettiin \u201dpatriarkaatiksi\u201d kuitenkin vasta 1970-luvulla. Kristillinen feminismi syntyi yhdess\u00e4 sosiaalidemokratian keskiluokkaistumisen kanssa.<\/p>\n\n\n\n<p>Nyky\u00e4\u00e4n totaalista tasa-arvoa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 aate on \u201dei ole miest\u00e4 eik\u00e4 naista\u201d. T\u00e4m\u00e4n aatteen on kirkkokin l\u00e4nsimaissa omaksunut. Yhdenvertaisuusteesit \u201dMuscular christianity\u201d, \u201dJesus as Mother\u201d tai\u00a0\u201dQueer\u201d kuullaan nykyteologiassakin. Vaikka sukupuolten v\u00e4liset erot ovat kaventuneet, keskiaikainen papiston ja maallikoiden v\u00e4linen jako jatkuu. Papiston ja maallikoiden v\u00e4linen kuilu on s\u00e4ilynyt my\u00f6s niiss\u00e4 kirkoissa, joissa on siirrytty naispappeuteen.<\/p>\n\n\n\n<p>Me ortodoksitkaan emme voi kiist\u00e4\u00e4, ett\u00e4 termit&nbsp;<em>laikos<\/em>&nbsp;tai&nbsp;<em>populus&nbsp;<\/em>ovat sulautuneet kristillisen yhten\u00e4iskulttuurin my\u00f6t\u00e4 ilmaukseksi \u201dJumalan kansa\u201d. El\u00e4mme yhteiskunnissa, joissa valtaosa kansalaisista on kirkon t\u00e4ysivaltaisia j\u00e4seni\u00e4. Nykyaikainen kirkko ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n pastoraaliseksi ja inklusiiviseksi yhteis\u00f6ksi. Sen vastakohtana on vanhanaikainen dogmaattinen ja eksklusiivinen kirkko.<\/p>\n\n\n\n<p>Ortodoksisen kirkon pappeus on historiallisesti kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen. Kirkkolaissa on s\u00e4\u00e4d\u00f6s, miten pappi tai diakoni, joka on todettu <em>\u201dkanonisesti sopimattomaksi pappeuteen\u201d<\/em>, voidaan m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 menett\u00e4m\u00e4\u00e4n pappeutensa (111 \u00a7). Ylimalkainen ilmaus \u201dkanonisesta sopimattomuudesta<em>\u201d<\/em> on t\u00e4smennetty tarkoittamaan opetusta tai mielipiteit\u00e4, jotka ovat <em>\u201dvastoin kirkon tunnustusta tai kanonista rakennetta\u201d<\/em> (109 \u00a7). Edell\u00e4 mainittuja rajoituksia ei voida demokratioissa asettaa vapaille kansalaisille. Kirkon j\u00e4senyys voi kirkkolain mukaan lakata vain erovan omalla ilmoituksella tai liittymisell\u00e4 <em>\u201djonkin muun uskonnollisen yhdyskunnan j\u00e4seneksi\u201d<\/em> (3 \u00a7).<\/p>\n\n\n\n<p>Tanskalainen historioitsija <strong>Georg Sch\u00f6llen <\/strong>(1793\u20131863) luonnehti pappeuden ongelmaa termill\u00e4 \u201d<em>Professionalisierung\u201d. <\/em>Sch\u00f6llen tarkoitti sill\u00e4 virkapappeutta, \u201dklerikatuuria\u201d<em>, clericature, <\/em>jonka alkamisen h\u00e4n ajoitti jo <strong>Konstantinos Suuren<\/strong> aikaan. Klerikatuurin ihanteet ovat Sch\u00f6llenin mukaan karri\u00e4ristisia ja eroavat jyrk\u00e4sti muista kristityist\u00e4, joiden moraalia ohjaa pyyteett\u00f6myys: <em>\u201dSe, joka ei vaadi lainasta korkoa eik\u00e4 ota lahjusta viattoman vahingoksi\u201d<\/em> (Ps. 15:5). Sch\u00f6llen per\u00e4\u00e4nkuulutti vokaatio- ja kunnianhimopappeuden tunnistamista. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n karri\u00e4\u00e4ripappeuden tunnistaa sen luomalla jaottelulla ylemp\u00e4\u00e4n ja alempaan papistoon.<\/p>\n\n\n\n<p>Vaikka Georg Sch\u00f6llen oli protestantti, ovat h\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 pappeuden vokaation ihanteista samansuuntaiset kuin id\u00e4n ja l\u00e4nnen isill\u00e4. Niin <strong>Basileios Suuri<\/strong> kuin <strong>Benedictus Nursialainen <\/strong>korostivat pappeuden luostari-ihanteita, vapaaehtoista aadamilaista ekskluusiota maallikoiden oikeuksista. Kirkko on teologisesti pastoraalinen yhteis\u00f6, mutta kanonisesti se on eksklusiivinen. Kuten jo\u00a0<em>Codex Teodosianus\u00a0<\/em>s\u00e4\u00e4ti, laki on papiston osalta ennen kaikkea subjektiivista kuuliaisuutta.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Miss\u00e4 ovat kirkon rajat?<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Kristittyjen pappeusk\u00e4sitys on teologisesti yhteinen, mutta konsensus historian kehityksen&nbsp;<em>mutatis mutandis &#8211;<\/em>tulkintaan puuttuu. Ortodoksisen kirkon k\u00e4sitys pappeudesta on enemm\u00e4n historiallinen kuin teologinen.<\/p>\n\n\n\n<p>\u00c4\u00e4rimmilleen viety inklusiivinen tulkinta korostaa sit\u00e4, ett\u00e4 Kristus on l\u00e4sn\u00e4 kaikissa uskonnoissa. Toisena \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4n\u00e4 on ortodoksinen ekklesiologinen eksklusiivisuus. Kolmas l\u00e4hestymistapa hyv\u00e4ksyy pluralismin. Sen mukaan kristittyjen ykseys on moniarvoista, erilaisia perinteit\u00e4, tapoja ja riittej\u00e4, joita ei pit\u00e4isi sekoittaa kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n<p>Pluralistinen n\u00e4kemys ekumeniassa merkitsee liturgisen, kanonisen tai teologisen konsensuksen ensisijaisuuden unohtamista ja keskittymist\u00e4 sosiaaliantropologiaan. T\u00e4ll\u00f6in esimerkiksi ortodoksisten kirkkojen pappeusk\u00e4sityst\u00e4 voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 laajasti etnografian, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ahtaasti teologian l\u00e4ht\u00f6kohdista. J\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 kriteerill\u00e4 kirkon olisi palattava apostolisen ajan ihanteeseen, jossa Pyh\u00e4n Hengen armolahjan <em>kharisman<\/em>&nbsp;katsotaan kuuluvan kaikille.<\/p>\n\n\n\n<p>Jos l\u00e4ht\u00f6kohta on historiallinen, silloin pappeutta pidet\u00e4\u00e4n valittujen osana. Se on ep\u00e4tasa-arvoinen, mutta vallitseva praksis, jonka muuttaminen edellytt\u00e4isi \u2013 ei vain l\u00e4ntisiss\u00e4 demokratioissa v\u00e4hemmist\u00f6n\u00e4 el\u00e4vien ortodoksien \u2013 kaikkien vanhojen ortodoksisten kirkkojen yhteist\u00e4 konsensusta. T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten teologiseen termist\u00f6\u00f6n tullut ilmaus \u201dinklusiivinen kirkko\u201d asettaa kyseenalaiseksi koko ortodoksisen pappeuden kanonisen historian legitimiteetin.<\/p>\n\n\n\n<p>Yleinen pappeus ja pappeus valittujen osana on historiallinen umpikuja, <em>aporia<\/em>. Yleinen pappeus sopii doktriiniin protestanttisesta kansankirkosta, jossa yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 toteuttaa niin presidentti kuin piispakin. Katolinen ja ortodoksinen pappeusk\u00e4sitys on puolestaan hengelt\u00e4\u00e4n monastinen ja selektiivinen. <\/p>\n\n\n\n<p>Protestanttisten kirkkojen pappeus ei ole kuitenkaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 yleist\u00e4, vaan se on sidottu virkoihin seurakunnassa tai nuoriso- sairaala-, sotilas- tai vankilapapin ty\u00f6suhteisiin. Toisaalta vanhan kirkon vokaatiopappeuskaan ei ole vapaa karri\u00e4rismin karikoista. Rovasti <strong>Pavel Adelgeimin<\/strong> (1938\u20132013) mukaan karri\u00e4\u00e4ripappeuden tunnistaa piispojen ajoittain harjoittamasta kanonisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten appropriaatiosta, <em>\u0446\u0435\u043b\u0435\u0441\u043e\u043e\u0431\u0440\u0430\u0437\u043d\u043e\u0441\u0442\u044c,<\/em> eli tarkoituksenmukaisuuden k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 alisteisempaan ryhm\u00e4\u00e4n kuuluvien kontrollointiin.<\/p>\n\n\n\n<p>Ortodoksisen kirkon pappeutta koskeva kirkon kanoninen ja teologinen p\u00e4\u00e4t\u00f6svalta on <em>[infortunatus] <\/em>patriarkaateilla \u2013 Aleksandriassa, Ateenassa, Belgradissa, Bukarestissa, Damaskoksessa, Istanbulissa, Jerusalemissa, Moskovassa, Nikosiassa, Sofiassa tai Varsovassa. Patriarkkojen ekumeeniseen protokollaan kuuluu retoriikka inklusiivisuudesta ja tasa-arvosta. Synodaalisella tai panortodoksisella p\u00e4\u00e4t\u00f6stasolla kirkon historialliset, kanoniset ja hierokraattiset prinsiipit eiv\u00e4t kuitenkaan muutu.<\/p>\n\n\n\n<p>15.1.2026<\/p>\n\n\n\n<p><em>ylidiakoni Jyrki H\u00e4rk\u00f6nen 2025<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kirkkojen k\u00e4sitys pappeudesta on samansuuntainen. Katolinen, ortodoksinen ja protestanttinen pappeus perustuu Uuden testamentin opetukseen. Uudessa testamentissa papiston j\u00e4senest\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 ilmaus kleerikko tavataan vain teknisen\u00e4 termin\u00e4, joko arpana (Ap.t. 1:26) tai perint\u00f6osana (Kol. 1:12). Termit\u00a0kleeros\u00a0ja\u00a0laikos\u00a0ovat antinomisia, mutta Uudessa testamentissa v\u00e4h\u00e4merkityksellisi\u00e4. Kaiken keski\u00f6ss\u00e4 on kolmas termi\u00a0kharisma,\u00a0Pyh\u00e4n Hengen lahja (1. Kor. 12). Se oli hengellinen prinsiippi. Hengellinen lahja [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":13717,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-13715","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13715","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=13715"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13715\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":14161,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13715\/revisions\/14161"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/13717"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=13715"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=13715"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=13715"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}