{"id":12627,"date":"2025-09-19T04:46:16","date_gmt":"2025-09-19T01:46:16","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/?p=12627"},"modified":"2026-03-06T06:11:29","modified_gmt":"2026-03-06T04:11:29","slug":"administraatio-ja-ekonomia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/09\/19\/administraatio-ja-ekonomia\/","title":{"rendered":"Administraatio ja ekonomia"},"content":{"rendered":"\n

Miten ekonomia ja eskatologia sopivat yhteen? Kirkko joutui jo apostolien aikana tasapainoilemaan kysymyksen kanssa. Metonyymit administratio<\/em> ja gubernatio<\/em> ovat l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. Ensimm\u00e4ist\u00e4 termi\u00e4 on pidetty sakramentaalisena, j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 hallinnollisena. Kumpikaan ei tarkoittanut sit\u00e4, mit\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n kutsutaan byrokratiaksi.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksinen kirkko syntyi jo etabloituneeseen ja polyteistiseen roomalaiseen yhteiskuntaan. Kristityt pitiv\u00e4t kuitenkin itse\u00e4\u00e4n taivaan valtakunnan kansalaisina. Tuon valtakunnan sulhanen, Jumala oli taivaassa. Morsian maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli kirkko, ekklesia<\/em>. <\/p>\n\n\n\n

Kirkon virallinen status oli 300-luvulta l\u00e4htien Rooman valtakunnan administraation mallinen. Hierarkkinen hallinto seurasi roomalaista militarisaation ja juridisaation esimerkki\u00e4. Ekumeenisten synodien kanoneissa papistoa koskevat normit olivat samansuuntaisia kuin Rooman valtion virkamieskunnalla. Kanoninen disipliini osoittaa, miten papisto oli julkisen vallan palveluksessa osa administraatiota. Siit\u00e4 kertoo my\u00f6s 300-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 id\u00e4ss\u00e4 alkanut perinne kouluttaa nuoria miehi\u00e4 kirkon disipliiniin laki- ja retoriikkaopintojen kautta.<\/p>\n\n\n\n

Toinen etappi kirkon administraation muodostumista oli 400-luvulla alkanut t\u00e4rkeiden hiippakuntien kokoaminen patriarkaateiksi. Patriarkaattien hallintovirkamiehet saivat samat latinankieliset tittelit kuin senaatin virkamiehet: lakimies magistratus<\/em>, hallintosihteeri chartularium<\/em>, sihteeri notarius<\/em>, luottamushenkil\u00f6 secretarius. <\/em>500-luvulla hallintovirkamiesten joukkoon tulevat taloudenhoitajat oeconomi, <\/em>kiinteist\u00f6jen hoitajat conductores <\/em>ja -p\u00e4\u00e4llik\u00f6t rectores.  <\/em><\/p>\n\n\n\n

Keskeinen kysymys kirkon administraation muodostumisessa oli dilemma korvaako byrokraattinen hallinto eskatologisen mission? Oliko kirkon administraatio vain hallinnollista tai papillista hierarkiaa? Ekumeenisten synodien p\u00e4\u00e4t\u00f6sten perusteella n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmeiselt\u00e4, ett\u00e4 administraatiota ei haluttu uhrata byrokratialle.<\/p>\n\n\n\n

Synodien p\u00e4\u00e4t\u00f6sten perusteluissa ja ensykleiss\u00e4 argumentaatiota hallitsee jurisprudentia, <\/em>lakiviisaus. Sen n\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 perinteen\u00e4 historiaan j\u00e4i p\u00e4\u00e4t\u00f6sten huolellinen arkistointi. Arkistonhoito oli sakraali teht\u00e4v\u00e4 ja arkistonhoitajan, arhivistin<\/em> positio oli korkea hierarkiassa. Arhivistien huolellisuuden osoittavat keskiajan dokumentit kuten Collectio Theodosii diaconi <\/em>ja Liber pontificalis.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Vaurauden depersonalisaatio<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kanoninen administraatio oli monastista. Sen l\u00e4ht\u00f6kohta oli vaurauden depersonalisaatio.<\/p>\n\n\n\n

Vaurauden depersonalisaatiolla tarkoitettiin periaatetta, jolla kirkon omaisuuden k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 yksityiseen rikastumiseen pyrittiin ehk\u00e4isem\u00e4\u00e4n. Kanoneissa t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy kieltoina peri\u00e4 piispojen ja pappien virkoja, piispan taloudenhoitajan teht\u00e4v\u00e4n pakollisuudella tai ohjeilla est\u00e4\u00e4 kirkon omaisuuden siirto perint\u00f6n\u00e4 papiston sukulaisille tai suosikeille.<\/p>\n\n\n\n

Ekonomian yksik\u00f6it\u00e4 oli Rooman yhteiskunnassa laajassa mieless\u00e4 vain kaksi: kaupunki ja imperiumi. Veronkantoa hoitavat \u201d\u00e4itikeskukset \u03bc\u03b7\u03c4\u03c1\u03bf\u03ba\u03c9\u03bc\u03b9\u03b1\u03b9<\/em>\u201d olivat kirkon terminologiassa metropolioita. Keskukset olivat osa valtion administraatiota, jossa p\u00e4\u00e4t\u00f6kset taloudenhoidossa teki imperiumin osalta parlamentti \u0392\u03bf\u03c5\u03bb\u03ae<\/em> ja kaupungeissa paikallishallinto \u0394\u03ae\u03bc\u03bf\u03c2.<\/em> Keisari Diocletianuksen<\/strong> talouspolitiikka nojasi monikulttuurisiin polyteistisiin prinsiippeihin. Siihen tuli muutos Teodosioksen<\/strong> aikana. Taloudelliset privilegiot ohjattiin imperiumin virallisille uskonnollisille yhteis\u00f6ille ortodokseille. Luostareista ja kirkoista tuli kruunun j\u00e4lkeen imperiumin suurimpia omistajatahoja.<\/p>\n\n\n\n

Talouden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4, kiinteist\u00f6n, kirkon tai luostarin perustamiskirjasta tai testamentista k\u00e4ytettiin yleistermi\u00e4 typikon<\/em>. Er\u00e4s typikoneista oli Konstantinopolin Pantokrator-luostarin peruskirja vuodelta 1136. Pantokrator rakennettiin keisari Johannes Komnenoksen<\/strong> lahjoitusvaroilla. Pantokratorin typikonissa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n luostarin ja sen sairaalan taloudenhoidon periaatteet. Luostari ja sairaala sai tulonsa kolmesta kohteesta: lahjoituksena saatujen kiinteist\u00f6jen veroista, henkil\u00f6ty\u00f6verotuksen tuloista ja lahjoituksista.<\/p>\n\n\n\n

Pantokratorin typikon oli mallina muissa aristokratian perustamissa luostareissa ja se siirtyi luostareiden omaisuudenhoidon periaatteeksi my\u00f6s Balkanille ja Ven\u00e4j\u00e4nmaalle. Olennainen osa typikonia oli tarkka luettelo lahjoitusten omistusoikeuden siirtymisest\u00e4 ja yksityiskohtainen ohjeisto niiden tuoton k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Yksityisesti perityn (\u03b3\u03bf\u03bd\u03b9\u03ba\u03bf\u03bd)<\/em> ja julkisen talouden (\u03bf\u03b9\u03ba\u03bf\u03bd\u03bf\u03bc\u03af\u03b1) <\/em>kautta saadun omaisuuden k\u00e4ytt\u00f6 oli omissa kategorioissaan.<\/p>\n\n\n\n

It\u00e4- ja L\u00e4nsi-Euroopan ekonomia nojasi kahden suurimman omistajatahon kruunun ja kirkon balanssille. Ortodoksisessa id\u00e4ss\u00e4 yksityisomistus oli periaatteessa mahdollista, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 privilegiot ja verohelpotukset tekiv\u00e4t omaisuudesta riippuvaisen hallitsijan tahdosta. T\u00e4m\u00e4 perinne siirtyi niin sulttaanille kuin Ven\u00e4j\u00e4nmaan ruhtinaille ja tsaareille. Kirkon ja luostareiden privilegioiden karsiminen ja omaisuuden konfiskalisointi alkoi asteittain. 1700-luvun lopulla Ven\u00e4j\u00e4nmaalla sen k\u00e4ynnisti Katariina Suuri ja Kreikassa itsen\u00e4istynyt valtio vuonna 1829.<\/p>\n\n\n\n

Metropolien tavoin feodaaliyhteiskunnan maaseutu- eli ruraliskirkoilla oli omaisuutensa. Se muodostui kirkon rakennuttajan tai seurakunnan perustajan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4st\u00e4 tuottavasta omaisuudesta (dotalitium)<\/em> ja seurakunnan j\u00e4senten maksamasta kymmenysverosta (decima<\/em>).  Molemmat mallit ovat verotulojen l\u00e4hde edelleen, mutta tuottavan omaisuuden varoilla el\u00e4v\u00e4t yhteis\u00f6t ovat paremmin suojattuna suhdannevaihteluilta kuin pelkkien j\u00e4senmaksujen varassa toimivat seurakunnat. Kanonien kielt\u00e4m\u00e4 omaisuuden hukkaamiskielto on edelleen voimassa. Niin luterilaisessa (lut) kuin ortodoksisessa (ort) kirkkolaissa on pyk\u00e4l\u00e4t kiinte\u00e4n omaisuuden myymisest\u00e4 (lut 4 \u00a7, ort 98 \u00a7), omaisuuden jaosta (lut 4 \u00a7, ort 66 \u00a7), jakoperusteista (lut 5 \u00a7, ort 67 \u00a7) tai rakennussuojelun valvonnasta (lut 6 \u00a7, ort 117 \u00a7).<\/p>\n\n\n\n

Metropoli ja periferia<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\u201dTerritoriaalinen\u201d on kirkon administraation ilmaisuna uudempi kuin termi \u201dpaikallinen\u201d. Hallinnon perusyksikk\u00f6 oli kaupunki. Ensimm\u00e4isen\u00e4 perusyksik\u00f6n arvonimen ecclesiae principales<\/em> saivat 300-luvulla Rooman, Aleksandrian ja Antiokian kaupungit. Ensimm\u00e4inen maininta paikallisesta administraatiosta on vuoden 314 Ankyran synodista (13. kanoni). Territoriaalisuuden periaate vahvistettiin vuonna 325 Nikeassa (4. kanoni).<\/p>\n\n\n\n

Kysymys territoriaalisesta prinsiipist\u00e4 muuttui valtioiden ja rajojen muodostumisen my\u00f6t\u00e4. Olivatko poliittiset rajat kirkon territorion perusta vai p\u00e4invastoin? Kuka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kirkon tai valtion historialliset rajat? Kirkon tai seurakunnan rajat vedet\u00e4\u00e4n paikallisen tai territoriaalisen prinsiipin mukaan. Territoriaalinen seurakunta on cujus regio, eius religio<\/em> -periaatteen mukaan kartografinen: kaikki territorion alueella kuuluvat samaan seurakuntaan. Paikallinen kirkko on puolestaan henkil\u00f6seurakunta.<\/p>\n\n\n\n

Territoriaalinen seurakunta valitsee j\u00e4senens\u00e4, henkil\u00f6seurakunnassa j\u00e4sen valitsee seurakuntansa. Protestanttisten tai ortodoksisten valtiokirkkojen 1700-luvulla syntynyt nykyinen territoriaalinen seurakuntak\u00e4sitys ei ole kanoninen vaan poliittinen Kirchenregiment.<\/em> Kirkkojen tai seurakuntien diversiteetti ei syntynyt protestantismin my\u00f6t\u00e4. Eri kieli- tai kulttuuritaustaisia henkil\u00f6seurakuntia oli ollut metropoleissa aina. Konstantinopolissa tai Roomassa oli satoja kirkkoja, joista jokainen muodosti oman seurakuntansa.<\/p>\n\n\n\n

Kirkollisen administraation kritiikki voimistui vasta 1800-luvulla, jolloin siit\u00e4 tuli kirkkojen v\u00e4lisen kilpailun ly\u00f6m\u00e4ase. Rooman kuurian tai ortodoksisen patriarkaatin hierarkian arvostelua pidettiin antibyrokraattisuuden ja -klerikaalisuuden osoituksena. Termi kesaropapismi<\/em> tuli sekin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tuolla vuosisadalla. Kirkolla oli puolestaan taipumus teologisoida hallitsemaansa omaisuutta. Omistajuutta pidettiin kirkon hyv\u00e4ksi saatuna ja ansaittuna, eik\u00e4 esimerkiksi kaupan ja teollisuuden p\u00e4\u00e4omaa asetettu eettisekonomiseen puntariin. Kirchenregiment <\/em>kuvaa aikaa kirkosta, jolla on enemm\u00e4n omaisuutta kuin vaikutusvaltaa. My\u00f6h\u00e4iskeskiajan eetikko Aegidius Roomalainen<\/strong> (1243\u20131316) oli kuvaillut ristiriitaa: \u201dKirkon t\u00e4ytyy omistaa kaikki ja ei mit\u00e4\u00e4n\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dPelastustalous\u201d<\/strong><\/em><\/p>\n\n\n\n

Ireneos Lyonilainen <\/strong>kuvasi termill\u00e4 \u201dekonomia\u201d Vanhan- ja Uuden testamentin yhteist\u00e4 historiaa. Ireneoksen mukaan historian kulku inkarnaatioon oli Luojan ohjaamaa kosmoksen harmoniaa, kodinhoitoa eli ekonomiaa. Siit\u00e4 ryhdyttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ilmaisua \u201dpelastustalous\u201d. Pelastustalous oliTuomas Akvinolaiselle <\/strong>my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4ytymisohjeita. <\/strong>Akvinolainen nosti Platonin<\/strong> kohtuuden (temperantia) <\/em>yhdeksi kardinaalihyveist\u00e4. Kohtuus oli Tuomaksen mukaan viisauden, voiman ja oikeudenmukaisuuden rinnalla nelj\u00e4s perushyve. Ne olivat pelastusekonomiaa, taloudenhoitoa eli kodinhoito- tai organisointikyky\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

1800-luvun siirtomaakauppa ja teollistuminen synnytti kristilliseen pelastusekonomiaan k\u00e4sitteiden kahtiajaon. Muodostui ideologia, jossa \u201dkapitalistinen talous\u201d ja \u201dkristillinen moraali\u201d asetettiin toistensa vastakohdiksi\u201d. Ensimm\u00e4isest\u00e4 luotiin ajoittain antisemitistinenkin mielikuva ahneudesta, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 mainostettiin pyyteett\u00f6m\u00e4n\u00e4. Jaon seurauksena syntyi l\u00e4hes ontologinen jaottelu moraalittoman talouden ja eettisen uskonnollisuuden v\u00e4lille.<\/p>\n\n\n\n

Pelastusekonomialla oli kanonisessa perinteess\u00e4 aina taloudenhoidollinen dimensio. Ei ollut sattumaa, ett\u00e4 juutalainen perinne ohjautui antisemitismin seurauksena immateriaalisen omaisuuden hoitoon. Samaa kehityst\u00e4 oli osmanien imperiumin armenialaisen p\u00e4\u00e4oman keskittyminen asekauppaan tai kreikkalaisten erikoistuminen pankkialaan.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen maailmansota toi ortodoksiseen maailmaan elintasoromahduksen. Kirkot, luostarit, kiinteist\u00f6t ja omaisuus menetettiin ja pakkomuuttoa synnyinseudulta Balkanilta, L\u00e4hi-id\u00e4st\u00e4 ja Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 tulkittiin psalmisitaatilla \u201dHerran veisuja vieraalla maalla\u201d<\/em> (Ps. 137). Toisen maailmansodan diasporan j\u00e4lkeen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tuli metafyysinen sanapari \u201dpelastuksellinen pakolaisuus, l’exil salutaire<\/em>\u201d. Diasporassa syntyi l\u00e4hes ontologinen k\u00f6yhyys: kirkkoa ei voinut hallita lain tai kanonien pakolla.<\/p>\n\n\n\n

Keskiajan terminologiassa piispan roolia kirkon eli ekklesian ekonomian valvojana oli kuvattu ilmaisulla \u201dtarkkailla, visito, \u03b5\u03c0\u03af\u03c3\u03ba\u03b5\u03c8\u03b7\u201d<\/em>. Piispa on kirkon talouden valvoja, \u201dekklesian ekonomian episkepsis\u201d. Kanonisessa terminologiassa piispan visiitti oli aina valvontaa. Piispantarkastukset tai paimenmatkat merkitsev\u00e4t valvontamatkoja, joiden yhteydess\u00e4 piispan kuuluu tarkastaa kiinteist\u00f6j\u00e4, s\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4 ja tilej\u00e4. Kanonien mukaan piispa on my\u00f6s julkisten varojen k\u00e4yt\u00f6n valvoja, procurator<\/em>. Nikean toisessa synodissa (787) kirkkoihin pesiytynyt korruptio huomioitiin taloudenhoitoa ja omaisuuden luovuttamista sek\u00e4 varastamista, simoniaa ja rahan- tai voitonhimoa koskevilla sanktioilla (kanonit 11\u201319).<\/p>\n\n\n\n

Kanoneissa piispalle m\u00e4\u00e4r\u00e4tty talouden valvonta on my\u00f6s Suomen ortodoksisessa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Piispa edist\u00e4\u00e4 ja valvoo kirkkoj\u00e4rjestyksen mukaan seurakuntien talouden tarkoituksenmukaista hoitamista (63 \u00a7) ja piispalle on toimitettava luostareiden ja seurakuntien talousarviot ja tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6kset ennen niiden vahvistamista (115 \u00a7). Piispan huolellinen administraatio ja tarkka omistajaohjaus palvelee my\u00f6s kirkon julkista rahoittajaa eli valtiota. Omaisuuden ja talouden hoitamisen yleiset periaatteet ovat sek\u00e4 hiippakuntien (52 \u00a7) ett\u00e4 seurakuntien (111 \u00a7) kohdalla samansis\u00e4lt\u00f6iset: \u201dKirkon omaisuutta on hoidettava siten, ett\u00e4 sen s\u00e4ilymisest\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4 varmuus ja ett\u00e4 sille saadaan kohtuullinen tuotto\u201d<\/em>. Kirkolla tulee olla talouden vakaana pit\u00e4mist\u00e4 varten pohjarahasto (57 \u00a7).<\/p>\n\n\n\n

Kanonisen administraation hierarkia on edelleen samantyyppinen kaikkialla ortodoksisessa maailmassa. Ylin vastuu on piispalla ja toimeenpanoelimi\u00e4 on vain yksi: pyh\u00e4 synodi. Esimerkiksi Ekumeenisen patriarkaatin pyh\u00e4ll\u00e4 synodilla on apuna 28 komiteaa (\u03b5\u03c0\u03b9\u03c4\u03c1\u03bf\u03c0\u03ae)<\/em> ja 17 sihteerist\u00f6\u00e4 (\u03c0\u03c1\u03c9\u03c4\u03bf\u03c3\u03c5\u03b3\u03ba\u03b5\u03bb\u03bb\u03b9\u03b1)<\/em>. Samanlaisia erityyppisi\u00e4 suhteita (\u03c3\u03c7\u03ad\u03c3\u03b5\u03b9\u03c2, \u0441\u0432\u044f\u0437\u0435\u0439) <\/em>hoitavia komissioita (Comission)<\/em>, osastoja (\u041e\u0442\u0434\u0435\u043b, Department)<\/em> ja toimikuntia (Office) <\/em>on synodien alaisuudessa my\u00f6s muilla kirkoilla. N\u00e4m\u00e4 toimikunnat tai sihteerist\u00f6t ovat samanlaisia kuin Suomessa kirkolliskokouksen, kirkollishallituksen tai piispainkokouksen asettamat ty\u00f6ryhm\u00e4t. Ne eiv\u00e4t tee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 vaan valmistelevat raportteja tai toimenpide-ehdotuksia pyh\u00e4n synodin eli kirkollishallituksen tai piispainkokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa varten.<\/p>\n\n\n\n

19.9.2025<\/p>\n\n\n\n

ylidiakoni Jyrki H\u00e4rk\u00f6nen 2024<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Miten ekonomia ja eskatologia sopivat yhteen? Kirkko joutui jo apostolien aikana tasapainoilemaan kysymyksen kanssa. Metonyymit administratio ja gubernatio ovat l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. Ensimm\u00e4ist\u00e4 termi\u00e4 on pidetty sakramentaalisena, j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 hallinnollisena. Kumpikaan ei tarkoittanut sit\u00e4, mit\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n kutsutaan byrokratiaksi. Ortodoksinen kirkko syntyi jo etabloituneeseen ja polyteistiseen roomalaiseen yhteiskuntaan. Kristityt pitiv\u00e4t kuitenkin itse\u00e4\u00e4n taivaan valtakunnan kansalaisina. Tuon valtakunnan sulhanen, […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":12629,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-12627","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12627","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=12627"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12627\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":14177,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12627\/revisions\/14177"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/12629"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=12627"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=12627"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=12627"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}