{"id":12189,"date":"2025-07-19T06:12:14","date_gmt":"2025-07-19T03:12:14","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/?p=12189"},"modified":"2025-07-22T06:22:37","modified_gmt":"2025-07-22T03:22:37","slug":"kanonien-historia-xii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/07\/19\/kanonien-historia-xii\/","title":{"rendered":"Kanonien historia XII"},"content":{"rendered":"\n

Kaikkialla Euroopassa siirryttiin j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, jossa valtio tunnustettiin kirkkojen laillisen jurisdiktion (iura circa sacra)<\/em> rajojen s\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Katolisissa maissa kanoninen disipliini s\u00e4ilyi osana kirkkojen sis\u00e4ist\u00e4 autonomiaa. Protestanttisissa maissa oli sen sijaan periaate (iura in sacra)<\/em>, joka tarkoitti valtiollisia kirkkolakeja. Niiss\u00e4 oli s\u00e4\u00e4detty niin kirkon ja valtion suhteet kuin kirkon sis\u00e4inen toiminta.<\/p>\n\n\n\n

Valtiot olivat palkinneet kirkot siit\u00e4, ett\u00e4 ne olivat vaihtaneet kanonit lakeihin. Avioliitto\u2013oikeus oli yksin maallisilla viranomaisilla, mutta samalla pappien koulutus turvattiin valtion tukemilla seminaareilla ja teologisilla tiedekunnilla.<\/p>\n\n\n\n

Kruunu rakensi Euroopassa satoja katedraaleja ja kirkkoja monumenteiksi kirkon ja valtion sinfoniasta. Baltiassa ja Pohjoismaissa t\u00e4llaisia olivat sadat Ven\u00e4j\u00e4n keisareiden rakennuttamat luterilaiset ja ortodoksiset kirkot.<\/p>\n\n\n\n

Kanoneista oli l\u00e4nness\u00e4 toimitettu tuhannen vuoden sis\u00e4ll\u00e4 nelj\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 p\u00e4ivityst\u00e4 (Decretum Gratiani<\/em>, Decretales Gregorii IX<\/em>, Sexte<\/em>, Constitutiones Clementinae)<\/em>. T\u00e4st\u00e4 kokonaisuudesta k\u00e4ytettiin Justinianoksen lain otsikkoa (Corpus iuris civilis)<\/em>, korvaamalla viimeinen sana \u201dkansalaiset\u201d (civilis) \u201d<\/em>kanoneilla\u201d (canonici).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Uusi kanoninen laki (Codex iuris canonici)<\/em> astui voimaan vuonna 1917. Se oli aikaisempien versioiden tapaan kompilaatio: dogmaattiset l\u00e4hteet olivat Nikean (325) ja toisen lateraanikonsiilin (1139) v\u00e4lilt\u00e4, mutta kanonien tulkinnat my\u00f6hemm\u00e4lt\u00e4 ajalta.<\/p>\n\n\n\n

1900\u2013luku: uskonnonvapaus<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen k\u00e4ynnistyi Kansainliitto, jonka rinnalle muodostui kirkkojen yhteytt\u00e4 rakentava kansainv\u00e4linen verkosto. Yhteisty\u00f6n nimeksi vakiintui ilmaus \u201dekumenia\u201d. Se laajensi termin \u201dkristitty\u201d tarkoittamaan kaikkia kastettuja ja n\u00e4in poisti ekumeenisten synodien aikaiset kriteerit.<\/p>\n\n\n\n

Kanonisten prinsiippien n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4st\u00e4 syntyi ongelma. Pyhien apostolien s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 (75. kanoni) puhuttiin harhaoppisista. Efeson synodissa mainitaan (kanonit 1, 3 ja 4) uskosta luopuvat (<\/em><\/a>\u1f00<\/em>\u03c0\u03bf\u03c3\u03c4\u03b1\u03c4\u03ad\u03c9) <\/em>ja hereetikot, joihin luettiin my\u00f6s pakanuudesta eli hellenismist\u00e4 (\u1f11<\/em>\u03bb\u03bb\u03b7\u03bd\u03b9\u03c3\u03bc\u03bf\u03c2)<\/em> ja juutalaisuudesta k\u00e4\u00e4ntyneet (7. kanoni).<\/p>\n\n\n\n

Ekumeenisten synodien j\u00e4lkeen syntyneet skismaattiset ryhm\u00e4t, kuten bogomiilit, vanhauskoiset, quietistit, ultramontanistit tai jansenistit oli vaikea kategorisoida. Heit\u00e4 varten syntyi yleisk\u00e4site \u201d<\/em>heterodoksit\u201d, jolle synodien kanoneissa ei l\u00f6ydy tarkkaa vastinetta.<\/p>\n\n\n\n

Rigorististen tulkintojen mukaan hereetikoiksi luettiin kaikki heterodoksit, n\u00e4k\u00f6kulmasta riippuen katolilaiset, ortodoksit tai protestantit. Trullon synodi (1. kanoni) kutsui hereetikkoja s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6myyteen (\u03b4\u03c5\u03c3\u03c3<\/em><\/a>\u1f10<\/em>\u03b2\u03b5\u03b9\u03b1)<\/em> langenneiksi, totuuden (<\/em>\u1f00<\/em>\u03bb\u03ae<\/em>\u03d1<\/em>\u03b5\u03af\u03b1)<\/em> vihollisiksi ja provosoijiksi (\u03b2\u03ad\u03b2\u03b7\u03bb\u03bf\u03c2<\/em><\/a>)<\/em>. Heid\u00e4n kohdallaan sakramentit kuten avioliitto tuli kysymykseen vain ekonomian nimiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lievemp\u00e4\u00e4 linjaa sovellettiin Khalkedonin synodissa tuomittuihin orientaalisiin ortodokseihin. Tarkan tulkinnan mukaan hereetikoiksi tai skismaatikoiksi luettiin my\u00f6s ne, jotka eiv\u00e4t noudattaneet kanonista disipliini\u00e4. Protestanttien luokittelemista skismaatikoiksi perusteltiin sill\u00e4, ettei heid\u00e4n harhaoppisuudestaan ollut ekumeenisen synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Uskonnonvapaus vaikutti kanoniseen oikeuteen eniten avioliiton sakramentissa, koska se sis\u00e4lsi laillisia seuraamuksia. My\u00f6s kasteella, katumuksella sek\u00e4 asevelvollisuudella ja pappeudella oli laillisia vaikutuksia. Seka-avioliitot hyv\u00e4ksyttiin monarkioissa sata vuotta aikaisemmin kuin kansallisvaltioissa. Syyn\u00e4 oli se, ett\u00e4 kuningashuoneissa seka-avioliitot olivat olleet enemm\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 kuin poikkeus.<\/p>\n\n\n\n

Protestanttisen valtio-opin maissa, joihin my\u00f6s ortodoksinen Kreikka kuului, pidettiin tiukemmin kiinni vihkimisoikeuden s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4 vain valtiokirkon papeilla. Ranskassa p\u00e4\u00e4dyttiin antamaan vihkioikeus kaikille uskonnollisille yhteis\u00f6ille, sill\u00e4 edellytyksell\u00e4, ett\u00e4 siviiliavioliitto oli ennen sit\u00e4 solmittu lain mukaan. Siirtyminen siviilirekisterij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n alkoi katolisissa maissa aikaisemmin kuin kansallisvaltioissa.<\/p>\n\n\n\n

Kasteiden virallinen asema liittyi v\u00e4est\u00f6rekisterij\u00e4rjestelm\u00e4n yll\u00e4pitoon, joka oli kirkoilla. Kehitys kasterekistereihin oli kulkenut nelj\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Keskiajan alun Didakhen tiukka ohje edellytti kasteelle pyrkivien aikeiden aitouden tutkimista (12. luku). Sen j\u00e4lkeen luotiin muodollinen kuuden paastoviikon valmistusaika. Kolmantena etappina oli kastepakko ja viime vuosisadalla kaste oli avoin kaikille. Kehityksen seurauksena pyhien apostolien (kanonit 46, 47) tai Nikean synodin (19. kanoni) tarkkoja kriteerej\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 seurattu.<\/p>\n\n\n\n

Kanoneissa oli ollut erilaisia katumusrangaistuksia. Oikeudellinen merkitysero katumuksen ja rangaistuksen v\u00e4lill\u00e4 oli kuitenkin niin suuri, ett\u00e4 kanoneja sovellettiin kriminaalitapauksissa harvoin.<\/p>\n\n\n\n

Papisto kuului vuosisadan alkuun saakka s\u00e4\u00e4tyyn, jolla oli maallisen lain erioikeuksia mutta kanonisia velvollisuuksia. Yksi j\u00e4lkimm\u00e4isist\u00e4 oli velvollisuus kielt\u00e4yty\u00e4 pyhien apostolien (83. kanoni) ja Khalkedonin (7. kanoni) s\u00e4\u00e4d\u00f6sten nojalla sotilasteht\u00e4vist\u00e4 (<\/em><\/a>\u03c3\u03c4\u03c1\u03b1\u03c4\u03b5\u03af\u03b1)<\/em>. Niiss\u00e4 maissa joissa oli yleinen asevelvollisuus, kanoninen periaate alistettiin maan laeille.<\/p>\n\n\n\n

Sosiaalisen aseman muutos johti Keski\u2013Euroopassa papiston liittymiseen ty\u00f6l\u00e4isoikeuksien puolustajiin. Valtiokirkkomaissa papisto s\u00e4ilyi s\u00e4\u00e4typerinteiden osana, eli kuului ylemp\u00e4\u00e4n keskiluokkaan.<\/p>\n\n\n\n

Omaisuutta ei kanonien mukaan saanut hukata. Khalkedonin (24. kanoni) ja Trullon (49. kanoni) s\u00e4\u00e4nn\u00f6t kielsiv\u00e4t kirkon suurimman omistajatahon eli luostareiden omaisuuden h\u00e4vitt\u00e4misen. Pappien harjoittama koronkiskonta (\u03c4\u03cc\u03ba\u03bf\u03c2 \u03b5\u03ba \u03c4\u03c9\u03bd \u03c7\u03c1\u03b7\u03bc\u03ac\u03c4\u03c9\u03bd<\/em><\/a>)<\/em> oli pyhien apostolien (44. kanoni) ja Nikean I synodin s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 (17. kanoni) kielletty ahneutena<\/a> (\u03c0\u03bb\u03b5\u03bf\u03bd\u03b5\u03be\u03af\u03b1)<\/em><\/a> ja voitonhimona. N\u00e4ihin viitattiin usein tapauksissa, joissa papisto oli siviilitoimessa syyllistynyt koronkiskontaan (usura).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Luostareiden omaisuuden pakkotakavarikoinnin aiheuttamaa tulojen menetyst\u00e4 yritettiin paikata peruskouluopetuksen tarjoamisella, mutta sekin siirtyi vuosisadan alussa julkisen vallan alle.<\/p>\n\n\n\n

Vuosi 1905 oli uskonnonvapauden virstanpylv\u00e4s. Ranskassa kirkko ja koulu erotettiin toisistaan. Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 uskonnonvapausukaasi (\u043e\u0431 \u0443\u043a\u0440\u0435\u043f\u043b\u0435\u043d\u0438\u0438 \u043d\u0430\u0447\u0430\u043b \u0432\u0435\u0440\u043e\u0442\u0435\u0440\u043f\u0438\u043c\u043e\u0441\u0442\u0438)<\/em> annettiin samassa yhteydess\u00e4, jolloin ortodoksinen kirkko vaati itselleen uudestaan patriarkkaa. Kirkon v\u00e4ki kaavaili patriarkaksi Suomen entist\u00e4 arkkipiispaa Antoni Vadkovskia<\/strong>. Tsaari Nikolai II<\/strong> ehdotti itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Vuoden 1923 Suomen uskonnonvapauslakiin j\u00e4i kanonisten moraalis\u00e4\u00e4d\u00f6sten henke\u00e4. Muodollisesta uskonnonvapaudesta huolimatta moraalikysymyksi\u00e4 k\u00e4siteltiin kouluissa erillisen\u00e4 oppiaineena, siveysoppina. Se oli pakollinen my\u00f6s uskonnonopetuksesta vapautetuille ja kaikki koululaiset olivat velvoitettuja seuraamaan katekismuskirjallisuuteen perustuneita moraaliohjeita.<\/p>\n\n\n\n

Kysymys suhteesta juutalaisiin oli ekumeenisten synodien kanoneissa enemm\u00e4n pragmaattinen kuin ideologinen. Efeson (7. kanoni) ja Trullon synodien (1. kanoni) luetteloissa kreikkalaiset olivat pakanoita, areiolaiset tai nestoriolaiset totuuden vihollisia. Juutalaiset mainittiin vain omana harhaoppisten ryhm\u00e4n\u00e4. Rodullinen antisemitismi syntyi paljon my\u00f6hemmin. Ranskassa laki kirkon ja valtion erosta sai viimeisen niitin oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 kapteeni Alfred Dreyfyst\u00e4<\/strong> vastaan, jossa syyllisyysolettama oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Dreyfysin juutalaisuus. Samaan aikaan Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 juutalaiset olivat satojen tuhohy\u00f6kk\u00e4ysten (\u043f\u043e\u0433\u0440\u043e\u043c) <\/em>kohteena.<\/p>\n\n\n\n

Kolmen serkuksen, Ison\u2013Britannian Yrj\u00f6 V:n<\/strong>, Saksan Wilhelm II:n<\/strong> ja Nikolai II:n johtamat maat veiv\u00e4t Euroopan ensimm\u00e4iseen maailmansotaan. Baltian maiden tasapainoilu Saksan ja Ven\u00e4j\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 oli vaikeampaa. Puolassa mukana oli kolmaskin osapuoli, Ranska. Tanskan, Ruotsin ja Norjan poliittinen identiteetti suuntautui neutraalisuuteen ja luterilaiset monarkiat s\u00e4ilyiv\u00e4t. Katolisen monarkian aika p\u00e4\u00e4ttyi It\u00e4vallassa (1918) ja Portugalissa (1919).<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksiset hallitsijat syrj\u00e4ytettiin Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 (1917), Jugoslaviassa (1941), Bulgariassa (1946), Romaniassa (1947) ja Kreikassa (1973). Saksalaisen Hohenzollernin ruhtinassuvun ja Ven\u00e4j\u00e4n Romanovien dynastian loppuminen vei tittelin 20 kuninkaalta, herttualta, prinssilt\u00e4 ja prinsessalta Euroopassa. Kesaropapismin p\u00e4\u00e4ttyminen Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 todettiin kirkolliskokouksessa 1918, jossa kaikki dogmaattiset tai kanoniset kysymykset siirrettiin yksin kirkon p\u00e4\u00e4tett\u00e4viksi.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa seuraavat tapahtumat n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t todistaneen, ett\u00e4 protestanttisten maiden hallitsijat olivat adaptoituneet muutoksiin paremmin kuin katoliset ja ortodoksiset monarkit. Tanskan Kristian X <\/strong>hyv\u00e4ksyi (1920) parlamentaristisen demokratian ja niin teki my\u00f6s Ruotsin Oscar II<\/strong>, joka luopui (1905) Norjan kruunusta serkkunsa hyv\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Protestanttisten maiden muutos absoluuttisista monarkioista perustuslaillisiin demokratioihin oli nopea. Poikkeuksen muodostivat yhdistyneen Saksan viimeiset keisarit. Vilhelm I<\/strong> julisti viel\u00e4 kruunajaisissaan (1861) hallitsevansa jumalallisella vallalla, Vilhelm II<\/strong> oli puolestaan suvereeni keisarikunnan (Kaiserreich) <\/em>hallitsija.<\/p>\n\n\n\n

Kansallisvaltioiden syntyminen Balkanille irrotti alueen ortodoksit Konstantinopolin patriarkaatista pieniksi itsen\u00e4isiksi kirkoista. Montenegron kirkko, Karlovcin patriarkaatti, Belgradin arkkipiispakunta ja Bosnia-Herzegovinan autonominen kirkko yhdistyiv\u00e4t vuonna 1920 Serbian patriarkaatiksi. Romanian ja Transylvanian kirkoista tuli vuonna 1925 Romanian patriarkaatti.<\/p>\n\n\n\n

Suvereenin Turkin valtion historia alkoi 24. hein\u00e4kuuta 1923. Tuolloin allekirjoitettiin Sveitsin Lausannessa rauhansopimus, jolla m\u00e4\u00e4ritettiin Kreikan ja Turkin valtioiden nykyiset rajat. Lausannen sopimuksessa ei mainita Ekumeenista patriarkaattia, toisin kuin Krimin sodan p\u00e4\u00e4tt\u00e4neess\u00e4 Pariisin rauhansopimuksessa (1856, kappale 9)<\/em> tai Turkin ja Ven\u00e4j\u00e4n v\u00e4lisen sodan j\u00e4lkeen tehdyss\u00e4 Berliinin (1878, kappale 62)<\/em> rauhansopimuksessa. Niiss\u00e4 Ekumeenisen patriarkaatti oli mainittu kansainv\u00e4lisen\u00e4 toimijana.<\/p>\n\n\n\n

Lausannen sopimuksen linjauksesta seurasi, ett\u00e4 patriarkaatti k\u00e4ytti itsest\u00e4\u00e4n Turkissa vaatimatonta nime\u00e4 \u201dFanarin kreikkalainen patriarkaatti\u201d (Fener Rum Patrikhanesi),<\/em> mutta Turkin ulkopuolella titteli\u00e4 \u201dKonstantinopolin Ekumeeninen patriarkaatti\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Turkin valtio pyrki est\u00e4m\u00e4\u00e4n Ekumeeniselta patriarkaatilta kaiken kansainv\u00e4lisen n\u00e4kyvyyden ja onnistui t\u00e4ss\u00e4 hyvin toiseen maailmansotaan asti. Sodan j\u00e4lkeen Turkissa havahduttiin uuteen globaaliin todellisuuteen: suurin uhka ei ollutkaan Ateena vaan Moskova. T\u00e4m\u00e4 oli viesti, jonka Yhdysvallat halusi perille Turkissa. Ekumeeniselle patriarkaatille luotiin uusi asema rautaesiripun jakamassa Euroopassa. Syntyi ilmaisu \u201dvatikanisaatiosta\u201d, <\/em>eli pyrkimyksest\u00e4 luoda Ekumeenisesta patriarkaatista ortodoksinen Vatikaani. T\u00e4ss\u00e4 oli analogia Moskovan patriarkaattiin, josta Stalin<\/strong> halusi ortodoksimaailman johtajan. Uudeksi Vatikaaniksi kaavailtiin Sergijev Posadin kaupungin luostaria Moskovan pohjoispuolella.<\/p>\n\n\n\n

Kylm\u00e4n sodan jaon vaikutuksesta ortodoksisen maailman yhteisty\u00f6 oli Konstantinopolin ja Moskovan ohjauksessa. Vastauksena Vatikaanin toiseen konsiiliin Konstantinopoli ja Moskova aloittivat vuonna 1961 kahdeksannen ortodoksisen ekumeenisen synodin valmistelun. Valmistelukokouksia pidettiin yhteens\u00e4 15 ja vuonna 1992 my\u00f6s L\u00e4nsi-Euroopassa ja Amerikoissa toimivat autonomiset kirkot kutsuttiin mukaan valmisteluihin.<\/p>\n\n\n\n

Kehitys tyss\u00e4si vuonna 2008, jolloin Konstantinopoli ja Moskova sopivat etupiirijaosta, jolla synodiin kutsutaan vain heid\u00e4n tunnustamat itsen\u00e4iset kirkot. Sen seurauksena autokefaalisen tittelin saaneet Albanian tai T\u0161ekin ja Slovakian kirkot, joissa molemmissa on alle 100 000 ortodoksia, saivat synodin valmisteluihin omat edustajansa. Vastaavasti Ranskan, Saksan tai Yhdysvaltojen yli kolme miljoonaa ortodoksia joutui tyytym\u00e4\u00e4n siihen, millaisen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n edustajia Istanbulissa tai Moskovassa heille suodaan.<\/p>\n\n\n\n

Lakien ja kanonien suhteet l\u00f6ytyv\u00e4t perustuslaeista. Ne voidaan jakaa linjauksiltaan teokraattisiin, nomokanonisiin tai neutraaleihin.<\/p>\n\n\n\n

Teokraattisia ilmaisuja l\u00f6ytyy esimerkiksi Irlannin perustuslaista, jossa todetaan, ett\u00e4 \u201dkaikkivaltiasta Jumalaa kuuluu ylist\u00e4\u00e4 julkisesti\u201d (1937\/44.1)<\/em>. Pohjoismaissa kanonisen oikeuden perinne siirtyi osaksi kirkkolakeja ja sille alisteisia kirkkoj\u00e4rjestyksi\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 syntyi nykyinen termi \u201dkirkko-oikeus\u201d. Vahva sidos valtiollisiin lakeihin on s\u00e4ilynyt t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.<\/p>\n\n\n\n

Kreikka on ainoa EU\u2013maa, jossa kirkon ja valtion l\u00e4heinen suhde on perustuslaissa m\u00e4\u00e4ritelty samantyyppisesti kuin luterilaisissa Pohjoismaissa. Tanskassa on evankelisluterilainen valtiokirkko (1953\/4, 66\u201370)<\/em>. Islannissa (1944\/62)<\/em> ja Kreikassa (1975\/3)<\/em> luterilainen tai ortodoksinen kirkko m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n maan enemmist\u00f6kirkoiksi. Norjassa kuninkaan tulee olla evankelisluterilainen (1814\/4)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Puolan perustuslaissa kaikki uskonnot m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n tasa-arvoisiksi, mutta maan roomalaiskatolisen kirkon asema turvataan valtion ja Vatikaanin konkordaatilla (1997\/25)<\/em>. Italiassa (1947\/3)<\/em>, Portugalissa (1976\/41.1.)<\/em> tai Saksassa (1949\/4.1.)<\/em> perustuslaki puhuu vain uskonnonvapaudesta. Espanjassa julkisen hallinnon tulee huomioida uskonnolliset katsomukset ja pit\u00e4\u00e4 yhteyksi\u00e4 katoliseen kirkkoon ja muihin uskontoihin (1978\/15.3)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Ranskan (1958\/1)<\/em> ja Turkin (1982\/2)<\/em> perustuslaeissa maat on julistettu sekulaareiksi valtioiksi. Ranskassa sekulaarisuudesta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n termi\u00e4 \u201dmaallikkovaltio\u201d (l’\u00e9tat la\u00efque). <\/em>Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 perustuslaki puhuu ideologisesti monimuotoisesta liittovaltiosta (1993\/13)<\/em>. Yhdysvaltojen perustuslaissa kiellet\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4n uskonnollisen lain s\u00e4\u00e4t\u00e4minen (1789\/1. lis\u00e4ys)<\/em>. Viron perustuslaissa kiellet\u00e4\u00e4n uskonnollinen viha, v\u00e4kivalta tai syrjint\u00e4 (1992\/12)<\/em>. Latvian (2014\/99)<\/em> ja Ukrainan perustuslaeissa (1991\/35)<\/em> todetaan, ett\u00e4 kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Liettuassa kirkot ja muut uskonnolliset yhteis\u00f6t toimivat lain suojassa niiden omien statusten ja kanonien mukaan (2003\/43)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Suomen perustuslaki takaa uskonnon ja omantunnon vapauden (2000\/11)<\/em>, mutta sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s linjauksen evankelisluterilaisen kirkon kirkkolaista (2000\/76)<\/em>. Valtio tukee luterilaisen kirkon laissa mainittuja teht\u00e4vi\u00e4, hautaustointa, v\u00e4est\u00f6kirjanpitoa sek\u00e4 kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston yll\u00e4pitoa 120 miljoonalla eurolla. Ortodoksisen kirkon ja muiden uskonnollisten yhteis\u00f6jen valtionapu on vuosittain 3,3 miljoonaa euroa.<\/p>\n\n\n\n

Kanonien viimeisin suuri p\u00e4ivitys roomalaiskatolisessa kirkossa tehtiin vuonna 1983. Suurin muutos aikaisempiin oli punitiivisten kanonien karsiminen. My\u00f6s rajaus \u201dkanonit koskevat vain katoliseen kirkkoon kastettuja\u201d oli vuoden 1983 versiossa lievennys aikaisempaan, joka oli ulottanut kanonit kaikkiin kristittyihin kansalaisiin.<\/p>\n\n\n\n

Rooman kirkon vaikutusvaltaan kanonisen oikeuden lievennyksill\u00e4 ei ollut suurta merkityst\u00e4: Vatikaanilla on edelleen Yhdysvaltain j\u00e4lkeen maailman laajin diplomaattinen korpus. <\/p>\n\n\n\n

2000\u2013luku: juridisuus ja legalismi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Lain ja kanonien v\u00e4lisen suhteen rinnalla Eurooppaa hallitsi viime vuosisadalla oikeusfilosofinen dilemma laillisuuden ja lojaalisuuden rajoista. Molemmat tarkoittavat legaalia, mutta totalitarismin vuosisadalla niiden v\u00e4lille kasvoi merkitysero.<\/p>\n\n\n\n

Lojaalius neuvostovallalle tai natseille ei tarkoittanut samaa kuin laillisuus oikeana k\u00e4yt\u00f6ksen\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4n patriarkka Sergei Stragorodski<\/strong> katsoi lakeja l\u00e4pi sormien ja valitsi lojaalisuuden. Saksalainen Dietrich Bonhoeffer<\/strong> ei lojaalisuuteen taipunut ja k\u00e4rsi seuraukset.<\/p>\n\n\n\n

Kuuliaisuus esivallalle muodostaa malliesimerkin juridisen ja legaalisen vuoropuhelun problematiikasta. Kanoninen oikeus syntyi keskiajan maailmaan, jossa ei tunnettu nykyisenlaista kansallisvaltioiden patriotismia termill\u00e4 \u201dis\u00e4nmaa\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Kanonien keskiajalla imperiumit huolehtivat \u201dkansojen yhteis\u00f6n\u201d (respublica, \u03c0\u03bf\u03bb\u03af\u03c4\u03b5\u03c5\u03bc\u03b1)<\/em><\/a> yhteisist\u00e4 asioista. Ne olivat sekoitus oikeudellista, moraalista ja taloudellista suojaa. Justinianoksen aikana ei rukoiltu suojelusta is\u00e4nmaalle vaan anottiin \u201dsuo hallitsijalle voitto barbaareista ja suojele ristill\u00e4si suvereniteettiasi\u201d (\u03bd\u03af\u03ba\u03b1\u03c2 \u03c4\u03bf<\/em>\u1fd6<\/em>\u03c2 \u0392\u03b1\u03c3\u03b9\u03bb\u03b5<\/em>\u1fe6<\/em>\u03c3\u03b9 \u03ba\u03b1\u03c4<\/em>\u1f70<\/em> \u03b2\u03b1\u03c1\u03b2\u03ac\u03c1\u03c9\u03bd \u03b4\u03c9\u03c1\u03bf\u03cd\u03bc\u03b5\u03bd\u03bf\u03c2 \u03ba\u03b1<\/em>\u1f76<\/em> \u03c4<\/em>\u1f78<\/em> \u03c3<\/em>\u1f78<\/em>\u03bd \u03c6\u03c5\u03bb\u03ac\u03c4\u03c4\u03c9\u03bd \u03b4\u03b9<\/em>\u1f70<\/em> \u03c4\u03bf<\/em>\u1fe6<\/em> \u03a3\u03c4\u03b1\u03c5\u03c1\u03bf<\/em>\u1fe6<\/em> \u03c3\u03bf\u03c5 \u03c0\u03bf\u03bb\u03af\u03c4\u03b5\u03c5\u03bc\u03b1). <\/em>Tuonpuoleinen is\u00e4nmaakin oli Justinianokselle monarkia, \u201dtaivasten keisarikunta\u201d (\u0392\u03b1\u03c3\u03af\u03bb\u03b5\u03b9\u03bf\u03bd \u03c4\u03c9\u03bd \u039f\u03c5\u03c1\u03b1\u03bd\u03ce\u03bd).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Synodien ja konsiilien kanoneista henkii Rooman imperiumin perinteet, jossa maallisen vallan kunnioitus oli yhteydess\u00e4 oikeamieliseen toimeenpanovaltaan (<\/em><\/a>\u1f10<\/em>\u03be\u03bf\u03c5\u03c3\u03af\u03b1).<\/em> Tulkinta Paavalin sanoista \u201djokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen, eih\u00e4n ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta per\u00e4isin, h\u00e4nelt\u00e4 ovat vallank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t saaneet valtuutensa\u201d (Room. 13:1) ymm\u00e4rrettiin ehdollisena: esivalta saa kunnioituksen, jos se toimii oikein. \u201dOlet kuningas, jos teet oikein\u201d (rex eris si recte facies).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kriittisyys julkista valtaa kohtaan vaihtelee. \u00c4\u00e4rip\u00e4\u00e4t\u00e4 edustavat sellaiset suurvallat kuten Yhdysvallat ja Ven\u00e4j\u00e4, joissa kansalaiset pit\u00e4v\u00e4t politiikkaa l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti likaisena. Pohjoismaissa on puolestaan perinteisesti uskottu politiikkaan, koska sen tuotosta on kutsuttu \u201dhyvinvointivaltioksi\u201d (v\u00e4lf\u00e4rdsstat).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Onko kanoninen oikeus kirkon olemuksen vastainen tai vanhentunut? T\u00e4h\u00e4n tulkintaan p\u00e4\u00e4tyi Rudolph Sohm<\/strong>. H\u00e4nen mukaansa karismaattisen alkukirkon muuttuminen legalistiseksi byrokratiaksi oli vastoin kirkon olemusta (Das Kirchenrecht stecht mit dem Wesen der Kirche in Widersprucht)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Luterilaisen Sohmin kirkko-oikeuden tutkimus vaikutti my\u00f6s katoliseen ja ortodoksiseen ajatteluun niin, ett\u00e4 kanonista oikeutta ryhdyttiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yksityis- ja julkisoikeuden rajoja h\u00e4m\u00e4rt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Keskiaika n\u00e4htiin n\u00e4in siirtymisen\u00e4 karismaattisesta kirkosta ja maallikoiden apostolaatista legaaliseen ja klerikaaliseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, joka ei en\u00e4\u00e4 ollut alkuper\u00e4isen kristillisen ihanteen mukainen.<\/p>\n\n\n\n

Rudolf Sohmin tulkinnat kiisti unkarilainen Ladislas \u00d6rsy<\/strong>, jonka mukaan Sohmin teoria vie kysymykseen \u201donko kirkko orgaaninen yhteis\u00f6 vai massa yksil\u00f6it\u00e4?\u201d \u00d6rsyn mukaan teologia antaa arvot uskonmukaiselle ajattelulle (fides quaerens intellectum)<\/em>, kanonit uskonmukaiselle toiminnalle (fides quaerens actionem).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Synteesi\u00e4 k\u00e4sitysten v\u00e4lille loi sveitsil\u00e4inen Eugenio Corecco<\/strong>. H\u00e4nen mukaansa ortodokseilla kanonit liitt\u00e4v\u00e4t dogman ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n, luterilaisilla kanonit erottavat lain ja evankeliumin ja katolisilla ilman kanonista lakia ei ole pelastustakaan.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksista n\u00e4k\u00f6kulmaa esitteli vuonna 1988 rovasti Johannes Sepp\u00e4l\u00e4<\/strong>: \u201dNykyinen ero dogmatiikan ja etiikan v\u00e4lill\u00e4 on varsin uudenaikainen ilmi\u00f6. Kirkko ei ole sellaista eroa alun perin tehnyt, eik\u00e4 oikeastaan tee viel\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ero on puhtaasti tekninen tai ainakin sen pit\u00e4isi olla sellainen. Valitettavan usein vain tuntuu vallitsevan k\u00e4sitys, ett\u00e4 etiikka olisi jotain aivan muuta kuin dogmatiikka. Kaikessa kuitenkin vallitsee periaate: Oikea usko oikea el\u00e4m\u00e4. Se joka uskoo oikein, el\u00e4\u00e4, tai ainakin pyrkii el\u00e4m\u00e4\u00e4n oikein, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4en, se, joka el\u00e4\u00e4 oikein, oletettavasti my\u00f6s uskoo oikein\u201d.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s Nikean metropoliitta Johannes<\/strong> puhui opillisesta kanonisuudesta: \u201dUskollisuus synodien opetuksia kohtaan ei tee kompromisseja jumalallisten totuuksien ja niist\u00e4 seuraavien perusjohtop\u00e4\u00e4t\u00f6sten suhteen\u201d. Johannes korosti yhdenmukaisuutta niiss\u00e4 kirkoissa, jotka applikoivat kanoneja, mutta hyv\u00e4ksyi moni-ilmeisyyden denominaatioissa, joissa kanonit eiv\u00e4t olleet tunnustettuja auktoriteetteja.<\/p>\n\n\n\n

Kolme kanonista perusteesi\u00e4 \u2013Kirchenrecht on kirkonvastainen, kanonit on kirkon sis\u00e4inen disipliini, kanonit ovat my\u00f6s dogman sidoksia \u2013sai rinnalleen nelj\u00e4nnen, kun ven\u00e4l\u00e4inen Nikolai Afanasjev<\/strong> esitteli teorian eukaristisesta ekklesiologiasta.<\/p>\n\n\n\n

Afanasjevin tulkinta oli l\u00e4hell\u00e4 Rudolf Sohmin n\u00e4kemyst\u00e4. Kanonit tuli niin Sohmin kuin Afanasjevin mukaan hyv\u00e4ksy\u00e4 historiallisina kollektioina, ei kodifioituna s\u00e4\u00e4d\u00f6skokoelmana. Ven\u00e4j\u00e4n parlamentaristisia reformeja tukenut Afanasjev nosti paikallisen yhteis\u00f6n universaalin kirkon yl\u00e4puolelle.<\/p>\n\n\n\n

Kreikkalainen Panagiotes Trembelas<\/strong> ei hyv\u00e4ksynyt Afanasjevin ja Sohmin tulkintoja, vaan puhui kanoneista kirkon perustuslakina, joka on valtiollisten kirkkolakien yl\u00e4puolella.<\/p>\n\n\n\n

Ernst Kantorowicz<\/strong> ei ollut kanonisti, mutta h\u00e4nen poliittisen teologian suurteos (The King\u2019s Two Bodies)<\/em> k\u00e4sitteli nomokanonisuuden historiaa. Kantorowicz toi esille kuninkaan aseman muutoksen: ensin h\u00e4n oli Kristuksena kuvattu palvelija, sitten lain inkarnaatio ja lopulta valtion ikoni. Nelj\u00e4s vaihe oli se, kun valtiokoneistosta tehtiin hallitsija ja se oli paluuta antiikin sakraaliin demokratiaan. Kantorowiczin kuninkaan kaksi kehoa symboloivat todellisuuden dikotomiaa: laillisuus on yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 vallan ja voiman, ja toisaalta luottamuksen ja uskomusten v\u00e4list\u00e4 dialogia.<\/p>\n\n\n\n

Martin Luther <\/strong>oli hyv\u00e4ksynyt kanonisesta perinteest\u00e4 vain nelj\u00e4n ensimm\u00e4isen ekumeenisen synodin dogmaattiset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset. Vaikka reformaatio oli teoriassa uskonpuhdistus, kehittyi protestanttisiin valtioihin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vahvat disipliiniperinteet. Skandinaavinen yhten\u00e4iskulttuuri, kvantitatiiviseen tasa-arvoon perustuva yhteiskuntaihanne tai nykyinen monikulttuurisuuskin sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t yhdenmukaisuutta korostavia kanonisia moraaliprinsiippej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Oikeustieteilij\u00f6iden kiinnostus kanoneja kohtaan n\u00e4ytt\u00e4isi riippuvan siit\u00e4, mink\u00e4 maan oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 k\u00e4sin asiaa tarkastellaan. Irlannissa, Norjassa tai Tanskassa kanoniset linjaukset l\u00f6ytyv\u00e4t kirkkolaeista, joten niiden tutkimus on osa oikeustiedett\u00e4. Ranskassa tai Yhdysvalloissa ei ole kirkkolakeja ja kanonien analysointi on kirkkojen omalla vastuulla.<\/p>\n\n\n\n

Kolmannen kategorian muodostaa sellaiset maat kuten Kreikka, jossa kanoninen oikeus on muokannut koko maan oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 sen, miksi kanonit ovat kreikankielisess\u00e4 maailmassa erityisen mielenkiinnon kohteena.<\/p>\n\n\n\n

Bysantin imperiumikirkon aika kesti tuhat vuotta, Euroopan katolisten monarkioiden ja protestanttisten valtiokirkkojen jakso viisisataa vuotta. Eroista huolimatta kaikissa kolmessa epookissa oli samat ongelmat.<\/p>\n\n\n\n

Yhteiskunnan laillinen j\u00e4rjestys ja henkisiin arvoihin perustuva moraalinen vastuu ovat l\u00e4nsimaisissa demokratioissa eri regimenttien asioita. Laillinen j\u00e4rjestys ei voi perustua moraaliin. Legalismin tulee olla realistista ja yksiselitteist\u00e4. Moraalilla on kuitenkin sidos juridisuuteen, koska se on oikeaa ja sopivaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pohjoismaiden ohella Euroopan unionin maista Kreikka, Iso\u2013Britannia ja Malta tunnustavat lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 maiden enemmist\u00f6kirkon oikeudet. Kahdeksassa maassa \u2013 <\/em>Espanja, Italia, It\u00e4valta, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Viro \u2013 <\/em>lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6llisen\u00e4 prinsiippin\u00e4 on kirkon ja valtion ero. N\u00e4iss\u00e4 maissa sek\u00e4 Saksassa laki antaa mahdollisuuden konkordaatteihin kirkkojen kanssa. Ainoa maa, joka on perustuslain mukaan kaikkien uskontojen suhteen neutraali, on Ranska.<\/p>\n\n\n\n

Euroopan maat arvioivat suhdetta kirkkoihin sen perusteella, pidet\u00e4\u00e4nk\u00f6 vakaumuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana yksil\u00f6n vai yhteis\u00f6n oikeuksia. Protestanttisissa maissa korostetaan yksil\u00f6n oikeuksia, katolis- ja ortodoksisenemmist\u00f6isiss\u00e4 maissa keski\u00f6ss\u00e4 on yhteis\u00f6n arvomaailma.<\/p>\n\n\n\n

Kanonien historian perusteella tuntuisi oudolta, jos juridiikan historiaa ja kansallista oikeusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 tutkittaisiin eri disipliinein\u00e4. Oikeudellahan on jakamaton yhteys, jota sosiaaliset ja taloudelliset muutokset eiv\u00e4t poista.<\/p>\n\n\n\n

Epilogi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kanonit kirjoitettiin aikana, jolloin kirkosta hyv\u00e4ksyttiin vain yksi malli, paikallinen kirkko. Nykymuotoiset uskonnolliset yhteis\u00f6t (denominatio)<\/em> syntyiv\u00e4t 1500\u2013luvun j\u00e4lkeen. Nyky\u00e4\u00e4n on luonnollista, ett\u00e4 samalla alueella toimi erilaisia kirkkoja, my\u00f6s niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t hyv\u00e4ksy lakien rinnalle kanonisia periaatteita.<\/p>\n\n\n\n

Kanonisia s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4 voidaan applikoida maissa, joissa valtaosa v\u00e4est\u00f6st\u00e4 tuntee ne omakseen. T\u00e4llaisia maita ovat katoliset ja ortodoksiset maat. Protestanttisissa maissa kanonit edustavat vierasta kulttuuria ja ne on korvattu valtiollisilla kirkkolaeilla.<\/p>\n\n\n\n

Oman lukunsa muodostavat ne maat, joissa on parlamentaristinen j\u00e4rjestelm\u00e4, mutta kanoneja applikoiva katolinen tai ortodoksinen enemmist\u00f6kirkko. T\u00e4llaisia ovat esimerkiksi Irlanti, Kreikka, Romania tai Ven\u00e4j\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 valtioissa kanonisten periaatteiden siirtymist\u00e4 lakeihin ei ole estetty, vaan ne on hyv\u00e4ksytty yhteis\u00f6jen oikeuksien nimiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Yksityist\u00e4 moraalin k\u00e4yt\u00f6skoodia, kuten jumalanpalveluksia, paastoja tai luostariel\u00e4m\u00e4\u00e4, koskevat kysymykset voidaan helposti sopia yhteis\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4. Yhten\u00e4istapakulttuurin, kuten avioliiton, kasteiden ja hautausten, osalta valtion kirkoille suoma virallinen status on hidastanut perinteiden rapautumista. Vaikein kysymys n\u00e4ytt\u00e4isi olevan vihkimisoikeus, josta ei olla valmiita hevill\u00e4 luopumaan. Avioliiton kirkollisen siunauksen ja laillisen aktin yht\u00e4aikaisuus on edelleen t\u00e4rke\u00e4 asia.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 on lakien paras tulkitsija. Kanonien n\u00e4k\u00f6kulmasta disipliini ja tapakulttuuri el\u00e4v\u00e4t symbioosissa. Kanonit eiv\u00e4t nyky\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4tele etiketti\u00e4 tai liturgista tapakulttuuria. Silti tavat ovat s\u00e4ilyneet vuosisatoja. Suomen kirkkolaista liturgiset m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset poistettiin vasta vuonna 1869. Kirkolliset toimitukset ja jumalanpalvelukset j\u00e4iv\u00e4t tuolloin lakiin edelleen.<\/p>\n\n\n\n

Lait sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t edelleen nomokanonisia, vertailua ja moraalista tulkintaa edellytt\u00e4vi\u00e4 ilmauksia. Maakaaren s\u00e4\u00e4d\u00f6st\u00e4 kiinteist\u00f6kaupan ehdosta \u201djoka on muutoin sopimaton\u201d (11 \u00a7) on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ilman selityst\u00e4 ja tulkintaa. Avioliittolaissa linjataan puolisoiden elatuksesta, johon sis\u00e4ltyy \u201dkummankin henkil\u00f6kohtaisten tarpeiden tyydytt\u00e4misen\u201d (46 \u00a7). Tieliikennelaki sanoo, ett\u00e4 tienk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n \u201don sovitettava oma toimintansa sujuvan ja turvallisen liikenteen edist\u00e4miseksi\u201d (4 \u00a7).<\/p>\n\n\n\n

Luottamus kanonista j\u00e4rjestyst\u00e4 kohtaan ei riipu p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 vaan niiden perusteluista. Teodosioksen<\/strong> ja Justinianoksen<\/strong> p\u00e4\u00e4t\u00f6kset liitt\u00e4\u00e4 kanonit osaksi siviililakeja merkitsi sit\u00e4, ett\u00e4 kanonisiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin sovellettiin samoja prosessis\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4 kuin muihinkin lakeihin. Trullon (37. kanoni) ja Nikean II (kanonit 1, 2, 4) synodien linjauksissa oikeussuojaa pyrittiin varmistamaan sill\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kset piti perustella rajaten (<\/em><\/a>\u1f00<\/em>\u03c0\u03bf\u03ba\u03c1\u03af\u03bd\u03c9),<\/em> perusteellisesti (<\/em>\u1f00<\/em>\u03c3\u03c6\u03b1\u03bb<\/em>\u1ff6<\/em>\u03c2)<\/em> ja antaumuksella (\u03c0\u03c1\u03bf<\/em>\u03d1<\/em>\u03cd\u03bc\u03c9\u03c2)<\/em> tutkien.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka kirkon j\u00e4senet s\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4t kirkkolain, on sen hyv\u00e4ksymis- ja hylk\u00e4\u00e4misoikeus valtiolla. Suurin osa Suomen kansanedustajista kuuluu kirkkoon, ja edustajat joutuvat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossaan pohtimaan my\u00f6s taustayhteis\u00f6ns\u00e4 arvoja.<\/p>\n\n\n\n

Helluntailainen, juutalainen, katolilainen, k\u00f6rttil\u00e4inen tai lestadiolainen perinne on osa monen kansanedustajan henkil\u00f6kohtaista vakaumusta. Yksil\u00f6n ja taustayhteis\u00f6n kannanmuodostus esimerkiksi avioliitto-oikeuteen on kaksiter\u00e4inen miekka. Syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n on jo my\u00f6h\u00e4iskeskiajalla syntynyt kanoninen periaate, jonka mukaan avioliitto on sek\u00e4 sakramentti ett\u00e4 sopimus. Kansanedustaja joutuu arvioimaan p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4\u00e4n dilemmassa: moraalis\u00e4\u00e4nn\u00f6t eli kanonit kielt\u00e4v\u00e4t asioita, joita laki sallii.<\/p>\n\n\n\n

Lakeja ja kanoneja arvioitaessa on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 se, ett\u00e4 yhteiskunnalliset ongelmat pysyv\u00e4t likipit\u00e4en samoina. Kuninkaiden, keisarien, paavien ja patriarkkojen ongelmat \u2013 verot, v\u00e4kivalta, turvallisuus, yhten\u00e4isyys \u2013 olivat samoja kuin hallituksilla tai tuomiokapituleille t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Jos ongelmat pysyv\u00e4t, eiv\u00e4t kaikki historian kokemuksissa muovautuneet keinot niiden ehk\u00e4isemiseksi voi olla huonoja.<\/p>\n\n\n\n

Teologia pyrkii vakuuttamaan, ett\u00e4 kaikki ihmiset rakastavat toisiaan. Kanonit antavat ohjeet siihen, miten kristityt voivat tulla toimeen, vaikka eiv\u00e4t rakastaisikaan toisia.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen ekumeeninen synodi aloitettiin Nikeassa 25. toukokuuta 325 uskontunnustuksen lukemisella. Julistus alkoi termill\u00e4 \u201dolen uskollinen\u201d (\u03c0\u03b9\u03c3\u03c4\u03b5<\/em><\/a>\u03cd<\/em>\u03c9<\/em>),<\/em> jota k\u00e4ytettiin samassa merkityksess\u00e4 my\u00f6s pyhien apostolien s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiss\u00e4 (kanonit 39, 41).<\/p>\n\n\n\n

Kanonit tarjoavat n\u00e4in ollen dokumentoidut ja todistettavat mahdollisuudet uskollisuuteen ja luottamukseen. Se on loppujen lopuksi aika l\u00e4hell\u00e4 seemil\u00e4isen kulttuurin tooraa ja roomalaista lakitermi\u00e4, <\/em>jotka merkitsev\u00e4t yksinkertaisen monimerkityksellisesti oikeaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 (ius).<\/em> Viime vuosisadan kanonistit muokkasivat siit\u00e4 ilmaisun \u201doikeudenmukainen kanonisuus\u201d (aequitas canonica).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirkkolaeissa ja kanoneissa on edelleen yksi ratkaisematon ero. Lakeihin sovelletaan kahta perusperiaatetta: laki, jonka alkuper\u00e4inen tarkoitus on kadonnut, on mit\u00e4t\u00f6n (cessante ratione legis, cessat lex ipsa<\/em>) ja my\u00f6hemmin s\u00e4\u00e4detty laki syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aikaisemmin s\u00e4\u00e4detyn (lex posterior derogat legi priori). <\/em>Kanonit toimivat toisilla prinsiipeill\u00e4: vanhemmat s\u00e4\u00e4d\u00f6kset (ius anticus) <\/em>ovat prim\u00e4\u00e4risi\u00e4 ja universaalina tunnettu laki (ius universalius) <\/em>ohittaa paikalliset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset. Trullon synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen mukaan uudemmat s\u00e4\u00e4d\u00f6kset vain vahvistavat vanhojen kanonien voiman (2. kanoni).<\/p>\n\n\n\n

Kaikkiin yhteis\u00f6ihin p\u00e4tev\u00e4t kuitenkin samat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden periaatteet: \u201dmiss\u00e4 yhteis\u00f6, siell\u00e4 my\u00f6s laki\u201d (ubi societas, ibi ius)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

\u00a9 ylidiakoni Jyrki H\u00e4rk\u00f6nen 2024 <\/p>\n\n\n\n

19.7.2025<\/p>\n\n\n\n

Edelliset osat:
Kanonien historia I \u2013 Hyveet vai lain suoja?
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/02\/01\/kanonien-historia-i\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kanonien historia II \u2013 Kanoninen kirjallisuus, kreikan- ja latinankieliset kanoniset termit
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/02\/08\/kanonien-historia-ii\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kanonien historia III \u2013 100\u2013luku: konsensuskirkko, 200\u2013luku: organisaation synty
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/02\/15\/kanonien-historia-iii\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kanonien historia IV \u2013 300\u2013luku: ensimm\u00e4iset synodit, 400\u2013luku: kanoneista lakeja
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/03\/01\/kanonien-historia-iv\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kanonien historia V \u2013 500\u2013luku: maalliset ja jumalalliset, 600\u2013luku: moraalin rappio
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/03\/15\/kanonien-historia-v\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kanonien historia VI \u2013 700\u2013luku: kreikka korvaa latinan, 800\u2013luku: kirkko vai imperiumi?
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/03\/28\/kanonien-historia-vi\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kanonien historia VII \u2013 900\u2013luku: suojelu ja simonia, 1000\u2013luku: moraalireformi
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/04\/17\/kanonien-historia-vii\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kanonien historia VIII \u2013 1100\u2013luku: keskiajan instituutiot, 1200\u2013luku: kirkon j\u00e4senyys
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/05\/01\/kanonien-historia-viii\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kanonien historia IX \u2013 1300\u2013luku: kesaropapismista hierokratiaksi, 1400\u2013luku: viimeiset konsiilit
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/05\/13\/kanonien-historia-ix\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kanonien historia X \u2013 1500\u2013luku: reformien aika, 1600\u2013luku: valtiollinen luterilaisuus, kanoninen kirjallisuus uudella ajalla
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/05\/31\/kanonien-historia-x\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kanonien historia XI \u2013 1700\u2013luku: absolutismi, 1800\u2013luku: kohti tasavaltoja
https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/06\/19\/kanonien-historia-xi\/<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaikkialla Euroopassa siirryttiin j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, jossa valtio tunnustettiin kirkkojen laillisen jurisdiktion (iura circa sacra) rajojen s\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4ksi. Katolisissa maissa kanoninen disipliini s\u00e4ilyi osana kirkkojen sis\u00e4ist\u00e4 autonomiaa. Protestanttisissa maissa oli sen sijaan periaate (iura in sacra), joka tarkoitti valtiollisia kirkkolakeja. Niiss\u00e4 oli s\u00e4\u00e4detty niin kirkon ja valtion suhteet kuin kirkon sis\u00e4inen toiminta. Valtiot olivat palkinneet kirkot siit\u00e4, ett\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":12191,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-12189","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12189","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=12189"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12189\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":12257,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12189\/revisions\/12257"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/12191"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=12189"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=12189"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=12189"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}