Hallitsija oli keskiajan perinteiden mukaan kirkon suojelija ja oikeuden toteuttaja. 1700\u2013luvulla h\u00e4nest\u00e4 oli tullut sakraalimpi kuin keskiajalla: h\u00e4n oli sodan sankari ja rauhan valtias.<\/p>\n\n\n\n
Jos hallitsija oli keskiajalla tukenut kirkon autonomiaa uskonnollisissa asioissa, tuki kirkko hallitsijan autokratiaa uskontorauhan takaajana. Absolutismin ja kesaropapismin vahvistumista autettiin kirkon puolelta.<\/p>\n\n\n\n
Espanjalainen Francisco Su\u00e1rez<\/strong> oli kesaropapismin vastustaja. Su\u00e1rez, pseudonimelt\u00e4\u00e4n Doctor Eximius, <\/em>kirjoitti kaksi traktaattia (De Virtute et Statu Religionis, Defensio Fidei Catholicae) <\/em>brittil\u00e4ist\u00e4 kuninkaan absoluuttista valtaa vastaan. Su\u00e1rezin mukaan kuningas ei voinut toimia jumalallisen vallan edustajana. Valtion oikeudenhaltijuus kuului Su\u00e1rezin mukaan kansalle.<\/p>\n\n\n\n Toinen absolutismin vastustaja oli hollantilainen piispa Cornelius Jansen<\/strong>. H\u00e4n perusti monarkismia ja paaviutta vastustavan liikkeen, josta kasvoi parlamentaristinen jansenismi.<\/p>\n\n\n\n Kolmannen tulkinnan teki ranskalainen Montesquieu<\/strong>, joka omisti kirjansa (L’esprit des lois)<\/em> viimeisen luvun teorialle vallan kolmijaosta. Montesquieu loi lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u2013, toimeenpano\u2013ja tuomiovallalle suhteet, joiden avulla lakeja ei operoida orjallisesti s\u00e4\u00e4nt\u00f6in\u00e4, vaan niit\u00e4 my\u00f6s analysoidaan perinteiden, tapojen ja uskontojen taustoja vertaillen.<\/p>\n\n\n\n 1700\u2013luku: absolutismi<\/strong><\/p>\n\n\n\n T\u00e4ydellisimmin absolutismi m\u00e4\u00e4riteltiin Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, jossa tsaari oli vuodesta 1797 kirkon p\u00e4\u00e4 (\u0413\u043b\u0430\u0432\u0430 \u0446\u0435\u0440\u043a\u0432\u0438). <\/em>Pietari Suuri<\/strong> oli jo aikaisemmin (1721) siirt\u00e4nyt patriarkan teht\u00e4v\u00e4t hengelliselle konsistorille.<\/p>\n\n\n\n Pietarin luomaa kirkkohallintoa pidettiin viime vuosisadalla luterilaisena, eik\u00e4 sen positiivisia puolia haluttu n\u00e4hd\u00e4. Huomiotta j\u00e4i se, miten kirkko hy\u00f6tyi valtiohallinnon mukana Ven\u00e4j\u00e4n kehityksest\u00e4 osana L\u00e4nsi-Euroopan parlamentarismia. Hengellinen konsistori esimerkiksi perusteli huomattavasti laajemmin, perusteellisemmin ja lakeja vertaillen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 kuin piispainsynodit olivat aikaisemmin tehneet kanonisten p\u00e4\u00e4t\u00f6stens\u00e4 kohdalla.<\/p>\n\n\n\n Esimerkkin\u00e4 konsistorin huolellisuudesta oli kysymys Trullon synodin kielt\u00e4mien seka-avioliittojen hyv\u00e4ksymisest\u00e4, josta tsaari ja konsistori konsultoivat ennen lain k\u00e4sittely\u00e4 Konstantinopolin patriarkkaa. Vastaus on ollut ilmeisemmin my\u00f6nteinen, koska seka-avioliitot sallittiin Ven\u00e4j\u00e4n imperiumissa Euroopan maista ensimm\u00e4isen\u00e4 18. elokuuta 1721.<\/a><\/p>\n\n\n\n Monet ven\u00e4l\u00e4isen valtio-oikeuden tutkijat my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 synodaalisen ajan vaikutukset kirkon kehitykselle olivat p\u00e4\u00e4asiassa positiivisia.<\/p>\n\n\n\n Trullon kieltoa (72. kanoni) seka-avioliitoista oli tulkittu saman synodin toisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n avulla. Sen mukaan kanonit ovat kodinhoitoa ja n\u00e4in ollen balanssissa tarkkuuden ja vallitsevien tapojenv\u00e4lill\u00e4 (102. kanoni). T\u00e4llaista pohdintaa harrasti Jerusalemin patriarkka Dositheos<\/strong>. H\u00e4n hyv\u00e4ksyi naisen kunnian nimiss\u00e4 avioliiton armenialaismiehen kanssa sill\u00e4 edellytyksell\u00e4, ett\u00e4 nainen jatkoi osallistumista ortodoksisen kirkon liturgiaan. T\u00e4llainen avioliitto tuli solmia sek\u00e4 osmani-imperiumin siviiliavioliiton (kepenio, \u03b3\u03ac\u03bc\u03bf\u03c2 \u03b4\u03b9<\/em><\/a>\u1f70<\/em> \u03ba\u03b5\u03c0\u03b7\u03bd\u03af\u03bf\u03c5<\/em>) <\/em>ett\u00e4 oman ortodoksisen kirkon vihkimiskaavan mukaan.<\/p>\n\n\n\n Patriarkka Gabriel IV <\/strong>antoi vuonna 1782 ortodoksimiehille, jotka asuivat v\u00e4hemmist\u00f6n\u00e4 toisuskoisten alueilla, luvan Trullon linjausta (2. kanoni) noudattaen solmia avioliiton intohimojen l\u00e4\u00e4kitsemiseksi (<\/em>\u1f30<\/em>\u03b1\u03c4\u03c1\u03b5<\/em>\u03af<\/em>\u03b1\u03bd \u03c0\u03b1<\/em>\u03d1<\/em>\u1ff6<\/em>\u03bd<\/em>) katolisten tai armenialaisten naisten kanssa.<\/p>\n\n\n\n Pietari Suuren konsistorin laatima hengellinen laki (\u0434\u0443\u0445\u043e\u0432\u043d\u044b\u0439 \u0440\u0435\u0433\u043b\u0430\u043c\u0435\u043d\u0442)<\/em> oli nomokanoni. Siin\u00e4 avioliitto, joka oli ollut alun perin siviilioikeudellinen sopimus, s\u00e4\u00e4dettiin lailla sakramentiksi. Ehtoollisen ja katumuksen kanssa k\u00e4vi p\u00e4invastoin: hengellinen laki teki ripist\u00e4 lain.<\/p>\n\n\n\n Nikean I:n (13. kanoni) ja Trullon synodien (102. kanoni) s\u00e4\u00e4d\u00f6s katumuksen suomisesta ja ehtoollisen jakamisesta kaikille kuolemanvaarassa oleville oli perusteltu toivottomuuden (<\/em><\/a>\u1f00<\/em>\u03c0\u03cc\u03b3\u03bd\u03bf\u03b9\u03b1)<\/em> ehk\u00e4isemisell\u00e4. Nikean kanoni perustui Didakhen s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n (14) ehtoollisen nauttimisesta vasta anteeksipyyt\u00e4misen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n Hengellisen konsistorin laki s\u00e4\u00e4ti, ett\u00e4 synnit oli tunnustettava ja ehtoollisella piti k\u00e4yd\u00e4 todistettavasti nelj\u00e4sti vuodessa. Hengellisen lain samassa yhteydess\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4 sensuuriasetus merkitsi, ett\u00e4 papeilla oli ilmoitusvelvollisuus ripin yhteydess\u00e4 mahdollisesti paljastuneista rikoksista esivaltaa vastaan.<\/p>\n\n\n\n Absolutismi hallitsi kirkkopolitiikkaa kaikkialla Euroopassa. Osmani-imperiumin ja Espanjan perimyssodan voittanut uusi suurvalta It\u00e4valta ja aurinkokuninkaan Ranska loivat katolisiin maihin prinsiipin (ius circa sacra), <\/em>joka oli synonyymi protestanttisten kuninkaiden periaatteelle (cuius regio, eius religio).<\/em> Molempien keski\u00f6ss\u00e4 oli julkinen valta korkeimpana hengellisen\u00e4 auktoriteettina (summepiscopus). <\/a><\/em><\/p>\n\n\n\n Arkkiherttua ja keisari Joosef II<\/strong> linjasi laiksi 15. elokuuta 1782 kaikkien aikansa hallitsijoiden periaatteen: kaikki ne asiat, mitk\u00e4 eiv\u00e4t koske sakramentteja tai kirkkokuria (disciplinam internam) <\/em>ovat valtion ratkaisuvallassa. My\u00f6s Osmanien imperiumissa seurattiin l\u00e4nnen absolutismin esimerkki\u00e4 ja sulttaanista tuli sek\u00e4 maallisten ett\u00e4 hengellisten asioiden ylin auktoriteetti.<\/p>\n\n\n\n Athoksen luostarin munkin Nikodemos Hagioreiteksen<\/strong> toimittama kanonikokoelma (\u03a0\u03b5\u03b4\u03b1\u03bb\u03b9\u03bf\u03bd) <\/em>oli uusi editio Teodoros Balsamonin<\/strong> vuoden 1170 Pedalionista.<\/em><\/p>\n\n\n\n Maailman vanhimman musiikkikustantamon Breitkopf & H\u00e4rtelin vuonna 1800 painama Pedalion jakautui nelj\u00e4\u00e4n osaan: pyhien apostolien kanoneihin, ekumeenisten synodien kanoneihin, vuosien 314\u2013879 v\u00e4lill\u00e4 pidetyn 11 paikallissynodin kanoneihin ja 12 kirkkois\u00e4n kanoneihin.<\/p>\n\n\n\n Hagioreiteksen teos nousi id\u00e4ss\u00e4 auktoriteetiltaan Rooman kanonikoelman (Corpus Juris Canonici)<\/em> rinnalle. Pedalionista tehtiin useita editioita kreikaksi ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 muun muassa ven\u00e4j\u00e4ksi, romaniaksi ja jopa englanniksi.<\/p>\n\n\n\n Basileios Kesarealainen oli 300\u2013luvun s\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4\u00e4n (3. kanoni) k\u00e4ytt\u00e4nyt vertailua s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen kirjaimellisten (\u03c4\u03b7\u03c2 \u03ac\u03ba\u03c1\u03b9\u03b2\u03b5\u03af\u03b1\u03c2)<\/em> ja olosuhteita arvioivien (\u03c4\u03b7\u03c2 \u03c3\u03c5\u03bd\u03b5<\/em><\/a>\u03d1<\/em>\u03b5\u03af\u03b1\u03c2) <\/em>tulkintojen perinteist\u00e4.<\/em> T\u00e4st\u00e4 vertailusta tehtiin Trullon synodin kanoni: \u201dmeid\u00e4n tulee tiet\u00e4\u00e4 sek\u00e4 lain ankaruuden ett\u00e4 perinteen\u00e4 omaksuttujen tapojen vaikutukset p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin\u201d (102. kanoni). <\/a><\/p>\n\n\n\n Hagioreiteksen Pedalionissa tarkkuuden ja tapojen antinomia muuttui niin, ett\u00e4 vallitsevien tapojen sijalle nostettiin kolmas ilmaus \u201dkohtuullistaminen\u201d (\u03bf\u03b9\u03ba\u03bf\u03bd\u03bf\u03bc\u03af\u03b1).<\/em> Pedalionissa termist\u00e4 tehtiin synomyymi Nikean ensimm\u00e4isen (kanonit 5, 11, 12), Khalkedonin (kanonit 16, 30) ja Trullon (kanonit 16, 39) synodien ilmaukselle \u201dihmisyst\u00e4v\u00e4llisyys\u201d (\u03c6\u03b9\u03bb\u03b1\u03bd<\/em>\u03d1<\/em>\u03c1\u03c9\u03c0\u03af\u03b1)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Hagioreiteksen Pedalionin uudesta sanaparista tarkkuus ja kohtuullistaminen tuli kreikkalaisilla kanonisen argumentaation ohella my\u00f6s teologian keskeinen aksiooma.<\/em><\/p>\n\n\n\n Rigoristinen Pedalion vaikutti kanonien tulkintaan koko seuraavan vuosisadan. Patriarkka Gregorios V<\/strong> julkaisi (1806) tomoksen, jolla ortodokseilta kiellettiin seka-avioliitot heterodoksien ja hereetikkojen kanssa. Patriarkka Agathangelos<\/strong> kielsi (1827) ortodoksityt\u00f6ilt\u00e4 jopa kotiapulaisena toimimisen heterodoksiperheiss\u00e4 ja patriarkka Kyrillos VII<\/strong> ilmoitti (1857), ett\u00e4 \u201dkirkko ei ole koskaan hyv\u00e4ksynyt eik\u00e4 hyv\u00e4ksy\u201d (\u03bf<\/em>\u1f54<\/em>\u03c4\u03b5 \u03c3\u03c5\u03bd\u03b5\u03c7\u03ce\u03c1\u03b7\u03c3\u03b5 \u03c0\u03bf\u03c4<\/em>\u1f72<\/em> \u03bf<\/em>\u1f54<\/em>\u03c4\u03b5 \u03c3\u03c5\u03b3\u03c7\u03c9\u03c1\u03b5<\/em>\u1fd6<\/em> <\/em>\u1f45<\/em>\u03bb\u03c9\u03c2)<\/em> ortodoksien avioliittoja katolilaisten tai armenialaisten kanssa. Toiseen tulkintaan oli p\u00e4\u00e4tynyt (1848) patriarkka Anthymos IV<\/strong>. H\u00e4n antoi luvan avioliittoihin armenialaisten kanssa sill\u00e4 edellytyksell\u00e4, ett\u00e4 vihkimisen toimittaa ortodoksinen pappi ja yhteisest\u00e4 liitosta syntyneet lapset kastetaan ja kasvatetaan ortodokseiksi.<\/p>\n\n\n\n Kastetta koskeva tulkintaero koski sit\u00e4, toimitetaanko se valelemalla (<\/em><\/a>\u03c1\u03b1\u03bd\u03c4\u03af\u03b6\u03c9)<\/em> vai upottamalla (\u03ba\u03b1\u03c4\u03ac\u03b4\u03c5\u03c3\u03b9\u03c2)<\/em>. Rigoristinen tulkinta vaati uudelleenkastetta niille, jotka oli kastettu valelemalla.<\/p>\n\n\n\n Valistusajan vuosisata merkitsi brittil\u00e4isen Jeremy Benthamin<\/strong> lanseeraaman universaalin lain (pannomion) <\/em>periaatteen vahvistumista. Se oli l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan liberaali ja kirkonvastainen, mutta koulukunnan piiriss\u00e4 oli paljon tutkijoita, joiden kiinnostuksen kohteena oli ollut Justinianoksen Codexin periaatteet.<\/p>\n\n\n\n Valistusaika n\u00e4kyi Rooman ajan kanonisten kokoelmien uudelleenjulkaisemisena. Giovanni Domenico Mansi<\/strong> aloitti 31\u2013osaisena ilmestyneen kanonikokoelman (Sacrorum Conciliorum Nova Et Amplissima Collectio) <\/em>julkaisemisen.<\/em><\/p>\n\n\n\n Bestseller l\u00e4nness\u00e4 oli ranskalaisen Jean\u2013Baptiste Antoinen<\/strong> kuutena kirjana julkaisema k\u00e4\u00e4nn\u00f6s ja kommentaari Justinianoksen Codexin toisesta osasta Digesta. Se oli esikuvana Joseph\u2013Louis\u2013Elz\u00e9ar Ortolanille<\/strong>, joka julkaisi sata vuotta my\u00f6hemmin prosessis\u00e4\u00e4d\u00f6ksist\u00e4 kommentaarisarjan (Explication historique des Instituts de l’empereur Justinien).<\/em><\/p>\n\n\n\n Autokratian agonia oli kuitenkin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 alkanut Ranskan kansalaisoikeuksien (D\u00e9claration des droits de l’homme et du citoyen, 1789)<\/em> ja Yhdysvaltain perusoikeuksien (Bill of Rights, 1791)<\/em> hyv\u00e4ksymisell\u00e4. Englannista, Hollannista, Ranskasta ja Sveitsist\u00e4 Pohjois-Amerikkaan paenneet kalvinistit, katoliset ja puritaanit loivat kirkon ja valtion suhteisiin uuden dimension. Se korosti julkisen vallan minimaalista roolia ja henkil\u00f6kohtaisen vapauden ihanteita.<\/p>\n\n\n\n Riippumatta uudisasukkaiden erilaisista uskonnollisista taustoista, kasvoi Yhdysvaltojen perustajien suhde julkisen vallan k\u00e4ytt\u00e4jiin l\u00e4ht\u00f6kohtaisen kriittiseksi. Amerikkaan emigroituneitten uskovaisten ison kontribuution muodosti yhdeks\u00e4n yksityisen yliopiston perustaminen.<\/p>\n\n\n\n Tunnetuimpia olivat Harvardin ja Yalen ohella Skotlannin presbyteerien vuonna 1746 perustama College of New Jersey, <\/em>josta tuli my\u00f6hemmin Princetonin yliopisto ja anglikaanien vuonna 1754 k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4 King\u2019s College, t\u00e4n\u00e4\u00e4n Columbian yliopisto. Baptistien vuonna 1764 aloittama Rhode Island College tunnetaan nyky\u00e4\u00e4n nimell\u00e4 Brown University ja Hollannin reformoidut perustivat vuonna 1766 Queens Collegen, josta tuli my\u00f6hemmin osa New Yorkin yliopistoa.<\/p>\n\n\n\n Vapauteen ja omistusoikeuteen vannovien uskovaisten omaatuntoa ei kuitenkaan h\u00e4irinnyt heid\u00e4n harjoittamansa orjaty\u00f6voiman k\u00e4ytt\u00f6.<\/p>\n\n\n\n 1800\u2013luku: kohti tasavaltoja<\/strong><\/p>\n\n\n\n Ranskan vallankumous oli vedenjakaja absoluuttisen ja perustuslaillisen monarkian v\u00e4lill\u00e4. Aurinkokuninkaan Ranska oli ollut kuninkaan tahtoon sidottu kansallinen kuningaskunta.<\/p>\n\n\n\n Vallankumouksen j\u00e4lkeen hallitsija oli sidottu perustuslakiin. T\u00e4m\u00e4 johti monarkian nykyaikaiseen parlamentaristiseen malliin, joka on edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 muun muassa Belgiassa, Espanjassa, Isossa\u2013Britanniassa, Ruotsissa, Tanskassa tai Japanissa.<\/p>\n\n\n\n Ranskan vuoden 1804 siviililaki (Code Napol\u00e9on)<\/em> seurasi Justinianoksen Codexin siviili- ja julkisoikeuden jakoa. Napoleon<\/strong> piti kuitenkin kanonista lakia ja kirkkolakia synonyymein\u00e4 ja ajoi l\u00e4pi hein\u00e4kuussa 1811 Pariisin konsiilissa ehdotusta kanonien muokkaamisesta kansalliseen kirkkolakiin sopiviksi.<\/p>\n\n\n\n Konsiili jakaantui keisarin ja paavin kannattajiin, eik\u00e4 saanut aikaan p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, vaikka Napoleon uhkasi paavia \u2013 kanonien nojalla \u2013 viraltapanolla. Keisarin uhmakkuus konsiilissa oli kaikuja Justinianoksen ajalta, koska siviililaki oli m\u00e4\u00e4ritt\u00e4nyt kanonien tulkinnan kirkon yksinoikeudeksi.<\/p>\n\n\n\n Justinianoksen kanonisen lain prinsiippi oli ollut maallisen ja kirkollisen vallan sinfonia. Sille rakennettu Rooman keisarius oli tulossa tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n l\u00e4nness\u00e4 ja id\u00e4ss\u00e4. Verdunin sopimuksessa synnytetty saksalainen Rooman imperiumi (Sacrum Romanum Imperium) <\/em>hiipui Preussin Fredrik Vilhelm III:n<\/strong> aikana. H\u00e4n yhdisti Saksan protestanttiset kirkot parlamentaristiseksi unioniksi.<\/p>\n\n\n\n Id\u00e4ss\u00e4 unelmaa ortodoksisesta Rooman valtakunnasta piti yll\u00e4 Katariina Suuri<\/strong>. H\u00e4n k\u00e4ynnisti Kreikan projektiksi kutsuttavat sodat Balkanilla. Niiden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli islamilaisen osmani\u2013imperiumin tuhoaminen ja kreikkalaisortodoksisen keisarikunnan palauttaminen Konstantinopoliin. Katariina kastatti pojanpoikansa Konstantiniksi Rooman Konstantinos Suuren mukaan.<\/p>\n\n\n\n Perint\u00f6kuninkuus oli jakanut vallan dynastioiden kesken. Ven\u00e4j\u00e4n hallitsijat olivat ortodokseina k\u00e4\u00e4nnynn\u00e4isi\u00e4. He olivat epiteetilt\u00e4\u00e4n Romanoveja, mutta heiss\u00e4 virtasi saksalainen Oldenburgien veri, jonka j\u00e4lkel\u00e4iset olivat vallassa Tanskassa, Ruotsissa, Kreikassa ja Norjassa. Saksalaisperinteen katkaisi Aleksanteri II, joka n\u00e4ki Saksan protestanttisten valtioiden liitossa (Deutscher Bund)<\/em> uhan.<\/p>\n\n\n\n Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ei ollut uskonnonvapauslakia. Nomokanoni (\u0421\u043e\u0431\u043e\u0440\u043d\u043e\u0435 \u0443\u043b\u043e\u0436\u0435\u043d\u0438\u0435) <\/em>oli m\u00e4\u00e4ritt\u00e4nyt rikokset uskontoa vastaan ja Pietari Suuri oli hyv\u00e4ksynyt (1716) niihin joitakin lievennyksi\u00e4. Ne tehtiin Kustaa II Aadolfin<\/strong> kolmikymmenvuotisen sodan aikana laatimien sota-artiklojen pohjalta. N\u00e4in jumalanpilkka ja muut moraalirikokset olivat p\u00e4\u00e4tyneet Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 Ruotsin tapaan rikoskaareen sota\u2013artikloista.<\/p>\n\n\n\n Yhdysvallat ja Ranska olivat uskonnonvapausaatteen edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Nykyaikaisen termin kansalaistottelemattomuus (Civil Disobedience)<\/em> lanseerasi amerikkalainen Henry David Thoreau<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n Sosiologian is\u00e4n Auguste Comten<\/strong> oikeuspositivismissa oli samoja aineksia kuin Trullon synodin viimeisess\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 (102. kanoni): lain tarkka noudattaminen oli alisteinen sen tuottamiin positiivisiin ja kodinhoidollisiin vaikutuksiin. Comten sosiologian ongelmaksi j\u00e4i kysymys siit\u00e4, voidaanko hyv\u00e4\u00e4 tuottava (ius positivum) <\/em>ja historiallinen (ius historicum)<\/em> laink\u00e4ytt\u00f6 erottaa toisistaan.<\/p>\n\n\n\n Vatikaanin suojelemien katolisten valtioiden tuhatvuotisen jakson p\u00e4\u00e4ttyminen ajoi paavin hallinnon taloudelliseen ahdinkoon. Se ei kuitenkaan vaikuttanut Rooman piispan kanoniseen auktoriteettiin.<\/p>\n\n\n\n Vatikaanin hallinto jatkui samanlaisella organisaatiolla kuin Ekumeenisen patriarkaatin hallinto Konstantinopolin valloittamisen j\u00e4lkeen. Paavin ja pysyv\u00e4n piispainsynodin (collegium cardinalium<\/em>) ty\u00f6njako oli m\u00e4\u00e4ritelty paavi Sixtuksen<\/strong> p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 vuonna 1586.<\/p>\n\n\n\n Konstantinopolissa patriarkan asema synodin yl\u00e4puolella oli s\u00e4\u00e4detty lailla (Eisagoge)<\/em> jo vuonna 884. Paavit ja patriarkat kutsuivat kardinaalit ja metropoliitat kuukausittain koolle kuuriaan tai synodiin. Priimaksen vahva asema perustui pyhien apostolien s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n (34. kanoni), jonka mukaan yksi piispoista on johtaja (\u03c0\u03c1<\/em>\u1ff6<\/em>\u03c4\u03bf\u03c2)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Vatikaanin I konsiili on j\u00e4\u00e4nyt historiaan termist\u00e4 \u201dpiispanistuimelta lausuttu\u201d (ex cathedra)<\/em>. Konsiilin tulkinnanvaraisin lausuma koski kuitenkin kirkon kanonista j\u00e4rjestyst\u00e4. Kanonisessa linjauksessa (Supremi pastoris)<\/em> todettiin, ett\u00e4 kirkko on ep\u00e4tasa\u2013arvoinen, jossa yhdet on asetettu johtamaan ja toiset olemaan kuuliaisia. T\u00e4m\u00e4 klerikaalinen teesi oli kanonien mukainen, mutta sen toteaminen synnytti ensin maallikoiden vastustuksen ja sitten hierarkian paniikkireaktion.<\/p>\n\n\n\n Konsiilin j\u00e4lkeen paavi julkaisi kaksi kiertokirjett\u00e4 (Sapientiae Christianae<\/em>, Rerum Novarum), <\/em>joissa ei korostettu kanonista j\u00e4rjestyst\u00e4 vaan esiteltiin uudistermi maallikoiden (la\u00efcat)<\/em> apostolaatista. Ilmaisun ongelmallisuus oli siin\u00e4, ett\u00e4 maallikolla (\u03bb\u03b1\u03ca\u03ba\u03cc\u03c2) <\/em>tarkoitettiin kanonisessa terminologiassa yksinkertaisesti kansalaista. Uudesta ilmaisusta \u201dmaallikoiden\u201d apostolaatti tuli kanoninen ongelma. Se liitettiin tavallisesti toiseen sanapariin \u201dyleinen pappeus\u201d, jota ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tavata kanonisessa kirjallisuudessa.<\/a><\/p>\n\n\n\n Kanonisen rigorismin vuosisata p\u00e4\u00e4ttyi my\u00f6nnytyksiin ortodoksien seka-avioliittojen osalta. Millet oli Balkanilla merkinnyt avioliittoja vain etnisten ryhmien sis\u00e4ll\u00e4 (endogamia)<\/em>. T\u00e4m\u00e4 perinne murtui ja seka-avioliitot kristittyjen ryhmien yli yleistyiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n Konstantinopolin paikallissynodit vuosina 1876 ja 1878 hyv\u00e4ksyiv\u00e4t seka-avioliitot ep\u00e4suotuisien seurauksien (\u03c0\u03c1<\/em>\u1f78<\/em>\u03c2 <\/em>\u1f00<\/em>\u03c0\u03bf\u03c6\u03c5\u03b3<\/em>\u1f74<\/em>\u03bd \u03b4\u03c5\u03c3\u03b1\u03c1\u03ad\u03c3\u03c4\u03c9\u03bd \u03c3\u03c5\u03bd\u03b5\u03c0\u03b5\u03b9<\/em>\u1ff6<\/em>\u03bd)<\/em> tai niiden ennaltaehk\u00e4isemisen (\u03c0\u03c1<\/em>\u1f78<\/em>\u03c2 \u03c0\u03c1\u03cc\u03bb\u03b7\u03c8\u03b9\u03bd)<\/em> nojalla. My\u00f6nnytykset tehtiin, koska seka-avioliitoista oli tullut vallitseva tapa (<\/em>\u1f45<\/em>\u03c0\u03c9\u03c2 \u03c0\u03bf\u03bb\u03bb\u03ac\u03ba\u03b9\u03c2 \u03c4\u03bf<\/em>\u1fe6<\/em>\u03c4\u03bf \u03b3\u03af\u03bd\u03b5\u03c4\u03b1\u03b9 \u03bf\u03ba\u03bf\u03bd\u03bf\u03bc\u03b9\u03ba\u03c2). <\/em>Perusteluina oli Trullon synodin linjaus, jossa \u00e4\u00e4rip\u00e4iden \u2013<\/em> tarkkuuden ja vallitsevien tapojen \u2013<\/em> rinnalle oli otettu (24. kanoni) kolmas ilmaus \u201dsuvaita\u201d (<\/a><\/em>\u1f00<\/em>\u03bd\u03ad\u03c7\u03c9)<\/em>. My\u00f6s avioliitot protestanttien, vanhakatolisten ja armenialaisten kanssa hyv\u00e4ksyttiin 1855, mutta sen perusteena ei ollut ekonomia, vaan antikatolisuus.<\/p>\n\n\n\n Kanonit olivat osmanien aikana Balkanin kansojen lakikirjoja. Niit\u00e4 tulkitsi uskonnollisen yhteis\u00f6n etnarkki (millet\u2013bachi). <\/em>Bulgaareilla, kroaateilla, romanialaisilla ja serbeill\u00e4 etnarkkeja olivat piispat, kreikkalaisten ja armenialaisten johdossa oli patriarkat ja juutalaisilla rabbi.<\/p>\n\n\n\n Etnarkit olivat paitsi uskonnollisia johtajia, my\u00f6s kansanryhmiens\u00e4 edusmiehi\u00e4 sulttaanin hovissa. Kreikkalaiset ja juutalaiset hallitsivat merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 osaa kauppa\u2013 ja pankkisektorista, koska se ei ollut islamilaisen enemmist\u00f6kulttuurin suosiossa. Armenialaiset olivat imperiumin t\u00e4rkeimpi\u00e4 arkkitehtej\u00e4 ja suurimpia asekauppiaita.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 sinfonia s\u00e4rkyi, kun kansallisuusaate loi j\u00e4nnitteit\u00e4 islamilaisen ja kristillisen v\u00e4est\u00f6n v\u00e4lille. Etnarkki-j\u00e4rjestelm\u00e4 muistutti keskiajan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4, jolloin piispa oli toiminut sijaishallitsijana. Esimerkkej\u00e4 piispoista hallitsijan regenttin\u00e4 olivat Bysantissa patriarkka Nikolaos Mystikos<\/strong> (852\u2013925), Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 metropoliitta Aleksei<\/strong> (1353\u20131389) ja Ranskassa kardinaali Richelieu <\/strong>(1624\u20131642). Balkanilla oli my\u00f6s piispa-etnarkkeja, kuten Petrovi\u0107-Njego\u0161\u2013dynastian prinssimetropoliitta Petar II<\/strong>. Bulgariassa p\u00e4\u00e4ministeriksi valittiin vuonna 1866 T\u0103rnovon metropoliitta Kliment<\/strong> ja Kyproksella presidentiksi vuonna 1960 arkkipiispa Makarios<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n Edellinen selitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, miksi Balkanin kanonistit olivat tulkinnoiltaan rojalisteja. Heihin kuului my\u00f6s kroatialainen Nikodim Mila\u0161<\/strong>, joka julkaisi serbian kielell\u00e4 kaksiosaisen kokoelman (\u041f\u0440\u0430\u0432\u0438\u043b\u0430 \u043f\u0440\u0430\u0432\u043e\u0441\u043b\u0430\u0432\u043d\u0435 \u0446\u0440\u043a\u0432\u0435 \u0441 \u0442\u0443\u043c\u0430\u0447\u0435\u045a\u0438\u043c\u0430)<\/em> ekumeenisten (1895) ja paikallissynodien (1896) kanoneja. Piispa Mila\u0161 oli kommentaareissaan rojalistinen. Ne eiv\u00e4t ole historialliskriittisi\u00e4, enemm\u00e4nkin imperiumimenneisyyden ihanteisiin tukeutuvia. Mila\u0161in pisin kanonin selitys \u2013suomenkielisess\u00e4 versiossa 26 kahden palstan sivua \u2013 ei k\u00e4sittele disipliini\u00e4 tai dogmeja vaan Konstantinopolin patriarkan asemaa. Kokoelman ensimm\u00e4inen osa k\u00e4\u00e4nnettiin sata vuotta sitten suomeksi (Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen)<\/em>, ei kuitenkaan serbiasta, vaan ven\u00e4j\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Osmanien valtakunta oli soveltanut islamilaista sopimusjakoa rauhan- (dar al\u2013sulh)<\/em> ja sotatilojen (dar al\u2013harb) <\/em>mukaan. Ensinmainittu oli yhteisty\u00f6sopimus, jonka edellytyksen\u00e4 oli osmanien julkisen vallan legitimiteetin hyv\u00e4ksyminen. T\u00e4h\u00e4n kategoriaan luettiin imperiumin alueella asuvat kristityt v\u00e4hemmist\u00f6t. Viimeisen\u00e4 uskolliseksi yhteis\u00f6ksi (millet\u2013i sadika) <\/em>hyv\u00e4ksyttiin juutalaiset.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4iset lojaalisuussopimukset (dhimma)<\/em> oli tehty kreikkalaisten (1453) ja armenialaisten kanssa (1461). J\u00e4lkimm\u00e4inen sopimus sis\u00e4lsi oikeudet my\u00f6s assyrialaisile, kopteille, syyrialaisille, katolilaisille ja Balkanin bogomiileille. N\u00e4in kanonien monitulkintaiseen applikointiin j\u00e4i tulevaisuudessakin henke\u00e4, jota tavataan edelleen poliittisen uskonnollisuuden moninaisissa perinteiss\u00e4 Egyptiss\u00e4, Israelissa, Irakissa tai Syyriassa.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1800 julkaistiin ensimm\u00e4inen ven\u00e4j\u00e4nkielinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s englantilaisen William Beveridgen<\/strong> kokoamasta synodinkonista (\u03a3\u03cd\u03bd\u03bf\u03b4\u03b9\u03ba\u03bf\u03bd Sive Pandectae Canonum SS. Apostolorum, et Conciliorum ab Ecclesia Graeca Receptorum, Nec Non Canoniscarum SS. Patrum Epistolarum). <\/em>Se sis\u00e4lsi synodien ja kirkkoisien kanonit sek\u00e4 kolmen kreikkalaisen kanonistin, Teodoros Balsamonin, Ioannes Zonaraksen <\/strong>ja Aleksios Aristenoksen<\/strong> kommentaarit niihin.<\/p>\n\n\n\n Beveridgen Synodikonin inspiroimana Gustaf Armfeltin<\/strong> avustaja Gustaf Rosenkampff<\/strong> k\u00e4ynnisti Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 slaavinkielisten kanonieditioiden kokoamisen. Beveridgen kokoelman julkaisu ja Aleksanteri II:n uudistukset saivat aikaan valtavan kiinnostuksen keskiajan kanoneja kohtaan. Vuodesta 1863 oikeustieteellisiin tiedekuntiin Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 perustettiin kirkko-oikeuden oppituolit.<\/p>\n\n\n\n Kreikan kuningaskunnassa kanonien uudeksi auktoriteetiksi nousi korkeimman oikeuden puheenjohtajan Georgios Rallen<\/strong> ja Ateenan yliopiston professori Mikael Potlen<\/strong> toimittama (1852\u2013<\/strong>1859) vanhojen kanonien kokoelmateos (\u03a3<\/em>\u03cd<\/em>\u03bd\u03c4\u03b1\u03b3\u03bc\u03b1 \u03c4<\/em>\u1ff6<\/em>\u03bd <\/em>\u03d1<\/em>\u03b5<\/em>\u03af<\/em>\u03c9\u03bd \u03ba\u03b1<\/em>\u1f76<\/em> <\/em>\u1f31<\/em>\u03b5\u03c1<\/em>\u1ff6<\/em>\u03bd \u03ba\u03b1\u03bd<\/em>\u03cc<\/em>\u03bd\u03c9\u03bd). <\/em>Se sis\u00e4lsi seitsem\u00e4n ekumeenisen ja 11 paikallissynodin kanonit, Balsamonin, Zonaraksen, Aristenoksen ja Blastareksen<\/strong> kommentaarit ja Konstantinopolin patriarkkojen kanonisia kirjeit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Beveridgen Synodikonin sek\u00e4 Rallen ja Potlen Syntagman julkaisemisen my\u00f6t\u00e4 kanonit ja niiden kommentaattorit \u2013<\/em> Balsamon, Zonaras, Aristenos, Blastares \u2013<\/em> oli nostettu samanarvoisiksi auktoriteeteiksi. T\u00e4m\u00e4 johti samaan dilemmaan kuin kokoelman Decretum Gratiani julkaisemisen j\u00e4lkeen 1100-luvulla: voiko kanoninen tulkinta olla kanonisen oikeuden l\u00e4hde?<\/p>\n\n\n\n S\u00e4\u00e4nt\u00f6jen muuttumattomuus oli linjattu Trullon synodissa (1. kanoni) Mooseksen lain (5. Moos. 31:1) sitaatilla \u201d\u00e4lk\u00e4\u00e4 lis\u00e4tk\u00f6 niihin mit\u00e4\u00e4n \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 poistako niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n\u201d (\u03bf<\/em>\u1f54<\/em>\u03c4\u03b5 \u03c0\u03c1\u03bf\u03c3\u03c4\u03b9<\/em>\u03d1<\/em>\u03ad<\/em>\u03bd\u03b1\u03b9 \u03c4\u03b9 \u03bf<\/em>\u1fe6<\/em>\u03c4\u03b5 \u03bc<\/em>\u03ae<\/em>\u03bd <\/em>\u1f51<\/em>\u03c6\u03b1\u03b9\u03c1\u03b5<\/em>\u1fd6<\/em>\u03bd)<\/em>. Ensimm\u00e4isen kreikankielisen kanonioppikirjan (\u0394\u03bf\u03ba<\/em>\u03af<\/em>\u03bc\u03b9\u03bf\u03bd <\/em>\u1f10<\/em>\u03ba\u03ba\u03bb\u03b7\u03c3\u03b9\u03b1\u03c3\u03c4\u03b9\u03ba\u03bf<\/em>\u1fe6<\/em> \u03b4\u03b9\u03ba\u03b1<\/em>\u03af<\/em>\u03bf\u03c5<\/em>) vuonna 1896 julkaissut Apostolos Kristodoulos<\/strong> tulkitsi Trullon ensimm\u00e4ist\u00e4 kanonia niin, ett\u00e4 p\u00e4ivityksi\u00e4 voidaan tehd\u00e4 vain vanhoja prinsiippej\u00e4 muuttamatta.<\/p>\n\n\n\n Keskiajan kirjallisuuden dokumentoinnin suurin hahmo oli ranskalainen lehtimies, kustantaja ja pappi Jacques\u2013Paul Migne<\/strong>. H\u00e4nen pariisilainen kustantamonsa (Ateliers catholiques) <\/em>julkaisi kreikan- ja latinankielisten kirkkoisien tekstit kahtena kokoelmana (Patrologia Graeca<\/em>, Patrologia Latina)<\/em>. Mignen kokoelma k\u00e4sitti yhteens\u00e4 384 kirjaa ja teossarja oli sata vuotta t\u00e4rkein keskiajan patristisen kirjallisuuden l\u00e4hde.<\/p>\n\n\n\n