Puhuttaessa kirkkojen v\u00e4lisist\u00e4 eroista ja mahdollisuuksista eri kirkkojen yhdistymiseen puututaan usein muun muassa kysymykseen sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja kuvitellaan helposti, ett\u00e4 se on jonkinlainen \u201dvain kysymys\u201d, joka ratketessaan ratkaisisi kaikki muutkin ongelmat.<\/p>\n\n\n\n
Kuten tunnettua, esiintyy nykyisin l\u00e4hes yksinomaan joko numero kaksi tai numero seitsem\u00e4n puhuttaessa sakramenteista.<\/p>\n\n\n\n
On helppo sanoa, ett\u00e4 kaikki kirkot, jotka ovat syntyneet ennen sit\u00e4 skismaa, joka erotti ortodoksisen ja roomalaiskatolisen kirkon toisistaan, kannattavat lukua seitsem\u00e4n, kun taas kaikki protestanttiset kirkot, eli siis ne kirkot, jotka ovat syntyneet joko jonkinlaisen \u201dprotestin\u201d, uskonpuhdistuksen seurauksena vanhoista kirkoista eroamalla tai jonkinlaisen ilmestyksen seurauksena omia aikojaan niin paljon kuin ne saattavatkin toisistaan erota, yleens\u00e4 kannattavat lukua kaksi, harvoin ehk\u00e4 lukua kolme tai ei yht\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4llainen kirkkojen pikaryhmittely on merkillist\u00e4 kyll\u00e4 melko sattuva, sill\u00e4 lienee tuskin yht\u00e4\u00e4n poikkeusta siit\u00e4 ehk\u00e4 anglikaaneja lukuun ottamatta.<\/p>\n\n\n\n
Muuten n\u00e4m\u00e4 eri kirkot, vaikka sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n suhteen kuuluisivatkin samaan ryhm\u00e4\u00e4n saattavat opillisesti erota toisistaan varsin huomattavastikin, tai joissain tapauksissa kaksi kirkkoa, jotka numeraalisesti kuuluvat eri leiriin, saattavat dogmaattisesti ollakin toisiaan varsin l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ei muutenkaan pid\u00e4 liikaa tuijottaa numeroon, siit\u00e4 esimerkkin\u00e4 vaikkapa niin sanotut nestoriolaiset, jotka kyll\u00e4kin pit\u00e4v\u00e4t kiinni numerosta seitsem\u00e4n, mutta antavat aivan toisenlaisen luettelon sakramenteista kuin esimerkiksi ortodoksit. Siit\u00e4 huolimatta lienee heit\u00e4 dogmaattiselta kannalta pidett\u00e4v\u00e4 ortodokseja hyvin l\u00e4hell\u00e4 olevina.<\/p>\n\n\n\n
On my\u00f6s ehk\u00e4 hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 roomalaiskatolinen kirkko lienee niin sanotuista vanhoista kirkoista ainoa, joka on virallisesti m\u00e4\u00e4ritellyt sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n seitsem\u00e4ksi ja my\u00f6s virallisesti kertonut, mitk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 seitsem\u00e4n ovat. Eri asia on sitten se, ett\u00e4 suurin osa vanhoista kirkoista on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 samaa mielt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 asiassa, vaikka onkin er\u00e4it\u00e4 ortodoksiteologeja, jotka katsovat sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n suuremmaksi.<\/p>\n\n\n\n
Kirkkojen v\u00e4lisess\u00e4 keskustelussa \u2013 tai hienommin ja nykyaikaisemmin dialogissa \u2013 voidaan varmasti kuitenkin t\u00e4m\u00e4 kysymys selvitt\u00e4\u00e4 varsin helposti, sill\u00e4 ilmeisesti lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 on paljossa riippuvainen siit\u00e4, miten sakramentit m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Jos protestanttiseen tapaan korostetaan sit\u00e4, ett\u00e4 jokaisen sakramentin tulee toimittamism\u00e4\u00e4r\u00e4yksineen l\u00f6yty\u00e4 nykyisest\u00e4 Uudesta Testamentista \u2013 sanon nykyisest\u00e4, vaikka hyvin tied\u00e4n, ett\u00e4 Uuden testamentin sis\u00e4lt\u00e4 kanoni on ollut l\u00e4hes muuttumaton jo yli tuhat vuotta \u2013 voidaan varmasti p\u00e4\u00e4st\u00e4 yksimielisyyteen siit\u00e4, ett\u00e4 on vaikea hyv\u00e4ksy\u00e4 useampaa kuin kaksi tai kolme sakramenttia.<\/p>\n\n\n\n
Jos taas ortodoksisen kirkon tapaan korostetaan tunnustuskirjojen sijaan toimitusten salaisuusluonnetta ja niiden v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 yksil\u00f6n pelastumiselle, p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n varmasti suurempaan lukuun, ehk\u00e4 seitsem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Tietenkin meill\u00e4kin mielell\u00e4\u00e4n korostetaan sakramenttien raamatullisuutta eli sit\u00e4, ett\u00e4 ne ovat Jeesuksen Kristuksen asettamat, s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4t, mutta yleens\u00e4 joudumme silloin Raamatun tulkinnassamme turvautumaan traditioon, ja kun kerran itse Raamattukin on tradition tulos, voidaan koko yritys katsoa tavallaan turhaksi. Se, mik\u00e4 kerran on traditiota, on toki sit\u00e4 siihen katsomatta, l\u00f6ytyyk\u00f6 se tradition yhdest\u00e4 tai toisesta osasta. Onkin ehk\u00e4 hedelm\u00e4llisemp\u00e4\u00e4 tyyty\u00e4 korostamaan sakramenttien salaisuusluonnetta. Useimmilla vanhoilla ortodoksisilla kielill\u00e4h\u00e4n \u2013 my\u00f6s seemil\u00e4iset mukaan lukien \u2013 latinalaisper\u00e4isen sakramentti-sanan sijasta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n sanaa, joka merkitsee salaisuutta.<\/p>\n\n\n\n
On siis kysymys toimituksista, jotka ovat yksil\u00f6n pelastuksen kannalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja vaikutustavaltaan meille k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Esimerkiksi kasteessa me uskomme, ett\u00e4 se on jokaiselle tarpeellinen, me uskomme, ett\u00e4 siin\u00e4 pest\u00e4\u00e4n pois synnit, ennen muuta niin sanottu perisynti, mutta me emme tied\u00e4, miten se tapahtuu \u2013 ei toki veden ja saippuan voimalla.<\/p>\n\n\n\n
Onkin korostettava, ett\u00e4 vaikka voimme kertoa jokaisesta sakramentista, mit\u00e4 siin\u00e4 uskotaan tapahtuvan, ja voimme kertoa skolastisen pikkutarkasti, mink\u00e4laiset ulkonaiset puitteet sakramentti saa, emme yhdenk\u00e4\u00e4n kohdalla pysty itse tapahtumasta sanomaan muuta kuin ett\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen voima vaikuttaa. Sen sijaan emme koskaan puhu esimerkiksi papin voimasta, sill\u00e4 pappi on vain v\u00e4line, ei voiman l\u00e4hde. Uskoisin, ett\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 perustalta olisi useimpien kirkkojen helppo hyv\u00e4ksy\u00e4 toistensa sakramenttiluettelot.<\/p>\n\n\n\n
Miss\u00e4 sitten piilev\u00e4t kaikki hankaluudet? Miksi yksi kirkko jakaa avok\u00e4tisesti sakramenttejaan esimerkiksi ehtoollista kenelle hyv\u00e4ns\u00e4, toinen taas h\u00e4din tuskin omille j\u00e4senilleen? Ja onko koskaan mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 todella yhteist\u00e4 linjaa t\u00e4ss\u00e4 asiassa?<\/p>\n\n\n\n
Symboli vai todellinen?<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kuten tunnettua ortodoksinen kirkko tai kirkot ovat nykyisin varsin j\u00e4yk\u00e4sti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 esimerkiksi ehtoollista ei saa antaa muille kuin ortodokseille ja ett\u00e4 ortodoksit eiv\u00e4t saa vastaanottaa ehtoollista muilta kuin ortodoksipapeilta. Eik\u00e4 siin\u00e4 kyllin, vaan jos luemme kanoneja kirjaimellisesti joudumme toteamaan, ett\u00e4 suurin osa j\u00e4senist\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole niitten mukaan ehtoolliseen oikeutettuja. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4kin lienee yksi tavallisimpia epitimioita ehtoollisen kielt\u00e4minen.<\/p>\n\n\n\n Jotta voisimme edes hiukan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 niin erilainen suhtautuminen eri kirkkojen v\u00e4lill\u00e4 voi johtua, on meid\u00e4n ilmeisesti ment\u00e4v\u00e4 itse sakramenttin\u00e4kemyksen pohjalle, ei pelkkiin muodollisiin m\u00e4\u00e4ritelmiin.<\/p>\n\n\n\n Ehtoollisen suhteen kysymyksen t\u00e4ytyy ilmeisesti olla siit\u00e4, mit\u00e4 ehtoollisen uskotaan olevan ja miten sen uskotaan vaikuttavan. Ensinn\u00e4kin mit\u00e4 ehtoollinen on? Onko se todella Kristuksen Ruumis ja Veri eli Kristus itse vai onko se Kristuksen Ruumiin ja Veren symboli eli muisto?<\/p>\n\n\n\n Lienee tarpeetonta sanoa, ett\u00e4 jos kysymyksess\u00e4 todella on Kristuksen Ruumis ja Veri, ei sit\u00e4 tule helposti jaella sinne t\u00e4nne, eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa sellaisille, jotka eiv\u00e4t sit\u00e4 uskolla ota vastaan.<\/p>\n\n\n\n Meill\u00e4 ortodoksisessa kirkossahan me uskomme, ett\u00e4 leip\u00e4, viini ja vesi todella muuttuvat Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n muuttuneen luonteensa my\u00f6s liturgian j\u00e4lkeen, jonka takia ne yleens\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4nkin nauttimaan loppuun yhdell\u00e4 kertaa, lukuun ottamatta tarkasti m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyj\u00e4 poikkeuksia, kun taas er\u00e4iden protestanttisten kirkkojen taholla ne tulkitaan joko symboleiksi tai sanotaan ainakin, ett\u00e4 ne menett\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n muuttuneen luonteensa jumalanpalveluksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s ehtoollisen vaikutus on varteenotettava seikka: vaikuttaako ehtoollinen jotakin vain, jos se vastaanotetaan oikealla uskolla, vai vaikuttaako se aina, my\u00f6s silloin, kun vastaanottaja ei usko? Jos uskomme, j\u00e4lleen ortodoksiseen tapaan, ett\u00e4 ehtoollinen vaikuttaa aina, her\u00e4\u00e4 heti seuraava kysymys: onko vaikutus sitten positiivinen vai saattaisiko se olla negatiivinen esimerkiksi ep\u00e4uskolla nautittaessa?<\/p>\n\n\n\n Meill\u00e4 yleens\u00e4 uskotaan, ett\u00e4 vaikutus saattaa olla eritt\u00e4in negatiivinen \u2013 \u201dse polttaisi niin kuin tuli\u201d \u2013 v\u00e4\u00e4rin nautittaessa ja siit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 johtuu er\u00e4itten muitten kirkkojen karsaasti katsoma varovaisuus ehtoollista jaettaessa jopa omillekin j\u00e4senille.<\/p>\n\n\n\n Jo n\u00e4iss\u00e4 erilaisissa n\u00e4kemyksiss\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4sti syyt\u00e4 eroon eri kirkkojen v\u00e4lill\u00e4, mutta viel\u00e4 vaikeammaksi asia tulee, kun ajattelemme, ett\u00e4 kaksi erilaista tulkintaa miss\u00e4\u00e4n asiassa ei voi olla yht\u00e4 aikaa totta: totuus on vain yksi, ja niinp\u00e4 ehtoollinen ei voi esimerkiksi olla yht\u00e4 aikaa Kristuksen Ruumis ja Veri ja niiden pelkk\u00e4 muisto.<\/p>\n\n\n\n Samalla tavalla esimerkiksi kaste ei voi olla yht\u00e4 aikaa syntien pois peseminen erityisesti niin sanotun perisynnin ja symbolinen esitys uskon ja syntien anteeksiantamisen vastaanottamisesta. Jos kaste on todellinen syntien anteeksi antaminen, ei anteeksiantoa ole ennen kastetta, jos se taas on jo tapahtuneen merkki, pysyy se pelkk\u00e4n\u00e4 symbolisena toimituksena, jota ei voida pit\u00e4\u00e4 tarpeellisenakaan ja jota ei tietenk\u00e4\u00e4n voida antaa esimerkiksi lapsille, jotka eiv\u00e4t viel\u00e4 asiasta mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4. Totta kyll\u00e4, mekin uskomme syntien anteeksi antamiseen erillisin\u00e4 toimituksena ja sakramenttina, mutta sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vain kasteen j\u00e4lkeen, ei ennen kastetta.<\/p>\n\n\n\n Samalla tavalla voitaisiin k\u00e4sitell\u00e4 kaikki eri sakramentit ja muutkin toimitukset ja aina p\u00e4\u00e4dymme samaan pelottavaan kuvaan: eri kirkot puhuessaan sakramenteista eiv\u00e4t l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina puhu ollenkaan samasta asiastakaan muuten kuin puhtaan ulkonaisesti. Kaste, ehtoollinen ja muut toimitetaan kyll\u00e4 ulkonaisesti enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n samalla tavalla, mutta siihen kaikki yhten\u00e4isyys n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 er\u00e4iss\u00e4 tapauksissa loppuvankin.<\/p>\n\n\n\n En usko, ett\u00e4 kukaan moderni teologi tai ei-teologikaan pit\u00e4\u00e4 todellisena vaikeutena erilaisia liturgisia muotoja: k\u00e4yt\u00e4mmek\u00f6 virsikirjaa vai laulammeko mineoista lienee lopulta niit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rkeit\u00e4 asioita.<\/p>\n\n\n\n Tosin on hankalaa \u2013 koska sakramentit ovat salaisuuksia \u2013 tiet\u00e4\u00e4, p\u00e4tev\u00e4tk\u00f6 kaikki erilaiset kaavat todella. Siit\u00e4 syyst\u00e4 varmaan olemme p\u00e4\u00e4tyneet k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vain paria kolmea erilaista liturgiakaavaa ja viel\u00e4 harvempia kaavoja muitten sakramenttien osalta, mutta varmasti itse kaava on sittenkin vain sivuasia, inhimillinen tekij\u00e4, jonka suhteen voidaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 yhteisymm\u00e4rrykseen.<\/p>\n\n\n\n On paljon kiistelty aikojen kuluessa esimerkiksi siit\u00e4, tapahtuuko muuttuminen ehtoollisessa niin sanottujen asetussanojen aikana, vai onko niin kuin ortodoksisissa liturgioissa niin kutsuttu epikleesis-osa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Muistetaan kuitenkin, ett\u00e4 esimerkiksi jo Rubbulas<\/strong> Edessalainen<\/strong> (435) piti molempia osia v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4, yhten\u00e4 kokonaisuutena, joten lienee l\u00e4hinn\u00e4 yhdentekev\u00e4\u00e4 ratkaistakaan kiistaa milloinkaan, niin kauan kuin molemmat liturgiset osat ovat mukana.<\/p>\n\n\n\n Joku ehk\u00e4 toteaa, ett\u00e4 jos oikea usko on sakramenttien vastaanottamiselle niin t\u00e4rke\u00e4, ett\u00e4 sen mahdollisenkaan puuttumisen takia ev\u00e4t\u00e4\u00e4n esimerkiksi ehtoollinen, niin kuinka sitten avioliiton sakramenttia jaetaan niiss\u00e4kin tapauksissa, joissa toinen osapuoli ei ole ortodoksi ja mahdollisesti on jopa nimenomaan todennut, ett\u00e4 ei usko avioliittoon sakramenttina? Vastauksena t\u00e4h\u00e4n voidaan todeta, ett\u00e4 on korostettava uskovaa eik\u00e4 uskotonta vastaanottajaa. T\u00e4ss\u00e4 voimme kerran viitata Raamattuunkin eik\u00e4 vain traditioon: apostoli Paavali <\/strong>sanoo nimenomaan avioliiton suhteen: \u201dSill\u00e4 mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehens\u00e4, uskonveljen, kautta, muutoinhan teid\u00e4n lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhi\u00e4\u201d<\/em> (1. Kor 7:14).<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 tavallaan viel\u00e4 vaikuttavampi on se todistus, jonka l\u00f6yd\u00e4mme Apostolien tekojen kirjasta: \u201dUsko Herraan Jeesukseen, niin sin\u00e4 pelastut, niin my\u00f6s sinun perhekuntasi\u201d<\/em> (Ap.t.16:31). Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tekstikohta on kreikaksiselvempi, mutta suomeksikaan sit\u00e4 ei voi juuri v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitt\u00e4\u00e4. Uskovan osapuolen merkitys on niin suuri, ett\u00e4uskotonkin tulee siunauksesta osalliseksi. Erikoisen mielenkiintoinen t\u00e4m\u00e4 kohta on, mit\u00e4 tulee lapsienkastamiseen ja kummien rooliin.<\/p>\n\n\n\n Voidaan siis todeta, ett\u00e4 milloin sakramentin yhteydess\u00e4 on pakko antaa se my\u00f6s uskottomalle, jotta uskova ei j\u00e4isi ilman, niin tehd\u00e4\u00e4n. My\u00f6s kirkon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 nykyajaltakin todistaa, ett\u00e4 poikkeuksia sakramenttien jakamisen suhteen on tehty, milloin se voidaan katsoa todella v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Mutta itse periaate pysyy: sakramentteja on jaettava \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen varovaisesti, ettei vahingossakaan \u201dheitett\u00e4isi helmi\u00e4 sioille\u201d.<\/p>\n\n\n\n Me olemme ne viljelij\u00e4t, joiden k\u00e4siin Jumala on j\u00e4tt\u00e4nyt viinitarhansa, me joudumme my\u00f6s vastaamaan siit\u00e4, ett\u00e4 hedelm\u00e4t tulevat viinitarhan oikealle Herralle, eiv\u00e4tk\u00e4 joudu v\u00e4\u00e4riin k\u00e4siin. Siksi ortodoksinen kirkko onkin ottanut kannakseen sen, ett\u00e4 ehtoollista ei jaeta muille kuin oman kirkon j\u00e4senille.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4in on my\u00f6s muiden sakramenttien kohdalla, ennen kuin voidaan todeta, ett\u00e4 uskon ykseys on tosiasia. Pelkk\u00e4 mahdollisten m\u00e4\u00e4ritelmien ykseys ei riit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n armon n\u00e4kyv\u00e4t merkit<\/strong><\/p>\n\n\n\n Ortodoksinen kirkko on jo kauan opettanut, ett\u00e4sakramentteja, erityisi\u00e4 pyhitt\u00e4vi\u00e4 toimituksia ihmisenpelastukseksi, jotka Herra itse on meille tarpeelliseksiosoittanut, on seitsem\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Vaikka yksik\u00e4\u00e4n kirkolliskokous ei ole nimenomaan lausunut, ett\u00e4 seitsem\u00e4n olisi oikea luku tukee sit\u00e4 kuitenkin ikivanha traditio ja se tosiseikka, ett\u00e4 kaikki vanhat kirkot \u2013 ortodoksinen, roomalaiskatolinen, monofysiittiset ja nestoriolaiset \u2013 tuntuvat pit\u00e4v\u00e4n siit\u00e4 luvusta kiinni. Sen luvun tueksi vedotaan my\u00f6s mielell\u00e4\u00e4n Sananlaskujen kirjan 9:nnen luvun jakeeseen yksi: \u201dViisaus on talonsa rakentanut, veist\u00e4nyt seitsem\u00e4n pylv\u00e4st\u00e4ns\u00e4\u201d<\/em>. Siin\u00e4 ajatellaan talolla tarkoitettavan kirkkoa ja pylv\u00e4ill\u00e4 niit\u00e4 toimituksia, jotka ovat tarpeellisia pelastuksen takia, siis sakramentteja.<\/p>\n\n\n\n Pyh\u00e4 Augustinus <\/strong>on sanonut, ett\u00e4 sakramentti on Jumalan n\u00e4kym\u00e4tt\u00e4m\u00e4n armon n\u00e4kyv\u00e4 merkki. Se on pidett\u00e4v\u00e4 aina mieless\u00e4, ett\u00e4 emme sekoittaisi toisiinsa n\u00e4kyvi\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 asioita. Esimerkiksi kun uskomme, ett\u00e4 kasteessa pest\u00e4\u00e4n pois synnit, ei suinkaan kastevesi riit\u00e4 niit\u00e4 pesem\u00e4\u00e4n, ei vaikka juuriharjaa k\u00e4ytett\u00e4isiin, vaan se mik\u00e4 todella vaikuttaa, on Jumalan armovoima. Mutta niin me uskomme. Jumala halusi auttaa heikkouskoista ihmist\u00e4 antamalla n\u00e4kyvi\u00e4 toimituksia, jotka yleens\u00e4 kuvaavat sit\u00e4 mit\u00e4 todella tapahtuu.<\/p>\n\n\n\n Samalla muistettakoon kuitenkin, ett\u00e4 uskomme mukaan sakramentit ovat todellisia, eiv\u00e4t pelkki\u00e4 vertauskuvia, koska itse Herra Jeesus Kristus on ne asettanut. Leip\u00e4 ja viini ehtoollisessa ovat todella Kristuksen ruumis ja veri, vaikka n\u00e4kyv\u00e4lt\u00e4 muodoltaan kovin muistuttavatkin leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4.<\/p>\n\n\n\n On monta tapaa jakaa sakramentit ryhmiin. Voimme erottaa sellaiset sakramentit \u2013 tai salaisuudet, meh\u00e4n emme pysty k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten ne toimivat \u2013, joita ei kenenk\u00e4\u00e4n kohdalla toimiteta toiseen kertaan: kuten kaste ja pappeus. Ja muut sakramentit, joita voidaan tilanteen mukaan toimittaa yh\u00e4 uudelleen. Voimme my\u00f6s erottaa sakramentit sellaisiin, jotka aina toimitetaan kirkossa, kirkkorakennuksessa ja sellaisiin, jotka voidaan toimittaa muuallakin, kodeissa tai ulkoilmassakin.<\/p>\n\n\n\n Kirkossa toimitettavia ovat pappeus ja mirhavoitelu. On varmaan syyt\u00e4 huomauttaa, ett\u00e4 vaikka jokainen pappi toimiikin mirhavoitelun v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4, yleens\u00e4 heti kasteen j\u00e4lkeen, niin varsinainen pyhitys tapahtuu l\u00e4hes poikkeuksetta jonkun patriarkan toimesta, ja mirhavoide valmiiksi pyhitettyn\u00e4 l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n sitten seurakuntiin.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 haluan mainita my\u00f6s kirkonvihkimisen pyh\u00e4n toimituksen. Vaikka sit\u00e4 ei luetakaan sakramentteihin, se kuitenkin luonnollisesti toimitetaan aina kirkossa, eik\u00e4 siin\u00e4 kyllin, sen toimittajana on aina piispa. Papitkin voivat siunata kirkkorakennuksia k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, mutta oikeaa kirkonvihkimist\u00e4 ei toimita kukaan muu kuin piispa.<\/p>\n\n\n\n V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t pelastukselle<\/strong><\/p>\n\n\n\n Piispa onkin kaikkien sakramenttien ensisijainen toimittaja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 niiden n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 muodossa. Mirhallavoitelu esimerkiksi on jatkuvasti piispojen toimitus, koska papit eiv\u00e4t itse pyhit\u00e4 mirhavoidetta. Sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 mirhavoiteen pyhitt\u00e4\u00e4 patriarkka halutaan ilmaista eri paikallisten kirkkojen yhteenkuuluvuutta, mutta jokaisella piispalla on muodollisesti valta siihen.<\/p>\n\n\n\n Koska kuitenkin sakramentit ovat suorastaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 yksityisille kristityille ovat piispat valtuuttaneet papitkin useimpia niist\u00e4 toimittamaan. Eih\u00e4n voida ajatella, ett\u00e4 esimerkiksi liturgia toimitettaisiin vain silloin, kun piispa ehtii tulla paikalle.<\/p>\n\n\n\n Mirhallavoitelun lis\u00e4ksi vain pappeuden sakramentin toimittaminen, eli siis diakoniksi, papiksi tai piispaksi vihkiminen, on j\u00e4\u00e4nyt piispojen teht\u00e4v\u00e4ksi, osittain varmaan siksi, ett\u00e4 pappeuden arvo siten tulisi oikein korostetuksi. Piispaa eli \u201dt\u00e4ydellist\u00e4\u201d pappia vihkim\u00e4\u00e4n tarvitaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jopa kolme piispaa, mutta my\u00f6s ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 niin tarpeellinen toimitus kuin se onkin se ei juuri koskaan ole niin kiireellinen, etteik\u00f6 piispakin ehtisi paikalle.<\/p>\n\n\n\n Kirkollahan on kuitenkin satoja, ehk\u00e4 tuhansiakin erilaisia palveluksia ja rukouksia k\u00e4ytett\u00e4viksi mit\u00e4 moninaisimmissa el\u00e4m\u00e4ntilanteissa. On sanottu, ett\u00e4 ortodoksinen kirkko siunaa kaiken. Miksi sitten n\u00e4it\u00e4 seitsem\u00e4\u00e4 sakramenttia korostetaan niin erityisesti?<\/p>\n\n\n\n On jo mainittu, ett\u00e4 niit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 ihmisen pelastumiselle. Uskomme, ett\u00e4 Jumala antoi ne meille niin kuin koko maanp\u00e4\u00e4llisen kirkkonsakin sen t\u00e4hden, ett\u00e4 meid\u00e4n olisi helpompi ottaa vastaan H\u00e4nen armonsa sellaisissa muodoissa mihin me olemme tottuneet aineeseen sidottuja kun olemme. Mutta kaikki toimitukset ovat samalla tavalla n\u00e4kyvi\u00e4, mik\u00e4 sitten erottaa n\u00e4m\u00e4 seitsem\u00e4n kaikista muista?<\/p>\n\n\n\n Me uskomme, ett\u00e4 syntiinlankeemuksessa ihmisluonto ik\u00e4\u00e4n kuin likaantui, ihmisell\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut sellaista asua, vaatetta, joka sopisi Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan. Itse Jeesushan antaa meid\u00e4n selv\u00e4sti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vaikka kaikki ovatkin kutsutut h\u00e4\u00e4juhlaan, ei sinne ole menemist\u00e4, ellei edes yrit\u00e4 pukeutua \u201dhienosti\u201d. Omin voimin me emme kuitenkaan pysty itsest\u00e4mme poistamaan synnin aiheuttamaa likaa, vaan me tarvitsemme siihen Jumalan apua. Ja apua me saammekin.<\/p>\n\n\n\n Kaste, mirhallavoitelu, ehtoollinen, synninp\u00e4\u00e4st\u00f6<\/strong><\/p>\n\n\n\n Koska me uskomme, ett\u00e4 jokainen ihminen on jo syntyess\u00e4\u00e4n \u201dlikaantunut\u201d ei omaa syyllisyytt\u00e4\u00e4n, mutta ihmisluonnon turmeluksen takia, haluamme suorittaa puhdistuksen niin aikaisin kuin mahdollista kunkin kohdalla jo aivan pian syntym\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 ensimm\u00e4inen puhdistus on pyh\u00e4 kaste, jossa \u201dvaatteemme pest\u00e4\u00e4n\u201d niin, ett\u00e4 voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 Jumalan valtakuntaan. Ja siihen liitet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 heti vahvistuksen sakramentti pyh\u00e4 mirhallavoitelu niin, ett\u00e4 saisimme Jumalalta voimaa pysy\u00e4 puhtaina, ottaa aktiivisesti osaa Jumalan valtakunnan ty\u00f6h\u00e4n ja ottaa vastaan niit\u00e4 moninaisia Pyh\u00e4n Hengen lahjoja, joita maailmassa tarvitsemme. Tuon synnynn\u00e4isen vian takia on kaste ainoa sakramentti, jonka toimittajana voi h\u00e4t\u00e4tilassa olla my\u00f6s maallikko, sill\u00e4 ei haluta, ett\u00e4 kukaan kuolisi kastamattomana.<\/p>\n\n\n\n Kastetta ei koskaan toimiteta uudelleen, mutta mirhallavoitelu voidaan er\u00e4iss\u00e4 tapauksissa uudistaa, varsinkin jos joku on niin sanoissaan kuin teoissaankin ensin sanoutunut irti Jumalan armosta ja sitten palaa takaisin.<\/p>\n\n\n\n Jeesus kuoli meid\u00e4n edest\u00e4mme lunastaakseen meid\u00e4n velkamme. On siis t\u00e4rke\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 osallistumme tuosta lunastuksesta, saamme sen omaksemme. Sit\u00e4 varten meill\u00e4 on pyh\u00e4n ehtoollisen sakramentti, jossa Jeesuksen omien sanojen mukaan kirjaimellisesti otamme H\u00e4nen ruumiinsa ja verens\u00e4, juuri sen ruumiin joka meid\u00e4n t\u00e4htemme k\u00e4rsi ja sen veren, joka meid\u00e4n t\u00e4htemme vuodatettiin.<\/p>\n\n\n\n Pyh\u00e4\u00e4 ehtoollista voidaan syyst\u00e4 pit\u00e4\u00e4 koko kirkon, Kristuksen seurakunnan salaisuuden kuvauksena: olemmehan me Kristuksen ruumiin j\u00e4seni\u00e4, onhan kirkko itse Kristuksen ruumis! On luonnollista, ett\u00e4 yrit\u00e4mme kaikin tavoin tulla t\u00e4h\u00e4n yhteyteen mahdollisimman puhtaina ja \u201dh\u00e4\u00e4vaatteissa\u201d. Luotamme siihen, ett\u00e4 Jumala armossaan ottaa meid\u00e4t vastaan sellaisina kuin olemme, mutta kuitenkin meid\u00e4n on edes yritett\u00e4v\u00e4. Siksi paastoamme aivan erityisesti ennen ehtoollista, luemme rukouksia tavallista enemm\u00e4n ja niin edelleen.<\/p>\n\n\n\n Mutta ihmisin\u00e4 emme pysty aina edes hyv\u00e4ll\u00e4 tahdollamme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n synti\u00e4, joka saastuttaa meid\u00e4t, ja siksi tarvitsemme Jumalan apua, ett\u00e4 H\u00e4n taas puhdistaisi meid\u00e4t niin kuin kasteessakin, ja palauttaisi meid\u00e4t siihen puhtauden tilaan, joka alun perin oli tarkoitettukin ihmisille. Sit\u00e4 varten meille on annettu synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n eli synnintunnustuksen sakramentti.<\/p>\n\n\n\n Tunnustamista tarvitaan muun muassa siksi, ett\u00e4 siten osoitamme olevamme tietoisia edes siit\u00e4, mit\u00e4 ei olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4, mutta my\u00f6s siksi, ett\u00e4 pappi ehk\u00e4 pystyy auttamaan meit\u00e4 niin ettemme uudelleen lankeaisi ainakaan samaan syntiin. Mutta todellinen sakramentti on tietenkin synninp\u00e4\u00e4st\u00f6, jossa Jumala j\u00e4lleen puhdistaa meid\u00e4t kaikesta sellaisesta saastaisuudesta, mit\u00e4 olemme itseemme ker\u00e4nneet.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 sakramenttia ovat uskomme mukaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 jokaiselle aikuiselle henkil\u00f6kohtaisesti. Ja ihmisen oman heikkouden takia on varsinkin ehtoollisen ja synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n toistaminen tarpeellista.<\/p>\n\n\n\n Pappeus, avioliitto, sairaanvoitelu<\/strong><\/p>\n\n\n\n Pappeuden sakramenttia voidaan pit\u00e4\u00e4 tarpeellisena vain ep\u00e4suorasti eli niin, ett\u00e4 sakramenttien toimittamista varten on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 kirkossa on pappeja, mutta jokaisen kristityn ei tarvitse sit\u00e4 sakramenttia omalla kohdallaan ottaa vastaan.<\/p>\n\n\n\n Piispat ovat varsinaisia pappeja, ylipappeja, mutta papeilla ja diakoneilla, pappeuden alemmilla asteilla, on valtuus toimittaa ennen kaikkea sellaisia sakramentteja ja jumalanpalveluksia, joiden tihe\u00e4 toistuminen on suotavaa.<\/p>\n\n\n\n Avioliiton sakramentti on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n niille, jotka on siihen kutsuttu, mutta jo vanhastaan kirkko on hyv\u00e4ksynyt ajatuksen, ett\u00e4 kaikkien ei tarvitse menn\u00e4 naimisiin.<\/p>\n\n\n\n Sairaanvoitelun sakramentti \u2013 seitsem\u00e4s \u2013 on ehk\u00e4 my\u00f6s sellainen, johon kaikkien ei tarvitse osallistua, mutta koska on olemassa pelko, ett\u00e4 olemme tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme tai unohtaen tehneet jotakin, josta meit\u00e4 sairaudella rangaistaan, on hyvin vaikea sanoa, koska siihen ei tarvitsisi osallistua.<\/p>\n\n\n\n Korostettakoon, ett\u00e4 ei tarvitse olla mitenk\u00e4\u00e4n erityisesti sairas, ett\u00e4 voisi sit\u00e4kin kautta pyyt\u00e4\u00e4 apua Jumalalta. Ennen muuta emme koskaan saisi pel\u00e4t\u00e4 sakramentteihin osallistumista, vaan meid\u00e4n tulee muistaa, ett\u00e4 Jumala on hyvyydess\u00e4\u00e4n antanut ne meille juuri sit\u00e4 varten, ett\u00e4 voisimme puhdistautua synnin liasta.<\/p>\n\n\n\n Sakramentit eiv\u00e4t ole hurskaita ja hyvi\u00e4 varten: \u201deiv\u00e4t terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat\u201d<\/em>, ne ovat meit\u00e4 varten, jotka yh\u00e4 uudelleen sorrumme syntiin yrityksist\u00e4 huolimatta. L\u00e4hestyk\u00e4\u00e4mme siis niit\u00e4 uskalluksella luottaen Jumalan armoon, tietoisina siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan.<\/p>\n\n\n\n Jumala tarvitsee meit\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n \u201dSiihen aikaan Jeesus nousi vuorelle ja kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 ne, jotka h\u00e4n itse tahtoi, ja he meniv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4\u201d<\/em> (Mark. 3:13\u201319). Jumalan \u00e4\u00e4ni kaikuu joka hetki maailmassa, H\u00e4nen luomakunnassansa, kutsuvana. Se kutsuu kaikkia pelastukseen, mutta joskus se kutsuu my\u00f6s erityisteht\u00e4viin niit\u00e4, \u201djotka H\u00e4n itse tahtoo\u201d teht\u00e4viin, joiden ainoana p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 ja tarkoituksena on ihmisten pelastuminen.<\/p>\n\n\n\n Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Mutta rakkaudessaan H\u00e4n haluaa ihmisen t\u00e4ss\u00e4kin asiassa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n vapaata tahtoaan, suurinta lahjaa, mink\u00e4 Jumala luodulleen on suonut. Sen t\u00e4hden H\u00e4n tuli itse maailmaan, ihmiseksi, meid\u00e4n kaltaiseksemme. Sen t\u00e4hden H\u00e4n j\u00e4tti meille perint\u00e4n\u00e4\u00e4n oman Ruumiinsa, pyh\u00e4n Kirkkonsa, ett\u00e4 jokainen haluava voisi vapaaehtoisesti tulla H\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 jo t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jumala kutsuu ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4, kenet itse tahtoo, mutta kuitenkin H\u00e4nen rakkautensa t\u00e4hden riippuu meist\u00e4 itsest\u00e4mme, otammeko kutsun vastaan. Pyh\u00e4t apostolitkin, evankeliumin kertomuksen mukaan, itse \u201dmeniv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4\u201d kutsun saatuaan. Samoin yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meill\u00e4 on vapaa valta vastata tai olla vastaamatta Herran kutsuun.<\/p>\n\n\n\n Olkaamme kuitenkin joka hetki varuillamme. Herra itse on kertonut meille Sakkeuksesta, tullimiehest\u00e4, evankeliumissaan: v\u00e4en paljouden t\u00e4hden h\u00e4nen piti nousta puuhun saadakseen n\u00e4hd\u00e4 Jeesuksen, ja puuhun noustuaan sai h\u00e4n kuulla Jeesuksen ihanan lupauksen tulla h\u00e4nen kotiinsa.<\/p>\n\n\n\n Se v\u00e4en paljous \u2013 niin pyh\u00e4t is\u00e4t ovat meille selitt\u00e4neet \u2013 on se kiusausten suuri joukko, joka pyrkii kaikkina hetkin\u00e4 est\u00e4m\u00e4\u00e4n meit\u00e4 tapaamasta Jeesusta. Metelill\u00e4\u00e4n se pyrkii kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meid\u00e4n huomiomme kaikkeen maalliseen t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4n, jotta emme vain vastaisi Jeesuksen kutsuun.<\/p>\n\n\n\n Olemme ehk\u00e4 jotenkin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti selvill\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Jeesus on l\u00e4hell\u00e4mme, ett\u00e4 H\u00e4n todella on l\u00e4sn\u00e4 nytkin ja joka hetki pyh\u00e4ss\u00e4 Kirkossansa, pyhiss\u00e4 salaisuuksissansa, ett\u00e4 H\u00e4n nytkin kutsuu meit\u00e4, mutta tuo suuri joukko ja melu tekee meid\u00e4t haluttomiksi kaiken kiireen keskell\u00e4 noudattamaan Sakkeuksen esimerkki\u00e4: emme halua kiivet\u00e4 hyveen puuhun, jotta Jeesus n\u00e4kisi meid\u00e4t, emme kiireittemme ja huoliemme keskell\u00e4 halua vastata H\u00e4nen kutsuunsa.<\/p>\n\n\n\n Kuitenkin tuo kutsu kaikuu nytkin meit\u00e4 tavoitellen. Jumala tarvitsee meit\u00e4. Vastaammeko H\u00e4nelle? Menemmek\u00f6 H\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4?<\/p>\n\n\n\n rovasti Johannes Sepp\u00e4l\u00e4 1979<\/em><\/p>\n\n\n\n 12.6.2025<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Puhuttaessa kirkkojen v\u00e4lisist\u00e4 eroista ja mahdollisuuksista eri kirkkojen yhdistymiseen puututaan usein muun muassa kysymykseen sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja kuvitellaan helposti, ett\u00e4 se on jonkinlainen \u201dvain kysymys\u201d, joka ratketessaan ratkaisisi kaikki muutkin ongelmat. Kuten tunnettua, esiintyy nykyisin l\u00e4hes yksinomaan joko numero kaksi tai numero seitsem\u00e4n puhuttaessa sakramenteista. On helppo sanoa, ett\u00e4 kaikki kirkot, jotka ovat syntyneet ennen […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":12015,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41,1],"tags":[],"class_list":["post-12013","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12013","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=12013"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12013\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":12029,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12013\/revisions\/12029"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/12015"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=12013"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=12013"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=12013"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}