Kaupan ja verotuksen muutokset k\u00e4ynnistiv\u00e4t reformaation. Jalometalleja ryhdyttiin tuomaan siirtomaista ja verotuksen perusteeksi tuli rahan arvo.<\/p>\n\n\n\n
Euroopan v\u00e4est\u00f6st\u00e4 85 prosenttia asui edelleen maaseudulla ja se oli reformaation onnistumisessa keskeisess\u00e4 asemassa. Maanomistus (seigneurie)<\/em> kasvoi liiketoiminnaksi ja keskittyi. Englantilainen lakimies Thomas More<\/strong> julkaisi ajan ongelmista kirjan (Utopia).<\/em><\/p>\n\n\n\n Ongelman ydin oli kokoelma oikeudellisia, taloudellisia ja uskonnollisia kysymyksi\u00e4. More pohti: Miten toimii yhteiskunta, jossa ty\u00f6n tekij\u00e4 ei omista ty\u00f6suoritustaan; mik\u00e4 oli yksil\u00f6n oman ty\u00f6n ja muiden hyv\u00e4ksi teht\u00e4v\u00e4n ty\u00f6velvollisuuden, taksv\u00e4rkin suhde?<\/p>\n\n\n\n Mondialisaatio ei edennyt L\u00e4nsi\u2013 ja It\u00e4\u2013Euroopassa samassa tahdissa. Inflaatio syntyi, kun kultaa ja hopeaa oli helpompi hankkia kuin elintarvikkeita.<\/p>\n\n\n\n Euroopassa oli kolme kristillist\u00e4 kansalliskirkkoa, Ranska, Englanti ja Espanja. Ensimm\u00e4inen oli syntynyt Ranskaan. Se oli l\u00e4ntisen maailman patriarkan Rooman paavin lempilapsi, \u201dkirkon esikoistyt\u00e4r\u201d (la fille a\u00een\u00e9e de l’\u00c9glise)<\/em>. Tuo asema oli uhattuna saksankielisen it\u00e4isen keisarikunnan poliittisen (Reichsreform)<\/em> ja uskonnollisen (reformatio) <\/em>transformaation seurauksena. Alkoi sis\u00e4llissota, jonka haavat paransi ensimm\u00e4inen Bourbon\u2013suvun hallitsija Henrik IV<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n Protestantiksi kastettu Henrik liittyi katoliseen kirkkoon Ranskan kruunun saadakseen. Tuolta ajalta ovat Henrikin kuolemattomat sanat \u201dPariisi on aina yhden messun arvoinen\u201d. <\/em>Suvaitsevainen Henrik on Jeanne d’Arcin<\/strong> ohella toinen Ranskan kansallissankari, jonka nimi n\u00e4kyy kaikkien kaupunkien aukioiden ja katujen nimiss\u00e4. H\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n kantava Pariisin paras peruskoulu (Lyc\u00e9e Henri\u2013IV)<\/em> toimii edelleen 500\u2013luvulla perustetun luostarin tiloissa. Koulun kirjasto on Vatikaanin ja Oxfordin yliopiston kirjastojen j\u00e4lkeen Euroopan suurin keskiajan k\u00e4sikirjoitusarkisto.<\/p>\n\n\n\n Ranska solmi paavin kanssa sopimuksen (primitiva illa ecclesia),<\/em> joka oli ensimm\u00e4inen moderni konkordaatti (concordatum). <\/em>Sen mukaan piispojen ja luostarin johtajien nimitysvalta oli kristityll\u00e4 kuninkaalla,<\/em> joka sai my\u00f6s oikeuden m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 Ranskan piispojen saamista kirkon toiminnan k\u00e4ynnistysveroista (annates) <\/em>ja avustuksista (benefices).<\/em><\/p>\n\n\n\n 1500\u2013luku: reformien aika<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kanonisen oikeuden totaalinen kansallistaminen tapahtui ensimm\u00e4isen\u00e4 Englannissa, jossa parlamentin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 (Statute in Restraint of Appeals)<\/em> kiellettiin muutoksenhaku paaville Roomaan. Sen j\u00e4lkeen s\u00e4\u00e4dettiin (Act of Supremacy),<\/em> ett\u00e4 kuningas oli Englannin kirkon ainoa p\u00e4\u00e4mies.<\/p>\n\n\n\n Paavi oli nimennyt Espanjaan ensimm\u00e4isen katolisen kuninkaan (Regi Hispaniarum Catholici) <\/em>Ferdinandin<\/strong>. H\u00e4nen puhdasoppiset seuraajansa yrittiv\u00e4t tuloksetta koota kristillisen maailman koalitiota It\u00e4\u2013Rooman sulttaania Suleiman Suurta<\/strong> vastaan.<\/p>\n\n\n\n Nelj\u00e4s kansalliskirkko syntyi Saksaan. Sit\u00e4 helpotti se, ett\u00e4 alueetta ei johtanut yksi keisari vaan useat ruhtinaat, joista suurin osa k\u00e4\u00e4ntyi protestantismiin jo ennen Augsburgin valtiop\u00e4ivi\u00e4. Sen j\u00e4lkeen kirkon p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa johti papiston ja maallikoiden kokous (consistorium)<\/em>, joka oli kanonista oikeutta tulkitessaan alisteinen \u201dkenen maa, sen uskonto\u201d \u2013periaatteelle.<\/p>\n\n\n\n Saksan alueella oli yhdeks\u00e4n itsen\u00e4ist\u00e4 metropoliittakuntaa (provincia ecclesiastica)<\/em> ja 54 arkkipiispan tai piispan johtamaa hiippakuntaa. <\/em>Kanoninen alue oli valtava, se ulottui It\u00e4\u2013Ranskan Besan\u00e7onista Baltian Riikaan. Kolmannes koko alueen omaisuudesta oli 50 piispan ja 40 luostarin hallinnassa. Kolme piispoista oli my\u00f6s vaaliruhtinaita (princeps elector) <\/em>eli alueittensa suvereeneja hallitsijoita.<\/p>\n\n\n\n Martin Lutherin<\/strong> traktaatti (An den christlichen Adel) <\/em>nosti Justinianoksen<\/strong> kesaropapismin uudelle tasolle: \u201dKoska siviilivalta on kastettu siin\u00e4 miss\u00e4 mekin ja koska sill\u00e4 on sama usko ja evankeliumi, on meid\u00e4n annettava sen toimia pappina ja piispana ja hyv\u00e4ksy\u00e4 sen toimet hengellisin\u00e4 ja hy\u00f6dyllisin\u00e4 kristilliselle yhteis\u00f6lle\u201d. <\/em><\/p>\n\n\n\n Id\u00e4ss\u00e4 Bysantin aika oli p\u00e4\u00e4ttynyt ensin latinalaisten ja sitten osmanien valloitukseen. Kanonisen lain osalta keskityttiin keskiaikaisten dokumenttien arkistointiin, kuten Demetrios Khomatenoksen<\/strong> ja Ioannes Apokaukoksen<\/strong> t\u00f6ist\u00e4 k\u00e4y ilmi. Historiallisen muistin tallentaminen oli erityisess\u00e4 arvossa: niin Roomassa kuin Konstantinopolissa arkistonhoitajan (cartularium, \u03c7\u03b1\u03c1\u03c4\u03bf\u03c6<\/em>\u03cd<\/em>\u03bb\u03b1\u03ba\u03b5\u03c2) <\/em>toimi oli protokollassa korkealla.<\/em><\/p>\n\n\n\n Oli liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 L\u00e4nsi\u2013Euroopan jakaantunut kirkko. Hajaannusta yritettiin pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 18 vuotta kest\u00e4neess\u00e4 konsiilissa (Concilium Tridentinum)<\/em> Italian Trentossa. <\/em>Suurin osa konsiilin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 koski disipliini\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Katolisen kirkon vaikutusvallan v\u00e4henemiseen protestantismin valtaamilla alueilla vastattiin Trentossa esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hallitsijoille vetoomus kansalaisten uskonnollisten oikeuksien kunnioittamisesta. Trenton konsiili vahvisti vuonna 1550 edelleen voimassa olevan linjauksen kanonisesta avioliitosta, joka on yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 sakramentti ett\u00e4 yksityisoikeudellinen sopimus.<\/p>\n\n\n\n Ep\u00e4varmuus saksalaisen reformaation menestyksest\u00e4 sai Tanskan kuninkaan Kristian II:n<\/strong> ep\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n reformaatiohallitsijoihin liittymist\u00e4. Kristian matkusti Tukholmaan, jossa vankeudesta vapautettu Uppsalan arkkipiispa Gustav Eriksson Trolle<\/strong> kruunasi Kristianin kolmannen Kalmarin unionimaan Ruotsin kuninkaaksi. Arkkipiispa Trolle oli Kristianin ja Kalmarin unionin tukija, mutta Ruotsin itsen\u00e4isyytt\u00e4 haluavan kuvern\u00f6\u00f6rin (regens) <\/em>Sten Sturen<\/strong> vastustaja.<\/p>\n\n\n\n Kristian sai arkkipiispa Trollen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kanonista valtaansa vihollistensa eliminoimiseksi. Toimittamalla Kristianille listan sadasta v\u00e4\u00e4riin opillisiin valintoihin eli heresiaan syyllistyneist\u00e4, arkkipiispa Trolle sinet\u00f6i heid\u00e4n kohtalonsa Tukholman veril\u00f6ylyss\u00e4 (Stockholms blodbad).<\/em><\/p>\n\n\n\n Heresian p\u00e4\u00e4syyn\u00e4 oli syytettyjen osallistuminen harhaoppisina arkkipiispa Trollen vastaisiin kanteisiin syrj\u00e4ytt\u00e4miseen ja vangitsemiseen. Trollen argumentit olivat kanonisesti valideja. Pyhien apostolien (6. kanoni) ja Konstantinopolin I synodin (75. kanoni) s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 hereetikkojen osallistuminen piispanvastaisiin kanteisiin (\u03ba\u03b1\u03c4\u03b7\u03b3\u03bf\u03c1\u03af\u03b1)<\/em> kiellet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Ruotsin ja Tanskan kesaropapismin mallina oli Englanti. Vuonna 1534 Englannissa oli s\u00e4\u00e4detty laki, jolla uskollisuus Rooman paaville oli m\u00e4\u00e4ritelty valtiorikokseksi. Turun (1599) ja Link\u00f6pingin (1600) veril\u00f6ylyiss\u00e4 tuomion perusteena oli esivaltaa oikeudettomasti loukanneiden rankaiseminen (\u03c4\u03b9\u03bc\u03c9\u03c1\u03af\u03b1<\/em><\/a>).<\/em><\/p>\n\n\n\n Kuningas Kristianin ja arkkipiispa Trollen kovan linjan perustana n\u00e4ytt\u00e4isi olleen pyhien apostolien kanonien (84. kanoni) majesteettirikos, joka oli samassa erityiskategoriassa kuin sotarikokset. Majesteettirikosten tapauksissa Trullon synodin edellytt\u00e4m\u00e4 (102. kanoni) punninta tarkkuuden ja vallitsevien tapojen v\u00e4lill\u00e4 oli osoittautunut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 erityisen vaikeaksi.<\/a><\/p>\n\n\n\n Yksi Tukholman veril\u00f6ylyss\u00e4 poltetuista oli Kustaa Vaasan<\/strong> is\u00e4. Oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kustaa valitsi valtaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n reformaation ja erotti Trollen. Kustaa antoi luvan painaa ruotsinkielisen Raamatun ja kruunasi itse uuden luterilaisen arkkipiispan. Ruotsin evankelinen kuningaskunta luotiin V\u00e4ster\u00e5sin valtiop\u00e4ivill\u00e4. Kirkon ensimm\u00e4inen j\u00e4sen eli p\u00e4\u00e4mies oli kuningas. Samalla arkkipiispa, jonka piispanistuin oli sijainnut vuodesta 1164 l\u00e4htien Uppsalassa, ei ollut en\u00e4\u00e4 piispoista ensimm\u00e4inen (summus episcopus) <\/em>vaan ainoastaan ensimm\u00e4inen vertaistensa joukossa (primus inter pares)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Ruotsalaisen luterilaisen kuningaskunnan loi lopullisesti Pohjolan Leijona Kustaa II Adolf<\/strong>. Euroopan ensimm\u00e4inen luterilainen kuningaskunta oli kuitenkin ollut Kristian III:n julistama Tanska.<\/p>\n\n\n\n Valtiollinen puhdasoppisuus n\u00e4kyi my\u00f6s osmanisulttaanien asenteissa. Ekumeeninen patriarkaatti joutui muuttamaan Konstantinopolissa vuosisadan aikana kolme kertaa ja koko ajan pienempiin tiloihin. Vanhan Rooman rinnalla arvoasteikossa ollut patriarkaatti joutui viett\u00e4m\u00e4\u00e4n seuraavat 400 vuotta hiljaiseloa.<\/p>\n\n\n\n 1600\u2013luku: valtiollinen luterilaisuus<\/strong><\/p>\n\n\n\n Euroopan maat siirtyiv\u00e4t yhteiskuntarauhan turvaamisessa valtiollisiin ratkaisuihin. Saksan Maksimilian<\/strong> oli s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt paikallisen kuninkaan takaaman omistusoikeuden (Ewiger Landfriede)<\/em>, jolla kiellettiin keskiaikainen oman k\u00e4den oikeus (Fehderecht).<\/em><\/p>\n\n\n\n Hollantilainen Johannes Wtenbogaert <\/strong>antoi kirjassaan (Tractaet) <\/em>kirkon ja valtion suhteille kolme mallia. Ensimm\u00e4inen oli paavillinen malli, jossa maallinen valta ei ollut kirkollisen yl\u00e4puolella. Toinen malli oli kollateraaninen, jossa sek\u00e4 kirkollinen ja maallinen valta toimivat tahoillaan yhteiseksi hyv\u00e4ksi. <\/p>\n\n\n\n Wtenbogaert hylk\u00e4si molemmat kolmannella, vanhatestamentillisella hallintomallilla. Sen esikuvana oli Mooseksen ja Joosuan teokraattinen johtajuus. Se kerrotaan Wtenbogaertin mukaan tarkasti roomalaiskirjeen (Room.13:1\u20137) ohjeissa kuuliaisuudesta esivaltaa kohtaan. Wtenbogaert halveksi keskiajan vertauskuvia hengellisest\u00e4 ja maallisesta, sielusta ja ruumiista tai auringosta ja kuusta. H\u00e4nen mukaansa hengellisten asioiden kontrolli (jus circa sacra) <\/em>kuului yksin paikallisviranomaiselle, maistraatille (magistratus)<\/em><\/p>\n\n\n\n Protestantismin yhteiskunnallisen ideologian, maallisen ja hengellisen regimenttien yhteyden, teesitti saksalainen Joachimus Stephani<\/strong>. Regimenttien hierarkian j\u00e4sennellyt sitaatti (cujus regio, ejus religio)<\/em> on Stephanin kanonisen oikeuden kirjasta (De jurisdictione Judaeorum, Graecorum et Ecclesiasticorum): <\/em>\u201dVoidaan sanoa, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n uskonto ja valta yhdistyv\u00e4t sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 sielt\u00e4, mist\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyv\u00e4t valta, eli sotilaallinen johto, hallitus ja alueen omistus tai sen laillinen hallinta, siell\u00e4 on my\u00f6s uskonto, eli piispallinen auktoriteetti ja hengellinen ohjaus\u201d (Ideo hodie religionem regioni cohaerere dici potest, ut cujus sit regio, hoc est ducatus, principatus, territorium, seu jus territorii, ejus etiam sit religio, hoc est jus episcopale seu jurisdictio spiritualis)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Yhteiskunnallisilla muutoksilla oli kanoninen ulottuvuus. Vanhan maailman valtioaate oli perustunut lakien ja kanonien harmoniaan. Uudella ajalla kaikki kansalaiset olivat yhden lain alaisia. Kuninkaan Englannin alahuoneessa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n termin mukaan t\u00e4llaisen lain oli tuottanut oikeusvaltio (the rule of law). <\/em>Termi ei arvota oikeutta tai valtiota, vaan yhdist\u00e4\u00e4 ne tavalla, joka sai monen valistuneen itsevaltiaan toimimaan ilman moraalisia pid\u00e4kkeit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Protestanttisen ja katolisen monarkkisuuden rinnalla eli edelleen niit\u00e4, jotka puolustivat konsiliaarista konstitutionaalisuutta. Kanonisteista muun muassa italialainen Thomas Cajetan<\/strong> ja ranskalainen Edmond Richer<\/strong> vastustivat absolutismia niin kuninkaallisissa kuin paavillisissa kirkoissa.<\/p>\n\n\n\n Keskiajan perint\u00f6n\u00e4 pappien rekrytoinnissa oli ollut kolme tiet\u00e4: hallitsijan etuoikeuden (regalia), <\/em>papiston ja maallikkojen kokouksen (consistorium) <\/em>sek\u00e4 kirkon omistajan (patronus) <\/em>tahdon kautta. <\/em>Nuo kolme tiet\u00e4 olivat el\u00e4neet rinnan ekumeenisten synodien ajoista l\u00e4htien.<\/p>\n\n\n\n Pohjoismaissa suurin osa pappien valinnasta oli tapahtunut piispan ja seurakuntalaisten yhteisty\u00f6ss\u00e4. Muutoksen t\u00e4h\u00e4n toi Kustaa Vaasa<\/strong>, joka m\u00e4\u00e4r\u00e4si niin pappien nimitt\u00e4misen kuin seurakuntien perustamisen yksin hallitsijan privilegioiksi. Hallitsijan etuoikeusperiaate johti my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, jossa kirkon virat siirtyiv\u00e4t usein perint\u00f6n\u00e4 is\u00e4lt\u00e4 pojalle.<\/p>\n\n\n\n Leo Viisaan<\/strong> lakikokoelmasta (Basilica Nomina)<\/em> l\u00e4htien lain tulkinta oli siirtynyt Bysantissa hierokratian kanonisteille. Oikeustieteen kehitys esti kuitenkin sen, ettei kanonien sakralisointi johtanut monoliittiseen toora\u2013 tai sharia\u2013tyyppiseen oikeusfilosofiaan. Vaara t\u00e4llaiseen oli todellinen.<\/p>\n\n\n\n Bysantin perint\u00f6alueilla Balkanilla ja Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 hallitsijat tulkitsivat lakeja usein kanonien hengess\u00e4. Moskovassa pidetyss\u00e4 kansallis- ja kirkolliskokouksessa (\u0421\u0442\u043e\u0433\u043b\u0430\u0432) <\/em>s\u00e4\u00e4dettiin sata kanonia, joissa kirkollisen disipliinin rikkomisesta s\u00e4\u00e4dettiin kovia maallisia rangaistuksia.<\/p>\n\n\n\n Vastareformaation oppi seitsem\u00e4st\u00e4 sakramentista tai ensimm\u00e4isen kansan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tarkoitettavan messukirjan julkaiseminen 100 000 kappaleen painoksena ei pys\u00e4ytt\u00e4nyt reformaatiota. Kaksi vastareformaation k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4\u00e4 kampanjaa kuitenkin onnistui: konkordaatit Rooman ja uusien kansallisvaltioiden v\u00e4lill\u00e4 sek\u00e4 kasvatuslaitosten (seminarium) <\/em>k\u00e4ynnist\u00e4minen pappien kouluttamiseksi.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4iset konkordaatit olivat sopimuksia, joilla taattiin katolisten oikeus kanonisten prinsiippien applikoimiseen. My\u00f6hemmin sopimuksista tuli diplomaattisia konventioita. Konkordaattien seurauksena katolisia ja my\u00f6hemmin my\u00f6s ortodoksisia pappisseminaareja perustettiin satoja ja niist\u00e4 tuli kunnallisten keski- ja oppikoulujen edelt\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Pohjoismaisen kesaropapismin erinomainen edustaja oli Kaarle XI<\/strong>, jonka kirkkolaissa (Kyrkio\u2013Lag och Ordning)<\/em> kuningas m\u00e4\u00e4riteltiin kirkon ja valtion johtajaksi samalla tavalla kuin Jumala on maailman herra. Sunnuntaijumalanpalvelus s\u00e4\u00e4dettiin kansalaisille pakolliseksi, samoin kuin Lutherin pienen katekismuksen opetteleminen.<\/p>\n\n\n\n Samantyyppinen nomokanoni (\u0421\u043e\u0431\u043e\u0440\u043d\u043e\u0435 \u0443\u043b\u043e\u0436\u0435\u043d\u0438\u0435)<\/em> s\u00e4\u00e4dettiin Moskovassa pidetyss\u00e4 kansallis- ja kirkolliskokouksessa. <\/em>Tsaari oli absoluuttinen itsevaltias (\u0441\u0430\u043c\u043e\u0434\u0435\u0440\u0436\u0435\u0446) <\/em>ja rikkeet kirkkoa tai monarkkia kohtaan m\u00e4\u00e4riteltiin Ruotsin mallin mukaan rikoslaissa. Moraalisuuden ja pietismin kannattajaksi p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s Tanskan Fredrik IV<\/strong>, joka m\u00e4\u00e4r\u00e4si jumalanpalveluksista poisj\u00e4\u00e4neille kanonisia rangaistuksia: sakkoja ja h\u00e4pe\u00e4paalua.<\/p>\n\n\n\n \u201dKenen maa, sen uskonto\u201d \u00ad\u00ad<\/em>\u2013periaate toimi my\u00f6s niin, ett\u00e4 hallitsija pystyi vaihtamaan uskontonsa. Se voitiin tehd\u00e4 poliittisin tai tunneperustein. Tanskan ja Ruotsin kuninkaiden k\u00e4\u00e4ntyminen katolilaisuudesta luterilaisuuteen oli poliittinen valinta. Puolan kuninkaat August II <\/strong>ja Fredrik August<\/strong> k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t luterilaisuuteen tunnesyin. Protestantit olivat suvaitsevaisempia uskonnon vaihtamiseen kuin katolilaiset tai ortodoksit.<\/p>\n\n\n\n Syy siihen, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n hovissa k\u00e4\u00e4nnyttiin 1700\u2013luvulta l\u00e4htien hallitsijoiden vaimojen hankkimiseksi saksalaisten ruhtinaiden puoleen oli yksinkertainen: saksalaiset olivat protestantteja ja valmiita vaihtamaan uskontonsa ortodoksisuuteen. Katolisissa kuningashuoneissa t\u00e4m\u00e4 ei olisi tullut kysymykseen. Katolisesta uskosta luopuminen olisi johtanut paavin langettaman kirkonkirouksen uhkaan.<\/p>\n\n\n\n Bysantin hierokratian perinteet jatkuivat osmani\u2013imperiumissa, jossa sulttaanit olivat ryhtyneet ottamaan itselleen my\u00f6s uskonnollisen johtajan kalifin arvon. V\u00e4hemmist\u00f6jen uskonnonvapaus taattiin suojelusopimuksella (dhimma), <\/em>joka oli vastapalvelu veronmaksusta.<\/p>\n\n\n\n Dhimma solmittiin kolmen suurimman uskonnollisen v\u00e4hemmist\u00f6n kanssa. Niit\u00e4 olivat kreikkalaiset ortodoksit, armenialaiset ja juutalaiset, joita oli muuttanut Espanjasta karkotuksen j\u00e4lkeen tuhansittain dhimman suojelukseen Balkanille. Kaikkien ryhmien oikeudenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sovellettiin sharian sallimia autonomiaperiaatteita. N\u00e4in L\u00e4hi-id\u00e4n ja Balkanin ortodoksien kanonisen lain ylimm\u00e4ksi tulkitsijaksi tuli Konstantinopolin patriarkka.<\/p>\n\n\n\n Osmanien suvaitsevaisuudessa armenialaisia, ortodokseja tai juutalaisia kohtaan korostui taloudenhoito. Piispat olivat sulttaanin palvelijoita yhteis\u00f6verojen kantajina ja jakajina (iltiz\u0101m). <\/em>Hiippakunnilta ja luostareilta kannettu yhteis\u00f6vero oli korkea ja edellytti erityisesti Konstantinopolin patriarkalta korruption tunnistamista ja kanonisen taloudenhoidon tarkkaa noudattamista.<\/p>\n\n\n\n Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 bysanttilainen hierokratia sai yh\u00e4 enemm\u00e4n teokratian piirteit\u00e4. Tsaari Aleksein<\/strong> uskonnolliset reformit johtivat patriarkan viraltapanoon Moskovan suuressa kirkolliskokouksessa 1667. Kokouksessa puhunut Gazan metropoliitta Paisios Ligarides<\/strong> julisti: \u201dMoskovan tsaari olkoon kuten Bysantin keisari Jumalan vikaari maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n Ekumeenisten synodien kanoneissa moraalisesti moitittava k\u00e4yt\u00f6s viittasi yksil\u00f6n eksessiivisen itsetunnon eli hybriksen ongelmiin. Profanisointia (\u03b2\u03bb\u03b1\u03c3\u03c6\u03b7\u03bc\u03af\u03b1) <\/em>merkitsev\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ksen tulkitseminen tapauskohtaisesti rikkeeksi, synniksi tai virheeksi (<\/em><\/a>\u1f01<\/em>\u03bc\u03b1\u03c1\u03c4\u03af\u03b1<\/em>)<\/em> avasi mahdollisuuden kanonisten kysymysten k\u00e4sittelemisen sotalakien prosessis\u00e4\u00e4d\u00f6sten mukaan. Henkil\u00f6n syntien k\u00e4sittelemist\u00e4 ei-julkisina perusteltiin syytetyn oikeusturvan n\u00e4k\u00f6kulmasta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 asia oli p\u00e4invastoin. Esimerkiksi Jumalan profanisoinniksi tulkittava puhe<\/a> saattoi johtaa kuolemantuomioon jumalanpilkasta. Ajattelun ja tekojen niputtaminen yhdeksi rapautti kanonisen oikeuden uskottavuutta.<\/p>\n\n\n\n