{"id":11713,"date":"2025-05-13T07:02:41","date_gmt":"2025-05-13T04:02:41","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/?p=11713"},"modified":"2025-05-13T09:08:06","modified_gmt":"2025-05-13T06:08:06","slug":"kanonien-historia-ix","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/05\/13\/kanonien-historia-ix\/","title":{"rendered":"Kanonien historia IX"},"content":{"rendered":"\n

Paavin vankeus Avignonissa oli j\u00e4tt\u00e4nyt L\u00e4nsi\u2013Eurooppaan valtatyhji\u00f6n. Pariisin yliopiston rehtori Marsile de Padoue<\/strong> kirjoitti tilanteeseen sopivan hierokratian vastaisen traktaatin (Defensor pacis) <\/em>sekulaarista valtiosta.<\/p>\n\n\n\n

Marsile de Padoue nosti auktoriteetiksi apostoli Paavalin, joka kehotti alistumaan Jumalan antaman maallisen vallan tahtoon. Marsile meni jopa pidemm\u00e4lle kuin Paavali: paavi on samanlainen julkisen vallan k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 kuin kuka tahansa ihminen. Kirkko ei ole juridinen vaan hengellinen entiteetti ja sen opillisetkin kysymykset kuuluvat maallisen lain alle. Uskovaiset kansalaiset (universitas fidelium)<\/em> ovat my\u00f6s uskollisia kansalaisia (universitas civium) <\/em>totesi de Padoue.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s luostaris\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntien kasvava vaikutusvalta oli uhka. Yksi k\u00f6yhyyteen ja kontemplaatioon omistautunut s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunta oli kasvanut niin vaikutusvaltaiseksi, ett\u00e4 Wienin konsiili lakkautti 1312 sen toiminnan. N\u00e4in p\u00e4\u00e4ttyi fransiskaanimunkeista alkanut ja ristiretkien aikana Kristuksen sotilaina esiintynyt temppeliherrojen ordo.<\/p>\n\n\n\n

Wienin konsiili sai k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi ranskalaisen Menden piispan Guillaume Durandin<\/strong> reformiesityksen (Tractatus de modo generalis concilii celebrandi). <\/em>Se sis\u00e4lsi ehdotuksen ekumeenisten kirkolliskokousten synodaalisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekomallin palauttamisesta ja pappien selibaatin poistamisesta. Molemmat ehdotukset j\u00e4iv\u00e4t hyv\u00e4ksym\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 kanonisti oli lempinimen \u201dPalermon Abba\u201d (Abbas Panormitanus) <\/em>saanut Niccol\u00f2 Tedeschi<\/strong>. H\u00e4n julkaisi toisen p\u00e4ivitetyn kommentaarin Gregorius IX:n sata vuotta aikaisemmin tekem\u00e4\u00e4n versioon Gratianuksen kokoelmasta. My\u00f6s Tedeschi oli kanonisissa kysymyksiss\u00e4 enemm\u00e4n konsiilien kuin pontifikaatin kannattaja.<\/p>\n\n\n\n

Patriarkan valinta oli kuulunut Konstantinopolissa keisarille. Marraskuussa 1254 patriarkan vaali oli alkanut imperiumin hoviprotokollaa s\u00e4\u00e4telev\u00e4n ohjekirjan (De Administrando Imperio)<\/em> mukaan. Piispainsynodi esitteli keisarille kolme kandidaattia, mutta t\u00e4m\u00e4 kielt\u00e4ytyi valinnasta ja antoi arvan ratkaista.<\/p>\n\n\n\n

Patriarkaksi vihittiin viikossa munkki Arsenios,<\/strong> joka tulkitsi arvan merkinneen Jumalan tekem\u00e4\u00e4 valintaa. Arvalla valinta oli vanha antiikin ja roomalaisen ajan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, jota kristityt ryhtyiv\u00e4t kutsumaan Jumalan valinnaksi. Arpalipun nostajaksi valittiin usein lapsi, joka antoi sattumalle vilpitt\u00f6myyden kasvot.<\/p>\n\n\n\n

1300\u2013luku: kesaropapismista hierokratiaksi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Arsenionksen valinnasta patriarkaksi seurasi valtataistelu, joka huipentui ep\u00e4onnistuneeseen unioniin Lyonissa Rooman kanssa. Luottamus kirkon johtoon oli romahtanut ja patriarkka vaihtui lyhyen ajan sis\u00e4ll\u00e4 (1283\u20131321) seitsem\u00e4n kertaa. Valta luisui luostaris\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnille ja Justinianoksen kesaropapismi vaihtui hierokratiaksi.<\/p>\n\n\n\n

Bysantin tosiasiallisia johtajia olivat siit\u00e4 l\u00e4htien patriarkat. He edustivat selooteiksi kutsuttua kiivailevaa munkkikuntaa. N\u00e4m\u00e4 toiselta nimelt\u00e4 hesykasteiksi kutsut munkit vahvistivat asemansa yhteiskunnan huipulla kuudessa (1341\u20131351) Konstantinopolissa pidetyss\u00e4 kirkolliskokouksessa. Niiss\u00e4 olivat vastakkain keisari ja Tessalonikan arkkipiispan Gregorios Palamaksen<\/strong> kannattajat.<\/p>\n\n\n\n

Palamaksen kannattajien voitto ei est\u00e4nyt Bysantin valtakunnan tuhoa, mutta poliittiseksi hesykasmiksi kutsuttu munkkiliike levisi uutena valtioaatteena kaikkialle It\u00e4\u2013Eurooppaan. Monet Serbian ja Ven\u00e4j\u00e4n hallitsijatkin olivat hierokratian edustajia.<\/p>\n\n\n\n

Bysantissa kanonisen lain kodifionnista ajantasaisiksi ja loogisiksi kokonaisuuksiksi vastasivat Matteos Blastares <\/strong>ja Konstantinos Harmenopoulos<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Tessalonikalainen Blastares n\u00e4ki itsens\u00e4 Ioannes Zonaraksen ja Teodoros Balsamonin seuraajana ja julkaisi vuonna 1335 kreikan 24 aakkosen mukaan kanonien alfabeettisen j\u00e4rjestyksen (\u03a3\u03cd\u03bd\u03c4\u03b1\u03b3\u03bc\u03b1 \u03ba\u03b1\u03c4\u03ac \u03c3\u03c4\u03bf\u03b9\u03c7\u03b5\u03af\u03bf\u03bd)<\/em>. Blastareksen kanoninen konstituutio (\u03c3\u03cd\u03bd\u03c4\u03b1\u03b3\u03bc\u03b1)<\/em> oli jaettu 303 alaotsikolla avioliitosta ordinaatioon. <\/a><\/p>\n\n\n\n

Blastares antoi kategorisen kiellon (\u03bf\u03c4\u03b9 \u03bf<\/em>\u1f50<\/em> \u03b4\u03b5<\/em>\u1fd6<\/em> \u03b3\u03ac\u03bc\u03bf\u03c5\u03c2 \u03c0\u03bf\u03b9\u03b5<\/em>\u1fd6<\/em>\u03bd \u03bc\u03b5\u03c4<\/em>\u1f70<\/em> \u03c4<\/em>\u1ff6<\/em>\u03bd \u039b\u03b1\u03c4\u03af\u03bd\u03c9\u03bd)<\/em> seka\u2013avioliitoille katolisten kanssa ja syytti Rooman kirkon j\u00e4seni\u00e4 likipit\u00e4en kaikista kirkon historian heresioista. Bysantin siviililaeista Blastares otti Syntagmaan vain ne, jotka olivat olleet voimassa 900\u2013luvulle saakka.<\/a><\/p>\n\n\n\n

Blastareksen Syntagma k\u00e4\u00e4nnettiin tuoreeltaan serbiaksi, jossa Balkanin ensimm\u00e4isen suurvallan keisari Stefan Du\u0161an<\/strong> teki siit\u00e4 lakikirjan. Vuonna 1274 piispainkokous Vladimirin kaupungissa p\u00e4\u00e4tti ottaa Du\u0161anin slaavinkielisen Syntagma\u2013k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen (\u041a\u043e\u0440\u043c\u0447\u0430\u044f \u043a\u043d\u0438\u0433\u0430)<\/em> k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n my\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4nmaalla.<\/p>\n\n\n\n

Kanonisen lain tulkinta oli Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 kuitenkin pitk\u00e4\u00e4n yhteydess\u00e4 erilaisiin yhteiskuntaj\u00e4rjestelmiin: Novgorod tai Pihkova olivat avoimia kauppavaltioita, jota hallitsi aristokraattinen eliitti. Pohjoisen Vladimirissa ruhtinaskunta oli feodaalinen.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s Konstantinos Harmenopouloksen kuusiosainen Heksabiblos (\u0395\u03be\u03ac\u03b2\u03b9\u03b2\u03bb\u03bf\u03c2) <\/em>sai virallisen aseman vuonna 1345. Harmenopouloksen Heksabiblos oli Justinianoksen Codexin viimeinen editio Bysantissa, mutta siit\u00e4 tuli osmaniajalla Balkanin kristittyjen lakikirja.<\/p>\n\n\n\n

Heksabibloksen ensipainos painettiin vasta imperiumin kukistumisen j\u00e4lkeen vuonna 1540 Pariisissa, jossa siit\u00e4 tuli vuosisadoiksi id\u00e4n kanonisen oikeuden t\u00e4rkein manuaali. Nimens\u00e4 mukaisesti kuusi (heksa)<\/em> kirjaa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 teos oli jaettu Rooman lain ja oikeudenk\u00e4yt\u00f6n historiallisiin periaatteisiin, talous\u2013 ja kiinteist\u00f6oikeuteen, kauppaoikeuteen, perint\u00f6\u2013 ja testamenttioikeuteen ja rikosoikeuteen.<\/p>\n\n\n\n

Heksabiblos oli osmanien ajalla k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 Balkanilla ja siit\u00e4 tuli my\u00f6s osa Kreikan tasavallan siviilioikeutta. Heksabiblos oli voimassa Kreikassa vuoteen 1946 asti.<\/p>\n\n\n\n

1400\u2013luku: viimeiset konsiilit<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Skandinavian valtioiden synty alkoi viikinkiajan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4. Tanska, Islanti ja Norja siirtyiv\u00e4t kristityn kuninkaan hallintaan.<\/p>\n\n\n\n

Viimeisen\u00e4 Skandinavian valtioista muodostui Ruotsi. Kristillisen kuningasvallan vakiintuminen merkitsi absoluuttisen ja vertikaalisen vallan mallia. T\u00e4m\u00e4 muutti luostareiden, s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntien ja j\u00e4rjest\u00f6jen kanonisen aseman. Niille k\u00e4vi kuten nomadiviikingeille: etuoikeudet poistettiin ja heist\u00e4 tuli alamaisia muiden tavoin.<\/p>\n\n\n\n

Kuningasvaltaisten valtioiden muodostuminen n\u00e4kyi Skandinavian paikalliskonsiilien m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Niit\u00e4 pidettiin vuosien 1430\u20131474 v\u00e4lill\u00e4 Trondheimissa, Bergeniss\u00e4, Oslossa, Skatholtinissa, Wadstenassa ja Arbogassa.<\/p>\n\n\n\n

Ruotsin Arbogassa s\u00e4\u00e4dettiin vanhojen synodien linjausten mukaan, ett\u00e4 jokaisessa katedraalissa on oltava ekonomi (25. kanoni) ja prelaattien on asuttava katedraalissaan (36. kanoni). Kirkkomusiikin esitt\u00e4mist\u00e4 koskeva Arbogan kanoni linjasi, ett\u00e4 Uppsalan katedraalikuoron laulu on mallina muille kuoroille (26. kanoni).<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4limeren keskiaika p\u00e4\u00e4ttyi traagisesti: musta surma puolitti Euroopan v\u00e4kiluvun, Ranska ja Englanti k\u00e4viv\u00e4t satavuotisen sodan. Katolisessa l\u00e4nness\u00e4 keskiaika p\u00e4\u00e4ttyi Grenadan antautumiseen tammikuussa 1452.<\/p>\n\n\n\n

Id\u00e4ss\u00e4 vanhan maailman loppuna pidet\u00e4\u00e4n Konstantinopolin valloitusta toukokuussa 1453. Valta vaihtui V\u00e4limeren molemmissa p\u00e4iss\u00e4. It\u00e4isest\u00e4 V\u00e4limerest\u00e4 tuli osmani\u2013imperiumin sis\u00e4vesi, l\u00e4ntisest\u00e4 V\u00e4limerest\u00e4 ja Gibraltarista puolestaan hollantilaisten, brittien, portugalilaisten ja espanjalaisten reitti Afrikan kullan kuljettamisessa Eurooppaan.<\/p>\n\n\n\n

Toivo paluusta Rooman valtakunnan aikaan ei ollut kadonnut. Idea kristillisest\u00e4 imperiumista oli edelleen vaikuttimena my\u00f6s kirkolliskokouksille. Monilla s\u00e4ilyi usko siihen, ett\u00e4 kristillinen maailma tarvitsi yhden, kaikki ihmiset yhdist\u00e4v\u00e4n laillisen hallitsijan (Lex Regia). <\/em>Monarkia ei voinut kuitenkaan olla en\u00e4\u00e4 hallitsijan rajattomaan valtaan, despotismiin, rakentuva, vaan kansojen yhteis\u00f6 (commonwealth).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Maallisen ja kirkollisen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n symbioosi oli johtanut kanonisen lain ohjautumiseen maallisen oikeuden alle. Paluuta kanoniseen j\u00e4rjestykseen yritettiin yhdeks\u00e4ll\u00e4 konsiililla, joille annettiin sama arvonimi \u201dekumeeninen\u201d, kuin ensimm\u00e4isen vuosituhannen aikana Bysantin alueella pidetyille synodeille.<\/p>\n\n\n\n

Konsiilit pidettiin Konstanzia lukuun ottamatta paavin residenssikaupungeissa Roomassa, Lyonissa, Wieniss\u00e4 ja Firenzess\u00e4. Konsiileissa yritettiin delegoida kanonisen lain k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 paikallissynodeille niin, ett\u00e4 kanonisen oikeuden ylimp\u00e4n\u00e4 auktoriteettina s\u00e4ilyi paavi, vaikka olikin joutunut yli sadaksi vuodeksi maanpakoon. Skisma p\u00e4\u00e4ttyi konsiiliin Saksan Konstanzissa, joka oli kutsuttu koolle Konstantinos Suuren despotismin hengess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirkko eli kolmen kilpailevan paavin kurimuksessa ja konsiilia johti keisari. H\u00e4n ajoi l\u00e4pi p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen (Haec sancta)<\/em>, jolla synodaalinen konsiili julistettiin paavia korkeammaksi auktoriteetiksi. Synodaalisen demokratian nimiss\u00e4 kolme kanonistia ja teologia, Jan Hus, Jeronym Pra\u017esky <\/strong>ja John Wycliffe <\/strong>julistettiin hereetikoiksi. <\/p>\n\n\n\n

Kolme vuotta kest\u00e4nyt Konstanzin konsiili oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 paavinkin toimintaa arvioitaisiin synodaalisesti ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. T\u00e4m\u00e4 oli syyn\u00e4 Baselissa alkaneelle seuraavalle konsiilille, joka hajosi riitojen vuoksi, jatkui Ferrarassa ja p\u00e4\u00e4ttyi vasta 14 vuoden kuluttua (1445) Firenzess\u00e4. Siell\u00e4 osmanien piiritt\u00e4m\u00e4n Konstantinopolin keisari ja patriarkka allekirjoittivat unionisopimuksen Rooman kirkon kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Bysantin keisarin allekirjoittama sopimus t\u00e4ytti Justinianoksen lain muotos\u00e4\u00e4nn\u00f6t, mutta unionia vastustavilta piispoilta ev\u00e4ttiin Firenzess\u00e4 puheenvuorot. Unioni sai aikaan valtavan vastustuksen ja se annuloitiin lopullisesti Konstantinopolin synodissa 1484. Perusteluja oli kaksi: Firenzen konsiilia ei kutsuttu koolle kanonisesti eli keisarin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4, ja sen osallistujat eiv\u00e4t olleet kanonisesti kompetentteja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6it\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4inen perustelu l\u00e4hti siit\u00e4, ett\u00e4 kokouksen osallistujista suuri osa oli heterodokseja. Termin valinta oli tarkoituksellinen, koska Justinianoksen perint\u00f6n\u00e4 bysanttilaiset tunsivat dogmi\u2013 ja valtioheresian vivahde\u2013erot.<\/p>\n\n\n\n

Kesaropapismin vaihtuminen hierokratiaksi n\u00e4kyi siin\u00e4, ett\u00e4 Bysantin viimeist\u00e4 keisaria oli ryhdytty nimitt\u00e4m\u00e4\u00e4n luostarij\u00e4rjestyksen valvojan nimell\u00e4 (<\/em>\u1f10<\/em>\u03c0\u03b9\u03c3\u03c4\u03b7\u03bc\u03bf\u03bd\u03b1\u03c1\u03c7\u03b7\u03c2)<\/em>, jolla oli sek\u00e4 \u201dkoeteltu viisaus, ett\u00e4 tiedon t\u00e4yteys\u201d (<\/em>\u1f10<\/em>\u03bd\u03c4<\/em>\u03ad<\/em>\u03c7\u03bd<\/em>\u1ff3<\/em> \u03ba\u03b1<\/em>\u1f76<\/em> <\/em>\u1f10<\/em>\u03c0\u03b9\u03c3\u03c4\u03b7\u03bc\u03bf\u03bd\u03b1\u03c1\u03c7\u03b9\u03ba<\/em>\u1ff7<\/em> \u03c3\u03bf\u03c6<\/em>\u03af\u1fb3<\/em>).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Luostariel\u00e4m\u00e4 oli kanavoitunut s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntiin ja j\u00e4rjest\u00f6ihin. Keskiajan suurin luostariverkosto benediktiinit oli saanut rinnalleen sisterssil\u00e4isen, fransiskaanisen ja augustinolaisen liikkeen. S\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnat toimivat kanonisen lain mandaatilla, mutta kasvun my\u00f6t\u00e4 niist\u00e4 tuli my\u00f6s kanonisen lain linjaajia. Augustinolaisen munkkeuden legendaarisin edustaja oli Martin Luther<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Keskiajan viimeiset suuret kirkolliskokoukset pidettiin aikana, jolloin maallikkojen johtamat uudistusliikkeet haastoivat perinteisen hierarkkisen kanonisuuden. Kirkon instituutioiden ja luostarien rinnalle syntyi yhteis\u00f6j\u00e4 (Fratres Vitae Communis, Devotio Moderna),<\/em> joiden perustana eiv\u00e4t olleet perinteiset kirkon yhteytt\u00e4 korostavat kysymykset vaan yksil\u00f6n valinnat.<\/p>\n\n\n\n

Keskiaika oli k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 kohti renessanssia ja reformaatiota, jonne tiet\u00e4 avasi Nicolaus Cusanus<\/strong>. H\u00e4n esitteli Baselin konsiilissa kanonisen tutkielmansa (De concordantia catholica), <\/em>jossa Cusanus jakoi sata vuotta aikaisemmin el\u00e4neen kollegansa Niccol\u00f2 Tedeschin n\u00e4kemykset konsiilien pontifikaatin yli ulottuvasta auktoriteetista.<\/p>\n\n\n\n

Bysantin poliittinen hesykasmiksi levisi valtioaatteena Ven\u00e4j\u00e4lle, jossa oli alkamassa omien kansallis\u2013 ja kirkolliskokousten (\u0441\u043e\u0431\u043e\u0440) <\/em>aikakausi. Esimakua niiden linjauksista antoi Novgorodissa vuonna 1450 julkaistu kodinoppi (\u0414\u043e\u043c\u043e\u0441\u0442\u0440\u043e\u0435)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Domostroe oli kirjoitettu perheille ja valkoiselle, eli naimisissa el\u00e4v\u00e4lle papistolle. Luostareiden ja mustan, eli munkkipapiston osalta vastaavaa teosta ei tehty. T\u00e4m\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 moraaliohjeita sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n kirjallisen tyylin vanhin slaavinkielinen versio (\u0418\u0437\u0431\u043e\u0440\u043d\u0438\u043a)<\/em> oli julkaistu vuonna 1073. Kodinoppi oli nimens\u00e4 (o<\/em>\u1f30<\/em>\u03ba\u03bf\u03bd\u03bf\u03bc\u03b9\u03ba\u03cc\u03c2) <\/em>mukaisesti katekismuskirja. Sen esikuva oli Aristoteleen Politiikassa esitt\u00e4miss\u00e4 ihanteissa, jonka ensimm\u00e4inen kirja k\u00e4sitteli perheyhteis\u00f6n luonnetta ja valtasuhteita.<\/p>\n\n\n\n

Mallina k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n moraaliohjeita sis\u00e4lt\u00e4ville katekismuskirjoille toimivat Aristoteleen, filosofi Ksenofontoksen<\/strong> ja my\u00f6hemmin Athanasios Siinailaisen<\/strong> (\u0395\u03c1\u03c9\u03c4\u03b1\u03c0\u03bf\u03ba\u03c1\u03af\u03c3\u03b5\u03b9\u03c2) <\/em>traktaatit. N\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja vastauksia sis\u00e4lt\u00e4vi\u00e4 katekismuksia julkaistiin kreikan ja ven\u00e4j\u00e4n ohella my\u00f6s ranskaksi (Le Chastoiement d’un P\u00e8re \u00e0 Son Fils)<\/em> ja italiaksi (Trattato del governo della famiglia). <\/em>Kristillist\u00e4 arkea s\u00e4\u00e4telev\u00e4 katekismuskirja, siveysoppi pyrki suojelemaan kirkkoa sekulaareilta vaikutuksilta. Toiveena oli Justinianoksen sinfonian periaatteiden palauttaminen: kirkko ja valtio muodostavat yhdess\u00e4 t\u00e4ydellisen yhteiskunnan (Societas Perfecta).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Konsiiliv\u00e4symys alkoi painaa l\u00e4ntt\u00e4. Roomassa, Lyonissa, Wieniss\u00e4, Konstanzissa ja Firenzess\u00e4 oli pidetty kolmensadan vuoden aikana yhdeks\u00e4n ekumeeniseksi kutsuttavaa konsiilia. Ne olivat s\u00e4\u00e4t\u00e4neet satoja kanoneja, joiden tarkoituksena oli ollut sek\u00e4 ekumeenisten synodien p\u00e4ivitt\u00e4minen ett\u00e4 niiden auktoriteetin siirt\u00e4minen l\u00e4nteen.<\/p>\n\n\n\n

13.5.2025<\/p>\n\n\n\n

\u00a9 ylidiakoni Jyrki H\u00e4rk\u00f6nen 2024<\/p>\n\n\n\n

Seuraava osa: Kanonien historia X \u2013 1500\u2013luku: reformien aika, 1600\u2013luku: valtiollinen luterilaisuus, kanoninen kirjallisuus uudella ajalla.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Paavin vankeus Avignonissa oli j\u00e4tt\u00e4nyt L\u00e4nsi\u2013Eurooppaan valtatyhji\u00f6n. Pariisin yliopiston rehtori Marsile de Padoue kirjoitti tilanteeseen sopivan hierokratian vastaisen traktaatin (Defensor pacis) sekulaarista valtiosta. Marsile de Padoue nosti auktoriteetiksi apostoli Paavalin, joka kehotti alistumaan Jumalan antaman maallisen vallan tahtoon. Marsile meni jopa pidemm\u00e4lle kuin Paavali: paavi on samanlainen julkisen vallan k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 kuin kuka tahansa ihminen. Kirkko […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":11715,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-11713","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11713","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=11713"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11713\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":11775,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11713\/revisions\/11775"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/11715"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=11713"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=11713"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=11713"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}