Kristillisyyden nouseminen enemmist\u00f6uskonnoksi kesti id\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4nness\u00e4 tuhat vuotta. Kristinuskon levi\u00e4misen mukana l\u00e4nsi joutui kasvotusten tutun kanonisen kysymyksen, hengellisen ja maallisen vallan ty\u00f6njaosta.<\/p>\n\n\n\n
Yht\u00e4 \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t\u00e4 edusti Clunyn luostariliike. Se julistautui riippumattomaksi kaikista maallisista hallitsijoista. Sata vuotta perustamisensa j\u00e4lkeen Clunyn liikkeeseen kuului 1200 luostaria.<\/p>\n\n\n\n
Clunyn reformit l\u00e4nness\u00e4 muistuttivat Studionin j\u00e4lleenrakentamista id\u00e4ss\u00e4. Studionin luostarireformi oli alkanut ikonoklasmin j\u00e4lkeen. Tuolloin maanpaosta Konstantinopoliin palanneet munkit aloittivat luostarien autonomiaa korostavan reformin.<\/p>\n\n\n\n
Toista tulkintaa edusti Kaarle Suuren<\/strong> perustaman pyh\u00e4n Rooman keisarikunnan nelj\u00e4s keisari Henrik IV<\/strong>. H\u00e4n vannoi yksin keisarilliseen teokratiaan.<\/p>\n\n\n\n \u00c4\u00e4rip\u00e4iden et\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 toisistaan vauhditti kahden keskuksen Rooman ja Konstantinopolin v\u00e4lille syntynyt pysyv\u00e4 skisma.<\/p>\n\n\n\n Gregoriaaninen reformi pyrki palauttamaan kanonisen lain periaatteet kunniaan. Kanoninen institutionalisointi onnistui, mutta maallinen hallinto, talous ja yhteiskunta muuttuivat nopeasti.<\/p>\n\n\n\n Kaikkea eurooppalaista oikeutta hallitsi alueen hallitsijan omistajuus. Reformin aikaan niiden rinnalle nousivat kauppa\u2013 ja pankkikorporaatiot. Esimerkiksi Hansa hallitsi yli kaksisataa vuotta It\u00e4meren kauppaa.<\/p>\n\n\n\n Kaupan etel\u00e4st\u00e4 pohjoiseen k\u00e4ynnisti ristiretkiaika ja kaupunkiporvariston vaurastuminen synnytti kapitalismin. It\u00e4meren merkityksen korostuminen n\u00e4kyi siin\u00e4, ett\u00e4 Link\u00f6pingin konsiili vuonna 1148 teki Ruotsista oman metropoliittakunnan.<\/p>\n\n\n\n 1100\u2013luku: keskiajan instituutiot<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kirkko l\u00e4nness\u00e4 yritti palauttaa ekumeenisten synodien arvovallan aloittamalla suurten konsiilien kokoontumiset. Ne k\u00e4ynnistyiv\u00e4t nelj\u00e4ll\u00e4 lateraanikonsiililla Roomassa.<\/p>\n\n\n\n Kolmas konsiileista vuonna 1179 pohti, miten t\u00e4sment\u00e4\u00e4 vanhojen kanonien ohjeita luottamukselliseen (creditum) <\/em>takaus\u2013 ja korkopolitiikkaan. Kaupan monimutkaistuminen siirsi talousmoraalin linjaukset papistolta maallikoille.<\/p>\n\n\n\n Vaurastumisen vuosisata oli tartuttanut rahanhimon my\u00f6s papistoon. Kolmas lateraanikonsiili kielsi (12. kanoni) papistolta asianajajan ja muiden hyv\u00e4tuloisten siviilivirkojen harjoittamisen. Konsiiliin osallistunut Chartres\u2019n piispa Johannes<\/strong> julkaisi julkisen vallan suhteita k\u00e4sittelev\u00e4n teoksen (Policraticus). <\/em>Johanneksen mielest\u00e4 valtiomiehen tulisi aina muistaa, miten \u201dpyh\u00e4t hyveiden korkeuksissa halveksivat roolejamme maailman teatterissa\u201d (theatrum mundi)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4nsi\u2013Eurooppaa hallitsivat feodaaliherrat, eik\u00e4 kuningas ollut l\u00e4\u00e4ninherraa suurempi muuten kuin sill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net oli pyh\u00e4sti voideltu virkaansa. Ranskan Ludvig VI<\/strong> halusi palauttaa keisarin aseman Justinianoksen Corpuksen mukaiseksi.Periaatteiden palauttamisen poliittinen agenda tuli Ranskan ja saksalaisen keisarikunnan valtataistelusta.<\/p>\n\n\n\n Ludvigin lakineuvonantajien (legis) <\/em>ty\u00f6 ja Bolognan yliopiston perustaminen palauttivat Justinianoksen Corpuksen kanonisen oikeuden prim\u00e4\u00e4ril\u00e4hteeksi. Bolognan kanonikoulu perusti metodinsa antiikin, Raamatun ja Rooman l\u00e4hteiden vertailemiseen. Se synnytti kanonisen eksegeesin, kirjoittajia ja l\u00e4hteit\u00e4 (auctoritates) <\/em>vertailevan kriittisen tutkimuksen.<\/p>\n\n\n\n Roomalaisen oikeuden ja jo aiemmin nimettyjen kirkkoisien rinnalle nostettiin uusia auktoriteetteja: Ambrosius Milanolainen, Johannes Krysostomos, Hieronymos ja Augustinos Hipposlainen. <\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen eksegeettinen kanonisen oikeuden tutkimus oli Gratianuksen<\/strong> kokoelma (Concordia discordantium canonum, Decretum Gratiani)<\/em>. Sen merkitys tunnustettiin ja siit\u00e4 tuli ensimm\u00e4inen osa Rooman kirkon kanonikokoelmaa, joka sai my\u00f6hemmin nimen Corpus juris canonici.<\/p>\n\n\n\n Gratianus oli p\u00e4\u00e4tynyt kanonien l\u00e4hdekritiikiss\u00e4 laajaan ratkaisuun. Gratianuksen Concordia k\u00e4sitti yli 10 000 dokumenttia: Raamatun ja kirkkoisien s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, synodien ja pyhien apostolien kanonit, Justinianoksen<\/strong> ja Teodosiuksen<\/strong> lakeja sek\u00e4 maallisia ja liturgisten kirjojen s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Decretum Gratiani toteutti sek\u00e4 kanonisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ett\u00e4 tieteellisen tutkimuksen vaatimuksia. Se sis\u00e4lsi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen tai teoreettisen ongelman (casus)<\/em> esittelyn, sit\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n dokumentaation tulkinnan (summa)<\/em> sek\u00e4 vertailun (allegationes)<\/em> samanlaisiin tai vastakkaisiin tapauksiin.<\/p>\n\n\n\n Gratianuksen kokoelmalle vakiintunut nimi (Corpus juris canonici)<\/em> ei ollut sattumaa. Nimi indikoi sit\u00e4, ett\u00e4 kokoelmalle haluttiin samanlainen auktoriteetti kuin Justinianoksen (Corpus iuris civilis) <\/em>laille. Decretum Gratiani ei ollut kuitenkaan kattava kokoelma vanhoja kanoneja, vaan samantyyppinen narratiivinen oppikirja kuin Justinianoksen Institutes.<\/p>\n\n\n\n Kritiikki Gratianuksen Decretumia kohtaan tiivistyi kysymykseen: voiko kanoninen oppikirja olla kanonisen oikeuden l\u00e4hde? <\/p>\n\n\n\n Bysantissa kanonisia kokoelmia tekiv\u00e4t Konstantinopolin laki\u2013 ja hallintosihteerit Aleksios Aristenos, Ioannes Zonaras <\/strong>ja Teodoros Balsamon<\/strong>. <\/a>Heist\u00e4 diakoni Zonaras loi kanonisen tulkintaperinteen, joka oli historiallisten yksitt\u00e4istapausten luova applikointi. Toinen diakoni Balsamon kehitteli edellisest\u00e4 Konstantinopolin oikeustieteen koulussa kanonisen eksegeesin perinteen.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1170 julkaistu Teodoros Balsamonin uusi Pedalion nousi id\u00e4ss\u00e4 samaan asemaan kuin Gratianuksen kanonikoelma Corpus juris canonici l\u00e4nness\u00e4. Balsamonin mukaan Pedalion oli \u201dkommentaari\u201d (\u03b5\u03be\u03ae\u03b3\u03b7\u03c3\u03b5\u03b9\u03c2<\/em><\/a>), <\/em>jossa jokainen kanoni sai oman tulkinnan.<\/p>\n\n\n\n Balsamonin k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4n kanonisen eksegeesin taustalla oli Justinianoksen ajan lakien ja kanonien sporadisuus, satunnaistapauksellisuus. Justinianoksen lakikokoelmien vahvuus oli puolestaan siin\u00e4, ett\u00e4 yksitt\u00e4isist\u00e4 oikeustapauksista oli kehitelty teologisesti ehyt tulkintaperinne.<\/p>\n\n\n\n Balsamon pyrki kirkkolaivan \u201dper\u00e4simen\u201d (\u03c0\u03b7\u03b4\u03ac\u03bb\u03b9\u03bf\u03bd)<\/em> vahvistamiseen. H\u00e4n teki kriittisen analyysin kanonien historiasta, my\u00f6nsi niiss\u00e4 olevia ristiriitaisuuksia, mutta syntetisoi lopuksi sen, mik\u00e4 oli kanonien henki.<\/p>\n\n\n\n Hallitsijan oikeuden puuttua patriarkan toimiin Balsamon hyv\u00e4ksyi, mutta mihink\u00e4\u00e4n opilliseen kysymykseen Balsamon ei antanut keisarille oikeutta lausua.<\/p>\n\n\n\n Balsamon otti et\u00e4isyytt\u00e4 Justinianoksen Corpuksen esipuheessa lausuttuun periaatteeseen: \u201dPappeus ja kuninkuus ovat Jumalan ihmisille antamia suuria lahjoja. Ensimm\u00e4inen palvelee jumalallisia asioita, toinen keskittyy ihmisten palvelemiseen. Molemmat saavat alkunsa yhdest\u00e4 ja samasta l\u00e4hteest\u00e4 ja kaunistavat ihmisel\u00e4m\u00e4n. N\u00e4in ollen, jos ensimm\u00e4inen totisen tahrattomasti on Jumalan uskollisuuden kaunistus, tekee toinen saman oikealla valtiollisella j\u00e4rjestyksell\u00e4 ja n\u00e4iden kahden v\u00e4lill\u00e4 olkoon sinfonia, jolla se ihmissuvun hyv\u00e4ksi annetaan\u201d.<\/p>\n\n\n\n Teodoros Balsamonin linjaus johti Bysanttia kesaropapismista kohti hierokratiaa.<\/p>\n\n\n\n Balsamon tulkitsi Trullon (kanonit 17, 18) ja Nikea II:n (10. kanoni) synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 papiston siirtymisest\u00e4 hiippakunnasta toiseen niin, ett\u00e4 Konstantinopolin patriarkalla oli samanlainen oikeus kuin paavilla ottaa vastaan my\u00f6s ilman piispallista vapautuskirjaa (\u03b5\u03b3\u03b3\u03c1\u03ac\u03c6\u03bf\u03c5 <\/em>\u1f00<\/em>\u03c0\u03bf\u03bb\u03c5\u03c4\u03b9\u03ba<\/em>\u1fc6<\/em>\u03c2) <\/em>pappeja muista kirkoista.<\/p>\n\n\n\n Avioliitto oli ollut siviilioikeudellinen sopimus, mutta siit\u00e4 tuli niin id\u00e4ss\u00e4 kuin l\u00e4nness\u00e4 kirkon monopoli ja sakramentti. Maallisen ja kirkollisen avioliiton virallistaminen yhdeksi merkitsi sit\u00e4, ett\u00e4 Khalkedonin ja Trullon synodien avioliiton tiukkoja muodollisia kriteerej\u00e4 piti lievent\u00e4\u00e4 tai kiert\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ongelma oli suurempi id\u00e4ss\u00e4. Balsamon kirjoitti vuonna 1195 kysymyksest\u00e4 Antiokian patriarkalle, jonka alueella L\u00e4hi\u2013id\u00e4ss\u00e4 seka\u2013avioliitot muslimien kanssa olivat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Balsamon nimitti avioliittoja saraseenien ja hereetikkojen kanssa valeliitoiksi (\u03c3\u03c5\u03bd\u03ac\u03c0\u03c4\u03bf\u03bd\u03c4\u03b1\u03b9 \u03c4\u03ac\u03c7\u03b1 \u03b3\u03b1\u03bc\u03b9\u03ba<\/em><\/a>\u1ff6<\/em>\u03c2)<\/em>. <\/em>Perustelu oli validi liiton sakramentaalisuuden osalta, mutta ei legaalisesti, koska merkitt\u00e4v\u00e4 osa Bysantin prinssej\u00e4 ja prinsessoja eli avioliitossa islamilaisissa kaanin hoveissa ja katolisissa kuningasperheiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ratkaisun ongelmaan toi kirkkopolitiikka: Rooman ja Konstantinopolin skisman j\u00e4lkeen l\u00e4nnen kristittyj\u00e4 pidettiin hereetikkoina, mutta Bysantin valtakunnan palveluksessa olevia muslimeja \u201dRooman miehin\u00e4\u201d (<\/em>\u1f0c<\/em>\u03bd\u03b4\u03c1\u03b5\u03c2 \u2019\u03a1\u03c9\u03bc\u03b1<\/em>\u1fd6<\/em>\u03bf\u03b9)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Gregoriaanisen reformin seurauksena l\u00e4nness\u00e4 kanoninen identiteetti, joka oli ollut sekoitus oikeutta ja teologiaa, alkoi saada autonomisen oikeusdisipliinin piirteit\u00e4. Justinianoksen perinteen mukaan jumalalliseksi tieteeksi ymm\u00e4rretty kanoninen laki liittyi n\u00e4in osaksi skolastiikan tutkimusperhett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kahdensadan vuoden aikana (1140\u20131378) tapahtui valtava muutos: kanonit kasvoivat ulos klerikaalisesta empirismist\u00e4 itsen\u00e4iseksi tieteenalaksi.<\/p>\n\n\n\n Lain ja tapojen v\u00e4linen suhde oli herkk\u00e4. Tuhat vuotta vallalla ollut kanoninen tulkintaperinne oli l\u00e4htenyt siit\u00e4, ett\u00e4 disipliini muodostui moraalikoodin ja tapojen symbioosista. Se oli moraalin perusta, eik\u00e4 erillistermi\u00e4 kanoninen oikeus (ius canonicum) <\/em>k\u00e4ytetty.<\/em><\/p>\n\n\n\n Paavin, patriarkkojen, piispojen tai synodien oikeutta kanonien laatimiseen tai niiden tulkitsemiseen ei kyseenalaistettu. Ongelmaksi muodostui kysymys siit\u00e4, mitk\u00e4 olivat maallisia ja mitk\u00e4 kirkollisia rikkeit\u00e4? Jaroslavl Viisaan<\/strong> kirkkoj\u00e4rjestyksess\u00e4 (\u0446\u0435\u0440\u043a\u043e\u0432\u043d\u044b\u0439 \u0443\u0441\u0442\u0430\u0432 \u042f\u0440\u043e\u0441\u043b\u0430\u0432\u0430)<\/em> ratkaisu oli termeiss\u00e4. Synnist\u00e4 (\u0433\u0440<\/em>\u0463<\/em>\u0445\u044a<\/em>) <\/em>rankaisi kirkko, rikoksesta (\u043f\u0440\u0435\u0441\u0442\u0443\u043f\u043b\u0435\u043d\u0438\u0435)<\/em> valtio.<\/p>\n\n\n\n 1100\u2013luvun keskeinen teesi oli kristillinen \u201dmaailmanj\u00e4rjestys\u201d (dominium mundi). <\/em>Kysymyksess\u00e4oli Justinianokselta peritty idea yhdest\u00e4 kristillisest\u00e4 imperiumista. L\u00e4nnen kirkon kanta l\u00e4hti siit\u00e4, ett\u00e4 maallinen hallitsija ei voinut syntiens\u00e4 vuoksi (ratione peccati) <\/em>olla my\u00f6s hengellinen hallitsija.<\/p>\n\n\n\n Paavi Aleksanteri III teki Justinianoksen kesaropapismista linjauksensa \u201dtodellinen hallitsija on paavi, hallitsija on h\u00e4nen vikaarinsa\u201d (imperator papa verus est, imperator est vicarius eius).<\/em><\/p>\n\n\n\n Maallisen ja hengellisen rajojen luominen johti v\u00e4lirikkoihin: arvovallasta taistelivat paavi Aleksanteri III <\/strong>ja Fredrik I<\/strong> Barbarossa sek\u00e4 Canterburyn arkkipiispa Thomas Becket<\/strong> ja kuningas Henrik II<\/strong>. Seurauksena oli se, ett\u00e4 kuningas teki paluun feodaalij\u00e4rjestelm\u00e4n yl\u00e4puolelle.<\/p>\n\n\n\n Ongelman kanoninen puoli koski julkisen ja hengellisen toimivallan rajoja. Roomalaisen viisauden mukaan johtajan luottamuksen perusta oli henkil\u00f6n hyveet ja oikeudentaju (auctoritas)<\/em>, ei kyky vakuuttaa ja voittaa puolelleen (potestas)<\/em>. Auctoritas ymm\u00e4rrettiin kaitselmuksen (providentia)<\/em> seuraukseksi, potestas oli puolestaan pelin (hasard)<\/em> tuotos.<\/p>\n\n\n\n Kesaropapistien mukaan molemmat, sek\u00e4 hengellinen ett\u00e4 julkinen valta, kuuluivat saman kuuliaisuuden prinsiipin alle. Kanonistit referoivat vallan jakoa Ciceron mukaan \u201dvalta kansalla, auktoriteetti senaatilla\u201d (cum potestas in populo auctoritas in senatu sit).<\/em> Tulkinta johti semanttiseen sotkuun.<\/p>\n\n\n\n Keskiajan hierokratian teesi\u00e4 \u201dauktoriteetin t\u00e4yteys\u201d (plenitudo potestatis) <\/em>ryhtyi ensimm\u00e4isen\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n paavi Innocentus III<\/strong>. H\u00e4n oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 paavin jurisdiktio on appellaatioiden yl\u00e4puolella oleva korkein instanssi. <\/p>\n\n\n\n Ekumeenisten synodien kanoneissa olevaa periaatetta piispan vaalin riippumattomuudesta oli perusteltu roomalaisella viisaudella \u201dauktoriteetti alkaa siell\u00e4, miss\u00e4 julkinen valta loppuu\u201d. Piispan vihkiminen oli Nikean I:n (4. kanoni), Trullon (kanonit 16, 17, 33, 37, 39, 45, 62) ja Nikean II:n (kanonit 3, 15) <\/a>synodien mukaan sama toimitus kuin <\/a>virkaanasettaminen (\u03ba\u03b1<\/em><\/a>\u03d1<\/em>\u03af\u03c3\u03c4\u03b7\u03bc\u03b9)<\/em> <\/em>ja v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kolmen piispan tuli siihen osallistua.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s virasta erottaminen oli pyhien apostolien (74. kanoni) ja Konstantinopolin synodin s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen (6. kanoni) mukaan yksin piispojen oikeus. Piispojen viraltapanosynodeja oli satoja, mutta patriarkan tai paavin kohdalla synodit joutuivat kanonien lis\u00e4ksi arvioimaan keisarin tai kuninkaan kantoja.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4in provinssisynodien yl\u00e4puolelle luotiin metropoliitoista tai kardinaaleista koottu pysyv\u00e4 elin, pyh\u00e4 synodi tai kardinaalikollegio. Roomassa kardinaalikollegio toimi my\u00f6s vetoomustuomioistuimena (Sacra Romana Rota), <\/em>jonka j\u00e4senin\u00e4 oli paaviksi my\u00f6hemmin nousseita kanonisteja, Sinibaldo Fieschi<\/strong> (Innocentus IV) ja Gui Foucois<\/strong> (Kleemens IV).<\/p>\n\n\n\n Viimeinen sana piispan viraltapanossa oli ollut Sardikan paikallissynodin (343) mukaan paavilla ja t\u00e4m\u00e4 vahvistettiin Konstantinopolissa (861). P\u00e4\u00e4t\u00f6s j\u00e4i id\u00e4n osalta kuolleeksi kirjaimeksi, koska paavi oli menett\u00e4nyt asemansa patriarkka Mikael Kerularioksen<\/strong> ja kardinaali Humbertin<\/strong> v\u00e4lienselvittelyn seurauksena.<\/p>\n\n\n\n 1200\u2013luku: kirkon j\u00e4senyys<\/strong><\/p>\n\n\n\n Yhden keisarin Rooman kristillisen imperiumin aika p\u00e4\u00e4ttyi id\u00e4ss\u00e4 ranskalaisten ristiretkiarmeijan tunkeutumiseen Konstantinopoliin. L\u00e4nness\u00e4 yhden hallitsijan aika oli p\u00e4\u00e4ttynyt jo 800 vuotta aikaisemmin.<\/p>\n\n\n\n Bysantin perillisiksi julistautuneita ortodoksisia keisarikuntia syntyi useita. Ristiretkel\u00e4isi\u00e4 paenneet perustivat vuonna 1204 Nikean autokratian (\u03b1\u03c5\u03c4\u03bf\u03ba\u03c1\u03b1\u03c4\u03bf\u03c1\u03af\u03b1),<\/em> Trebizondin keisarikunnan (\u03b2\u03b1\u03c3\u03af\u03bb\u03b5\u03b9\u03bf\u03bd)<\/em> ja vuotta my\u00f6hemmin Epeiroksen imperiumin (\u03b4\u03b5\u03c3\u03c0\u03bf\u03c4<\/em>\u1fb6<\/em>\u03c4\u03bf\u03bd)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Yksi pirstaloituneen Bysantin imperiumin kanonisteista oli Demetrios Khomatenos<\/strong>, josta tuli Epeiroksen imperiumin p\u00e4\u00e4kaupungin Ohridin arkkipiispan neuvonantaja.<\/p>\n\n\n\n Khomatenos kirjoitti ensimm\u00e4isen keisarin valtaa rajoittavan kanonisen traktaatin tilanteessa, jossa oikeauskoisia keisareita oli yht\u00e4aikaisesti kolme. Khomatenos perustelee rajojen asettamista hallitsijan vallalle samoin kuin Teodoros Balsamon: hallitsija edustaa katoavaa instituutiota, kirkon periaatteet ovat katoamattomia.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s Ioannes Apokaukos<\/strong> pakeni Konstantinopolista latinalaisvalloittajia Joonian meren l\u00e4nsirannalle. Apokaukos todisti Naupaktoksen arkkipiispana yhden keisarin imperiumin hajoamista useiksi feodaalivalloiksi. Apokaukos aavisteli Khomatenoksen tavoin kristillisen imperiumin katoamisen merkitsev\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 kanonisen perinteen vaaliminen j\u00e4isi yksin kirkon harteille.<\/p>\n\n\n\n Korintinlahden Naupaktos oli 1200\u2013luvulla heimojen hallitsemaa imperiumin reuna\u2013aluetta, jossa keskitetty laink\u00e4ytt\u00f6 ei toiminut. Piispa oli Balkanilla oikeudenjakajana maaomistuskiistoissa ja v\u00e4kivaltarikoksissa. T\u00e4ss\u00e4 kontekstissa kanoninen oikeus ohjautui ainoaksi moraaliseksi auktoriteetiksi. Apokaukos pohti tarkkuuden ja kohtuullistamisen suhteita. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi Basileios Suuren s\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 (86. kanoni) olevaan arvioon: n\u00e4iden kahden punnitseminen edellytt\u00e4\u00e4 paimenellista erottelukyky\u00e4 (\u03b4\u03b9\u03ac\u03ba\u03c1\u03b9\u03c3\u03b9\u03c2).<\/em><\/a><\/p>\n\n\n\n Nikean ensimm\u00e4isess\u00e4 synodissa oli p\u00e4\u00e4tetty, ett\u00e4 paikallissynodien on kokoonnuttava v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kahdesti vuodessa (5. kanoni). Tuo periaate ei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toiminut, koska Nikean synodia seuraavan tuhannen vuoden aikana id\u00e4ss\u00e4 paikallissynodeja pidettiin vain puolitoistasataa. L\u00e4nness\u00e4 konsiileja pidettiin samalla ajanjaksolla monikertaisesti enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Paikallissynodien kulta\u2013aika alkoi gregoriaanisen reformin seurauksena. Konsiilit kokoontuivat hiippakunnallisin ja kansallisin kompositioin, mutta my\u00f6s erilaisten luostarien ja niiden s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntien kesken.<\/p>\n\n\n\n Useissa tapauksissa paikalliskonsiileissa referointi vanhoihin kanonisiin prinsiippeihin oli sekundaarista ja seurauksena oli paikallisen tapakulttuurin kanonisointia. T\u00e4m\u00e4 kiusaus n\u00e4ytt\u00e4isi koituneen ainakin osittain Rooman nelj\u00e4n lateraanikonsiilin kohtaloksi. Ne aloittivat my\u00f6s antisemitististen kanonien epookin: nelj\u00e4nness\u00e4 lateraanikonsiilissa (1215), Lyonissa (1245) ja Roomassa (1254) s\u00e4\u00e4dettiin kymmeni\u00e4 juutalaisten oikeuksia rajoittavia kanoneja.<\/p>\n\n\n\n Synodien kanonien mukaan kaste oli kirkon j\u00e4senyyden ehto. Sit\u00e4 edelsi katekumenaatti, jota ohjasi henkil\u00f6kohtainen vahvistaja, vastaanottaja tai hengellinen is\u00e4<\/a>.<\/em> Trullon synodin (78. kanoni) mukaan heid\u00e4n tuli my\u00f6s antaa todistus siit\u00e4, ett\u00e4 kastettava oli oppinut uskon (\u03c0\u03af\u03c3\u03c4\u03b9\u03bd <\/em>\u1f10<\/em>\u03ba\u03bc\u03b1\u03bd<\/em>\u03d1<\/em>\u03ac\u03bd\u03b5\u03b9\u03bd)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Kaste piti periaatteessa toimittaa kolmesti upottamalla virtaavan veden \u00e4\u00e4rell\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tapaa ei noudatettu ja 1200\u2013luvulla kiisteltiin edelleen laajasti sek\u00e4 vedest\u00e4, upotuksesta ett\u00e4 kastettavan i\u00e4st\u00e4 ja valmistautumisesta.<\/p>\n\n\n\n Lopulta p\u00e4\u00e4dyttiin tulkintaan, jonka mukaan kastettu oli kirkon j\u00e4sen riippumatta siit\u00e4, kuka kasteen oli toimittanut niin kauan, kuin se oli toimitettu Pyh\u00e4n Kolminaisuuden nimess\u00e4. Lapsikaste (pedobaptisme) <\/em>tuli vallitsevaksi tavaksi siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 varmistettiin kastettavan oikea kristillinen kasvatus. Lapsikasteen uskottiin lujittavan kristillist\u00e4 yhteis\u00f6llisyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Lapsi ja vanhemmat sidottiin osaksi yhteis\u00f6\u00e4 luottovanhemmalla, <\/em>jota ryhdyttiin kutsumaan termill\u00e4 kummi (patrinus). <\/em>Kummiuden sidosta kastettavan perheeseen korostettiin sill\u00e4, ett\u00e4 kummius muodosti l\u00e4hisukulaisuuteen rinnastettavan esteen avioliittoon. Lapsikaste siirsi vastuun kirkon opetuksesta kummeille. Kastetulle astuivat voimaan kuitenkin s\u00e4\u00e4d\u00f6kset (lex credendi) <\/em>kristillisen tapakulttuurin noudattamisesta. Vanhin s\u00e4\u00e4nt\u00f6 koski osallistumista jumalanpalveluksiin Herran p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (dies dominicus)<\/em> eli sunnuntaisin.<\/p>\n\n\n\n Katumus (paenitentia) <\/em>v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kerran vuodessa ja papin l\u00e4sn\u00e4ollessa m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin pakolliseksi vuonna 1215. Harkintavallan muodostumisen alku (annus discretionis) <\/em>tapahtui seitsem\u00e4nvuotiaana. Henkil\u00f6 saavutti t\u00e4yden harkintavallan (discretio plena) <\/em>puberteetti\u2013ik\u00e4isen\u00e4, joka alkoi 14:n\u00e4 ik\u00e4vuotena. Vanhuuteen liittyi prestiisi, jonka vuoksi ik\u00e4rajoja harkintavallan p\u00e4\u00e4ttymiselle ei m\u00e4\u00e4ritelty.<\/p>\n\n\n\n Kristityt muodostivat kolme yhteiskuntaluokkaa: papit, maallikot ja luostariasukkaat. Naiset olivat enemmist\u00f6n\u00e4 keskiajan yhteiskunnassa. Pyhien apostolien kanoneissa (67. kanoni) ja Trullon synodin (92. kanoni) s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiss\u00e4 oli m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset, jotka suojelivat naisten oikeutta selibaattiin ja heid\u00e4n asemaansa avioliitossa.<\/p>\n\n\n\n Ekumeenisten synodien kanoneista k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 papisto oli muodostanut aina valitun ryhm\u00e4n, eliitin osana kristillist\u00e4 yhteis\u00f6\u00e4. Pappeudessa oli ollut aluksi kolme astetta, piispat, presbyteerit ja diakonit. Vaikka kolmijako s\u00e4ilyi periaatteena, tuli hierarkiaan uusia asteita. Piispoista oli tullut patriarkkoja, arkkipiispoja ja metropoliittoja, presbyteerit ja diakonit jaettiin tavallisiin ja proto\u2013 tai arkkiepiteeteill\u00e4 nimettyihin. Munkkien kohdalla arvoasteikko oli viel\u00e4 laajempi.<\/p>\n\n\n\n Pappeuden kriteereiss\u00e4 noudatettiin ekumeenisissa synodeissa vahvistettuja periaatteita. Piispan piti olla Nikean II:n synodin (2. kanoni) mukaan todistetusti oppinut (<\/em>\u1f10<\/em>\u03c0\u03b9\u03c3\u03c4\u03ae\u03bc\u03b7)<\/em> ja papin tuli Nikean I:n synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen nojalla (9. kanoni) olla nuhteeton (<\/em><\/a>\u1f00<\/em>\u03bd\u03b5\u03c0\u03af\u03bb\u03b7\u03c0\u03c4\u03bf\u03c2).<\/em> Pappi ei saanut olla pyhien apostolien s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan kuuro, sokea (78. kanoni), neofyytti (80. kanoni) tai vaimonsa j\u00e4tt\u00e4nyt (5. kanoni).<\/p>\n\n\n\n Nikean kanonin ehto oppineisuudesta koski aluksi piispoja. Oppineisuus oli mahdollisuus osoittaa vokaatiolla, joka merkitsi termin alkuper\u00e4isen merkityksen mukaan lupausta oppia ja sitoutua kirkon perinteeseen. Gregoriaanisen reformin seurauksena vokaatio osoitettiin selibaatilla. Sit\u00e4 perusteltiin Trullon synodin kanonilla, joka kielsi yhteisasumisen naisten ja palvelijattarien kanssa (5. kanoni).<\/p>\n\n\n\n Selibaattipappeuteen liittyi my\u00f6s korruptionvastaisuus. Erityisesti piispoista oli tullut osa yl\u00e4luokkaa, jota puhuteltiin aristokraatin tavoin termill\u00e4 \u201dherrani\u201d (monseigneur)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Maallikko ymm\u00e4rrettiin latinan tai kreikan termien mukaan vihkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi tai kansalaiseksi (laicus)<\/a><\/em>. He kuuluivat maallikkoina kotipaikkansa (domicilium) <\/em>kirkkoon. Konstantinopolin (7. kanoni) ja Trullon (95. kanoni) synodien p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 kirkkoon liittymist\u00e4 odottaville oli annettu lupa olla l\u00e4sn\u00e4 (\u03c7\u03c1\u03bf\u03bd\u03af\u03b6\u03c9<\/em><\/a>)<\/em> n\u00e4iss\u00e4 seurakuntakirkoissa. Seurakuntaan merkitseminen oli samalla asuinpaikan virallinen rekister\u00f6inti.<\/p>\n\n\n\n Kanoninen perinne oli luonut papiston ja maallikoiden v\u00e4lille alistussuhteen, subordinaation. Dikotominen jako synnytti vastustusta maallikoiden parissa, ja vastarinta ohjautui maallisen ja hengellisen pappeuden erottavan liikkeen (coetus clericorum) <\/em>syntymiseen. <\/em>Se valmisti tiet\u00e4 lukemattomien riippumattomien luostari\u2013 ja maallikkos\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntien kehittymiselle.<\/p>\n\n\n\n Seitsem\u00e4n ekumeenista synodia oli m\u00e4\u00e4ritellyt kanoniset rajat kaupungeille ja provinsseille. Hallinnon perusyksikk\u00f6 oli roomalaisen maakuntap\u00e4\u00e4llik\u00f6n nimen (\u03ad\u03c0\u03b1\u03c1\u03c7\u03bf\u03c2)<\/em> mukaan hiippakunta. Territoriaalista hallintoa oli j\u00e4rjestelty vanhaan referoiden. Nikean I synodissa (kanonit 6, 7) oli viitattu Egyptin, Libyan ja Pentapoliksen tapoihin (<\/em>\u1f14<\/em>\u03d1<\/em>\u03b7)<\/em>, Trullossa (kanonit 36, 39) tottumukseen ja vanhaan perint\u00e4tapaan (\u03ba\u03b5\u03ba\u03c1\u03ac\u03c4\u03b7\u03ba\u03b5 \u03ba\u03b1<\/em>\u1f76<\/em> \u03c0\u03b1\u03c1\u03ac\u03b4\u03bf\u03c3\u03b9\u03c2)<\/em> Jerusalemissa, yht\u00e4l\u00e4isiin etuoikeuksiin (\u03c0\u03c1\u03b5\u03c3\u03b2\u03b5\u03af\u03c9\u03bd)<\/em> Rooman kanssa tai vallitseviin vanhoihin tapoihin (<\/em>\u1f00<\/em>\u03c1\u03c7\u03b1\u03af\u03b1\u03bd \u03c3\u03c5\u03bd\u03ae<\/em>\u03d1<\/em>\u03b5\u03b9\u03b1\u03bd)<\/em> Kyproksen saarella.<\/p>\n\n\n\n Kaupungistuminen ja Pohjois\u2013Euroopan vaurastuminen nostivat esille kanonien vanhentuneen tulkinnan vieraiden kansojen (\u03b2\u03b1\u03c1\u03b2\u03b1\u03c1\u03b9\u03ba\u03bf<\/em>\u1fd6<\/em>\u03c2 <\/em>\u1f14<\/em>\u03d1<\/em>\u03bd\u03b5\u03c3\u03b9) <\/em>alueista, joilla tarkoitettiin kaikkia vanhan Rooman valtakunnan ulkopuolella asuvia ihmisi\u00e4. Niiden hallintoon etuoikeus oli Konstantinopolin synodissa annettu vain Rooman ja Konstantinopolin piispoille (kanonit 2, 3).<\/p>\n\n\n\n Hiippakuntien, luostareiden, seurakuntien ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntien valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja ideologiset erot vaikeuttivat territoriaalista hallintoa. Khalkedonissa seurakunnille ja luostareille oli s\u00e4\u00e4detty oikeus kiinte\u00e4\u00e4n omaisuuteensa ja my\u00f6s papisto oli sidottu aina tietyn kaupungin tai kyl\u00e4n kirkkoon (6. kanoni). L\u00e4nness\u00e4 muutoksen t\u00e4h\u00e4n periaatteeseen toi kolmas lateraanikonsiili, joka hyv\u00e4ksyi papistolle my\u00f6s paikasta riippumattoman statuksen vihkij\u00e4piispan palveluksessa.<\/p>\n\n\n\n It\u00e4\u2013Rooman ekumeenisiin synodeihin verrattavien konsiilien aika jatkui l\u00e4nness\u00e4. Nelj\u00e4n lateraanikonsiilin pyrkimyksen\u00e4 oli s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vahvistuvat kansalliset ja paikalliset identiteetit paaviin sidotun universaalin ykseyden kaitsennassa. Teoria ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 sopivat yhteen niin kauan, kuin j\u00e4lkimm\u00e4inen todisti ensimm\u00e4isen. Kanoninen territoriaalisuus tunnustettiin, mutta sen korkein auktoriteetti kyseenalaistettiin.<\/p>\n\n\n\n Radikaalein yhteent\u00f6rm\u00e4ys syntyi Englannissa, jossa kuningas erotti Canterburyn arkkipiispan vetoamalla vanhaan latinalaiseen (Vox populi, vox Dei) <\/em>anekdoottiin \u201dthe voice of the people is the voice of God\u201d. <\/em>Edellinen arkkipiispa Thomas Becket<\/strong>, joka oli kyseenalaistanut kuninkaan vallan kirkollisissa asioissa, oli k\u00e4rsinyt marttyyrikuoleman.<\/p>\n\n\n\n Bolognan kanonistit eiv\u00e4t ylenkatsoneet teologiaa, mutta pitiv\u00e4t n\u00e4it\u00e4 kahta eri disipliinein\u00e4. Jos kanonisen oikeuden prim\u00e4\u00e4ril\u00e4hde oli Gratianuksen kokoelma (Concordia discordantium canonum)<\/em>, tuli teologiassa samanlaiseksi Petrus Lombarduksen<\/strong> Sentenssit (Quatuor libri sententiarum).<\/em> Se oli ensimm\u00e4inen systemaattinen ja ristiriidat v\u00e4istelev\u00e4 tunnustuskirja.<\/p>\n\n\n\n Justinianoksen Corpuksen malli yhdest\u00e4 kristillisest\u00e4 maailmanvallasta ei ollut relevantti, mutta periaatteet kaikille kuuluvista jakamattomista ihmisoikeuksista \u2013 sekulaarin sakraalisuudesta \u2013 sai pian Bolognan kanonistien parissa laajan hyv\u00e4ksynn\u00e4n. Kanonisen oikeuden yhteys Rooman oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n oli fakta, jota ei voitu sivuuttaa.<\/p>\n\n\n\n Franciscus Assisilaisen<\/strong> k\u00f6yhien veljien yhteis\u00f6\u00f6n kuulunut Joakim Fiorelainen<\/strong> lausui vuonna 1202 apokalyptisen ennustuksen. Joakim ennusti, ett\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan, lain ja oikeuden aikakautta seuraisi Pyh\u00e4n Hengen eli vapauden aikakausi. Kanoninen laki ja oikeus menettiv\u00e4t paikkansa, mutta vapautta se ei tuonut.<\/p>\n\n\n\n 1.5.2025<\/p>\n\n\n\n \u00a9 ylidiakoni Jyrki H\u00e4rk\u00f6nen 2024<\/p>\n\n\n\n Seuraava osa: Kanonien historia IX \u2013 1300\u2013luku: kesaropapismista hierokratiaksi, 1400\u2013luku: viimeiset konsiilit<\/em><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kristillisyyden nouseminen enemmist\u00f6uskonnoksi kesti id\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4nness\u00e4 tuhat vuotta. Kristinuskon levi\u00e4misen mukana l\u00e4nsi joutui kasvotusten tutun kanonisen kysymyksen, hengellisen ja maallisen vallan ty\u00f6njaosta. Yht\u00e4 \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t\u00e4 edusti Clunyn luostariliike. Se julistautui riippumattomaksi kaikista maallisista hallitsijoista. Sata vuotta perustamisensa j\u00e4lkeen Clunyn liikkeeseen kuului 1200 luostaria. Clunyn reformit l\u00e4nness\u00e4 muistuttivat Studionin j\u00e4lleenrakentamista id\u00e4ss\u00e4. Studionin luostarireformi oli alkanut ikonoklasmin […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":11609,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-11607","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11607","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=11607"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11607\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":11647,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11607\/revisions\/11647"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/11609"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=11607"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=11607"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=11607"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}