{"id":11485,"date":"2025-04-17T04:44:54","date_gmt":"2025-04-17T01:44:54","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/?p=11485"},"modified":"2025-04-17T07:16:07","modified_gmt":"2025-04-17T04:16:07","slug":"kanonien-historia-vii","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/04\/17\/kanonien-historia-vii\/","title":{"rendered":"Kanonien historia VII"},"content":{"rendered":"\n

It\u00e4\u2013 ja L\u00e4nsi\u2013Rooman yhteiskuntaj\u00e4rjestelmien ero tiivistyi l\u00e4\u00e4nitysj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. L\u00e4nsi\u2013 ja Pohjois\u2013Eurooppa oli hajonnut l\u00e4\u00e4nitettyihin alueisiin. Niiss\u00e4 hallitsijat ottivat asteittain itselleen oikeuden kohdella alaisiaan karjana (feudum). <\/em>Se antoi merkityksen termille feodalismi.<\/p>\n\n\n\n

Uskollisuus, palvelus, suojelus ja vastikkeet rapauttivat kanonisen oikeuden universaaleja moraaliperiaatteita.<\/p>\n\n\n\n

Ikonoklasmi oli yhdist\u00e4nyt l\u00e4ntt\u00e4. Saksalaiset kuningaskunnat ja Ranska n\u00e4kiv\u00e4t Rooman paavissa mahdollisuuden itsen\u00e4isyyden kasvattamiseen. Otto Suuri<\/strong> marssi joukkoineen vapauttamaan Rooman, h\u00e4net kruunattiin pyh\u00e4n saksalaisroomalaisen keisarikunnan keisariksi ja Otto allekirjoitti 962 suojelusopimuksen (Pactum Ottonianum) \u00ad<\/em>paavin kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Pactum Ottonianum takasi Rooman piispalle maaomistukset ja nimitysoikeudet. Vastapalveluksena paavista tuli saksalaisroomalaisen keisarikunnan suojelija. Samalla alkoi saksalaisten paavien aikakausi. Bysanttilainen kesaropapismi toimi l\u00e4nness\u00e4 hyvin.<\/p>\n\n\n\n

Kristillisen feodaaliyhteiskunnan levi\u00e4minen Balkanille, Puolaan, Skandinaviaan ja Ven\u00e4j\u00e4lle synnytti uuden yhteis\u00f6tyypin, maaseutu\u2013 eli ruraliskirkon. Samalla tavalla kuin kaupungeissa, maaseutukirkolla oli omaisuutensa. Se oli kirkon ja hautausmaan ohellakirkon rakennuttajan tai seurakunnan perustajan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4 tuottavaa omaisuutta (dotalitium).<\/em> Toinen tuoton l\u00e4hde oli kymmenysvero (decima), <\/em><\/a>jota j\u00e4senet maksoivat seurakunnalle.<\/p>\n\n\n\n

Maaseutukirkkojen ja \u2013seurakuntien nopeasti kasvava m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4hensi hallitsijan kiinnostusta niit\u00e4 kohtaan. Hallitsijat suojelivat katedraaleja, maaseutukirkkojen yll\u00e4pito j\u00e4i maallikoille, joista monet pitiv\u00e4t kirkkoa omanaan (ecclesia mea). <\/em>T\u00e4m\u00e4 kiihdytti simoniaa: omistaja tai rahoittaja osti piispaksi tai papiksi itselleen sopivimman miehen.<\/p>\n\n\n\n

Pappeuden ja muiden sakramenttien myymisen harhaoppi oli saanut nimens\u00e4 apostolien tekojen kirjan Simonista (Ap.t. 8: 9\u201321). Simonia oli ankarasti kielletty pyhien apostolien (29. kanoni), Khalkedonin (2. kanoni), Trullon (23. kanoni) ja Nikea II:n (kanonit 4, 5, 20) s\u00e4\u00e4d\u00f6ksill\u00e4, mutta rajaa palveluksen ja niist\u00e4 saatavien vastikkeiden v\u00e4lille oli vaikea vet\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Simonian vastustus keskittyi luostareihin. Euroopan t\u00e4rkeimm\u00e4t luostarit Cluny, Grottaferrata, Mont\u2013Cassin tai Athos syntyiv\u00e4t l\u00e4hes yht\u00e4 aikaa simonia\u2013aallon kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Luostareiden yhteiskunnallista merkityst\u00e4 kuvaa se, ett\u00e4 ekumeenisten synodien kanoneissa oli laadittu enemm\u00e4n s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4 luostari\u2013 kuin avioel\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

900\u2013luku: suojelu ja simonia<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Johannes Skolastikoksen<\/strong> Synagoge oli aloittanut perinteen kirkon kanonien ja imperiumin lakien kokoamisesta nomokanoneiksi. Niiss\u00e4 kanonien ja lakien rinnalle virallistettiin kolmas l\u00e4hde, kirkkoisien kirjeet. Id\u00e4n nomakanon\u2013perinne oli 900\u2013luvulta l\u00e4htien n\u00e4iden kolmen auktoriteetin perustalla.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4nsi seurasi kanonisen lain tulkinnoissa Justinianoksen lakeja, mutta niiden aikaisempien editioiden mukaan. T\u00e4llainen oli esimerkiksi Regino von Pr\u00fcmin<\/strong> (De synodalibus causis et disciplinis ecclesiasticus)<\/em> kokoelma disipliinikanoneja.<\/p>\n\n\n\n

Poikkeuksen teki Leon Viisaan<\/strong> kokoelmaan (Basilica Nomina)<\/em> sata vuotta sen ilmestymisen j\u00e4lkeen tehty p\u00e4ivitys (Synopsis Basilicorum maior)<\/em>. Siit\u00e4 tuli 1500\u2013luvun Espanjassa juristien suosima l\u00e4hde Diego Hurtado de Mendozan<\/strong> omistaman kreikankielisen k\u00e4sikirjoituksen vuoksi.<\/p>\n\n\n\n

Kristillisen yhten\u00e4iskulttuurin vahvistuminen n\u00e4kyi avioliiton asemassa. Se muuttui maallisesta sopimuksesta kirkolliseksi sakramentiksi niin, ett\u00e4 kirkko p\u00e4\u00e4tyi feodaaliyhteiskunnissa avioliitto\u2013oikeuden ainoaksi tulkitsijaksi.<\/p>\n\n\n\n

Keisari Leo Viisaan Basilica Nomina oli sis\u00e4lt\u00e4nyt 16 pyk\u00e4l\u00e4\u00e4 avioliittoihin liittyen. Niihin kuului kolmannen avioliiton kielto kanonisen rangaistuksen uhalla (90. s\u00e4\u00e4d\u00f6s), kielto avoliitossa el\u00e4miseen (91. s\u00e4\u00e4d\u00f6s) ja mahdollisuus avioliiton lakkauttamiseen, jos vaimo on raskaana toiselle (93. s\u00e4\u00e4d\u00f6s).<\/p>\n\n\n\n

Kaikki l\u00e4nnen vuosien 870\u2013900 konsiilit k\u00e4sitteliv\u00e4t kanoneissaan avio\u2013oikeutta. L\u00e4nnen kymmenet paikalliskonsiilit synnyttiv\u00e4t koko ajan uusia tulkintaeroja ja id\u00e4n ja l\u00e4nnen v\u00e4lille.<\/p>\n\n\n\n

Ne johtivat siihen, ett\u00e4 Bysantissa ryhdyttiin korostamaan ekumeenisten synodien merkityst\u00e4. Nikean ensimm\u00e4iselle synodille s\u00e4\u00e4dettiin vuosittainen juhlap\u00e4iv\u00e4, joka oli helluntaita edelt\u00e4v\u00e4 sunnuntai. Khalkedonin synodin juhla oli 16. hein\u00e4kuuta ja Nikean toisen synodin muisto 11. lokakuuta.<\/p>\n\n\n\n

Viimeinen ekumeeninen synodi sai my\u00f6s erityisen juhlajumalanpalveluksen, jota vietettiin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 paaston toisena sunnuntaina. Liturginen riitti ortodoksisuuden sunnuntaina piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n niin ylistykset ikonien kunnioittajille kuin kiroukset niiden vastustajille.<\/p>\n\n\n\n

Leo Viisaan Basilica Nominassa s\u00e4\u00e4dettiin (88. s\u00e4\u00e4d\u00f6s) uusista kirkollisista juhlap\u00e4ivist\u00e4 kirkkoisien Athanasioksen, Basileioksen, Gregorios Teologin, Johannes Krysostomoksen, Kyrilloksen <\/strong>ja Epifanioksen<\/strong> kunniaksi.<\/p>\n\n\n\n

Kanonisen historian taitekohta oli my\u00f6s yhden korkeimman ratkaisuinstanssin jakson p\u00e4\u00e4ttyminen. Antiokian (341) ja Sardikan (343) paikallissynodit olivat antaneet (kanonit 1, 2) papeille samanlaiset oikeudet muutoksenhakuun kuin piispoilla oli ekumeenisten synodien mukaan. Antiokian ja Sardikan kanoneista voidaan p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 oikeus muutoksenhakuun koski kaikkia rangaistuksia.<\/p>\n\n\n\n

Justinianoksen Novellaessa (titulus VI, XIV, XX) kirkollisen oikeuden tuomiovallan rajat oli m\u00e4\u00e4ritelty selv\u00e4sti: hiippakunnan piispa tuomitsee pappinsa, maakunnan metropoliitta piispansa ja metropoliitat patriarkka.<\/p>\n\n\n\n

Id\u00e4n patriarkaattien vetoomustuomioistuin oli Konstantinopoliin perustettu p\u00e4\u00e4kaupungin pysyv\u00e4 synodi. <\/em>Sill\u00e4 oli Khalkedonin synodin j\u00e4lkeen virallinen asema valtiollisena oikeusorgaanina. Korkein muutoksenhakuinstanssi oli ollut teoriassa Rooma, mutta Fotioksen<\/strong> skisman j\u00e4lkeen sinne ei id\u00e4st\u00e4 en\u00e4\u00e4 vedottu.<\/p>\n\n\n\n

1000\u2013luku: moraalireformi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Paavin vallan vahvistumiseksi usein kutsuttu gregoriaaninen reformi oli todellisuudessa pitk\u00e4 gregoriaaninen epookki. Aikakausi alkoi paavin johtamilla konsiileilla, joita pidettiin sadan vuoden aikana joka vuosi.<\/p>\n\n\n\n

Konsiileihin kutsuttiin piispojen, pappien ja luostarien johtajien lis\u00e4ksi ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa my\u00f6s yliopistojen edustajia. Reformissa ei ollut kysymys uudistuksista vaan paluusta sukupuolimoraaliarvoihin, jonka rapautumisessa kirkko oli joutunut sivustakatsojaksi.<\/p>\n\n\n\n

Gregoriaanisen reformin ensimm\u00e4inen kohde oli pappeus, sen profanisointi (investiture)<\/em>, virkojen ostaminen (simonie)<\/em> ja seksuaaliset irtosuhteet (nicola\u00efsme).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Toinen ongelma oli avioliitto. Trullon kanoneissa avioliittoa koskevat s\u00e4\u00e4nn\u00f6t (kanonit 12, 45, 62) olivat k\u00e4sitelleet korinttilaiskirjeen (1.Kor. 7:12\u2013<\/em>16) kielikuvin avioel\u00e4m\u00e4n ulkopuolisia vaikutuksia, ei itse perhe\u2013el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ainoa kategorinen kielto (72. kanoni) <\/em>koski ortodoksisen miehen yhtymist\u00e4 harhaoppisiin (\u03b1<\/em>\u1f31<\/em>\u03c1\u03b5\u03c4\u03b9\u03ba<\/em>\u1fc7<\/em>) <\/em>naisiin. Khalkedonin synodissa (14. kanoni) oli kielletty my\u00f6s sellaiset avioliitot, joiden toisena osapuolena oli juutalaiset tai helleenit (<\/em>\u1f22<\/em> <\/em>\u1f38<\/em>\u03bf\u03c5\u03b4\u03b1\u03af<\/em>\u1ff3<\/em> <\/em>\u1f22<\/em> <\/em>\u1f1d<\/em>\u03bb\u03bb\u03b7\u03bd\u03b9)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Vanhinta s\u00e4\u00e4d\u00f6st\u00e4 avioliitosta, pyhien apostolien s\u00e4\u00e4nn\u00f6n (67. kanoni) kieltoa vaimon ottamisesta v\u00e4kivalloin (\u03b2\u03b9\u03ac\u03b6\u03c9),<\/em> ei juuri kunnioitettu. L\u00e4nnen lukemattomat paikalliskonsiilit k\u00e4sitteliv\u00e4t rangaistuksia aviorikoksista, lapsiavioliitoista, morsiamen ry\u00f6st\u00f6ist\u00e4, rakkausretkist\u00e4, orgioista ja raiskauksista.<\/p>\n\n\n\n

Kanonisen tiivistelm\u00e4n gregoriaanisen reformin tarkoituksesta teki Luccan piispa Anselm<\/strong>, joka tulkitsi vanhan kirkon avioliittoa koskevia moraaliprinsiippej\u00e4 vuoden 1083 kanonikokoelmassaan (Collectio Anselmi Lucensis)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Anselm vetosi Ambrosius Milanolaisen<\/strong> opetukseen, jonka mukaan avioliitto oli kahden osapuolen vapaaehtoisesti tekem\u00e4 sopimus (pactio conjugalis), <\/em>ei sulhasen \u201dneitsyyskukan poimintaa\u201d (defloratio virginitatis).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Vaikka morsiamen is\u00e4n lupa oli edelleen tarpeen, oli avioliittolupauksen (desponsatio)<\/em> kanoninen perusta liiton vapaaehtoisuus. <\/em>Anselm toisti Augustinos Hipposlaisen<\/strong> traktaatin (De bono conjugali)<\/em> kiellon avioliiton p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 muuten kuin puolison kuoleman seurauksena. H\u00e4n kuitenkin hyv\u00e4ksyi avioliiton mit\u00e4t\u00f6imiselle (dissolutio) <\/em>kaksi perustetta: hedelm\u00e4tt\u00f6myys ja l\u00e4hisukulaisuus seitsem\u00e4nteen sukupolveen.<\/p>\n\n\n\n

Anselmin prinsiipit olivat samansuuntaisia Bysantin linjausten kanssa, jossa avioliiton dissoluution lis\u00e4ksi nelj\u00e4s avioliitto oli kategorisesti kielletty vuoden 920 asetuksella (Tomus Unionis, \u03a4\u03cc\u03bc\u03bf\u03c2 \u0395\u03bd\u03ce\u03c3\u03b5\u03c9\u03c2)<\/em>. Sill\u00e4 lievennettiin Leo Viisaan Basilica Nominan p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, jolla jo kolmas avioliitto oli kielletty (90. s\u00e4\u00e4d\u00f6s) ja tiukennettiin saman lain (93. s\u00e4\u00e4d\u00f6s) suomaa mahdollisuutta avioliiton lakkauttamiseen.<\/p>\n\n\n\n

Avioliittolupauksen aseman vahvisti Teodoros Balsamonin<\/strong> mukaan keisari Mikael Kerularios<\/strong>, joka teki kihlauksesta lainvoimaisen sopimuksen.<\/p>\n\n\n\n

Id\u00e4n ja l\u00e4nnen avioperinteiss\u00e4 oli yksi eroavaisuus. L\u00e4nness\u00e4 aviopari jakoi tavallisesti kodin huoneet mutta id\u00e4ss\u00e4 s\u00e4ilyi pitk\u00e4\u00e4n erillinen naisten talo (\u03b3\u03c5\u03bd\u03b1\u03b9\u03ba\u03b5<\/em>\u1fd6<\/em>\u03bf\u03bd<\/em>), jossa naiset viettiv\u00e4t suurimman osan ajastaan.<\/p>\n\n\n\n

Kolmas gregoriaanisen reformin kanoninen kysymys oli suhde v\u00e4kivaltaan. Se oli tullut ongelmaksi, koska konfliktien osapuolina eiv\u00e4t olleet oikeauskoiset ja hereetikot, vaan kesken\u00e4\u00e4n riitelev\u00e4t kristityt.<\/p>\n\n\n\n

Paikalliskonsiili Narbonnessa (1054) oli tehnyt vallankumouksellisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen \u201dKristitty, joka surmaa toisen kristityn, vuodattaa Kristuksen verta\u201d.<\/em> Sama synodi p\u00e4\u00e4tti Jumalanrauha\u2013sanktioista (Tr\u00eave de Dieu)<\/em>: taisteluja ei saanut k\u00e4yd\u00e4 piina\u2013 ja p\u00e4\u00e4si\u00e4isviikoilla, paaston ensimm\u00e4isen\u00e4 sunnuntaina, loppiaisaattona ja -juhlana, helatorstaina, helluntaina eik\u00e4 Marian ja Johannes Kastajan juhlina.<\/p>\n\n\n\n

Julkisen vallan kyvytt\u00f6myys hillit\u00e4 turvattomuutta johti siihen, ett\u00e4 piispan rooli rauhan takaajana korostui.<\/p>\n\n\n\n

Anselm Luccalainen loi sodan ja rauhan dilemmaan uuden kanonisen oikeuden periaatteita muuttavan k\u00e4sitteen, joka oli sota Jumalan nimess\u00e4. Siit\u00e4 tuli my\u00f6hemmin termi \u201dpyh\u00e4 sota\u201d. Anselm perusti termins\u00e4 Augustinoksen Jumalan valtio \u2013teokseen.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llaista pyh\u00e4\u00e4 sotaa l\u00e4hdettiin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n vuonna 1099, jolloin ensimm\u00e4isen ristiretken joukot valloittivat Jerusalemin. Ratsumiesten (chevalier)<\/em> lippuihin oli kirjailtu \u201dmilitia Christi\u201d ja \u201dmilitia sancti Petri\u201d. Kysymys siit\u00e4, oliko ristiretket kristittyjen pyh\u00e4\u00e4 sotaa (jihad), <\/em>loi uuden jakolinjan id\u00e4n ja l\u00e4nnen v\u00e4lille. <\/p>\n\n\n\n

Gregoriaaninen reformi vahvisti paavin asemaa l\u00e4nnen patriarkkana. Muodollinen sinetti t\u00e4lle saatiin Rooman Lateranon palatsissa pidetyiss\u00e4 nelj\u00e4ss\u00e4 konsiilissa. Paavin aseman piispojen vaalin vahvistajana tunnustettiin.<\/p>\n\n\n\n

Piispaksi valitun tuli t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaksi ehtoa: ansioitunein ja eniten \u00e4\u00e4ni\u00e4 saanut (major et sanior pars)<\/em>. Periaatetta tulkittiin niin, ett\u00e4 ehdot t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sek\u00e4 maalliset ett\u00e4 hengelliset kriteerit. \u00c4\u00e4nienemmist\u00f6 oli hallitsijan asettama kriteeri, mutta hengellist\u00e4 kompetenssia kierrettiin antamalla vaalilupa (licentia eligendi), <\/em>joka oli kuninkaan yksinoikeus (regalia).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kanonisen keskushallinnon palauttaminen edellytti piispojen saamista hallitsijan alaisuudesta paavin kontrolliin. Piispoille s\u00e4\u00e4dettiin velvollisuus vierailla (ad limina) <\/em>kerran viidess\u00e4 vuodessa Roomassa raportoimassa hiippakunnan tilasta. Justinianoksen oikeusperiaatteiden mukaan piispan avustajista (ministerialis, officialis)<\/em> valittiin sijainen (sede vacante) <\/em>piispan matkojen, sairauden tai kuoleman varalle.<\/p>\n\n\n\n

Piispan avustajien hierarkkinen j\u00e4rjestys oli tarpeen senkin vuoksi, ett\u00e4 seurakuntia syntyi pitkien matkojen p\u00e4\u00e4h\u00e4n pohjoisen maakuntiin, B\u00f6\u00f6miin, M\u00e4\u00e4riin, Sleesiaan tai Skandinaviaan.<\/p>\n\n\n\n

Vuodesta 1234 piispojen matkoihin Roomaan sis\u00e4ltyi t\u00e4rke\u00e4n symbolin vastaanottaminen: paavi luovutti piispalle vallan symbolin palliumin (\u03c9\u03bc\u03bf\u03c6\u03cc\u03c1\u03b9\u03bf<\/em><\/a>), <\/em>jota h\u00e4n k\u00e4ytti jumalanpalveluksissa. Seurakunnat ja luostarit saivat tulonsa maaomaisuudella sek\u00e4 myyntituloilla, esimerkiksi kynttil\u00f6ist\u00e4, leiv\u00e4st\u00e4 ja viinist\u00e4. Liiketoimintaa varten tarvittiin piispan suositus tai valtuutus (procuratio). <\/em>Se m\u00e4\u00e4ritti tuloista hiippakunnalle maksettavien verojen osuuden. <\/p>\n\n\n\n

Konsiliaarinen aika vaihtui pontifikaaliseen jaksoon paavi Gregorius VII<\/strong> julkaisemalla 27 teesill\u00e4 (Dictatus pap\u00e6)<\/em>. Siin\u00e4 perusteltiin, miten hengellinen ja maallinen valta eroavat toisistaan.<\/p>\n\n\n\n

17.4.2025<\/p>\n\n\n\n

\u00a9 ylidiakoni Jyrki H\u00e4rk\u00f6nen 2024<\/p>\n\n\n\n

Seuraava osa: Kanonien historia VIII \u2013 1100\u2013luku: keskiajan instituutiot, 1200\u2013luku: kirkon j\u00e4senyys<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

It\u00e4\u2013 ja L\u00e4nsi\u2013Rooman yhteiskuntaj\u00e4rjestelmien ero tiivistyi l\u00e4\u00e4nitysj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. L\u00e4nsi\u2013 ja Pohjois\u2013Eurooppa oli hajonnut l\u00e4\u00e4nitettyihin alueisiin. Niiss\u00e4 hallitsijat ottivat asteittain itselleen oikeuden kohdella alaisiaan karjana (feudum). Se antoi merkityksen termille feodalismi. Uskollisuus, palvelus, suojelus ja vastikkeet rapauttivat kanonisen oikeuden universaaleja moraaliperiaatteita. Ikonoklasmi oli yhdist\u00e4nyt l\u00e4ntt\u00e4. Saksalaiset kuningaskunnat ja Ranska n\u00e4kiv\u00e4t Rooman paavissa mahdollisuuden itsen\u00e4isyyden kasvattamiseen. Otto Suuri […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":11487,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-11485","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11485","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=11485"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11485\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":11529,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11485\/revisions\/11529"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/11487"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=11485"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=11485"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=11485"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}