{"id":11437,"date":"2025-04-11T04:49:38","date_gmt":"2025-04-11T01:49:38","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/?p=11437"},"modified":"2026-02-24T06:00:25","modified_gmt":"2026-02-24T04:00:25","slug":"kanonit-ja-identiteetti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/04\/11\/kanonit-ja-identiteetti\/","title":{"rendered":"Kanonit ja identiteetti"},"content":{"rendered":"\n

Artikkeli muodostuu kolmesta julkaisusta. Ensimm\u00e4inen osa \u201dOrtodoksisen kirkon kanoneista\u201d julkaistiin 7.5.2009. <\/em>Artikkeli on kirjoitettu yhteisty\u00f6ss\u00e4 Nikean metropoliitan Johanneksen <\/strong>(1923\u20132010) kanssa. V\u00e4liotsikkoa \u201dOrtodoksisesta identiteetist\u00e4\u201d seuraava artikkeli on julkaistu Savon Sanomissa 16.3.2015 otsikolla\u201dKirkko on turvapaikka\u201d.<\/em> Kolmasosa \u201dKanoninen protokolla\u201d on julkaistu 4.8.2015.<\/p>\n\n\n\n

Arkkipiispan nimell\u00e4 julkaistut tekstit on valmisteltu Karjalan ja koko Suomen arkkipiispan kansliassa Kuopiossa.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksisen kirkon kanoneista<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kanonien l\u00e4ht\u00f6kohtana pidet\u00e4\u00e4n Uudessa Testamentissa olevia ohjeita (Gal. 6:16), mittapuita (2. Kor. 10:13) ja esimerkkej\u00e4 (Fil. 3:16) kristillisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntavasta.   <\/p>\n\n\n\n

Samoja el\u00e4m\u00e4nohjeita k\u00e4sitteliv\u00e4t l\u00e4hetyskirjeiss\u00e4\u00e4n apostoleista seuraavan sukupolven kristilliset opettajat Kleemens Roomalainen, Ignatios Antiokialainen<\/strong> ja Polykarpos Smyrnalainen<\/strong>. 200\u2013400-luvuilla ohjeita kirkon j\u00e4senille tulkitsivat suuret kirkkois\u00e4t kuten Athanasios Suuri, Basileios Suuri, Gregorios Nyssalainen<\/strong> ja Gregorios Teologi<\/strong>. Tuolloin vakiintui k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n my\u00f6s termi \u201dkanoni\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Kirkkoisien kanoneja k\u00e4siteltiin ja tulkittiin L\u00e4hi-id\u00e4n ja V\u00e4h\u00e4n-Aasian kaupungeissa pidetyiss\u00e4 paikallisissa kirkolliskokouksissa ja my\u00f6hemmin koko kirkkoa k\u00e4sitt\u00e4viss\u00e4 seitsem\u00e4ss\u00e4 ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Niist\u00e4 ensimm\u00e4inen pidettiin vuonna 325 Nikean kaupungissa ja viimeinen vuonna 787 my\u00f6s Nikeassa. Ensimm\u00e4isen t\u00e4ydellisen kokoelman kirkon kanoneja toimitti Konstantinopolin arkkipiispa Fotios Suuri<\/strong> (810\u2013893).<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s roomalaiskatolinen kirkko tukeutuu kanoneihin. Rooman kirkon kanonikokoelmaan (Corpus juris canonici)<\/em> kuuluu ortodoksisten kanonien ohella my\u00f6s vuoden 787 j\u00e4lkeen pidettyjen latinalaisten kirkolliskokousten p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ja paavien kiertokirjeit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kanonien tulkitsijat eli kanonistit kuten Teodoros Balsamon <\/strong>(k. 1195), Konstantinos Harmenopoulos <\/strong>(k. 1380) ja Milash Nikodim<\/strong> (k. 1914) ovat kautta koko historian korostaneet sit\u00e4, ett\u00e4 kanonit eiv\u00e4t ole vain lakikokoelma. Ne muodostavat historiallisen ja hengellisen siteen alkukirkon ja kirkkoisien ajan ajatteluun. T\u00e4h\u00e4n periaatteeseen nojaavat ortodoksinen ja katolinen kirkko el\u00e4v\u00e4t tyystin erilaisessa arvomaailmassa kuin protestanttiset kirkot.<\/p>\n\n\n\n

Kanonien ja maallisen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n suhde muotoutui 300-luvulla. Jo tuolloin korostettiin sit\u00e4, ett\u00e4 maallinen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 on yhteiskuntaa varten ja kanonit kirkon oma ohjekokoelma. N\u00e4in ortodoksisen k\u00e4sityksen mukaan kanonien tulkintakin on kirkon sis\u00e4inen asia. It\u00e4-Rooman aikana ei esimerkiksi keisarillakaan ollut oikeutta muuttaa kanoneissa olevaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoj\u00e4rjestyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kanoneja tulkitaan lakien tavoin suhteessa aikaan ja kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Kanonisen oikeuden tutkimuksessa ortodoksinen kirkko puhuu \u201dkanonisesta hengest\u00e4\u201d. Se merkitsee kanoneissa olevien arvojen kriittist\u00e4 vertaamista niiden syntymisajan yhteiskunnallisiin oloihin ja arvoihin. Osa ortodoksisen kirkon piiriss\u00e4 vaikuttavista kanonisen oikeuden tutkijoista, esimerkiksi yhdysvaltalainen professori John Meyendorff<\/strong> (k. 1992) on korostanut juuri kanonisen hengen l\u00f6yt\u00e4misen t\u00e4rkeytt\u00e4. Suomen ortodoksisen kirkon emeritusarkkipiispa Johannes<\/strong> puhuu puolestaan \u201dluovasta kuuliaisuudesta\u201d suhteessa kanoneihin.<\/p>\n\n\n\n

Modernin l\u00e4nsimaisen ihmisen n\u00e4k\u00f6kulmasta ainakin er\u00e4\u00e4t kanoneista n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t auttamattomasti vanhentuneilta. My\u00f6s ortodoksisen kirkon piiriss\u00e4 osaan kanoneissa olevista m\u00e4\u00e4r\u00e4yksist\u00e4 sovelletaan niin kutsuttua ekonomia-ajattelua. Tuo taloudenhoitoa kreikan kielell\u00e4 tarkoittava ekonomia ei pyri sivuuttamaan kanonin merkityst\u00e4, vaan tarjoamaan tulkintaan joustavuutta ja kohtuutta.<\/p>\n\n\n\n

Kanonien tutkimuksen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on auttaa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen logiikkaa ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kanonien syntytausta. N\u00e4in kanonien tavoitteiden toteuttaminen on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin niiden kirjaimellinen noudattaminen. Yksi kanonisen ekonomian esimerkkej\u00e4 on kirkosta erottaminen. Se oli kirkon alkuvuosisatoina yleinen rangaistus, mutta ei en\u00e4\u00e4 juurikaan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. My\u00f6s paastoamista koskevia kanoneja tulkitaan kulttuurista riippuen eri tavalla.<\/p>\n\n\n\n

Papistoon vihitt\u00e4vien eettisi\u00e4 ja moraalisia vaatimuksia koskevia kanoneja pidet\u00e4\u00e4n ortodoksisessa kirkossa edelleen p\u00e4tevin\u00e4. Kanonien mukaan pappi ei tule teht\u00e4v\u00e4\u00e4n omasta halustaan vaan kirkon kutsusta. N\u00e4in ollen papiksi vihitylt\u00e4 edellytet\u00e4\u00e4n riviseurakuntalaiseen verrattuna monin verroin tiukempia kriteerej\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa ortodoksinen pappeusk\u00e4sitys poikkeaa merkitt\u00e4v\u00e4sti esimerkiksi protestanttisten kirkkojen pappeudesta.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksinen kirkko ei tunne pappisoikeuksia, vaan ainoastaan pappisvelvollisuudet. Niiden perustana on luottamus kirkon 2000 vuotta kest\u00e4neeseen j\u00e4rjestykseen, kirkon autonomiaan tulkita kanoneja sek\u00e4 papin kuuliaisuuteen piispoja kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

Suomen ortodoksinen kirkko on suhteessa kanoniseen perint\u00f6\u00f6n osa 300 miljoonaa j\u00e4sent\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4\u00e4 maailmanlaajuista kirkkoperhett\u00e4. Kirkko on hyv\u00e4ksynyt kanonit yhdess\u00e4 ja vain yhdess\u00e4 niit\u00e4 voidaan my\u00f6s p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 prosessi on k\u00e4ynniss\u00e4 ja kanonien asemaa ortodoksisessa kirkossa on pohdittu muun muassa Sveitsin Chambesyss\u00e4 koko ortodoksista maailmaa koskevan kirkolliskokouksen valmistelukokouksissa.<\/p>\n\n\n\n

Modernissa nopean tiedonv\u00e4lityksen maailmassa ortodoksiset kirkot ovat huomattavasti l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 toisiaan kuin viel\u00e4 joitakin vuosikymmeni\u00e4 sitten. N\u00e4in my\u00f6s Suomen ortodoksisen kirkon linjaukset yhteist\u00e4 kanonista perint\u00f6\u00e4 kohtaan huomioidaan eri puolilla ortodoksista maailmaa.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksinen kirkko ei ole kanoneineen j\u00e4\u00e4nn\u00f6s pime\u00e4lt\u00e4 keskiajalta vaan historiaa tekev\u00e4 el\u00e4v\u00e4 kirkko. Suomen kirkon kunnioitus koko ortodoksisen maailman yhteist\u00e4 perint\u00f6\u00e4 kohtaan merkitsee erityisesti sit\u00e4, ett\u00e4 kirkko ei ymm\u00e4rr\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ensisijaisesti valtionhallinnon jatkeena, vaan itsen\u00e4isen\u00e4 ja poliittista arvomaailmaa haastavana vastavoimana.<\/p>\n\n\n\n

Kirkolla ja valtiolla on omat teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. T\u00e4lle periaatteelle on Suomen ortodoksisen kirkon mielest\u00e4 rakennettava my\u00f6s modernin eurooppalaisen yhteiskuntapolitiikan tulevaisuutta.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksisesta identiteetist\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Id\u00e4n ortodoksinen kirkko on symbioosi kulttuuria ja uskontoa. Vanhoissa kulttuureissa saatetaan olla passiivisia monia yhteiskunnallisia kysymyksi\u00e4 kohtaan, mutta kirkossa ihmisten tuntoaistit ovat herkimmill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksisen kirkon asema Suomessa on erityislaatuinen. T\u00e4m\u00e4 linjattiin valtiohallinnossa, kun hallitus antoi esityksens\u00e4 laiksi ortodoksisesta kirkosta. Esityksess\u00e4 todettiin, ett\u00e4 kirkko on \u201dsek\u00e4 suomalainen julkisyhteis\u00f6 ett\u00e4 osa maailmanlaajuista ortodoksista kirkkoa\u201d<\/em> (HE 59\/2006 vp, sivu 6). Laki ortodoksisesta kirkosta alkaa toteamuksella kirkon autonomiasta: \u201ckirkko perustuu Raamatun, perim\u00e4tiedon, ortodoksisen kirkon dogmien, kanonien ja muiden kirkollisten s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen varaan\u201d<\/em> ja kirkko on \u201dyhteydess\u00e4 Konstantinopolin apostoliseen ja patriarkaaliseen ekumeeniseen istuimeen\u201d<\/em> (985\/2006, 1 \u00a7).<\/p>\n\n\n\n

Laki antaa ortodoksiselle kirkolle Suomessa selv\u00e4t rajat. Niiden sis\u00e4ll\u00e4 kirkko toimii s\u00e4ilytt\u00e4en Konstantinopolin patriarkaatin vuoden 1923 autonomia-asiakirjan mukaisesti patriarkaatin \u201ds\u00e4\u00e4nn\u00f6t j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 pohjana\u201d<\/em>. \u201dS\u00e4\u00e4nn\u00f6t\u201d ovat ennen kaikkea liturgisia tai jumalanpalvelusperinteen kautta ilmaistuja globaaliin ortodoksisen perinteen tapoja. Liturginen j\u00e4rjestys on Suomen ortodoksien side muihin ortodokseihin Alaskasta Afrikkaan.<\/p>\n\n\n\n

Kirkollisten s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen ja tapojen rooli on ollut merkitt\u00e4v\u00e4 kirkon yhten\u00e4isyyden s\u00e4ilymisess\u00e4, mutta my\u00f6s riitojen k\u00e4rjistymisess\u00e4. Skismat kirkon historiassa ovat syntyneet pienilt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4vist\u00e4 v\u00e4likohtauksista. Jumalanpalvelusj\u00e4rjestyksen yksityiskohdilla oli merkitt\u00e4v\u00e4 osa Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 koskevan Filioque-kiistan (861), Rooman ja Konstantinopolin piispojen arvoj\u00e4rjestyksen (1054) tai vanhauskoisten skisman (1682) k\u00e4rjistymisess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirkon historian kriisit ovat j\u00e4tt\u00e4neet ortodoksien kollektiiviseen historialliseen muistiin ajatuksen siit\u00e4, ett\u00e4 liturgia on paikka, johon vieraita vaikutuksia tai muutoksia ei hevill\u00e4 hyv\u00e4ksyt\u00e4. T\u00e4llainen n\u00e4kemyksellisyys yhdist\u00e4\u00e4 vanhoja ortodoksisia kulttuureja Egyptiss\u00e4, Kreikassa, Serbiassa ja vaikkapa Syyriassa.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4iss\u00e4 maissa ortodoksisuus ilment\u00e4\u00e4 vahvaa symbioosia kulttuurin ja uskonnon v\u00e4lill\u00e4, ja mahdollisimman oikeanlainen perinteen kunnioitus takaa kristillisen uskonn\u00e4kemyksen jatkuvuuden. My\u00f6s Suomessa ortodoksien kahden vanhan etnisen ryhm\u00e4n, karjalaisten ja ven\u00e4l\u00e4isten, parissa penseys jumalanpalvelusj\u00e4rjestyksen muutoksiin on ollut tunnettua.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksiseen kirkkoon liittyneet suhtautuvat kulttuurin ja uskonnon liittoon kriittisemmin. L\u00e4nsi-Euroopassa ja my\u00f6s Suomessa ortodoksisuuteen k\u00e4\u00e4ntyneet ovat tuoneet kirkkoon muutosvaatimuksia, joihin vanhoissa perinteiss\u00e4 ei olla valmiita.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4h\u00e4n asti syvemp\u00e4\u00e4 pohdintaa asiasta ei ole k\u00e4yty. Syyn\u00e4 on ollut toive \u2013 ja ehk\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin utopiakin \u2013 siit\u00e4, ett\u00e4 Suomeen syntyy kansallinen ortodoksinen kirkko. T\u00e4h\u00e4n voitiin uskoa niin kauan kuin Suomessa ei ollut nykyist\u00e4 etnist\u00e4 monimuotoisuutta.<\/p>\n\n\n\n

Suomen ortodoksisen kirkon j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvupotentiaali ei ole nykyisin luterilaisen kirkon j\u00e4tt\u00e4viss\u00e4 vaan maahanmuuttajissa. On vaikeaa uskoa, ett\u00e4 serbialaiset, ukrainalaiset tai ven\u00e4l\u00e4iset ortodoksit muuttuisivat sukupolvessa tai kahdessakaan suomalaisiksi ortodokseiksi. Maahanmuuttajat assimiloituvat varmasti Suomen yhteiskuntaj\u00e4rjestykseen, mutta ortodoksinen kirkko on heille koti, jonne tuskin menn\u00e4\u00e4n kokemaan ensisijaisesti demokratiaa tai tasa-arvoa.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksisella kirkolla on muiden kristillisten kirkkojen kanssa yhteiset ekumenian periaatteet, jotka hyv\u00e4ksyttiin Kirkkojen maailmanneuvoston perustamisen yhteydess\u00e4 vuonna 1948. N\u00e4kemyserot ekumeniassa tiivistyv\u00e4t perinteen ja uusien tapojen suhteisiin. Ortodoksinen kirkko kielt\u00e4\u00e4 kategorisesti liturgisten ja sakramentaalisten perinteiden irrottamisen apostolisesta uskosta.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksit osallistuvat yhteisiin rukouksiin muiden kristittyjen kanssa, mutta eiv\u00e4t hyv\u00e4ksy synkretismi\u00e4 omassa liturgisessa perinteess\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 todettiin Suomessakin ekumeenisessa neuvostossa 15.10.2002 hyv\u00e4ksytyiss\u00e4 hyvien tapojen suosituksissa: \u201dkunnioitamme j\u00e4senyhteis\u00f6jen oikeutta opillisiin eroihin, erilaisiin rukoustapoihin, jumalanpalvelusperinteitten eroihin ja uskonel\u00e4m\u00e4n muotoihin\u201d<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksisen kirkon piispat ja teologit ovat korostaneet ekumeenisissa yhteyksiss\u00e4 aina sit\u00e4, ett\u00e4 jumalallinen totuus ei ole koskaan teologisten teesien tai yhden ihmisen tulkittavissa. Totuus on pikemminkin el\u00e4m\u00e4ntapa, jota kontemploidaan liturgiassa, ja liturgiseen j\u00e4rjestykseen k\u00e4tketyn totuuden siirt\u00e4minen sukupolvelta toiselle on juuri piispojen teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirkko on historiallisesti ortodokseille hengellisyyden lis\u00e4ksi my\u00f6s kirkollisen kulttuurin turvapaikka. Vaikka ortodoksista kirkkoa on kritisoitu kaavoihinsa kangistumisesta ja erityisesti vanhoissa id\u00e4n kulttuureissa saatetaan olla jopa passiivisia monia yhteiskunnallisia kysymyksi\u00e4 kohtaan, niin juuri kirkossa ihmisten tuntoaistit ovat herkimmill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Ortodokseille hengellisen perinteen jatkuvuus avautuu kirkossa, jota nimenomaan piispa edustaa ja kaikilla toimillaan edist\u00e4\u00e4 ja vahvistaa. T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s reaktiot, jotka syntyiv\u00e4t maaliskuun ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (2015) Uspenskin katedraalissa Helsingiss\u00e4. Piispa Irja Askolan<\/strong> alttariin vieminen ei ollut ehk\u00e4 opillinen kannanotto tai ihmisoikeuskysymys, mutta se oli loukkaus ortodoksisen kirkon kulttuuriperinteit\u00e4 kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

Ovatko suomalainen ekumeeninen uskaliaisuus ja globaali ortodoksisen perinteen etiketti t\u00f6rm\u00e4yskurssilla? Jos n\u00e4in on, tulee meid\u00e4n Suomen ortodoksisessa kirkossa n\u00e4hd\u00e4 itsemme entist\u00e4 selvemmin osana maailmanlaajuista ortodoksista kirkkoa.<\/p>\n\n\n\n

Kanoninen protokolla<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Etiketti ja protokolla tarkoittavat erilaisissa hierarkioissa \u2013 armeijassa, kunnan tai yliopiston hallinnossa, tuomioistuimessa tai kirkossa \u2013 olevia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 tai toimintatapoihin liittyvi\u00e4 muotoja.<\/p>\n\n\n\n

Protocollum<\/em> on latinaksi k\u00e4sikirjoituksen ensimm\u00e4inen sivu ja termin alkuper\u00e4 on kreikan samaa merkityst\u00e4 kuvaavissa sanoissa \u201dprotos\u201d<\/em> ja \u201dkolla\u201d.<\/em> Protokollan l\u00e4heinen synonyymi on etiketti. Tuo kansainv\u00e4list\u00e4 tapa- ja kohteliaisuusperinnett\u00e4 kuvaava ranskankielinen sana tarkoittaa my\u00f6s nimi- tai tunnistelappua. Kanoninen protokolla on kansainv\u00e4list\u00e4 ja yleisortodoksista hierarkian keskin\u00e4iseen kommunikointiin ja esiintymiseen liittyv\u00e4\u00e4 etiketti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirjallinen etiketti<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kanoninen protokolla on my\u00f6s kirjallisessa muodossa hierarkkista. Piispalle osoitettu kirje varustetaan otsikolla, jossa on vastaanottajan t\u00e4ydellinen titteli, esimerkiksi \u201dH\u00e4nen Pyhyytens\u00e4, Konstantinopolin arkkipiispa ja Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirje aloitetaan puhuttelulla \u201dTeid\u00e4n Pyhyytenne\u201d. Muiden piispojen kohdalla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n aseman mukaista protokollaa: \u201dKorkeasti pyhitetty\u201d<\/em> tai \u201dKorkeasti siunattu\u201d. <\/em>Lyhenteit\u00e4 \u201dKP\u201d<\/em> tai \u201dKS\u201d<\/em> ei k\u00e4ytet\u00e4 silloin, kun viestin vastaanottaja on eminenssi.<\/p>\n\n\n\n

Kirjeet ja s\u00e4hk\u00f6postit allekirjoitetaan ensin muodossa \u201ddiakoni\u201d<\/em> tai \u201dpappi\u201d,<\/em> jonka j\u00e4lkeen t\u00e4m\u00e4n alle laitetaan koko arvonimi, esimerkiksi \u201drovasti\u201d<\/em> tai \u201dkirkkoherra\u201d<\/em> yhteystietoineen. Allekirjoituksissa omaa titteli\u00e4 ei lyhennet\u00e4, ellei kysymyksess\u00e4 ole vakiintunut muoto, kuten teologian tohtori \u201dteol. tri\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s muiden papiston j\u00e4senten kohdalla kirjeess\u00e4 on ensin vastaanottajan virallinen titteli \u201drovasti\u201d <\/em>tai \u201dpastori\u201d <\/em>ja sen j\u00e4lkeen kirje aloitetaan puhuttelulla, esimerkiksi \u201dKunnianarvoisa rovasti\u201d<\/em> tai \u201dHyv\u00e4 is\u00e4\u201d.<\/em> Luostarien johtajia puhutellaan \u201dKunnianarvoisa is\u00e4 igumeni<\/em>\u201d tai \u201d\u00e4iti igumenia\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjeiss\u00e4 on ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 ensin l\u00e4hett\u00e4j\u00e4n ja sitten vastaanottajan yhteystiedot.<\/p>\n\n\n\n

Puhuttelu<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Suomen kieless\u00e4 ei ole puhutteluun liittyv\u00e4\u00e4 vokatiivisijamuotoa, joka on erottamaton osa kreikkaa, latinaa ja slaavilaisia kieli\u00e4. Yleisimmiss\u00e4 maskuliinisubstantiiveissa vokatiivi p\u00e4\u00e4ttyy e-kirjaimeen, esimerkiksi latinan \u201dEt tu, Brute<\/em>\u201d ja kirkkoslaavin \u201dBo\u017ee moi\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kreikan ja ven\u00e4j\u00e4n kielell\u00e4 patriarkka on kirjoitettaessa \u201dPanagiotatos\u201d <\/em>tai \u201dSvjatei\u0161t\u0161ii\u201d<\/em> mutta puhuteltaessa \u201dPanagiotate\u201d <\/em>tai \u201dVa\u0161e Svjatei\u0161t\u0161estvo\u201d.<\/em> Arkkipiispalle tai metropoliitalle kirje osoitetaan muodossa \u201dSevasmiotatos\u201d <\/em>tai \u201dVysokopreosvja\u0161t\u0161ennei\u0161ij\u201d,<\/em> mutta heit\u00e4 puhutellaan vokatiivimuodoissa \u201dSevasmiotate\u201d <\/em>tai \u201dVa\u0161e Vysokopreosvja\u0161t\u0161enstvo\u201d.<\/em> \u201dIs\u00e4\u201d on kirjoitettaessa \u201dotets\u201d <\/em>ja puhuteltaessa\u201dOt\u0161e\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Vieraskielisi\u00e4 puhuttelunimi\u00e4 ei pid\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, jos termill\u00e4 on suomen kielell\u00e4 muu merkitys. Esimerkiksi diakonin vaimo on kreikaksi ”diakonissa\u201d<\/em> mutta suomeksi diakonissa on ammatti. Puhelimessa kleeruksen j\u00e4sen esitt\u00e4ytyy \u201ddiakonina\u201d <\/em>tai \u201dpappina\u201d. <\/em>Puheluun vastaava puolestaan vastaa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 arvoja \u201dhyv\u00e4 is\u00e4 rovasti\u201d <\/em>tai \u201d\u00e4iti igumenia\u201d.<\/em> Puhelinkeskustelu piispan kanssa aloitetaan sanoilla \u201desipaimen siunaa\u201d. <\/em>Liturginen puhuttelumuoto \u201deulogeson despota, vladyko blagoslovi\u201d<\/em> on muissakin yhteyksiss\u00e4 aina yksik\u00f6llinen \u201desipaimen siunaa\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Kirkollisten termien oikeinkirjoitus<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Liturginen kieli ja hyv\u00e4 yleiskieli ovat ortodoksisessa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin eri asioita. Raamatun k\u00e4\u00e4nn\u00f6skomitea esitti vuonna 1979, ett\u00e4 suomen kielell\u00e4 Jumalaa ja Kristusta k\u00e4ytett\u00e4vien pronominien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 siirrytt\u00e4isiin pieniin alkukirjaimiin. N\u00e4in on tehty uudessa raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ortodoksisissa liturgisissa kirjoissa noudatetaan H\u00e4n-pronomineissa edelleen vanhaa periaatetta ja isoja alkukirjaimia. Liturgisessa kieless\u00e4 on suomeen vakiintunut k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, jotka ovat edelleen erilaisia kuin modernissa yleiskieless\u00e4. Kirkkojen nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: \u201dPyh\u00e4n Kolminaisuuden kirkko\u201d, <\/em>mutta \u201dUspenskin katedraali\u201d,<\/em> koska katedraali viittaa my\u00f6s muihin julkisiin rakennuksiin, kuten kaupungintaloon tai eduskuntataloon, jotka nekin kirjoitetaan pienell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dPyh\u00e4\u201d<\/em> sana kirjoitetaan erisnimiss\u00e4 isolla, kuten Pyh\u00e4 Jaakob ja kotipaikkojen yhteydess\u00e4 \u201dSergei Valamolainen\u201d.<\/em> Kirkollisten henkil\u00f6iden nimet kirjoitetaan suomalaisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n pienell\u00e4 alkukirjaimella \u2013 patriarkka, metropoliitta, arkkimandriitta. \u201dJumala\u201d <\/em>ja \u201dRaamattu\u201d<\/em> ovat erisnimi\u00e4, mutta jumalanpalvelus tai ehtoopalvelus eiv\u00e4t ole. My\u00f6s antifoni, ehtoollinen, p\u00e4\u00e4si\u00e4inen tai helluntai eiv\u00e4t ole erisnimi\u00e4. Ne kirjoitetaan pienell\u00e4 alkukirjaimella.<\/p>\n\n\n\n

11.4.2025<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Artikkeli muodostuu kolmesta julkaisusta. Ensimm\u00e4inen osa \u201dOrtodoksisen kirkon kanoneista\u201d julkaistiin 7.5.2009. Artikkeli on kirjoitettu yhteisty\u00f6ss\u00e4 Nikean metropoliitan Johanneksen (1923\u20132010) kanssa. V\u00e4liotsikkoa \u201dOrtodoksisesta identiteetist\u00e4\u201d seuraava artikkeli on julkaistu Savon Sanomissa 16.3.2015 otsikolla\u201dKirkko on turvapaikka\u201d. Kolmasosa \u201dKanoninen protokolla\u201d on julkaistu 4.8.2015. Arkkipiispan nimell\u00e4 julkaistut tekstit on valmisteltu Karjalan ja koko Suomen arkkipiispan kansliassa Kuopiossa. Ortodoksisen kirkon kanoneista […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":11439,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-11437","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11437","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=11437"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11437\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":14071,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11437\/revisions\/14071"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/11439"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=11437"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=11437"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=11437"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}