{"id":11039,"date":"2025-03-15T05:59:50","date_gmt":"2025-03-15T03:59:50","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/?p=11039"},"modified":"2026-02-28T07:18:35","modified_gmt":"2026-02-28T05:18:35","slug":"kirkkoisia-800-luvun-jalkeen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/03\/15\/kirkkoisia-800-luvun-jalkeen\/","title":{"rendered":"Kirkkoisi\u00e4 800-luvun j\u00e4lkeen"},"content":{"rendered":"\n

On tullut tavaksi rajoittaa patrologian tutkimusalue kahdeksaan ensimm\u00e4iseen vuosisataan ja pit\u00e4\u00e4 Johannes Damaskolaista<\/strong> (676\u2013749) viimeisen\u00e4 kirkkois\u00e4n\u00e4, jonka teoksia patrologia k\u00e4sittelee.<\/p>\n\n\n\n

Jotakin niin laajaa kuin kirkollisen kirjallisuuden historiaa ei tietenk\u00e4\u00e4n olisi mahdollistakaan k\u00e4sitell\u00e4 yhten\u00e4 kokonaisuutena ja siksi on puolustettavissa t\u00e4m\u00e4n kirjallisuuden historian jakaminen erilaisiin kausiin ja jaksoihin. Jokaiselle on varmasti selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mink\u00e4\u00e4n historian aineen kohdalla ei kuitenkaan t\u00e4llaisia jakoja ole muuten kuin tutkijan omassa mielikuvituksessa auttamassa systemaattisesti k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n historiaa sopivan kokoisina annospaloina.<\/p>\n\n\n\n

Ja vaikka voidaankin ajatella, ett\u00e4 700-luku viimeisen toistaiseksi yleisen kirkolliskokouksen eli synodin vuosisatana merkitseekin er\u00e4\u00e4nlaista rajapaalua kirkon historiassa, olisi kuitenkin ehdottoman v\u00e4\u00e4rin kuvitella, ett\u00e4 teologinen ajattelu loppui Johannes Damaskolaiseen, ett\u00e4 siis kirkkois\u00e4t kirkon opettajat olisivat juuri silloin loppuneet.<\/p>\n\n\n\n

Itse asiassa ei tietenk\u00e4\u00e4n kukaan niin ole v\u00e4itt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 todistaa omalla tavallaan sekin, ett\u00e4 er\u00e4ille my\u00f6h\u00e4syntyisemmille isille, esimerkiksi Gregorios Palamakselle<\/strong> (1296\u20131359) on omistettu, ei vain oma muistop\u00e4iv\u00e4, vaan suorastaan oma sunnuntai, jonka vietto ei pelk\u00e4n muistop\u00e4iv\u00e4n tavoin saata j\u00e4\u00e4d\u00e4 huomaamatta kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Liturgiset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t muotoutuivat 800<\/strong>\u20131000-luvuilla<\/strong><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirkkoisi\u00e4 on kautta aikojen esiintynyt, ja tulee toivon mukaan vastakin esiintym\u00e4\u00e4n, jos annamme kirkkois\u00e4lle merkityksen kirkon opettajana ja teologina, jonka ajattelua ja kirjoitusta voidaan pit\u00e4\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 kirkon historiassa, ett\u00e4 h\u00e4n itse asiassa er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla merkitsee jonkin aikakauden loppua ja uuden alkua.<\/p>\n\n\n\n

Olisi kuitenkin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdotonta k\u00e4sitell\u00e4 pient\u00e4k\u00e4\u00e4n osaa kaikista, kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa vaikuttaneista isist\u00e4. Sattuu vain niin mukavasti, ett\u00e4 kahdeksan ensimm\u00e4isen vuosisadan meille s\u00e4ilynyt kirjallisuus on niin v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 sit\u00e4 voidaan suhteellisen mukavasti k\u00e4sitell\u00e4 yksiss\u00e4 kansissa historiallisena ilmi\u00f6n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Eri asia tietenkin on, pystyisik\u00f6 yksik\u00e4\u00e4n yksityishenkil\u00f6 lukemaan koko sit\u00e4 valtavaa tekstim\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, mik\u00e4 kaikesta huolimatta on s\u00e4ilynyt n\u00e4ilt\u00e4 vanhimmiltakin isilt\u00e4, puhumattakaan kaikista muista kirkollisista kirjailijoista, my\u00f6s harhaoppisista, joita patrologia kuitenkin k\u00e4sittelee.<\/p>\n\n\n\n

Siirrytt\u00e4ess\u00e4 kohti uudempia aikoja tulee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi vet\u00e4\u00e4 yh\u00e4 tiukempia rajoja sille, keit\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n tai keihin tutustutaan. On rajoituttava entist\u00e4 enemm\u00e4n vain ”oikeauskoisiin” kirjoittajiin. On my\u00f6s yleens\u00e4 tyydytt\u00e4v\u00e4 yhden ainoan kansan tai kielialueen kirjoittajiin, jotta lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 ei tulisi aivan mahdottomaksi.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavassa yrit\u00e4n tehd\u00e4 pienen katsauksen j\u00e4lkipatristisiin isiin, tyytyen kuitenkin vain bysanttilaisiin tai Bysantissa vaikuttaneisiin, p\u00e4\u00e4asiassa kreikaksi kirjoittaneisiin. Bysantin kukistuminen vuonna 1453 muodostuu siten itsest\u00e4\u00e4n rajaksi, jonka j\u00e4lkeen ei voida puhua bysanttilaisesta kirjallisuudesta. Olisi kuitenkin taas virheellist\u00e4 luulla, ett\u00e4 kreikankielinen kirjallisuus olisi loppunut siihen. <\/p>\n\n\n\n

800\u20131000-lukujen teologisessa kirjallisuudessa voimakkaimmin vaikuttavina tekij\u00f6in\u00e4 varmaan olleet kuvariidat, jotka eiv\u00e4t suinkaan p\u00e4\u00e4ttyneet, niin kuin olisi pit\u00e4nyt seitsem\u00e4nnen yleisen kirkolliskokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin tai viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n Johannes Damaskolaisen loistaviin kirjoituksiin kuvien puolesta. Sit\u00e4 seurasivat lopulta eroon johtaneet yh\u00e4 pahemmiksi k\u00e4yv\u00e4t riidat Konstantinopolin ja Rooman kirkkojen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mutta voidaan sanoa, ett\u00e4 samoihin vuosisatoihin liittyy my\u00f6s eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 vaihe muun muassa liturgisen kehityksen kannalta. Voidaanpa sanoa, ett\u00e4 nykyinen jumalanpalvelusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6mme silloin sai muotonsa. Mainittakoon kuitenkin 700-luvulta vuosisadalta kaksi suurta nime\u00e4, jotka molemmat ovat merkinneet paljon kirkon my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4kin historiassa.<\/p>\n\n\n\n

Patriarkka Nikeforos <\/strong>(758\u2013828)<\/strong><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Nikeforos I syntyi noin Konstantinopolissa ja oli hovissa salaneuvoksena, kuninkaallisten k\u00e4skykirjeitten kirjoittajana, miss\u00e4 ominaisuudessa h\u00e4n otti osaa my\u00f6s seitsem\u00e4nteen kirkolliskokoukseen vuonna 787. My\u00f6hemmin h\u00e4n vet\u00e4ytyi luostariin, jossa kirjoitti ilmeisesti paljon.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 806 h\u00e4net, vaikka h\u00e4n oli viel\u00e4 maallikko, valittiin Konstantinopolin patriarkaksi ja t\u00e4lt\u00e4 ajalta jo juontavat juurensa erimielisyydet h\u00e4nen ja Studionin luostarin munkkien, etenkin Theodoroksen<\/strong>, v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Viimemainitut olivat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tiukkoja kanonisen j\u00e4rjestyksen puoltajia, eiv\u00e4tk\u00e4 hyv\u00e4ksyneet sit\u00e4, ett\u00e4 maallikko valittiin piispuuteen, ennen kuin h\u00e4n olisi ehtinyt alemmissa pappeuden asteissa osoittaa kelvollisuutensa.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6hemmin studitekset katkaisivat suhteensa Nikeforokseen t\u00e4ysin, kun Nikeforos kielt\u00e4ytyi erottamasta sit\u00e4 pappia, joka oli siunannut keisari Konstantinos<\/strong> VI:n laittoman avioliiton. Nikeforos oli innokas kuvien puoltaja, ja joutuikin virasta erotetuksi sen t\u00e4hden, ett\u00e4 keisari ja Konstantinopolin v\u00e4ki suurelta osalta olivat kuvainraastajia. Maanpakolaisena h\u00e4n kuoli vuonna 828.<\/p>\n\n\n\n

Mignen patrologiassa on s\u00e4ilynyt h\u00e4nelt\u00e4 er\u00e4it\u00e4 teoksia, muun muassa t\u00e4rke\u00e4 kuvien puolustus: ”Sen vastustus ja kumoaminen, mit\u00e4 jumalattoman Mammonan ymp\u00e4rill\u00e4 olevat oppimattomasti ja jumalattomasti l\u00e4rp\u00e4ttelev\u00e4t Jumalan Sanan pelastavaista lihaksitulemista vastaan”.<\/em> Mammonalla h\u00e4n tarkoitti keisari Konstantinus<\/strong> V:\u00e4, jonka lis\u00e4nimeksi ortodoksit antoivat Kopronymos,<\/em> likaniminen.<\/p>\n\n\n\n

Pari muutakin teosta kuvien puolesta on s\u00e4ilynyt, sek\u00e4 muutamia kanoneita, joita yleens\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n voimassa olevina. Nikeforos kirjoitti my\u00f6s kaksi selke\u00e4\u00e4 ja esitystavaltaan lyhytt\u00e4 historiallista teosta, eli ”Lyhyen historian Maurikioksen hallitusajasta Konstantinos V:een”<\/em> (602\u2013769) ja lyhyen kronikan Adamista vuoteen 829 asti, jota my\u00f6hemmin laajennettiin.<\/p>\n\n\n\n

Theodoros Studiteslainen <\/strong>(759\u2013826)<\/strong><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Toinen t\u00e4rke\u00e4 nimi 700-luvun lopulta ja 800-luvun alusta on Theodoros Studiteslainen. Vaikka h\u00e4n oli riidoissa Nikeforoksen kanssa kanonisista syist\u00e4, yhdisti heit\u00e4 sent\u00e4\u00e4n yhteinen pyrkimys taistella kuvainraastajia vastaan.<\/p>\n\n\n\n

Theodoroskin oli syntynyt Konstantinopolissa ja saanut varsin perusteellisen koulutuksen, mutta set\u00e4ns\u00e4 Platonin<\/strong> vaikutuksesta h\u00e4n vet\u00e4ytyi Bithyniaan luostariin ja otti useitten perheenj\u00e4sentens\u00e4 kanssa siell\u00e4 munkiksi vihkimyksen. Muun muassa h\u00e4nen veljens\u00e4 Josef<\/strong> tuli my\u00f6hemmin Thessalonikan arkkipiispaksi.<\/p>\n\n\n\n

Arabialaisten uhan takia joutivat he kuitenkin siirtym\u00e4\u00e4n Konstantinopoliin, ja vuonna 798 he asettuivat Studioksen luostariin. Sen oli perustanut Studios-niminen konsuli vuonna 463. Theodoroksen johdossa l\u00e4hes rappiolle joutunut luostari kohosi uuteen kukoistukseen, kunnes siell\u00e4 oli jopa 700 munkkia, kaikki tunnettuja fanaattisuutta l\u00e4hentelev\u00e4st\u00e4 hurskaudestaan.<\/p>\n\n\n\n

Osittain johtuen riidoistaan patriarkka Nikeforoksen kanssa, mutta ennen kaikkea ankaran kuvien puolustamisensa takia joutui Thedoros viisikin kertaa karkotetuksi keisarin toimesta. Ankarana kanonien seuraajana Theodoros ei suvainnut mink\u00e4\u00e4nlaista ”ekonomiaperiaatetta” ja halusi esimerkiksi kielt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin valtiovallan puuttumisen kirkon asioihin.<\/p>\n\n\n\n

Kaikessa fanaattisuudessaan h\u00e4n kuitenkin piti my\u00f6s maailmallista kirjallisuutta arvossa ja yllytti veljest\u00e4ns\u00e4 j\u00e4seni\u00e4 jatkuvaan opiskeluun. H\u00e4nen t\u00e4rkeimpi\u00e4 teoksiaan ovat kolme puhetta kuvainraastajia vastaan. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4sanomansa niiss\u00e4 on, ett\u00e4 se, joka kielt\u00e4\u00e4 mahdollisuuden kuvata Kristus H\u00e4nen inhimillisess\u00e4 muodossaan, kielt\u00e4\u00e4 Kristuksen inkarnaation ja sit\u00e4 my\u00f6ten koko pelastuksen todellisuuden. Samoinhan selitti my\u00f6s VII yleinen kirkolliskokous.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nelt\u00e4 on my\u00f6s s\u00e4ilynyt suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 puheita muun muassa opetuspuheita siit\u00e4, miten luostarissa on elett\u00e4v\u00e4 ja kirjeit\u00e4. Mainittakoon ett\u00e4 h\u00e4n piti munkkeutta ja hartauspalvelusta siihen liittyvine muistopalveluksineen sakramentteina.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nen nimens\u00e4 on kuitenkin s\u00e4ilynyt kirkon tietoisuudessa ehk\u00e4 enemm\u00e4n kuin kuvien puolustajana kirkkorunoilijana. Muun muassa ristinkumartamisen kanoni on h\u00e4nen tekem\u00e4ns\u00e4. Koska h\u00e4n kirjoitti my\u00f6s liturgisia tekstej\u00e4, muun muassa ennenpyhitettyjen lahjain liturgian selityksen ja er\u00e4\u00e4nlaisen ohjekirjan ”Kuinka noudatetaan ajan kiertoa, eli juhlia ja paastoja”<\/em> sek\u00e4 luostarin typikonin, voidaanh\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 nykyisen typikonimme eli jumalanpalvelusj\u00e4rjestyksemme isist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Patriarkka Fotios Suuri (820<\/strong>\u2013<\/strong>893)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Yhdeks\u00e4nteen vuosisataan kuuluu kirkkohistoriastakin tuttu patriarkka Fotios. H\u00e4nkin oli konstantinopolilainen syntyper\u00e4lt\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nkin varakkaan perheen poika. Is\u00e4 oli keisarin henkivartioston upseeri, ja h\u00e4nkin sai eritt\u00e4in perusteellisen koulutuksen niin kristillisess\u00e4 kuin maallisessakin kirjallisuudessa.<\/p>\n\n\n\n

Kun ylh\u00e4ist\u00e4 syntyper\u00e4\u00e4 oleva keisari Mikael Rangaven<\/strong> poika patriarkka Ignatios<\/strong>, joka kuului studiteslaisten suosimaan fanaattiseen joukkoon, erotettiin virastaan vuonna 858, valittiin patriarkaksi Fotios, joka oli tunnettu sek\u00e4 sivistyksens\u00e4 ett\u00e4 eettisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 takia.<\/p>\n\n\n\n

Ignatioksen kannattajat eiv\u00e4t kuitenkaan voineet hyv\u00e4ksy\u00e4 Fotioksen valintaa, ja saivatkin h\u00e4net erotetuksi vuonna 867, mutta vuonna 877 Fotios valittiin j\u00e4lleen patriarkaksi ja oli siin\u00e4 virassa vuoteen 886 asti. Ignatioksen kannattajat vetosivat Rooman paaviin asiassaan ja saivat paavin puuttumaan kiistaan. Siit\u00e4 ehk\u00e4 johtuu, ett\u00e4 Fotios tuli Rooman vihassaan niin kiihke\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 hyvinkin voidaan pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 syyn\u00e4 kirkkojen v\u00e4liseen eroon my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n

Asioita ei suinkaan helpottanut alulle p\u00e4\u00e4ssyt slaavien k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4minen, josta asiasta, varsinkin mit\u00e4 Bulgariaan tulee, Rooma ja Konstantinopoli riiteliv\u00e4t jatkuvasti. Fotios veti esille kaiken, mit\u00e4 pystyi keksim\u00e4\u00e4n Roomaa vastaan: pappien pakollisen naimattomuuden, erilaiset paastom\u00e4\u00e4r\u00e4ykset ja niin edelleen, mutta varsinkin kuuluisan filioque-lis\u00e4yksen uskontunnustuksessa.<\/p>\n\n\n\n

Lopulta h\u00e4n meni nii pitk\u00e4lle, ett\u00e4 kielt\u00e4ytyi hyv\u00e4ksym\u00e4st\u00e4 roomalaisten pappien toimittamia voiteluita, eli siis k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 katsoi Rooman harhaoppiseksi. Kaikista riidoista huolimatta Fotios enn\u00e4tti kirjoittaa paljon ja Mignen patrologia onkin s\u00e4ilytt\u00e4nyt useita h\u00e4nen teoksiaan.<\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 h\u00e4nen teoksistaan voidaan pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4, jonka nimi on Myriobiblon<\/em> eli Bibliotheke<\/em>, jota joskus pidet\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 patrologiana. Kyseess\u00e4 oli er\u00e4\u00e4nlainen antologia, ei vain kirkollisista vaan my\u00f6s maallisista teoksista, joihin Fotios oli liitt\u00e4nyt johdannon. Teoksen merkitys onkin p\u00e4\u00e4asiassa siin\u00e4, ett\u00e4 se on s\u00e4ilytt\u00e4nyt paljon sellaista, mik\u00e4 muuten on h\u00e4vinnyt. Krumbacher<\/strong> pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 ”yhdeks\u00e4nnen vuosisadan t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 teoksena”<\/em>. Raamatun tulkintaa Fotios my\u00f6s harjoitti ja h\u00e4nelt\u00e4 on s\u00e4ilynyt eksegeettisi\u00e4kin teoksia, joista huomattavin kulkee nimell\u00e4 Amfilokhia, teos on omistettu Kyzikoksen metropoliitta Amfilokhiokselle.<\/p>\n\n\n\n

Sanakirjoja ja runojakin h\u00e4n enn\u00e4tti laatia, ja useita puheita suurina juhlina on s\u00e4ilynyt h\u00e4nelt\u00e4. Eritt\u00e4in huomattavina pidet\u00e4\u00e4n Fotioksen kirjeit\u00e4, joita on s\u00e4ilynyt mit\u00e4 erilaisimmista aiheista: eksegeettisi\u00e4, dogmaattisia, eettisi\u00e4, kanonisia, lohduttavia, kiitt\u00e4vi\u00e4 ja niin edelleen.<\/p>\n\n\n\n

On huomautettava, ett\u00e4 vaikka Fotios riidan kuumimmillaan ollessa veti Roomaa vastaan my\u00f6s sellaisia pikkuseikkoja, joita h\u00e4n itsekin oli aiemmin luonnehtinut ”yhdentekeviksi”, niin periaatteessa h\u00e4n edusti kuitenkin kirkon linjaa vaatiessaan Roomaa korjaamaan virheens\u00e4. H\u00e4n my\u00f6nsi Rooman istuimella olevan ”kunnian ensisijan”, mutta kielsi silt\u00e4 oikeuden puuttua toisten kirkkojen sis\u00e4isiin asioihin.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nt\u00e4 on luonnehdittu kirkon demokratian puolustajaksi taistelussa jo silloin Roomassa orastavaa erehtym\u00e4tt\u00f6myysajattelua vastaan.<\/p>\n\n\n\n

800<\/strong>\u2013 ja 900-luvun <\/strong>runoilijoita<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Yhdeks\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla eli my\u00f6s useita kirkkorunoilijoita, joiden hymnej\u00e4 yh\u00e4 on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Silloin eli my\u00f6s nunna Kassiane<\/strong> tai Kasia, jonka tunnetuin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 s\u00e4ilynyt hymni on suuren keskiviikon er\u00e4s stikiira. Itse nunna Kassianesta tiedet\u00e4\u00e4n kuitenkin varsin v\u00e4h\u00e4n varmaa. Kerrotaan, ett\u00e4 prinssi Theofilos olisi valinnut h\u00e4net jo puolisokseen, mutta ett\u00e4 Kassiane mieluummin meni luostariin, jossa sitten runoili hymnins\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kymmenennen vuosisadan tunnetuimpia nimi\u00e4 on Simeon Metafrastes<\/strong> eli K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4. Konstantinopolissa syntyneen\u00e4 h\u00e4n eli vuosisadan toisella puoliskolla, ja tunnetuksi h\u00e4n on tullut vanhojen martyrologiumien k\u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4. H\u00e4n ker\u00e4si ja korjasi ne silloisten n\u00e4kemysten mukaisiksi, muun muassa kielen pyrki muuttamaan vanhahtavammaksi ja juhlallisemmaksi. H\u00e4nen teoksensa sai nimen synaksarion ehk\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 se oli tarkoitettu luettavaksi jumalanpalveluksissa, synaksiksissa.<\/p>\n\n\n\n

On kuitenkin mahdotonta erottaa varmuudella nykyisin, mitk\u00e4 osat ovat Simeonin ty\u00f6t\u00e4 ja mitk\u00e4 my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 lis\u00e4yst\u00e4 synaksaarien nykyisiss\u00e4 muodoissa. H\u00e4nelt\u00e4 on s\u00e4ilynyt my\u00f6s er\u00e4it\u00e4 puheita, ja eettisten ajatelmien kokoelma Basileos Suuren <\/strong>teoksista.<\/p>\n\n\n\n

Simeon my\u00f6s runoili, ja er\u00e4it\u00e4 h\u00e4nen runoistaan on yh\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, kuten s\u00e4keet ennen ehtoolliselle valmistautumisrukouksia ovat h\u00e4nen ty\u00f6t\u00e4\u00e4n, samaten jambinen pitk\u00e4 runo, joka on seitsem\u00e4s valmistautumisrukous.<\/p>\n\n\n\n

Mainittakoon, ett\u00e4 t\u00e4lle vuosisadalle kuuluu my\u00f6s kirjailijana kunnostautunut keisari Konstantinos VII<\/strong>, joka toimi keisarina vuosina 945\u2013959. H\u00e4nelt\u00e4 on s\u00e4ilynyt kiinnostava ”Kuninkaallisen j\u00e4rjestyksen esitys”<\/em>, jossa on tietoja kirkollisista ja liturgisista tavoista eri juhlina. T\u00e4rkeimpin\u00e4 h\u00e4nen t\u00f6ist\u00e4\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 eksapostilarioveisuja, joita yh\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. My\u00f6s h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Leo Viisas<\/strong> laati kirkkoveisuja.<\/p>\n\n\n\n

Simeon Uusi Teologi (849<\/strong>\u2013<\/strong>1022)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Yhdennelletoista vuosisadalle voidaan katsoa kuuluvaksi my\u00f6s Simeon Uusi Teologi (950\u20131020). H\u00e4nen tarkkaa syntym\u00e4- tai kuolinvuottaan ei tiedet\u00e4. Mystiikkaan taipuvana h\u00e4n kilvoitteli ensin Studioksen luostarissa, sitten muuallakin, viimeksi perustamassaan pyh\u00e4n Marian luostarissa Konstantinopolissa, miss\u00e4 kuolikin.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 Bysantin t\u00e4rkeimmist\u00e4 mystiikan edustajista, ja h\u00e4nen teoksissaan voidaan havaita Pseudo-Dionysioksen<\/strong> ja varsinkin Johannes Klimakoksen<\/strong> vaikutusta. Simeonin n\u00e4kemyksen mukaan ihminen synnin orjaksi jouduttuaan voi pelastua yksin uskon avulla: puhdistunut sielu puhdistaa ruumiinkin ja siten ”me tulemme Kristuksen j\u00e4seniksi, ja k\u00e4sikin tulee Kristukseksi ja jalka Kristukseksi: liikutan k\u00e4tt\u00e4ni, ja koko k\u00e4teni on Kristus”<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Kristukseen yhdistymisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 edellytyksi\u00e4 ovat maailman pakeneminen, eeettinen valmistautuminen, katumus, joka ilmenee varsinkin kyyneliss\u00e4 \u2013”kyynelitt\u00e4 ei kukaan saata p\u00e4\u00e4st\u00e4 puhtauteen ja himottomuuteen”<\/em>. H\u00e4n pyrki my\u00f6s, hyv\u00e4ll\u00e4 mielikuvituksella, selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n syvemmin jumalanpalvelusten eri toimintoja. Vaikka h\u00e4nen omaa mystiikkaansa voidaankin pit\u00e4\u00e4 jopa sairaalloisena, vaikutti h\u00e4n kuitenkin eritt\u00e4in voimakkaasti nelj\u00e4nnentoista vuosisadan hesykastiseen liikkeeseen.<\/p>\n\n\n\n

Simeon on kirjoittanut puheen rukouksen kolmesta tavasta, runoja ja \u201d145 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 ja teologista lukua”<\/em>, ajatelmia, joista monet on valittu Gregorios Naziansilaisen, Krysostomoksen<\/strong> ja Dionysios Areiopagitan<\/strong> teoksista.<\/p>\n\n\n\n

Mainittakoon my\u00f6s Akhrisin piispa Leo<\/strong>, Bulgarian arkkipiispa, joka kirjeiss\u00e4\u00e4n nuhteli ankarasti latinalaisten uudistuksia: tapaa 800-luvulta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 happamatonta leip\u00e4\u00e4 ehtoollisen vietossa, lauantaisin paastoamista, ”kuristuneen el\u00e4imen”<\/em> ja veren sy\u00f6mist\u00e4, ja ”ett\u00e4 ette laula hallelujaa suuren paaston aikana, vaan vain p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4”<\/em>. Kiinnostavaa on ehk\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 se, ett\u00e4 Leo ei edes mainitse filique-lis\u00e4yst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mikael Keroularios<\/strong>, joka oli Konstantinopolin patriarkkana vuosina 1043\u20131059 on j\u00e4\u00e4nyt historiaan p\u00e4\u00e4asiassa siksi, ett\u00e4 h\u00e4nen aikanaan skisma Konstantinopolin ja Rooman v\u00e4lill\u00e4 tuli lopulliseksi. H\u00e4nen omasta tuotannostaan on s\u00e4ilynyt kuitenkin puhe, jossa h\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 niiden kimppuun, jotka viel\u00e4 pitiv\u00e4t kiinni kuvainraastajien harhaopista. H\u00e4n tuntuu olleen taipuvainen mystiikkaan ja jopa astrologiaan, sek\u00e4 olleen luonteeltaan sangen riitaisa.<\/p>\n\n\n\n

Mainittakoon my\u00f6s Niketas Stethatos<\/strong>, jonka kirjoituksia on otettu my\u00f6s Filokaliaan. H\u00e4nen esityksens\u00e4 mukaan sielu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n askeesin j\u00e4lkeen etenee luomakunnan fyysiseen n\u00e4kemiseen eli theoriaan.<\/p>\n\n\n\n

1100<\/strong>\u2013 ja 1200-luvun <\/strong>runoilijoita<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kahdennellatoista vuosisadalla alkaa kirjoittajien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4olla jo niin suuri, ett\u00e4 on hankala valita yksityist\u00e4nime\u00e4 esitett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Tyydyt\u00e4\u00e4nkin t\u00e4ss\u00e4 mainitsemaan Johannes Zonaras<\/strong>, joka vuosisadan alkupuolella luopui asemastaan hovissa ja meni luostariin. Vaikka h\u00e4n kirjoitti my\u00f6s kronikan, tunnetaan h\u00e4net sek\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 hieman nuorempi Theodoros Balsamon<\/strong> nimenomaan kanonien tulkitsijoina. <\/strong>Balsamon valittiin vuonna 1193 Antiokian patriarkaksi. Heid\u00e4n tulkintojaan pidet\u00e4\u00e4n jatkuvasti eritt\u00e4in arvokkaina, mutta niill\u00e4 on merkityst\u00e4 my\u00f6s tulkittaessa heid\u00e4n aikansa tapoja ja el\u00e4m\u00e4\u00e4. Saamme muun muassa tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jouluna ja loppiaisena oli papeilla tapana esiinty\u00e4 kirkoissakin naamiaisasuissa!<\/p>\n\n\n\n

Kolmannentoista vuosisadan aikana esiintyi monia my\u00f6s el\u00e4m\u00e4lt\u00e4\u00e4n huomattavia kirkollisia kirjailijoita. Mainittakoon vain Germanos II<\/strong>, joka oli Konstantinopolin patriarkka. Oikeastaan h\u00e4n oli Nikean piispa, joka toimi patriarkkana sin\u00e4 aikana, kun Konstantinopoli oli latinalaisten valloittama (1222\u20131240).<\/p>\n\n\n\n

Erikoisesti Germanos pyrki tukemaan latinalaisten alaisuuteen joutuneita ortodoksisia pappeja sek\u00e4 kohentamaan olosuhteiden vuoksi heikentynytt\u00e4 kirkollista ja eettist\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4, mutta h\u00e4n taisteli my\u00f6s bogomiilien harhaoppeja vastaan. Onkin luonnollista, ett\u00e4 suuri osa h\u00e4nen s\u00e4ilyneist\u00e4 teoksistaan ja kirjeist\u00e4\u00e4n k\u00e4sittelee latinalaisten harhaoppeja, erityisesti filique-kysymyst\u00e4. My\u00f6s runoja h\u00e4n kirjoitti, varsinkin mystiikan s\u00e4vytt\u00e4mi\u00e4, ja korosti Johannes Klimakoksen tavoin nimenomaan kyynelten merkityst\u00e4 ”toisena kasteena”<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Gregorios Palamas (1296<\/strong>\u2013<\/strong>1359)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4nnell\u00e4toista vuosisadalla oli t\u00e4rkein teologinen aihe hesykasmin aseman tutkiminen. Nimi hesykasmi johtuu sanasta hesykhia<\/em>, hiljaisuus, sill\u00e4 jo varhaisimmista ajoista asti nimenomaan hiljaisuutta pidettiin yhten\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 v\u00e4lineen\u00e4 pyritt\u00e4ess\u00e4 kohti mystist\u00e4 Jumalaan yhdistymist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mainittakoon ensinn\u00e4kin Barlaam Kalabrialainen<\/strong>, joka oli hesykastisen mystiikan ankarimpia arvostelijoita, ja vastusti erityisesti ideaa, jonka mukaan olisi mahdollista n\u00e4hd\u00e4 jumalallinen valo jo t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Barlaamin pahimpia riitakumppaneita oli Gregorios Palamas, joka oli syntyisin Konstantinopolistaja perehtynyt hyvin sek\u00e4 teologiaan ett\u00e4 filosofiaan,varsinkin Aristoteleen oppeihin. Kahdeksan vuotta Gregorios kilvoitteli Athoksella, jossa hesykastiset ideat kukoistivat.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6hemmin h\u00e4net kutsuttiin apuun Barlaamia vastaan, ja h\u00e4n yritti ensin yst\u00e4vyydell\u00e4 k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 Barlaamin oikeaan, mutta vuonna 1341 jouduttiin kutsumaan kokoon synodi, jonka edess\u00e4 Barlaam vasta luopui harhaopistaan, k\u00e4\u00e4nty\u00e4kseen kuitenkin varsin pian roomalaiskatolisuuteen.<\/p>\n\n\n\n

Gregorios Palamas kirjoitti paljon hesykasmin puolesta, varsinkin ”luomattomasta valosta”<\/em> jonka n\u00e4kemisiin usein pyrittiin. H\u00e4n oli eritt\u00e4in suosittu ja h\u00e4net julistettiin pyh\u00e4ksi jo varsin pian kuolemansa j\u00e4lkeen patriarkka Filotheoksen<\/strong> aikana (1354\u20131355, 1364\u20131376),joka my\u00f6s kirjoitti h\u00e4nest\u00e4 ylistyspuheen.<\/p>\n\n\n\n

Thessalonikan arkkipiispana Gregorios kirjoitti paljon my\u00f6s muista aiheista,varsinkin askeettisista ja eettisist\u00e4 kysymyksist\u00e4. H\u00e4nelt\u00e4on s\u00e4ilynyt my\u00f6s paljon puheita eri juhlina ja kirjeit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Olisi hankalaa yritt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n luetella kaikkia niit\u00e4 suuriakaan nimi\u00e4, jotka vaikuttivat t\u00e4ll\u00e4 vuosisadalla.Tyydyt\u00e4\u00e4nkin mainitsemaan vain Nikolas Kabasilas<\/strong> (1290\u20131370), joka on tunnettu liturgian selityksens\u00e4 takia.<\/p>\n\n\n\n

Bysantin loppuaikojen isi\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Bysantin valtion loppuaika, viidennentoista vuosisadan alkupuolisko, oli jo monista syist\u00e4 vaikeaa ja sekavaa aikaa. Riitakysymykset Rooman kanssa olivat taas eritt\u00e4in voimakkaasti esill\u00e4, sill\u00e4 itse keisaritkin halusivat kirkkojen uudelleen yhdistymist\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4ess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ainoa toivo uhkaavaa turkkilaista vastaan oli l\u00e4nnen aseissa, joita ei kuitenkaan voitu saada apuun, niin kauan kuin oltiin eriuskoisia.<\/p>\n\n\n\n

Syvimmin on j\u00e4lkens\u00e4 kirjallisuuteen varmaan j\u00e4tt\u00e4nyt Firenzen synodi vuonna 1439, jossa keskusteltiin kirkkojemme v\u00e4lisist\u00e4 eroista ja yhdistymismahdollisuuksista. Tosiasiassahan Konstantinopolin edustajat l\u00e4hes kaikki lopulta suostuivat Rooman ehdoilla tapahtuvaan yhdistymiseen, vain yksi, Markos Eugenikos<\/strong>, pysyi loppuun asti tiukkana vastustajana. Oli muitakin, jotka vastustivat, mutta he l\u00e4htiv\u00e4t kokouksesta pois ennen kuin tuli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 allekirjoittamisesta.<\/p>\n\n\n\n

Markos Eugenikos syntyi Konstantinopolissa noin vuonna 1400 ja Efeson arkkipiispaksi h\u00e4n tuli vuonna 1437. Kirkkojen yhdistymisen vastustajana keisari sulki h\u00e4net er\u00e4\u00e4seen luostariin Konstantinopolissa, jossa h\u00e4n kuolikin vuonna 1444.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n kirjoitti paljon, varsin luonnollisesti nimenomaan latinalaisia oppeja vastaan. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kirjeess\u00e4\u00e4n h\u00e4n nuhtelee erikoisesti niit\u00e4, jotka horjuivat puolelta toiselle, osaamatta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mihin kirkkoon kuuluisivat. Mutta kirjoitti h\u00e4n muistakin asioista, tulkitsi muun muassa jumalanpalveluksia, tutki kuoleman ongelmaa ja ihmisen eettisist\u00e4 heikkoutta.<\/p>\n\n\n\n

Mainittakoon viel\u00e4 Georgios Skholarios<\/strong> (1405\u20131472), joka oli vuodesta 1450 nimell\u00e4 Gennadios. H\u00e4n joutui vaikeaan asemaan: olemaan ensimm\u00e4inen patriarkka turkkilaisvallan aikana. Kaksikin kertaa h\u00e4n joutui luopumaan asemastaan parjauksen takia, kunnes lopulta vet\u00e4ytyi luostariin ja omistautui kirjoittamiselle.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nkin kirjoitti paljon latinalaisten oppeja vastaan, mutta my\u00f6s valitusrunoja Konstantinopolin ja kansan kohtalon johdosta. H\u00e4nen teologisista teoksistaan mainittakoon h\u00e4nen kirjoituksensa Jumalan kaitselmuksesta ja ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4, predestinaatiosta. H\u00e4n korostaa sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala tuntee niin menneisyyden, nykyajan kuin tulevaisuudenkin ik\u00e4\u00e4n kuin kaikki olisi nykyaikaa: silt\u00e4 kannalta H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kaiken ennalta, mutta ihmisen vapaa tahto on kuitenkin todellisuutta. My\u00f6s sielun alkuper\u00e4st\u00e4 ja kohtalosta kuoleman j\u00e4lkeen h\u00e4n kirjoitti.<\/p>\n\n\n\n

Viimeisen\u00e4 olkoon Simeon<\/strong>, Tessalonikan arkkipiispa (1410\u20131429). H\u00e4nen kirjoituksistaan, joista monet tietysti k\u00e4sittelev\u00e4t filioque-kysymyst\u00e4 ja muita riitakohtia Rooman kanssa. Kannattaa my\u00f6s mainita kirjoitus ”Pyhist\u00e4 toimituksista”<\/em>, joissa h\u00e4n puhuu seitsem\u00e4st\u00e4 sakramentista, liturgiasta ja muista jumalanpalveluksista, temppelist\u00e4, vihkimyksist\u00e4 ja muusta.<\/p>\n\n\n\n

Simeon tulkitsee kaiken symbolisesti, olipa sitten kysymys vaatekappaleista, astioista tai pappien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Mukaan h\u00e4n tietysti sekoittaa kelpo haukut niin latinalaisia kuin armenialaisiakin vastaan.<\/p>\n\n\n\n

Yll\u00e4 oleva on eritt\u00e4in pieni katsaus j\u00e4lkipatristisen kirjallisuuden historiaan, tuskin voi toivoakaan, ett\u00e4 sill\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n muuta arvoa, kuin ehk\u00e4 innostaa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kautta aikojen ja kaikkialla on isien aika toki jatkunut aina nykyisyyteen asti ja jatkuu varmaan tulevaisuudessakin.<\/p>\n\n\n\n

rovasti Johannes Sepp\u00e4l\u00e4 1989<\/em><\/p>\n\n\n\n

15.3.2025<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

On tullut tavaksi rajoittaa patrologian tutkimusalue kahdeksaan ensimm\u00e4iseen vuosisataan ja pit\u00e4\u00e4 Johannes Damaskolaista (676\u2013749) viimeisen\u00e4 kirkkois\u00e4n\u00e4, jonka teoksia patrologia k\u00e4sittelee. Jotakin niin laajaa kuin kirkollisen kirjallisuuden historiaa ei tietenk\u00e4\u00e4n olisi mahdollistakaan k\u00e4sitell\u00e4 yhten\u00e4 kokonaisuutena ja siksi on puolustettavissa t\u00e4m\u00e4n kirjallisuuden historian jakaminen erilaisiin kausiin ja jaksoihin. Jokaiselle on varmasti selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mink\u00e4\u00e4n historian aineen kohdalla […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":14123,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41,39],"tags":[],"class_list":["post-11039","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit","category-nosto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11039","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=11039"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11039\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":14121,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11039\/revisions\/14121"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/14123"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=11039"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=11039"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=11039"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}