{"id":10993,"date":"2025-03-15T05:50:53","date_gmt":"2025-03-15T03:50:53","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/?p=10993"},"modified":"2025-03-28T18:35:05","modified_gmt":"2025-03-28T16:35:05","slug":"kanonien-historia-v","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/03\/15\/kanonien-historia-v\/","title":{"rendered":"Kanonien historia V"},"content":{"rendered":"\n

Diocletianus oli valmistellut lakireformit p\u00e4\u00e4kaupungissaan Nikomediassa. Justinianos Suuri<\/strong> halusi yhdist\u00e4\u00e4 lain ja hallinnon Uuteen Roomaan, Konstantinopoliin. Rooman imperiumin suuruuden ja yhten\u00e4isyyden palauttaminen oli Justianokselle kaikki kaikessa keisarin purppuraan pukeutumisesta l\u00e4htien.<\/p>\n\n\n\n

Valtaannousua seuraavana vuonna (528) Justinianos antoi ukaasin (constitutio haec) <\/em>yhdist\u00e4\u00e4 kolme lakikokoelmaa (Codex Gregorianus, Codex Hermogenianus, Codex Theodosianus) <\/em>sek\u00e4 niiden j\u00e4lkeen s\u00e4\u00e4detyt yksitt\u00e4iset lait yhdeksi perustuslaiksi.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4toista kuukautta my\u00f6hemmin julkaistiin editio (Codex Constitutionum)<\/em>, josta ryhdyttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n nime\u00e4 Codex Justinianos. <\/em>T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen vanhan Rooman lait eiv\u00e4t olleet en\u00e4\u00e4 voimassa. Latinankielinen Codex k\u00e4\u00e4nnettiin kreikaksi sata vuotta my\u00f6hemmin, jolloin Justinianoksen lait saivat yleisnimen keisarin lait (\u03b2\u03b1\u03c3\u03b9\u03bb\u03b9\u03ba\u03ac<\/a>)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Justinanoksen toteuttaman lain kodifioinnin syy oli h\u00e4nen maailmakuvansa. Se ei perustunut ideologiaan symbioosista roomalaisen lain ja kristillisen monoteismin v\u00e4lill\u00e4. Koko laink\u00e4yt\u00f6n tuli Justinianoksen mukaan olla kristillist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Justinianoksen Codexin ensimm\u00e4isen edition heikkous oli sinne j\u00e4\u00e4neiden roomalaisten juristien tulkintojen paljous. Keisari ratkaisi ongelman tavoilleen uskollisena keisarillisella m\u00e4\u00e4r\u00e4yksell\u00e4, viidell\u00e4kymmenell\u00e4 asetuksella (quinquaginta decisiones)<\/em>. Sen mukaan keisarin hyv\u00e4ksymien lakien rinnalle ei saanut liitt\u00e4\u00e4 vanhoja lakeja tai kommentaareja.<\/p>\n\n\n\n

Uudet kommentaarit koottiin Codexin toiseen osaan, 50 kirjan kaiken sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4\u00e4n (pandectae)<\/em> kokoelmaan, jonka nimi oli Digesta. Sen voimaanastumisp\u00e4iv\u00e4 s\u00e4\u00e4dettiin keisarin asetuksella (constitutio tanta)<\/em>, joka k\u00e4\u00e4nnettiin latinasta kreikaksi (\u0394\u03b5\u03b4\u03bf\u03ba\u03b5\u03bd)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Yhteens\u00e4 50 kirjaa k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n Digestan oli tarkoitus palvella lakikirjana imperiumin oikeustieteellisiss\u00e4 kouluissa Beirutissa ja Konstantinopolissa. Digesta oli kuitenkin liian laaja t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen. Oikeuden perusoppikirjana oli tuohon asti ollut roomalaisen Gaiuksen<\/strong> teos (Insititutes) <\/em>vuodelta 161. Justinianoksen uusi versio oppikirjasta (Institutiones Justiniani) <\/em>julkaistiin Digestan kanssa samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 533. Digesta oli lakisitaatteja ja \u2013kommentaareja, Institutes narratiivinen oppikirja.<\/p>\n\n\n\n

Justinianoksen lainuudistusprojektin keskeinen hahmo oli ollut Tribonianus<\/strong>. H\u00e4n enn\u00e4tti valmistella vuoden 534 j\u00e4lkeen s\u00e4\u00e4detyist\u00e4 laeista p\u00e4ivitetyn teoksen (Novellae Constitutiones Post Codiem). <\/em>Uusia lakeja siin\u00e4 oli 150 ja Justinianoksen tarkoituksena oli tehd\u00e4 siit\u00e4 Codexin jatko\u2013osa. Tribonianuksen ty\u00f6 uuden lain (Novellae)<\/em> kokoamisessa j\u00e4i kesken h\u00e4nen kuoltuaan vuonna 546.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4 kokonaisuutta (Codex, Digesta, Institutes, Novellae) <\/em>muodostava kompilaatio julkaistiin vuonna 556. Siit\u00e4 ryhdyttiin tuhat vuotta my\u00f6hemmin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n nime\u00e4 Corpus Iuris Civilis. Kirkkoa koskevat s\u00e4\u00e4d\u00f6kset olivat Justinianoksen Corpuksen nelj\u00e4nness\u00e4 osassa (Novellae)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

500\u2013luku: maalliset ja jumalalliset<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Justinianos johti Konstantinopolissa vuonna 553 pidetty\u00e4 kokousta, jota keisari kutsui viidenneksi ekumeeniseksi synodiksi. <\/em>Kokouksen tarkoituksena oli saada Egyptin ja Syyrian monofysiiteiksi kutsutut kristityt keisarin tunnustaman khalkedonilaisen ortodoksisuuden kannattajiksi. Kokouksesta ei tehty yht\u00e4\u00e4n kanonia, vaan ainoastaan 14 otsikkoa (kefalia) <\/em>ja yksi oppituomio (anateema)<\/em>, jonka autenttisuus on my\u00f6hemmin kyseenalaistettu.<\/p>\n\n\n\n

Konstantinopolin kokouksen yhteydess\u00e4 vahvistettiin viiden patriarkaatin arvoj\u00e4rjestys. Sille annettiin antiikin Karthagon viisij\u00e4senisen tuomarineuvoston nimi (\u03c0\u03b5\u03bd\u03c4\u03b1\u03c1\u03c7\u03af\u03b1).<\/em> Patriarkaattien pentarkia vuodelta 553 on edelleen validi: ensimm\u00e4isen\u00e4 on Rooma, toisena Konstantinopoli, kolmantena Aleksandria, nelj\u00e4nten\u00e4 Antiokia ja viidenten\u00e4 Jerusalem.<\/p>\n\n\n\n

Papiston yhteiskunnallisen aseman korostuminen merkitsi valintaprosessin ja \u2013kriteerien tarkentumista. Justinianoksen Novellae m\u00e4\u00e4r\u00e4si, ett\u00e4 papiston valinta ei ollut maallikkojen, vaan patriarkan, metropoliitan tai paikallisen piispan oikeus. Vaikka maallikot valitsivat edelleen piispoja ja pappeja, liittyi valintoihin paljon riitoja. Paikalliskonsiilit Orleansissa (533) ja Clermont\u2019ssa (535) olivat vedonneet papiston ja kansan mielipiteen puolesta. Orleansin paikalliskonsiilin p\u00e4\u00e4t\u00f6s oli kuitenkin yksiselitteinen: \u201dmaallikkoja ei saa vihki\u00e4 kleerukseen ilman kuninkaan tai hallitsijan lupaa\u201d(4. kanoni).<\/p>\n\n\n\n

Novellaen mukaan piispa oli alueellaan kirkon johtaja, mutta Justinianos antoi piispoille my\u00f6s aluehallintoviranomaisen valtuuksia. Jos alueella ei ollut p\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u00e4 (gubernator), <\/em>oli siviilihallinto piispalla (tituli XIV, XXIX). T\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 n\u00e4kyi selvemmin l\u00e4nness\u00e4, jossa ei ollut yht\u00e4 kristillist\u00e4 keisaria.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4nness\u00e4 piispan t\u00e4rkein yhteiskunnallinen teht\u00e4v\u00e4 oli toimia tarvittaessa hallitsijan sijaisena kaupungin tai alueen siviiliv\u00e4est\u00f6n suojelijana (defensor civitatis). <\/em>Yksi t\u00e4llaisista oli Reimsin piispa ja Gallian paikallisjohtaja Remigius<\/strong>, ensimm\u00e4isen frankkikuninkaan Klodovigin<\/strong> edelt\u00e4j\u00e4. Piispa ja paikallisjohtaja Remigius valmisteli Codex Theodosianuksen pohjalta Klodovigin hyv\u00e4ksym\u00e4n ensimm\u00e4isen frankkien lakikokoelman (Lex Salica). <\/em>Sen s\u00e4\u00e4d\u00f6s vain miespuolisten j\u00e4lkel\u00e4isten perint\u00f6oikeudesta oli voimassa L\u00e4nsi\u2013Euroopassa tuhat vuotta. <\/p>\n\n\n\n

Justinianoksen Novellaen s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiin (tituli) <\/em>oli kirjattu p\u00e4ivitetyt kriteerit papiston valinnalle. Papiksi vihkimyksen alaik\u00e4rajaksi tuli 40 vuotta, diakoneilla ja ipodiakoneilla 25 vuotta, lukijoilla 18 vuotta (titulus VI). My\u00f6s laulajat olivat osa papistoa. Avioliiton solmiminen oli mahdollinen papistolle sill\u00e4 edellytyksell\u00e4, ett\u00e4 vihkiminen tapahtui ennen vihkimyst\u00e4 alidiakoniksi.<\/p>\n\n\n\n

Papisto eli sen kirkon varoilla, joihin heid\u00e4t oli vihitty palvelemaan ja joissa heid\u00e4n tuli toimittaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yksi jumalanpalvelus p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Piispojen ja pappien valintaa varten kaupungin asukkaat valitsivat kolme kandidaattia (titulus XX). Piispoja ei voitu tuomita siviilioikeuksissa, vaan p\u00e4\u00e4kaupungin Konstantinopolin pysyv\u00e4ss\u00e4 synodissa (\u03c3\u03cd\u03bd\u03bf\u03b4\u03bf\u03c2 \u03b5\u03bd\u03b4\u03b7\u03bc\u03bf\u03cd\u03c3\u03b1). <\/em>Pysyv\u00e4 synodi oli perustettu p\u00e4\u00e4kaupunkiin patriarkka Gennadioksen<\/strong> aloitteesta.<\/p>\n\n\n\n

Kirkkojen t\u00e4rkein privilegio oli toimiminen pakopaikkana, josta virkavalta ei saanut v\u00e4kivalloin hakea rikoksesta ep\u00e4ilty\u00e4. Justinianos rajoitti t\u00e4t\u00e4 periaatetta niin, ett\u00e4 suojelu kirkossa ei turvannut henki\u2013 tai seksuaalirikoksista ep\u00e4iltyj\u00e4. Jos piispa puolestaan suojeli kirkossaan verorikoksesta ep\u00e4ilty\u00e4, joutui piispa syyllisyyden todentamisen j\u00e4lkeen itse korvaamaan menetetyt verot (titulus XIV).<\/p>\n\n\n\n

Konstantinos Suuren kirkon omaisuutta koskevat etuoikeudet laajennettiin Justinianoksen lakiin kirkoille oikeushenkil\u00f6n\u00e4 kuuluviksi laillisiksi oikeuksiksi. Niihin kuuluivat perint\u00f6\u2013, kauppa\u2013 ja omistusoikeudet (titulus III). Justinianos tarkensi kanoneissa piispalle m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 taloudenhoitovastuuta sill\u00e4, ett\u00e4 piispan tuli m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 kirkon omaisuuden hoitoon ekonomi (titulus VI).<\/em> Suosituiksi tulleet luostarit alistettiin Justinianoksen s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 paikallisen piispan valvontaan.<\/p>\n\n\n\n

Justinianos Suuri oli ennen kuolemaansa p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 synodien p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 muodostettaisiin siviili\u2013 ja julkisoikeuden rinnalle oma lakikokoelma, kanoninen oikeus. Ty\u00f6n teki entinen antiokialainen juristi Johannes Skolastikos<\/strong>. Justinianoksen Codex oli mallina Skolastikokselle, joka kokosi vuonna 560 Justinianoksen Digestan mukaan \u201dkaiken sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n\u201d(\u03c0\u03b1\u03bd\u03b4\u03ad\u03ba\u03c4\u03b7\u03c2) <\/em>kanonikokoelman (\u03a3\u03c5\u03bd\u03b1\u03b3\u03bf\u03b3\u03b7 \u03ba\u03b1\u03bd\u03bf\u03bd\u03bf\u03bd).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Skolastikoksen Synagoge\u2013kokoelma muodostui Ankyran, Neokesarean, Nikean, Gangran, Antiokian, Laodikean, Sardikan, Konstantinopolin, Efeson ja Khalkedonin synodien kanoneista sek\u00e4 pyhien apostolien kanoneista ja kahdesta Basileios Suuren kanonisesta kirjeest\u00e4. Basileioksen kirjeet eiv\u00e4t olleet muiden l\u00e4hteiden kanssa yhteensopivia, sill\u00e4 ne k\u00e4sitteliv\u00e4t hereetikkojen ja skismaatikkojen v\u00e4lisi\u00e4 eroja.<\/p>\n\n\n\n

Skolastikoksen Synagoge k\u00e4sitti yhteens\u00e4 377 kanonia, jotka oli jaoteltu 50 otsikon alle. Tultuaan valituksi vuonna 565 Konstantinopolin patriarkaksi Johannes Skolastikos julkaisi uuden Synagoge\u2013edition, johon h\u00e4n lis\u00e4si Justinianoksen lakikokoelmasta 87 kirkkoon viittaavaa s\u00e4\u00e4d\u00f6st\u00e4. Kolmas editio Synagogesta valmistui vasta Skolastikoksen kuoleman j\u00e4lkeen ja siihen lis\u00e4ttiin viel\u00e4 25 lakia Justinianoksen Corpuksen viimeisest\u00e4 Novellae\u2013osasta.<\/p>\n\n\n\n

Justinianoksen Novellaen alussa oleva linjaus \u201dmik\u00e4 on kielletty kirkon kanoneissa, olkoon kielletty my\u00f6s siviililaissa\u201dtoteutui Johannes Skolastikoksen Synagogessa. Se asetti lait ja kanonit samalle viivalle. Syntyi lait ja kanonit yhdist\u00e4nyt (\u03bd\u03bf\u03bc\u03cc\u03ba\u03b1\u03bd\u03c9\u03bd)<\/em> perinne.<\/p>\n\n\n\n

Lakien ja kanonien eli nomokanonien keskus oli Konstantinopoli, jossa keisarin ja patriarkan kansliat toimivat viereisiss\u00e4 rakennuksissa. Nomokanoni\u2013perinteen v\u00e4lit\u00f6n seuraus oli piispan laink\u00e4ytt\u00f6vallan vahvistuminen. Piispa sai oikeuden tehd\u00e4 tapaamisessaan (audientia episcopalis)<\/em> er\u00e4\u00e4nlaisen lainvoimaisen pikaoikeusp\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ilman valitusmahdollisuutta. Termin nomokanoni merkityksest\u00e4 on my\u00f6s toinen tulkinta. On mahdollista, ett\u00e4 sill\u00e4 ei tarkoitettu lakeja ja kanoneja yhdess\u00e4 vaan ainoastaan lakien j\u00e4rjestyst\u00e4. T\u00e4h\u00e4n viittaisi nomokanonista k\u00e4ytetty ensimm\u00e4inen slaavinkielinen nimitys (\u0437\u0430\u043a\u043e\u043d\u043e\u043f\u0440\u0430\u0432\u0438\u043b\u043e).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Johannes Skolastikos piti lakien ja kanonien v\u00e4lill\u00e4 yhden periaatteellisen eron: lait ovat maallisia (\u03c0\u03bf\u03bb\u03b9\u03c4\u03b9\u03ba\u03bf\u03af)<\/em>, kanonit jumalallisia (<\/em>\u03d1<\/em>\u03b5\u03bf\u03af)<\/em>. \u201dVaikka molemmat ovat l\u00e4ht\u00f6isin samasta Jumalan hyv\u00e4st\u00e4 ja ihmisen pelastukseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4st\u00e4 tahdosta, on kanoneilla enemm\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4 henkist\u00e4 inspiraatiota vahvistava tarkoitus kuin Kristusta rakastavan hallitsijan politiikalla, joka keskittyy inhimillisiin asioihin ja kunnianhimoon\u201d. toteaa Skolastikos Synagogen prologissaan.<\/p>\n\n\n\n

Skolastikoksen j\u00e4lkeen toinen nomokanoni koottiin sata vuotta my\u00f6hemmin. Siin\u00e4 oli kaksi osaa: siviili\u2013 ja julkisoikeuden kirkkoa koskevat p\u00e4\u00e4t\u00f6kset (collectio tripatita) <\/em>ja kirkolliset kanonit (syntagma). <\/em>Sit\u00e4 seuranneen kahden p\u00e4ivityksen (Nomokanon 14 Titulorum<\/em>, Syntagma 14 Titulorum<\/em>) j\u00e4lkeen viidennen nomokanonin kokosi (883) Konstantinopolin patriarkka Fotios<\/strong> ja kuudennen (1170) Antiokian patriarkka Teodoros Balsamon<\/strong>. Teodoroksen kokoelma Pedalion oli sek\u00e4 nimens\u00e4 ett\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6ns\u00e4 perusteella pohjana my\u00f6s sit\u00e4 seuraaville kanonikokoelmille.<\/p>\n\n\n\n

Hallitsijan sek\u00e4 maallisesta ett\u00e4 sakraalista vallasta oli tullut Justinianos Suuren Codexin luomisen my\u00f6t\u00e4 tulkintaeroja synnytt\u00e4nyt kysymys. Jo 30 vuotta ennen Justinianoksen valtaannousua paavi Gelasius<\/strong> oli kirjoittanut (494) ongelmasta tekem\u00e4ll\u00e4 merkityseron kuningaskunnan (regnum) <\/em>ja sakraalin (sacerdotium) <\/em>johtajuuden v\u00e4lille. Ensimm\u00e4inen oli hallitsijavaltaa (regalis potestas)<\/em>, toinen vihittyjen piispojen valtaa (auctoritas sacrata pontificum)<\/em>. Justinianos ei tehnyt eroa niiden v\u00e4lille, mutta h\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n puhunut valtiosta vain maallisena orgaanina.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki valta (\u03ba\u03c1\u03ac\u03c4\u03bf\u03c2<\/em><\/a>)<\/em> oli Justinianoksen mukaan Jumalalta ja ihmisten k\u00e4siss\u00e4 oli vain toimeenpanovalta (<\/em><\/a>\u1f10<\/em>\u03be\u03bf\u03c5\u03c3\u03af\u03b1)<\/em>, jota heid\u00e4n tuli hoitaa oikeudella ja asianmukaisuudella (<\/em><\/a>\u1f40<\/em>\u03c1<\/em>\u03d1<\/em>\u1ff6<\/em>\u03c2 \u03ba\u03b1\u03b9 \u03c0\u03c1\u03bf\u03c3\u03b7\u03ba\u03cc\u03bd\u03c4\u03c9\u03c2<\/em>). <\/em>T\u00e4h\u00e4n k\u00e4sitykseen yhtyi my\u00f6s paavi Gregorius<\/strong>, joka kirjoitti (593) kastelapselleen keisari Maurikiokselle<\/strong>: \u201dHallitsijoille on annettu taivaasta valta kaikkiin ihmisiin, niin ett\u00e4 maanp\u00e4\u00e4llinen regnum olisi taivasten valtakunnan palveluksessa\u201d.<\/em> Sata vuotta my\u00f6hemmin Trullon synodissa puhuttiin (39. kanoni) kuitenkin yhden imperiumin \u201dkristillisimm\u00e4st\u00e4 vallasta\u201d (\u03c7\u03c1\u03b9\u03c3\u03c4\u03b9\u03b1\u03bd\u03b9\u03ba\u03c9\u03c4\u03ac\u03c4\u03bf\u03c5 \u03ba\u03c1\u03ac\u03c4\u03bf\u03c5<\/em>).<\/p>\n\n\n\n

Justinianos yritti yhdist\u00e4\u00e4 Khalkedonin synodissa tuomitut heterodoksit s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kaikille yhteisen juhlakalenterin. Keisari m\u00e4\u00e4r\u00e4si kahdella kirjeell\u00e4\u00e4n (561\u2013562), ett\u00e4 Jeesuksen syntym\u00e4\u00e4 ryhdyt\u00e4\u00e4n viett\u00e4m\u00e4\u00e4n 25. joulukuuta, loppiaista 6. tammikuuta, Jeesuksen temppeliintuomista 2. helmikuuta, Marian ilmestysjuhlaa 25. maaliskuuta sek\u00e4 Johannes Kastajan syntym\u00e4\u00e4 24. kes\u00e4kuuta ja siki\u00e4mist\u00e4 23. syyskuuta.<\/p>\n\n\n\n

600\u2013luku: moraalin rappio<\/strong><\/p>\n\n\n\n

K\u00e4sitys kristillisten keisareiden oikeustajusta perustui Eusebios Kesarealaisen<\/strong> kymmenosaisessa kirkkohistoriassa esiteltyyn teoriaan kirkon ja valtion yhteisest\u00e4 teht\u00e4v\u00e4st\u00e4. Tuo Justinianos Suuren laillistama periaate siirtyi laajasti Euroopan kristillisten kuninkaiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. T\u00e4t\u00e4 keskiajan valtiomiestaitoa ryhdyttiin 1800\u2013luvulla kutsumaan kesaropapismiksi.<\/p>\n\n\n\n

Konstantinos Suuren Rooman piispalle lahjoittamasta Lateranien palatsista oli tullut Pyh\u00e4n Johanneksen kirkon kanssa Rooman kirkon keskus. Rooma oli poliittisesti hajonnut ja germaanikansat olivat luoneet poliittisen vastavoiman id\u00e4n p\u00e4\u00e4kaupungille Konstantinopolille. <\/a><\/p>\n\n\n\n

Viiden patriarkaatin vakiintuneet tavat (<\/em>\u1f14<\/em>\u03d1<\/em>\u03b7),<\/em> tottumukset (\u03c3\u03c5\u03bd\u03ae<\/em>\u03d1<\/em>\u03b5\u03b9\u03b1) <\/em>ja perinteet (\u03c0\u03b1\u03c1\u03ac\u03b4\u03bf\u03c3\u03b9\u03c2<\/em>) olivat olleet voimassa Nikean synodista l\u00e4htien (kanonit 6 ja 7). Justinianoksen Novellaessa oli todettu (titulus XIV), ett\u00e4 pentarkia oli vain j\u00e4rjestys (\u03c4\u03ac\u03be\u03b9\u03c2<\/em>), <\/a>mutta Trullossa siit\u00e4 tehtiin s\u00e4\u00e4nt\u00f6 (36. kanoni). My\u00f6s l\u00e4nnen patriarkka paavi Gregorius Suuri<\/strong> linjasi tulkitsemalla Justinianoksen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4. Gregoriuksen suhteet keisari Maurikiokseen olivat l\u00e4heiset: paavi oli kastanut keisarin ja Maurikios piti puolestaan Gregoriusta kirkon vanhimpana.<\/p>\n\n\n\n

Pysyv\u00e4ksi ongelmaksi muodostui Konstantinopolin piispan Johannes Paastoajan<\/strong> kirjeisiin vuonna 590 ilmestynyt epiteetti \u201dekumeeninen patriarkka\u201d (\u03bf\u03b9\u03ba\u03bf\u03c5\u03bc\u03b5\u03bd\u03b9\u03ba\u03cc\u03c2 \u03c0\u03b1\u03c4\u03c1\u03b9\u03ac\u03c1\u03c7\u03b7\u03c2). <\/em>Paavi hyv\u00e4ksyi raamatullisen tittelin \u201dpatriarkka\u201d, mutta piti termi\u00e4 \u201dekumeeninen\u201d vain imperiumia, ei koko tunnettua maailmaa merkitsev\u00e4n\u00e4. Gregorius halusi n\u00e4p\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Konstantinopolin Johannesta ja ryhtyi merkitsem\u00e4\u00e4n omiin kirjeisiins\u00e4 tittelikseen \u201dJumalan palvelijoiden palvelija\u201d (servus servorum Dei).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Yhden keisarin yhdist\u00e4m\u00e4 kirkko oli menneisyytt\u00e4. Germaanien, persialaisten ja muslimien valloitukset sek\u00e4 arieolaisten, monofysiittien ja muiden heterodoksien vaikutus johti siihen, ett\u00e4 kristillisist\u00e4 yhteis\u00f6ist\u00e4 tuli monin paikoin v\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4. Afrikan kristillisyys kuihtui islamin vaikutuksesta, Brittein saarten kirkot loivat oman nahkansa, Espanjassa valta siirtyi nomadikansalle visigooteille, Ranskassa merovingien kuningaskunta alkoi kasvun kansalliskirkoksi. Kanoninen yhten\u00e4isyys ei ollut viel\u00e4 kuitenkaan mennyt: Canterburyn arkkipiispa kutsui vuonna 680 kokoon Trullon esikokouksen Heathfieldiss\u00e4, joka vahvisti viiden ekumeenisen synodin ortodoksian.<\/p>\n\n\n\n

Khalkedonissa alkanut poliittinen kiista p\u00e4\u00e4ttyi Konstantinopolissa (681) alkaneeseen kokoukseen, joka p\u00e4\u00e4ttyi vasta kymmenen vuoden kuluttua. Konstantinopolin kokouksen teologinen kiistely koski evankeliumin lausetta \u201dtoteuta kuitenkin oma tahtosi \u00e4l\u00e4k\u00e4 minun\u201d (Luuk. 22:42). Oliko kysymyksess\u00e4 kaksi tahtoa, vai ainoastaan yksi tahto (\u03bc\u03bf\u03bd\u03bf<\/em>\u03d1<\/em>\u03b5\u03bb\u03b7\u03c4\u03b9\u03c3\u03bc\u03cc\u03c2)?<\/em><\/p>\n\n\n\n

Konstantinopolin kokous pidettiin samassa Justinianoksen rakennuttamassa Palatium Magnumin kartiosalissa (trullo)<\/em>, jossa alkoi my\u00f6s seuraava (691\u2013692) synodi. Se nimesi kymmenen vuotta kest\u00e4neen kokouksen kuudenneksi pyh\u00e4ksi kokoukseksi (1. kanoni). Kokoukselle saatiin ekumeenisen synodin status nime\u00e4m\u00e4ll\u00e4 se j\u00e4rjestysnumeroiden viideskuudes (quinisexte, \u03c0\u03b5\u03bd<\/em>\u03d1<\/em>\u03ad\u03ba\u03c4\u03b7) <\/em>yhdistelm\u00e4ll\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Trullon kokouksen kutsui koolle Justinanos II<\/strong>, joka n\u00e4ki itsens\u00e4 toisena suurena Justinianoksena ja ortodoksisen imperiumin yhdist\u00e4j\u00e4n\u00e4. Voimansa tunnossa keisari muilutti paavi Johanneksen<\/strong> Roomasta Konstantinopoliin hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n Trullon kanonit.<\/p>\n\n\n\n

Justinianos Suuren Corpus oli ollut sekoitus keisarillisia lakeja ja kanoneja. Keisarit Maurikius ja Heraklios<\/strong> olivat jatkaneet hybridilakikokoelmien julkaisemista nomokanoni\u2013kompilaatioilla. Trullon synodin kanonien p\u00e4\u00e4asiallisena l\u00e4hteen\u00e4 oli kuitenkin Justinianoksen kirkkolaki (Novellae)<\/em>. Se sis\u00e4lsi s\u00e4\u00e4d\u00f6kset ja yksityiskohtaiset perustelut kirkon omaisuuden hoidosta (titulus III), piispojen ja pappien asemasta (titulus VI), titteleist\u00e4 ja privilegioista (titulus XIV) tai munkkien el\u00e4m\u00e4st\u00e4 (tituli XVI, XX).<\/p>\n\n\n\n

Trullon synodi oli p\u00e4ivitys Justinianoksen nomakanoniin. Synodi julkaisi 102 kanonia, joista tuli id\u00e4n kanonisen oikeuden perusta, ja Rooma\u2013suhteiden pysyv\u00e4 skisma. Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 Trullon kanonia sis\u00e4lsi pitk\u00e4n kronologisen ja ratifioivan (\u1f10\u03c0\u03b9\u03c3\u03c6\u03c1\u03b1\u03b3\u1f77\u03b6\u03c9)<\/em> luettelon aikaisemmista synodeista, niiden dogmaattisista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 ja tuomituista heresioista. Synodi my\u00f6s listasi ja vahvisti ne paikallissynodit ja kirkkoisien tekstit, jotka luettiin laeiksi.<\/p>\n\n\n\n

Trullon kanonien j\u00e4rjestys ei ole aikaisempien synodien tavoin summittainen vaan hierarkkinen. Pappien avioliittoja (kanonit 3\u20136, 13) tai moraalia (kanonit 62, 66, 86, 91, 93, 96) koskevat s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ovat t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 luettelon alussa. Paastoa tai liturgista j\u00e4rjestyst\u00e4 k\u00e4sittelevien ohjeiden (kanonit 29, 32, 33, 52, 56, 57, 99) tarkoituksena oli saada aikaan keskitien tulkinta id\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4nness\u00e4 vakiintuneille erilaisille tavoille.<\/p>\n\n\n\n

Trullon viimeinen s\u00e4\u00e4nt\u00f6 (102. kanoni) oli filosofinen pohdinta kanonisen kodinhoidon periaatteista, joka on tasapainoilua tarkkuuden (\u03b1\u03ba\u03c1\u03af\u03b2\u03b5\u03b9\u03b1) <\/em>ja vallitsevien tapojen (\u03c3\u03c5\u03bd\u03ae<\/em>\u03d1<\/em>\u03b5\u03b9\u03b1)<\/em> v\u00e4lill\u00e4. Samantyyppist\u00e4 pohdintaa oli kokouksen alussa (2. kanoni), jossa s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen s\u00e4ilytt\u00e4minen m\u00e4\u00e4riteltiin t\u00e4rke\u00e4ksi sielujen hoitamiseksi ja intohimojen l\u00e4\u00e4kitsemiseksi (\u03c0\u03c1<\/em>\u1f78<\/em>\u03c2 \u03c8\u03c5\u03c7<\/em>\u1ff6<\/em>\u03bd <\/em>\u03d1<\/em>\u03b5\u03c1\u03b1\u03c0\u03b5<\/em>\u03af<\/em>\u03b1\u03bd \u03ba\u03b1<\/em>\u1f76<\/em> <\/em>\u1f30<\/em>\u03b1\u03c4\u03c1\u03b5<\/em>\u03af<\/em>\u03b1\u03bd \u03c0\u03b1<\/em>\u03d1<\/em>\u1ff6<\/em>\u03bd)<\/em>. My\u00f6hemmin s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen tarkka tulkinta asetettiin (3. kanoni) vastapooliksi ihmisyst\u00e4v\u00e4llisyydelle (\u03c6\u03b9\u03bb\u03b1\u03bd\u03c4\u03c1\u03c9\u03c0\u03af\u03b1)<\/em>.  <\/p>\n\n\n\n

Trullon kanoneista henkii huoli yleisest\u00e4 moraalirappiosta. Sit\u00e4 yritettiin korjata s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4 (kanonit 12, 14, 47, 84), jotka auttavat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n kompastumista esteeseen (\u03c0\u03c1\u03cc\u03c3\u03ba\u03bf\u03bc\u03bc\u03b1)ja ehk\u00e4isev\u00e4t pahennusta (\u03c3\u03ba\u03ac\u03bd\u03b4\u03b1\u03bb\u03bf\u03bd)<\/em>. Ne olivat perusteluja piispojen avioliittojen kielt\u00e4miselle. Pappeutta tuli toimittaa (kanonit 37, 76, 97) arvokkuudella (\u03c4<\/a>\u03af\u03bc\u03b9\u03bf\u03c2) <\/em>ja kunnioitettavuudella (\u03c3\u03b5\u03b2<\/em><\/a>\u03ac\u03c3\u03bc\u03b9\u03bf\u03c2)<\/em> ja papiston tuli pukeutua aina viittoihin (27. kanoni). Heid\u00e4n piti pysy\u00e4 hiippakunnassaan (17. kanoni) tai palata pakottavien syiden poistuttua sinne takaisin (18. kanoni).<\/p>\n\n\n\n

Simoniasta eli rahanhimosta pappeuteen vihittyjen (22. kanoni) ja sakramentteja suorittavien (23. kanoni) osalle Trullo m\u00e4\u00e4r\u00e4si virasta erottamisen. Kodeissa ja muissa yksityisiss\u00e4 tiloissa pidett\u00e4vi\u00e4 jumalanpalveluksia varten vaadittiin piispan lupa (31. kanoni). Maallikot eiv\u00e4t saaneet ilman lupaa opettaa (64. kanoni) tai menn\u00e4 kirkkojen alttareihin (69. kanoni).<\/p>\n\n\n\n

Rangaistuksia niin papistolle kuin maallikoille seurasi tuntemattomien naisten majoittamisesta (5. kanoni), kapakan pit\u00e4misest\u00e4 (9. kanoni), koronkiskonnasta (10. kanoni), kilpa\u2013ajoista (24. kanoni), noppapeleist\u00e4 (50. kanoni), el\u00e4intaistelun\u00e4yt\u00f6ksiin ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tansseihin osallistumisesta (51. kanoni), ilotalon pit\u00e4misest\u00e4 (86. kanoni) ja rakastajattarista (87. kanoni). Pornografiasta varoitettiin (100. kanoni) sananlaskujen kirjan viittauksella \u201dKatso suoraan ja p\u00e4lyilem\u00e4tt\u00e4, suuntaa katseesi vakaasti eteenp\u00e4in\u201d (Sanal. 4:25).<\/p>\n\n\n\n

Trullon moraalikanoneissa toistuu 14 kertaa ankara ilmaus \u201don v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4\u201d (\u03b4\u03b5<\/em>\u1fd6<\/em>). <\/em>S\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4 voitiin lievent\u00e4\u00e4 vain niiss\u00e4 poikkeuksissa (kanonit 12, 41, 68), joissa se oli lopputuloksen kannalta hy\u00f6dyllist\u00e4 (<\/em>\u1f60<\/em>\u03c6\u03ad\u03bb\u03b5\u03b9\u03b1).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Paikallissynodien ja pyhien isien s\u00e4\u00e4nn\u00f6t m\u00e4\u00e4riteltiin Trullossa (2. kanoni) tarkemmin kuin Khalkedonissa. Paikallissynodeihin luettiin Ankyran, Neokesarean, Gangran, Antiokian, Sardikan, Laodikean, Konstantinopolin ja Karthagon kokoukset. Kahta ensimm\u00e4ist\u00e4 paikalliskonsiilia Andalusian Elvirassa ja Ranskan Arlesissa ei Trullon kanonissa mainittu. Ep\u00e4kanonisiksi j\u00e4iv\u00e4t my\u00f6s Nikean synodia seuranneet kokoukset Tyroksessa, Antiokiassa, Sardikassa, Milanossa ja Antiokiassa.<\/p>\n\n\n\n

Quinisexte vahvisti pyhien apostolien s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen (85. kanoni) mukaan Raamatun kirjojen m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi kaksikymment\u00e4kaksi. Mukana olivat my\u00f6s nelj\u00e4 makkabilaiskirjaa, Salomon viisauskirja ja Siirakin kirja. Rooman ja Konstantinopolin v\u00e4liset suhteet m\u00e4\u00e4riteltiin samoiksi kuin Khalkedonin synodissa (28. kanoni): patriarkalle Konstantinopolissa kuuluvat Trullon mukaan samat oikeudet kuin paaville Roomassa (36. kanoni).<\/p>\n\n\n\n

Trullon synodi my\u00f6s kertasi Justinianoksen s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4n lain, jonka mukaan papeille sallittu avioliitto ei ollut mahdollinen piispoille (11. kanoni). Pappeuden alaik\u00e4rajoiksi tuli alidiakoneille 20, diakoneille 25, papeille 30 ja diakonissoille 40 vuotta (kanonit 14,15).<\/p>\n\n\n\n

Trullon laatima kanonisen oikeuden j\u00e4rjestys vaikutti maalliseen oikeudenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Trullon synodin j\u00e4lkeen Justinianos Suuren ajan humaanimpi tulkintaperinne sai tehd\u00e4 tilaa tiukemmalle, ruumiillisia rangaistuksia ja mutilaatioita suosivalle linjalle. T\u00e4t\u00e4 vastustettiin kirkon piiriss\u00e4 ja se sai kompromissina l\u00e4pi kanonisen vaihtoehdon: henkirikoksen tunnustanut erotettiin kirkosta 15 vuodeksi ja tuomio voitiin k\u00e4rsi\u00e4 ty\u00f6palveluna luostarissa.<\/p>\n\n\n\n

Jotkut keisarit ottivat itselleen oikeuden \u2013 patriarkan, paavin tai kalifin tavoin \u2013 toimia my\u00f6s tuomioiden toimeenpanijoina. Toisaalta Justinianos Suuri oli osoittanut my\u00f6s riippumattomuutta kirkon vaikutukselle. H\u00e4n ei suostunut Ambrosius Milanolaisen ja Johannes Krysostomoksen esitt\u00e4mien teologisten argumenttien nojalla juutalaisten uskonnonharjoittamisen totaalikieltoon.<\/p>\n\n\n\n

15.3.2025<\/p>\n\n\n\n

\u00a9 ylidiakoni Jyrki H\u00e4rk\u00f6nen 2024<\/p>\n\n\n\n

Kuvat Vesa Takala: Justinianos Suuren Palatium Magnumin lattiamosaiikkeja 500-luvulta Istanbulin arkeologisessa museossa (Arkeoloji M\u00fczesi).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Seuraava osa: Kanonien historia VI \u2013 700\u2013luku: kreikka korvaa latinan, 800\u2013luku: kirkko vai imperiumi?<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Diocletianus oli valmistellut lakireformit p\u00e4\u00e4kaupungissaan Nikomediassa. Justinianos Suuri halusi yhdist\u00e4\u00e4 lain ja hallinnon Uuteen Roomaan, Konstantinopoliin. Rooman imperiumin suuruuden ja yhten\u00e4isyyden palauttaminen oli Justianokselle kaikki kaikessa keisarin purppuraan pukeutumisesta l\u00e4htien. Valtaannousua seuraavana vuonna (528) Justinianos antoi ukaasin (constitutio haec) yhdist\u00e4\u00e4 kolme lakikokoelmaa (Codex Gregorianus, Codex Hermogenianus, Codex Theodosianus) sek\u00e4 niiden j\u00e4lkeen s\u00e4\u00e4detyt yksitt\u00e4iset lait yhdeksi […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":10995,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-10993","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10993","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=10993"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10993\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":11081,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10993\/revisions\/11081"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10995"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=10993"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=10993"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=10993"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}