{"id":10715,"date":"2025-03-01T04:51:25","date_gmt":"2025-03-01T02:51:25","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/?p=10715"},"modified":"2025-03-28T18:34:32","modified_gmt":"2025-03-28T16:34:32","slug":"kanonien-historia-iv","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/2025\/03\/01\/kanonien-historia-iv\/","title":{"rendered":"Kanonien historia IV"},"content":{"rendered":"\n

Roomalainen lakimies Cicero<\/strong> on todennut, ett\u00e4 oikeudenk\u00e4yt\u00f6n tarkoituksena ei ole kansalaisten ja yst\u00e4vien edut vaan universaalit velvollisuudet (de officiis). <\/em>H\u00e4n puhuu laeista (de legibus)<\/em>, jotka on kirjoitettu ihmisen syd\u00e4meen. Cicerolla oli suuri vaikutus kirkkoisien oikeusfilosofiaan.<\/p>\n\n\n\n

Tertullianus<\/strong> pohti kompromissia kristinuskon ja kansalaistottelemattomuuden dilemmaan. H\u00e4n puolusti mielipiteen vapautta ja oikeudenk\u00e4yt\u00f6n avoimuutta tiivist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u201dep\u00e4oikeudenmukainen laki ei ansaitse kunnioitusta\u201d (legis injustae nullus honor). <\/em>Oikeusajattelun perusta oli kahden termin, oikeamielisyyden ja kohtuullisuuden yhteensovittamisessa.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 teorian kristillisest\u00e4 Rooman valtakunnasta kehitteli pohjoisafrikkalainen Lactanius<\/strong>. H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 teoksessaan (Divine Institutes)<\/em> kristillisen valtakunnan muodostuvan uskonnon (pietas) <\/em>ja viisauden (sapientia) <\/em>liitosta. Lactaniuksen Rooma oli oikeusperiaatteiltaan symmetrinen ja tasa\u2013arvoinen.<\/p>\n\n\n\n

Vainojen aika oli osoittanut, ett\u00e4 uskontoa ja politiikkaa oli mahdotonta erottaa toisistaan. Rooma oli polyteistinen valtio, jonka tapakulttuuriin kuului jumalien ja jumalattarien palvominen. Rooman keisarit eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet, miksi kristityt eiv\u00e4t suostuneet t\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Polyteismi oli roomalaista monikulttuurista tapakulttuuria. Sen noudattamisesta harhaoppisiksi monoteisteiksi leimatut kristityt kielt\u00e4ytyiv\u00e4t. Se oli valtiorikos, joka oli Rooman oikeudessa erityisrikosten kategoriassa. Niiden k\u00e4sittelyss\u00e4 noudatettiin samantapaista nopeaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa kuin sotarikoksissa. N\u00e4ihin rikoksiin kuuluivat my\u00f6s laiton poliittinen j\u00e4rjest\u00e4ytyminen, majesteettirikos (laesa majestas)<\/em>, pyhien esineiden varkaus ja profanisointi (sacrilegus) <\/em>tai taikuus (magia).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Majesteettirikoksesta tuli maininta my\u00f6s pyhien apostolien s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin (84. kanoni), joissa siit\u00e4 k\u00e4ytettiin ilmaisua \u201doikeudeton h\u00e4p\u00e4iseminen\u201d (\u1f51\u03b2\u03c1\u03af\u03b6\u03c9). <\/em>Tuolla samalla arroganssia tai hybrist\u00e4 kuvaavalla termill\u00e4 apostolien s\u00e4\u00e4nn\u00f6t kielsiv\u00e4t my\u00f6s piispan (55. kanoni), papin tai diakonin (56. kanoni) loukkaamisen.<\/p>\n\n\n\n

Oikeudenk\u00e4ytt\u00f6 oli yhden hallitsijan despotismin kaudella yhdistelm\u00e4 vanhoja ja uudempien lakeja. Ensimm\u00e4inen sis\u00e4lsi vanhoja s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4, senaatin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ja juristien tulkintoja, jotka olivat ottaneet koko ajan suuremman osuuden. Uusi laki oli tuoreempi ja se sis\u00e4lsi my\u00f6s keisarin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, koska hallitsija oli lain l\u00e4hde ja perusta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Keisarin oikeusp\u00e4\u00e4t\u00f6kset olivat julkisia linjauksia (edicta), <\/em>tapauskohtaisia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 (decreta), <\/em>oikeuden istunnoissa luettavia linjauksia (rescripta) <\/em>ja oikeudenpalvelijoille annettuja ohjeita (mandata). <\/em>Julkiset linjaukset annettiin vuosittain ja niiss\u00e4 julistettiin ne lait, jotka syrj\u00e4yttiv\u00e4t vanhat.<\/p>\n\n\n\n

Diocletianus<\/strong> oli aloittanut Rooman lakien kokoamisen kahdella kompilaatiolla (Codex Gregorianus, Codex Hermogenianus), <\/em>joihin oli koottu keisarillisen arkiston oikeushistoria. Hallinto oli kuitenkin byrokratisoitunut nelj\u00e4n hallitsijan tetrarkian my\u00f6t\u00e4. Konstantinopolin p\u00e4\u00e4kadulle oli pystytetty patsas, jossa kaksi keisaria (augustus) <\/em>ja kaksi apukeisaria (caesar) <\/em>syleilev\u00e4t toisiaan. Pian oltiin sis\u00e4llissodassa. Kopio kaulailevan nelj\u00e4n keisarin patsaasta seisoo t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin Venetsiassa. <\/p>\n\n\n\n

Diocletianuksen despotismin kausi huipentui viimeiseen vuoteen ja kristittyjen suuriin vainoihin. Ne p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t sis\u00e4llissotaan, jonka voitti Rooman valtakunnan it\u00e4inen osa Konstantinos Suuren<\/strong> johdolla. <\/p>\n\n\n\n

Diocletianus oli julkaissut kokoelmansa aikomuksenaan hallintoreforminsa vahvistaminen. H\u00e4nen ansiostaan oli luovuttu vuosittaisista edikteist\u00e4 ja siirryttiin lakien systematisointiin kokoelmissa (codices).<\/em> Konstantinos halusi jatkaa Diocletianuksen reformia ja julkaisi vuosina 321\u2013322 Rooman lakiin kaksi t\u00e4ydennysosaa. Niiss\u00e4 oli ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tunnustettu piispan jurisdiktio\u2013 ja p\u00e4\u00e4t\u00f6svalta (auditentia episcopalis)<\/em>, joka oli nostettu julkisoikeudelliseen asemaan. <\/p>\n\n\n\n

300\u2013luku: ensimm\u00e4iset synodit<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirkon oppia ja j\u00e4rjestyst\u00e4 koskevien ongelmien ratkaisuun ei riitt\u00e4nyt antiikin ajan keskustelutilaisuus (\u03c3\u03c5\u03bc\u03c0\u03cc\u03c3\u03b9\u03bf\u03bd)<\/em>. Yhteisen marssij\u00e4rjestyksen tai ”tiekartan” (\u03c3\u03cd\u03bd\u03bf\u03b4\u03bf\u03c2) <\/em>laatimiseksi tarvittiin formaalisempi kokoontuminen.<\/p>\n\n\n\n

Vainojen aikana kompromisseihin ryhtyneit\u00e4 arvosteli algerialainen piispa Donatios<\/strong>. H\u00e4n vaati huhtikuussa 313 keisarilta kysymykseen valtiollista ratkaisua. Konstantinos Suuri hyv\u00e4ksyi Donatioksen vetoomuksen ja asiaa kokoonnuttiin k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n lokakuussa ensin Roomaan ja seuraavan vuoden (314) elokuussa Ranskaan Arles\u2019n kaupunkiin. Molempien kokousten kokoonkutsuja oli keisari.<\/p>\n\n\n\n

Sovintoa ei saatu aikaan. Suojelemansa kirkon ylimm\u00e4ksi auktoriteetiksi noussut Konstantinos p\u00e4\u00e4tti riidan hallitsijan ratkaisulla: Donatioksen kannattajat tuomittiin hajaannuksen aiheuttajiksi, donatiolaisiksi. Arles\u2019n konsiilista on s\u00e4ilynyt eri tulkintojen mukaan 22 tai 29 kanonia, joista monet olivat Elviran kanonien vahvistuss\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4. Samana vuonna pidettiin my\u00f6s 25 kanonia s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt Ankyran synodi ja 15 kanonia vahvistanut Neokesarean synodi.<\/p>\n\n\n\n

Valtakunnan yhten\u00e4isyys saneli my\u00f6s pappi Areioksen<\/strong> kohtalon. Bitynian paikallisynodin ep\u00e4onnistuttua Areioksen kurinpalautuksessa, Konstantinos p\u00e4\u00e4tti kutsua koolle valtiollisen kirkolliskokouksen eli ensimm\u00e4isen ekumeenisen synodin.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki piispat valtuutettiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vapaasti julkista liikennett\u00e4 (cursus publicus) <\/em>ja saapumaan 25. toukokuuta 325 Nikean kaupunkiin. Keisari valitsi Nikean kokouksen avajaisp\u00e4iv\u00e4n sis\u00e4llissodan voittamisen ja oman valtaannousunsa 20\u2013vuotisjuhlan kunniaksi.<\/p>\n\n\n\n

Nikean synodista ei ole s\u00e4ilynyt kronologisia dokumentteja (acta), <\/em>vaan ainoastaan 20 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen yhteenvedot. N\u00e4in esimerkiksi kysymys p\u00e4\u00e4si\u00e4isen viett\u00e4misen ajankohdasta tai Nikomedian, Khalkedonin ja Nikean piispojen viraltapanosta tiedet\u00e4\u00e4n keisari Konstantinoksen kirjeist\u00e4. Niiss\u00e4 h\u00e4n toteaa Nikean synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6sten olevan valtiollisia lakeja. Kolmen piispan kielt\u00e4ytyminen synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6sten allekirjoittamisesta tulkittiin valtiorikokseksi.<\/p>\n\n\n\n

Nikean osallistujat pitiv\u00e4t kokousta (kanonit 8, 14, 15, 18) ensimm\u00e4isen\u00e4 suurena ja pyh\u00e4n\u00e4 synodina (\u1f01\u03b3\u03af\u1fb3 \u03ba\u03b1\u1f76 \u03bc\u03b5\u03b3\u03ac\u03bb\u1fc3 \u03c3\u03c5\u03bd\u03cc\u03b4\u03bf\u03c2).<\/em> P\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4 kuitenkin viitattiin (kanonit 13, 5) vanhoihin ja kanonisiin s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin (\u03c0\u03b1\u03bb\u03b1\u03b9\u1f78\u03c2 \u03ba\u03b1\u1f76 \u03ba\u03b1\u03bd\u03bf\u03bd\u03b9\u03ba\u1f78\u03c2 \u03bd\u03cc\u03bc\u03bf\u03c2)<\/em> ja mielipiteisiin (\u03b3\u03bd\u03ce\u03bc\u03b7)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Nikean kokouksen teologisfilosofinen dilemma oli ratkaistu synodin alussa luetun uskontunnustuksen uudissanalla \u201dsamaolemuksellinen\u201d (\u03bf\u03bc\u03bf\u03bf\u03cd\u03c3\u03b9\u03bf\u03c2)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Termist\u00e4 \u201dsynodi\u201d tuli Nikeassa monimerkityksellinen ja epiteeteill\u00e4 ryhdyttiin ilmaisemaan synodien arvovaltaa: ne olivat kunnioitettavia (\u03c0\u03c1\u03bf\u03c3\u03ba\u03c5\u03bd\u03b7\u03c4\u03ae), <\/em>katolisia (\u03ba\u03b1<\/em>\u03d1<\/em>\u03bf\u03bb\u03b9\u03ba\u03ae),<\/em> pyhi\u00e4 (\u03b1\u03b3\u03af\u03b1),<\/em> suuria (\u03bc\u03b5\u03b3\u03ac\u03bb\u03b7), <\/em>valtakunnallisia (\u03bf\u03b9\u03ba\u03bf\u03c5\u03bc\u03b5\u03bd\u03b9\u03ba\u03ae) <\/em>tai vanhoja (\u03ba\u03bf\u03b9\u03bd\u03ae)<\/em>. Kanoneja pidettiin raamatullisesti \u201dmittapuun\u201d (2. Kor. 10:13) tai \u201dohjeen\u201d mukaan (Gal. 6:16) s\u00e4\u00e4dettyin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Nikean synodia seurasivat paikallissynodit Antiokiassa (341), Sardikassa (347), Sirmiumissa (351\u2013352) ja Laodikeassa (365).<\/p>\n\n\n\n

Toinen ekumeeninen synodi kokoontui Konstantinopoliin toukokuussa 381. Se pidettiin samalla periaatteella kuin Nikeassa: p\u00e4\u00e4tettiin ajankohtaisista ongelmista valtion yhten\u00e4isyys etusijalla. Jumalallisen rauhan kirkossa pidetyn synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6kset syntyiv\u00e4t summittaisesti, mutta ne otettiin osaksi lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Konstantinopolin vuoden 381 synodin dogmaattiset linjaukset hyv\u00e4ksyttiin kokouksen varapuheenjohtajan Gregorios Naziansilaisen<\/strong> aiemmin kirjoittamien puheiden muodossa. Nuo viisi oratiota (27\u201331) hyv\u00e4ksyttiin my\u00f6hemmin Khalkedonissa viralliseksi trinitologiaksi.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s Konstantinopolin synodista puuttuvat kronologiset dokumentit. Kokouksesta on s\u00e4ilynyt vain uskonnontunnustuksen teksti ja k\u00e4sikirjoituksesta riippuen nelj\u00e4n tai seitsem\u00e4n kanonin temaattinen klusteri. Konstantinopolin synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6kset julkaistiin lakina hein\u00e4kuun viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 381.<\/p>\n\n\n\n

Toisen ekumeenisen synodin kanoneista tulkintaa tulivat my\u00f6hemmin aiheuttamaan p\u00e4\u00e4t\u00f6kset Konstantinopolin piispan kunniaetuoikeuksista (\u03c0\u03c1\u03b5\u03c3\u03b2\u03b5\u03af\u03b1 \u03c4\u03b9\u03bc\u03ae\u03c2)<\/em> sek\u00e4 linjaukset p\u00e4tem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n (invalida)<\/em> ja laittoman (illicita)<\/em> vihkimyksen eroista (kanonit 3 ja 4).<\/p>\n\n\n\n

Nikean ja Konstantinopolin synodit olivat valtiollisia kokouksia. Niiden rinnalla pidettiin paljon paikallisia synodeja: Afrikassa parikymment\u00e4 (345\u2013417) ja 15 nykyisen Ranskan alueella (314\u2013491).<\/p>\n\n\n\n

400\u2013luku: kanoneista lakeja<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen kristillisen Rooman (religio Romannorum<\/em>) oikeudenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 linjaavan korpuksen kokoamisen aloitti it\u00e4isen osan keisari Teodosius <\/strong>II yhdess\u00e4 l\u00e4ntisen kollegansa Valentinianus <\/strong>III:n kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Yhdeks\u00e4n vuotta kest\u00e4neen ty\u00f6n j\u00e4lkeen saatiin kokoon kuusitoista kirjaa sis\u00e4lt\u00e4nyt kokoelma (Codex Theodosianus)<\/em>, joka julkaistiin vuonna 438. Codex Theodosianus sis\u00e4lsi Diocletianuksen ja Konstantinoksen ajan lakeja sek\u00e4 oikeustapauksia ja juristien tulkintoja.<\/p>\n\n\n\n

Codex Theodosianuksessa oli yhteens\u00e4 yli kolme tuhatta dokumenttia vuosilta 312\u2013438 kronologisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4. Viisi ensimm\u00e4ist\u00e4 kirjaa oli yksityisoikeutta, seuraavat (VI\u2013VIII) perustus\u2013 ja hallintolakeja, sitten rikoslaki (IX), verolait (X\u2013XI), kunnallis- ja yhdistyslait (XII\u2013XIV), julkiset palvelut ja pelit (XV) ja viimeisen\u00e4 kirkolliset asiat (XVI). Ensimm\u00e4inen L\u00e4nsi-Euroopan keskiajan lakikokoelma (Lex Romana Visigothurum) <\/em>oli laadittu Codex Theodosianuksen pohjalta.<\/p>\n\n\n\n

Vuosisadan ensimm\u00e4iset paikallissynodit pidettiin kahden suurmiehen Origenes Adamantioksen<\/strong> ja Johannes Krysostomoksen<\/strong> tuomitsemiseksi. 200\u2013luvulla el\u00e4neen Origeneksen kirjoituksia k\u00e4siteltiin vuonna 399 kuudessa kokouksessa. Johannes Krysostomosta vastaan esitettiin vuonna 404 Konstantinopolissa pidetyss\u00e4 synodissa yhteens\u00e4 29 rikosta. Tuomituista toinen, Krysostomos rehabilitoitiin kuolemansa j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

Kolmannen ekumeenisen synodin (431) intellektuaalinen kiista koski termi\u00e4 \u201d<\/em>Teotokos\u201d. <\/em>Nykyisen Turkin l\u00e4nsirannikolla sijaitsevassa Efeson kaupungissa pidetty kokous oli riitaisa ja jatkui Khalkedonin nelj\u00e4nteen synodiin (451) asti. Efeson ensimm\u00e4isess\u00e4 kanonissa k\u00e4ytettiin muotoilua \u201dpyh\u00e4 ekumeeninen synodi\u201d (<\/em>\u1f01<\/em>\u03b3\u03af\u03b1\u03c2 \u03ba\u03b1<\/em>\u1f76<\/em> \u03bf<\/em>\u1f30<\/em>\u03ba\u03bf\u03c5\u03bc\u03b5\u03bd\u03b9\u03ba<\/em>\u1fc6<\/em>\u03c2 \u03c3\u03c5\u03bd\u03cc\u03b4\u03bf\u03c5), <\/em>vaikka kokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6kset eiv\u00e4t olleet saaneet lainvoimaa. Teodosius II vahvisti kuitenkin ilmaisun liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Efeson synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6kset virallisiksi uskonnollisten asioiden (sacra) <\/em>laeiksi.<\/p>\n\n\n\n

Teodosiuksen Codex sis\u00e4lsi t\u00e4rke\u00e4n nootin (caveat), <\/em>jonka mukaan piispat vastaavat valtakunnan lakien teologisista ja kanonisista perusteluista. Vaikka Efeson synodi (1. kanoni) alkoi tervehdyksell\u00e4 poissaolevalle paavi Celestinukselle<\/strong>, \u201dteid\u00e4n pyhyydellenne ja rakkaudellenne\u201d (<\/em>\u1f01<\/em>\u03b3\u03b9\u03cc\u03c4\u03b7\u03c4\u03b9 \u03ba\u03b1<\/em>\u1f76<\/em> <\/em>\u1f00<\/em>\u03b3\u03ac\u03c0\u03b7), <\/em>oli edellisess\u00e4 Konstantinopolin synodissa k\u00e4ytetty muotoilu uuden p\u00e4\u00e4kaupungin piispan prerogatiiveista tulkinta, johon Efesossa ei saatu ratkaisua (3. kanoni).<\/p>\n\n\n\n

Khalkedonin nelj\u00e4s ekumeeninen synodi (451) oli Trullon kokouksen ohella kanonisen historian t\u00e4rkein. Khalkedonissa vahvistettiin ensimm\u00e4inen kanonien normatiivinen luettelo: \u201dt\u00e4h\u00e4n asti julkaistut s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ovat voimassa\u201d (1. kanoni). My\u00f6hemmin Khalkedonin synodin aseman vahvisti Justinianos Suuri <\/strong>perustuslaissaan: <\/em>\u201dKunnioitamme nelj\u00e4n ekumeenisen konsiilin kantoja kuten Raamattua\u201d. <\/p>\n\n\n\n

Khalkedonin synodin 30:sta kanonista kontroversaalisimmat (kanonit 9, 17, 28) koskivat edelleen Konstantinopolin patriarkan kunnia-asemasta aiemmin k\u00e4ytetyn ilmauksen tulkitsemista \u201detuoikeuksiksi\u201d (\u03c0\u03c1\u03b5\u03c3\u03b2\u03b5\u03af\u03c9\u03bd)<\/em>. \u201dHyv\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4\u201d (\u03b5\u1f54\u03bb\u03bf\u03b3\u03bf\u03c2)<\/em> syntynytt\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 perusteltiin teleologisesti: Rooman valtakunnan hallitus ja senaatti olivat muuttaneet Konstantinopoliin.  <\/p>\n\n\n\n

Khalkedonin kanoneissa on paljon viittauksia moraalirikkomuksiin (kanonit 2, 3, 8, 10), joista k\u00e4ytettiin asenteellisuutta kuvaavia filosofisia termej\u00e4 \u201dvoitonhimo\u201d (\u03b1\u1f30\u03c3\u03c7\u03c1\u03bf\u03ba\u03b5\u03c1\u03b4\u03af\u03b1)<\/em>, \u201drahanhimo\u201d (\u03c6\u03b9\u03bb\u03b1\u03c1\u03b3\u03c5\u03c1\u03af\u03b1)<\/em> ja \u201dtyhj\u00e4 kunnianhimo\u201d (\u03b4\u03cc\u03be\u03b7\u03c2 \u03ba\u03b5\u03bd\u1fc6\u03c2 <\/em>\u1f10<\/em><\/a>\u03c0\u03b9\u03d1\u03c5\u03bc\u03af\u03b1\u03bd)<\/em>. Termien alkuper\u00e4 oli kirkkoisien Basileioksen<\/strong> ja Gregorioksen<\/strong> kirjeiss\u00e4, joissa asenteellisuuden selitettiin syntyv\u00e4n ylpeydest\u00e4. Sardikan paikallissynodi (343) oli viitannut ylpeyteen (superbia)<\/em> nelj\u00e4ss\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 (kanonit 1, 12, 14, 20).<\/p>\n\n\n\n

Khalkedonin kanoneissa mainittuja pyhi\u00e4 isi\u00e4 kutsuttiin kirkkoisiksi. N\u00e4iden kirkon kanonisista ja dogmaattisista kysymyksist\u00e4 kirjoittaneiden miesten m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli kasvanut areiolaisuuden my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirkkoisien kahdensadan vuoden (265\u2013471) aikana kirjoittamat tekstit koottiin kahdentoista pyh\u00e4n is\u00e4n kanoneiksi (<\/em>\u1f31<\/em>\u03b5\u03c1\u03bf<\/em>\u1f76<\/em> \u03ba\u03b1\u03bd\u03cc\u03bd\u03b5\u03c2 <\/em>\u1f51<\/em>\u03c0<\/em>\u1f78<\/em> <\/em>\u1f01<\/em>\u03b3\u03af\u03c9\u03bd \u03c0\u03b1\u03c4\u03ad\u03c1\u03c9\u03bd)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Kanonisiksi prim\u00e4\u00e4ril\u00e4hteiksi nousivat n\u00e4in Dionysios Aleksandrialaisen, Gregorios Neokesarealaisen, Pietari Aleksandrialaisen, Athanasios Suuren, <\/strong>Basileios Suuren, Timoteos Aleksandrialaisen, <\/strong>Gregorios Teologin, Amfilokios Ikoniumilaisen, <\/strong>Gregorios Nyssalaisen, Teofilos Aleksandrialaisen, Kyrillos Aleksandrialaisen <\/strong>ja my\u00f6hemmin my\u00f6s Gennadios Konstantinopolilaisen<\/strong> kirjoitukset. Kirkkoisien kanoneiksi luetaan my\u00f6s egyptil\u00e4isten Antonioksen <\/strong>ja Pakomioksen<\/strong> luostaris\u00e4\u00e4nn\u00f6t.<\/p>\n\n\n\n

Donatiolaisten ja areiolaisten j\u00e4lkeen kolmas uskonnollisyhteiskunnallinen ongelma koski roomalaisen Pelagius<\/strong>-nimisen saarnaajan tulkintoja Augustinos Hipposlaisen<\/strong> opetuksista. Augustinos oli syntetisoinut p\u00e4\u00e4teoksessaan Jumalan kaupunki (De Civitate Dei)<\/em> eettist\u00e4 ja yhteiskunnallista ajatteluaan tavalla, joka ohjasi L\u00e4nsi\u2013Eurooppaa tuhat vuotta reformaatioon asti. Augustinoksen teos sai nimens\u00e4 psalmin jakeesta \u201dKunniakasta on kaikki, mit\u00e4 sinusta on puhuttu, sin\u00e4 Jumalan kaupunki!\u201d (Ps. 86:3 LXX).<\/p>\n\n\n\n

Id\u00e4n kreikankielisess\u00e4 maailmassa Augustinoksen n\u00e4kemyksi\u00e4 ryhdyttiin my\u00f6hemmin kutsumaan jumalallisen tieteen (\u03d1\u03b5\u03bf\u03bb\u03bf\u03b3\u03af\u03b1) <\/em>sijasta pejoratiivisella termill\u00e4 \u201dteologinen mielipide\u201d (\u03d1\u03b5\u03bf\u03bb\u03bf\u03b3\u03bf\u03c5\u03bc\u03ad\u03bd\u03bf\u03c5\u03c2).<\/em> <\/p>\n\n\n\n

Khalkedonin synodin j\u00e4lkeen pidettiin kymmenen paikalliskonsiilia. Yksi niist\u00e4 j\u00e4rjestettiin Irlannissa maan kansallispyh\u00e4ksi my\u00f6hemmin korotetun piispa Patrickin<\/strong> johdolla.<\/p>\n\n\n\n

\u00a9 ylidiakoni Jyrki H\u00e4rk\u00f6nen 2024<\/p>\n\n\n\n

1.3.2025<\/p>\n\n\n\n

Seuraava osa: Kanonien historia V \u2013 500\u2013luku: maalliset ja jumalalliset, 600\u2013luku: moraalin rappio<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Roomalainen lakimies Cicero on todennut, ett\u00e4 oikeudenk\u00e4yt\u00f6n tarkoituksena ei ole kansalaisten ja yst\u00e4vien edut vaan universaalit velvollisuudet (de officiis). H\u00e4n puhuu laeista (de legibus), jotka on kirjoitettu ihmisen syd\u00e4meen. Cicerolla oli suuri vaikutus kirkkoisien oikeusfilosofiaan. Tertullianus pohti kompromissia kristinuskon ja kansalaistottelemattomuuden dilemmaan. H\u00e4n puolusti mielipiteen vapautta ja oikeudenk\u00e4yt\u00f6n avoimuutta tiivist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u201dep\u00e4oikeudenmukainen laki ei ansaitse kunnioitusta\u201d […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":10717,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-10715","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10715","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=10715"}],"version-history":[{"count":21,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10715\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10835,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10715\/revisions\/10835"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10717"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=10715"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=10715"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=10715"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}