Periaatteet ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6t eli kanonit olivat antiikin demokratian perusta. Jokainen kaupunki muodosti kaksi kaupunkia: johtavan v\u00e4hemmist\u00f6n ja johdettavan enemmist\u00f6n kaupungit.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4in uskoi Platon<\/strong>, jonka mukaan kaikki kansalaiset eiv\u00e4t voi olla filosofeja, poliitikkoja tai p\u00e4\u00e4tt\u00e4ji\u00e4. Maaty\u00f6l\u00e4inen toteuttaa oikeutta viljelem\u00e4ll\u00e4 ja sotilas vartioimalla. Platonin yksil\u00f6 oli l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti velvollinen palvelemaan yhteis\u00f6\u00e4. My\u00f6s Aristoteles<\/strong> oli moraalissaan ratkaisuhakuinen: valinnat tuli asettaa vaakakuppiin niiden lopputuloksen (\u03c4\u03ad\u03bb\u03bf\u03c2) <\/em>perusteella. <\/em><\/p>\n\n\n\n Sanalla \u201doikeus\u201d oli kreikkalaisessa filosofiassa ja juutalaisessa traditiossa eri vivahteet. Tooran oikeus oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ilmenev\u00e4\u00e4 oikeamielisyytt\u00e4 (tzedakah)<\/em>. Kreikkalainen synonyymi tooran oikeamielisyydelle korosti kohtuullisuutta ja lain kirjaimen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n Molemmat ilmaukset otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kanoneissa. Oikeamielisyys (\u03b4\u03b9\u03ba\u03b1\u03b9\u03bf\u03c3\u03cd\u03bd\u03b7) <\/em>mainitaan pyhien apostolien s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 (31. kanoni) ja lain hengen mukainen (<\/em>\u1f10<\/em>\u03c0\u03b9\u03b5\u03af\u03ba\u03b5\u03b9\u03b1)<\/em> Sardikan synodin kanonissa (10. kanoni).<\/p>\n\n\n\n Rooman valtakunta rakentui oikeusk\u00e4sityksess\u00e4 kirjaimen ja hengen vuoropuhelulle. Se ilmeni laille annetussa latinalaisessa termiss\u00e4 (ius) <\/em>joka oli oikeaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kirjaimen ja hengen symbioosin takasi se, ett\u00e4 ne olivat yhteisesti hyv\u00e4ksyttyj\u00e4 hallitsijan lakeja (leges regiae)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Lakien kodifionti alkoi (499 e.Kr) kahdentoista taulun lakikokoelmalla (leges duodecim tabularum). <\/em>Kokoelma sis\u00e4lsi oikeusproseduurin (legis actio)<\/em>, joka on nykyisenkin oikeudenk\u00e4yt\u00f6n perusteissa, sen muotos\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4, prosessissa ja asianosaisuudessa.<\/p>\n\n\n\n Rooman juristit olivat senaatin j\u00e4seni\u00e4 ja papistoa (pontifices), <\/em>joiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli kallisarvoisena pidetyn ja jumalallisen oikeuden tulkinta. Juristit olivat osa korkeimpien virkamiesten muodostamaa senaattia. Sen valta loppui, kun keisari Augustus<\/strong> nousi valtaan ja otti itselleen senaatin t\u00e4rkeimm\u00e4t virat.<\/p>\n\n\n\n Oikeudenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 alkoi ensin yhden hallitsijan aika (principate) <\/em>ja sen j\u00e4lkeen despootin (despotate) <\/em>kausi. Augustus oli lain l\u00e4hde ja alkuper\u00e4 (fons et origo).<\/em><\/p>\n\n\n\n 100\u2013luku: konsensuskirkko<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kristinusko omaksui hierarkkisen maailmanj\u00e4rjestyksen. Kristityt j\u00e4rjest\u00e4ytyiv\u00e4t aluksi kaupungeissa. He eiv\u00e4t kokoontuneet juutalaisten tapaan synagogiin tai roomalaisten kollegioihin vaan yhteisiin kokouksiin, jota kutsuttiin antiikin kreikkalaisen kaupunkikokouksen tavoin ekklesiaksi.<\/p>\n\n\n\n Ignatios Antiokialaisen<\/strong> mukaan ilman yhteisymm\u00e4rryst\u00e4 kristillisill\u00e4 yhteis\u00f6ill\u00e4 ei ollut mahdollista menesty\u00e4. H\u00e4n kirjoitti roomalaisille puhumalla yst\u00e4v\u00e4llismielisyytt\u00e4 (<\/em>\u1f00<\/em>\u03b3\u03b1\u03c0\u03ac\u03c9)<\/em> osoittavasta yhteis\u00f6st\u00e4, joka oli synonyyni konsensukselle.<\/p>\n\n\n\n Kleemensin<\/strong> kirje Korintin kaupungin kokoukselle oli osoitettu Rooman johtajien nimiss\u00e4. Kleemens ohjasi, ett\u00e4 kokousten johtajina toimisivat apostoleiksi tai vanhimmiksi kutsutut miehet. Yhteis\u00f6jen kasvaessa johtajat muodostivat johtajien, presbyteerien neuvoston.<\/p>\n\n\n\n Rooman piispojen el\u00e4m\u00e4nkertakirja (Liber Pontificalis)<\/em> kertoo, ett\u00e4 kristittyjen kaupunkiyhteis\u00f6n johtajan nimeksi tuli episcopus<\/em>. Rooman ja muiden kaupunkien johtajien v\u00e4lill\u00e4 ei ollut aluksi hierarkkista j\u00e4rjestyst\u00e4. Ainoa poikkeus oli Aleksandrian kaupunki, jossa presbyteerien neuvostolla oli enemm\u00e4n valtaa kuin piispalla. Ei ole selv\u00e4\u00e4, oliko neuvostolla oikeus sek\u00e4 valintaan (electio)<\/em> ett\u00e4 vihkimiseen (consecratio)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Ignatios Antiokialainen selitti kirjeess\u00e4\u00e4n magnesialaisille (6:1) hierarkian raamatullisin esikuvin: piispa johtaa Jumalan paikalla, papit muodostavat apostolien neuvoston ja diakonit tekev\u00e4t Jeesuksen Kristuksen ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Apostolien tekojen kirjassa (Ap. t. 6:2) puhutaan seitsem\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4 avustuksien jakamisessa. Roomalaiskirjeess\u00e4 (Room. 16:1) mainittujen diakonissojen rooli v\u00e4heni pian ja sekoittui leskien teht\u00e4v\u00e4\u00e4n (1. Tim. 5:3). Roomassa ja Aleksandriassa yhteis\u00f6iss\u00e4 toimi papiston mukana my\u00f6s opettajia ja profeettoja.<\/p>\n\n\n\n Piispojen, pappien neuvostojen ja diakonien suhteet yhteis\u00f6n j\u00e4seniin olivat funktionaalisia. Teht\u00e4viin valittiin osaamisen perusteella. Valintakriteerien mukaan yhteis\u00f6jen vanhimpien teht\u00e4viin sopivat sellaiset, jotka puhdistavat itsens\u00e4 (2. Tim. 2:21) ja el\u00e4v\u00e4t ensimm\u00e4isess\u00e4 avioliitossa (Tiit. 1:6).<\/p>\n\n\n\n Vuoden 190 paikkeilla julkaistu kanoninen traktaatti puhuu johtavista papeista edelleen apostoleina ja profeettoina. Seuraavassa dokumentissa kaupunkiyhteis\u00f6jen johtaja oli jo piispa, <\/em>jonka tuli olla valituksi tullakseen yli viisikymment\u00e4vuotias, mutta selibaattia h\u00e4nelt\u00e4 ei edellytetty.<\/p>\n\n\n\n Yhteis\u00f6jen johtajien valinnan tekiv\u00e4t aluksi apostolit, sitten heid\u00e4n seuraajansa. 200\u2013luvun alussa asutuskeskuksissa (civitas)<\/em> yhteis\u00f6jen johtajan titteliksi oli vakiintunut piispa (episcopus)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n 200\u2013luku: organisaation synty<\/strong><\/p>\n\n\n\n Sadan vuoden kuluttua kristinuskon syntymisest\u00e4 kirkon organisaatio oli l\u00e4hes nykyisenlainen. Ero papiston ja yhteis\u00f6n muiden j\u00e4senten v\u00e4lill\u00e4 oli selv\u00e4 ja se kasvoi papiston formaation my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Yhteis\u00f6n j\u00e4senyyteen johtava ja vuosia kest\u00e4nyt katekumenaatti ei poistanut eroja. Hierarkkista organisoitumista perusteltiin apostolin ohjeilla: \u201dyhdet apostoleiksi, toiset profeetoiksi ja kolmannet opettajiksi\u201d (1.Kor.12:28\u2013<\/em>).<\/p>\n\n\n\n Yhdeksi kysymykseksi nousi se, miten yhteis\u00f6jen ty\u00f6ntekij\u00e4t saisivat elantonsa? Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 korostettiin, ett\u00e4 paimenten tuli hallita jokin ammatti: \u201dhe olivat ammatiltaan teltantekij\u00f6it\u00e4 niin kuin Paavalikin\u201d (Ap.t. 18:3), \u201dolen omin k\u00e4sin hankkinut itselleni ja minun kanssani matkustaville kaiken tarpeellisen\u201d (Ap.t. 20:34). Toisaalta puhuttiin omistautumisesta vain yhteis\u00f6jen palvelemiseen:\u201dpyhien asioiden parissa ty\u00f6skentelev\u00e4t saavat ruokansa temppelist\u00e4\u201d ja \u201dalttarin luona palvelevat saavat osuutensa alttarille tuoduista uhreista\u201d (1.Kor. 9:13).<\/p>\n\n\n\n Uuden testamentin kanoniset linjaukset liittyiv\u00e4t hierarkkiseen j\u00e4rjestykseen, mutta Jerusalemin kokouksen (Ap. t. 15) periaatteet johtajuudelle eiv\u00e4t riitt\u00e4neet kasvavissa yhteis\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4iset kanoniset kompilaatiot olivat sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n apostolisia moraaliohjeita. Niihin luetaan yhdeks\u00e4n dokumenttia (Didakhe, Epistula Barnabae, Pastor Hermae, Epistula prima Clementis, Epistula secunda Clementis, Epistula ad Ephesios, Epistula ad Smyrnaeos, Epistula Polycarpi, Epistula ad Diognetum)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Didakhessa oli ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa viittaus kirkon hierarkkiseen j\u00e4rjestykseen (ordo prebyterii). <\/em>Samaa termi\u00e4 k\u00e4ytti Lyonin piispa Ireneus<\/strong> teoksessaan \u201dHeresioita vastaan\u201d (Adversus haereses)<\/em>. Kleemensin epistola korinttilaisille oli otsikoitu apostolisen auktoriteetin vuoksi samalla tavalla kuin apostoli Paavalin aikaisempi kirje samaan kaupunkiin.<\/p>\n\n\n\n Kleemensin kirje korosti johtajuutta, <\/em>jonka perusta on henkil\u00f6n hyveet ja oikeudentaju (auctoritas)<\/em>, ei kyky vakuuttaa (potestas)<\/em> tai voittaa puolelleen (37. luku). Kleemens tiesi, ett\u00e4 Aleksandriassa ja Antiokiassa oli omat periaatteensa, joten henkisen johtajuuden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4miselle oli tarve. Kleemensin tekem\u00e4 ero hyveellisen ja vakuuttavan johtajuuden v\u00e4lill\u00e4 osoittautui my\u00f6hemmin t\u00e4rke\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n Apostoliseen auktoriteettiin tukeutuivat my\u00f6s sata vuotta my\u00f6hemmin koottu kanoninen kompilaatio (Didascalia apostolorum) <\/em>ja Rooman piispan Hippolytoksen<\/strong> Apostolinen traditio, toiselta nimelt\u00e4 Egyptin kirkon j\u00e4rjestys. Didascalia apostolorum sis\u00e4lsi osia Didakhesta, traktaatin Hermaan Paimen<\/strong> ja Ignatios Antiokialaisen kirjeet. Didascaliassa oli kanoninen prinsiippi, joka tuli Rooman laista: piispa rinnastetaan hallitsijaan, joka on oikeuden perusta ja l\u00e4hde.<\/em><\/p>\n\n\n\n Didascalia apostolorum julkaistiin toisen kerran vuonna 380 kokoelmassa Apostoliset Konstituutiot (Constitutiones apostolorum)<\/em>, jossa se muodostaa teoksen kuusi ensimm\u00e4ist\u00e4 kappaletta. Apostoliset konstituutiot todettiin Trullon synodissa (2. kanoni) apokryfiseksi, mutta 300\u2013luvun alussa julkaistut pyhien apostolien 85 kanonia (Canones apostolorum) <\/em>ortodoksiseksi. T\u00e4st\u00e4 johtuu se, ettei apostolisia konstituutioita ole my\u00f6hemmiss\u00e4 kanonikokoelmissa.<\/p>\n\n\n\n Apostolisella auktoriteetilla laaditut ohjeet eiv\u00e4t est\u00e4neet v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4. Karthagon piispa Kyprianos paheksui joidenkin piispojen kaupallista aktiivisuutta. Skandaalin bisneksist\u00e4\u00e4n oli saanut aikaan antiokialainen piispa Paulos Samosatalainen<\/strong>. Piispa Kyprianoksen vahva persoona ja teesi yhteis\u00f6jen alistussuhteesta piispaan (ecclesia in episcopo)<\/em> johtivat siihen, ett\u00e4 presbyteerit alistettiin piispoille.<\/p>\n\n\n\n Kasvavasta kristittyjen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 oli tullut uhka yhteiskuntarauhalle ja se k\u00e4ynnisti vainot. 200\u2013luvulla merkitt\u00e4v\u00e4 osa piispoista p\u00e4\u00e4tyi mestattaviksi ja n\u00e4in heid\u00e4n sijaistensa presbyteerien rooli kasvoi. Rooman piispojen biografia mainitsee my\u00f6s muita avustajia: lukijat (lectores), <\/em>alidiakonit (subdiaconi), <\/em>pahojen henkien poismanaajat (exorcisti) <\/em>ja ovenvartijat (ostiarii).<\/em><\/p>\n\n\n\n Piispaan liittyv\u00e4n termist\u00f6n laajentuminen kertoo organisaatiomuutoksesta. Vanhempien kaupunkiyhteis\u00f6jen johtajapiispojen rinnalle tulivat laajempia alueita hallitsevat eksarkit ja heid\u00e4n alapuolelleen maaseutupiispat.<\/p>\n\n\n\n Kaupunkien ja maaseudun piispojen v\u00e4linen yhteys hoidettiin kokoontumisilla, joita kutsuttiin paikalliskonsiileiksi ja provinssisynodeiksi. Ensimm\u00e4iset paikalliskonsiilit k\u00e4sitteliv\u00e4t pikaista maailman loppua ennustaneen lahkon montanolaisuuden, juutalaisen p\u00e4\u00e4si\u00e4isen viett\u00e4jien ja vainoissa Jumalan kielt\u00e4neiden paluuta yhteis\u00f6n j\u00e4seneksi. N\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 k\u00e4sitelleet paikalliskonsiilit kokoontuivat (255\u2013305) Karthagossa, Roomassa, Narbonnessa, Antiokiassa, Cirtassa ja Aleksandriassa.<\/p>\n\n\n\n Kanonisia rikkeit\u00e4 k\u00e4siteltiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa konsiilissa Espanjan Elvirassa (306). Se kielsi piispoilta, papeilta ja diakoneilta kaupustelun toreilla ja otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n formuloinnin \u201djos joku sanoo\u2026, olkoon julistettu kiroukseen\u201d (anathema sit). <\/em><\/p>\n\n\n\n Elvirassa asetetut kriteerit papistolle olivat moraalisesti tiukemmat kuin yhteis\u00f6jen tavallisille j\u00e4senille. Paavalin suositukset \u201davioliitossaan uskollinen, raitis, maltillinen, hillitty, vieraanvarainen ja opetustaitoinen\u201d (1.Tim. 3:2) otettiin Elvirassa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ohjeellisina. Yhteens\u00e4 Elvirassa julkaistiin 81 kanonia. Hyv\u00e4maineisille s\u00e4\u00e4dettiin kahden vuoden pituinen katekumenaatti ja avioliitto tuli solmia ennen vihkimyst\u00e4 papiston j\u00e4seneksi.<\/p>\n\n\n\n Avioliitto oli suosituin el\u00e4m\u00e4nvalinta. Tiukentuneiden avioehtojen seurauksena suosio selibaattiin kuitenkin kasvoi. Sen virallisti Paavali Teebalainen<\/strong> ryhtym\u00e4ll\u00e4 ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n yksin asuvia miehi\u00e4 luostariel\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Samojen ongelmien k\u00e4sitteleminen useissa provinssisynodeissa johti siihen, ett\u00e4 tarve kaikkia sitoviin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin kasvoi. Ensimm\u00e4inen valtakunnallinen synodi kutsuttiin koolle Nikeaan. Kristittyjen mielipidevainojen j\u00e4lkipyykist\u00e4 tuli pitk\u00e4.<\/p>\n\n\n\n \u00a9 ylidiakoni Jyrki H\u00e4rk\u00f6nen 2024<\/p>\n\n\n\n 15.2.2025<\/p>\n\n\n\n Seuraava osa: Kanonien historia IV \u2013 300\u2013luku: ensimm\u00e4iset synodit, 400\u2013luku: kanoneista lakeja<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Periaatteet ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6t eli kanonit olivat antiikin demokratian perusta. Jokainen kaupunki muodosti kaksi kaupunkia: johtavan v\u00e4hemmist\u00f6n ja johdettavan enemmist\u00f6n kaupungit. N\u00e4in uskoi Platon, jonka mukaan kaikki kansalaiset eiv\u00e4t voi olla filosofeja, poliitikkoja tai p\u00e4\u00e4tt\u00e4ji\u00e4. Maaty\u00f6l\u00e4inen toteuttaa oikeutta viljelem\u00e4ll\u00e4 ja sotilas vartioimalla. Platonin yksil\u00f6 oli l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti velvollinen palvelemaan yhteis\u00f6\u00e4. My\u00f6s Aristoteles oli moraalissaan ratkaisuhakuinen: valinnat tuli […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":10837,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-10559","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10559","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=10559"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10559\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10689,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10559\/revisions\/10689"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10837"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=10559"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=10559"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=10559"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}