T\u00e4m\u00e4 historiallinen katsaus k\u00e4y l\u00e4pi sek\u00e4 kreikankielisell\u00e4 termill\u00e4 \u201dsynodi\u201d ett\u00e4 latinankielisell\u00e4 ilmaisulla \u201dkonsiili\u201d pidettyjen kokousten kanoneja eli s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kanoneja laatineiden kokousten hierarkia k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ekumeeniset eli universaalit synodit, yleiset konsiilit ja synodit, kansalliset tai patriarkaaliset konsiilit, alueelliset eli provinssisynodit, hiippakunnalliset konsiilit, sek\u00e4 paikalliset papiston ja maallikoiden yhteiset eli klerikolaikaaliset konsiilit.<\/p>\n\n\n\n
Suurin osa kanonien periaatteista vahvistettiin kolmensadan vuoden aikana (400\u2013700\u2013l.). Sen j\u00e4lkeen kanoneista tehtiin satoja kokoelmia ja synteesej\u00e4. Latinankieliset kanonikokoelmat olivat muun muassa kollektioita, kompilaatioita ja konstituutioita. Kreikankielisi\u00e4 synteesej\u00e4 kanoneista julkaistiin syllogeina, syntagmoina ja synopseina. T\u00e4m\u00e4 termien yksinkertaistus on ainoa tapa saada kanonien normatiivisuus jonkinlaiseen narratiiviin.<\/p>\n\n\n\n
Kansainv\u00e4listen eli ekumeenisten konsiilien m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 on kaksi tulkintaa. Roomalaiskatolinen kirkko puhuu 21 ekumeenisesta konsiilista, joista viimeinen on Vatikaani II (1962\u20131965). Trullon synodia 691\u2013692) ja sen kanoneja ei l\u00e4nness\u00e4 pidet\u00e4 universaalisti sitovina.<\/p>\n\n\n\n
Id\u00e4n ortodoksien perinteess\u00e4 seitsem\u00e4n ekumeenista ja 11 paikallista synodia on kaikkien kirkkojen hyv\u00e4ksymi\u00e4 ja valideja. Reformaattori Martin Luther<\/strong> hyv\u00e4ksyi kanonisesta perinteest\u00e4 vain nelj\u00e4n ensimm\u00e4isen ekumeenisen synodin dogmaattiset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset.<\/p>\n\n\n\n Adjektiivia \u201dkanoninen\u201d k\u00e4ytettiin jo ensimm\u00e4isess\u00e4 Nikean (325) synodissa. Kokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 perusteltiin kanoneina, koska ne oli s\u00e4\u00e4detty raamatullisesti \u201dmittapuun\u201d (2. Kor. 10:13) tai \u201dohjeen\u201d mukaan (Gal. 6:16). Justinianoksen lakikokoelmassa kanoneista puhuttiin sakraalina oikeutena (ius sacrum)<\/em>. 700 vuotta my\u00f6hemmin paavi Gregorius IX k\u00e4ytti ilmaisua jumalallinen oikeus (ius divinum)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Kysymys maallikoiden l\u00e4sn\u00e4olosta konsiileissa ja synodeissa on tulkinnanvarainen ja riippuu siit\u00e4, onko l\u00e4ht\u00f6kohtana hiero\u2013 vai laikokratian prinsiipit. Ensimm\u00e4inen on rojalistinen, j\u00e4lkimm\u00e4inen parlamentaristinen malli.<\/p>\n\n\n\n Kyprianoksen<\/strong> aikana 200\u2013luvulla Afrikassa ja Italiassa konsiileissa oli piispa\u2013 ja pappisdelegaattien mukana my\u00f6s maallikkoedustajia. N\u00e4in oli my\u00f6s Tarragonessa (516) ja Toledossa (633 ja 653).<\/p>\n\n\n\n Oma lukunsa oli keisarien ja kuninkaiden osallistuminen. Konstantinos Suuri<\/strong> osallistui Nikean synodiin, Teodosios<\/strong> kolmanteen synodiin ja Markianos<\/strong> yhdess\u00e4 vaimonsa kanssa Khalkedonin synodiin. Vain toisen ja kuudennen ekumeenisen synodin istunnoissa keisarit eiv\u00e4t olleet l\u00e4sn\u00e4. Teodosius Suuri ja Justinianos Suuri <\/strong>olivat kuitenkin paikalla kaupungissa, joissa kokoukset j\u00e4rjestettiin. Hallitsijan johtamien konsiilien perinnett\u00e4 jatkoivat esimerkiksi Englannin Henrik II<\/strong> vuonna 1164, Sigismund<\/strong> Luxemburgilainen vuonna 1413 ja Napoleon<\/strong> Bonaparte vuonna 1804.<\/p>\n\n\n\n Kanoneissa on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oikeusfilosofiset aksioomat. Asianosaisia aina on kuultava, h\u00e4t\u00e4tapausta tai v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 (necessitas, <\/em>\u1f00<\/em>\u03bd\u03ac\u03b3\u03ba\u03b7)<\/em> tulee perustella tarkasti, samoin pakkoa tai v\u00e4kivaltaa (vis, \u03b2\u03af\u03b1)<\/em>. Termit ovat tuttuja oikeusviisauksista \u201dh\u00e4t\u00e4 ei lue lakia\u201d (necessitas non habet legem necessitas)<\/em>, \u201dv\u00e4kivalta on lain vihollinen\u201d (vis legibus est inimica)<\/em>, \u201densin tutkitaan, sitten hutkitaan\u201d (audi alteram partem).<\/em><\/p>\n\n\n\n Basileios Suuren<\/strong> s\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 (3. kanoni) roomalaisen oikeuden periaate \u201dei kahdesti samassa asiassa\u201d (ne bis in idem)<\/em> on puettu seemil\u00e4iseen sananlaskuun \u201dei kohtaa toista kertaa onnettomuus\u201d (Naah. 1:9). Ket\u00e4\u00e4n tuomittua ei saa rangaista toiseen kertaan samasta rikoksesta.<\/p>\n\n\n\n Kanonien asema oli keskiajalla yhteydess\u00e4 lakeihin. Vuonna 1150 julkaistu kokoelma (Concordia discordantium canonum)<\/em> k\u00e4ynnisti l\u00e4nness\u00e4 kanonisen oikeuden autonomisen tutkimuksen. Sen seurauksena kanoninen oikeus kehittyi id\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4nness\u00e4 eri vivahtein. Yksinkertaistaen voisi sanoa, ett\u00e4 l\u00e4nnen kanonisuus oli enemm\u00e4n kronologista, id\u00e4ss\u00e4 systemaattista.<\/p>\n\n\n\n Reformaation j\u00e4lkeen kanonit tulivat osaksi kirkkolakia. Ne muodostivat lakien ja kanonien suhteen kolmannen dimension eli nomokanonisuuden. Kysymyksess\u00e4 oli sakraalien kanonien (\u03ba\u03b1\u03bd\u03cc\u03bd\u03b5\u03c2)<\/em> ja profaanien lakien (\u03bd\u03bf\u03bc\u03bf\u03af)<\/em> yhdistelm\u00e4. Parlamentaarisesti hyv\u00e4ksyt kirkkolait ovat nomokanonisia, samoin monet l\u00e4ntisten demokratioiden perustuslaeista, koska ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t kirkkoa tai uskontoa referoivia s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4. Viimeiset kaksisataa vuotta kanonien historiaa on nomokanonista, koska se k\u00e4sittelee suurimmalta osalta valtiollista kristinuskoa.<\/p>\n\n\n\n 1800\u2013luvulla kanoninen oikeus oli omaksunut dikotomisen jaottelun. Sen mukaan maallisia lakeja pidettiin korkeampiarvoisina, l\u00e4hes sakraaleina. Kanonisen oikeuden alaksi j\u00e4i yksil\u00f6n moraaliskysymykset. Formaalisen jaon seurauksena kanonit sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 sakraalilaki jaettiin viel\u00e4 kahteen eri kategoriaan. Jumalan antamiksi luettiin doktrinaaliset s\u00e4\u00e4d\u00f6kset. Disipliinis\u00e4\u00e4nn\u00f6t olivat osa hartauden (pietas)<\/em> harjoittamista.<\/p>\n\n\n\n Kanonien moraalis\u00e4\u00e4nn\u00f6t toimivat yksityisess\u00e4 (forum internum)<\/em> ja julkisessa sf\u00e4\u00e4riss\u00e4 (forum externum). <\/em>Yksityiset moraalikysymykset ovat henkil\u00f6kohtaisia ja niihin kuuluu esimerkiksi ripill\u00e4 tunnustettavat rikkomukset. Julkisia kanonisia linjauksia ovat kysymykset uskonnollisten tunnusten n\u00e4kyminen, esimerkiksi burkan k\u00e4ytt\u00f6.<\/p>\n\n\n\n Lait, normit tai s\u00e4\u00e4d\u00f6kset k\u00e4yv\u00e4t normatiivisuuden ja narratiivisuuden vuoropuhelua. N\u00e4in on my\u00f6s kanonien kohdalla: ne ovat yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 tarkkoja toimintaohjeita ja toisaalta historiallisten tapausten kerrontaa.<\/p>\n\n\n\n Hyveet vai lain suoja?<\/strong><\/p>\n\n\n\n Laillisuus on demokratiassa persoonatonta ja sosiaaliluokista vapaata. Kanonit ovat puolestaan yksil\u00f6llisi\u00e4 ja usein ep\u00e4tasa\u2013arvoisia. Onko ensimm\u00e4inen vapautta ja toinen feodaalisuutta? Vai ovatko s\u00e4\u00e4nn\u00f6t kirjallisessa muodossa sit\u00e4, mit\u00e4 on kirjoitettu syd\u00e4miin?<\/p>\n\n\n\n Miten yksil\u00f6n oikeuksia, yhteis\u00f6n velvollisuuksia tai uskonnonvapautta on tulkittu konsiilien ja synodien p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4? T\u00e4m\u00e4 tutkimus esittelee kanonisten asiakirjojen ja niiden tulkinnan historiaa.<\/p>\n\n\n\n Suhteessa kanoneihin oli viime vuosisadalla kolme koulukuntaa. Osa oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kanonit ovat vanhentuneita ja koko termi kirkkolaki oli kirkonvastainen. Toiset hyv\u00e4ksyiv\u00e4t kanonisen lain kirkon sis\u00e4iseksi disipliiniksi, jollaisena se olisi my\u00f6s s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4. Kolmas ryhm\u00e4 korosti sit\u00e4, ett\u00e4 kanonit eiv\u00e4t ole vain s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, vaan my\u00f6s dogman sidoksia.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 tutkimus pyrkii esittelem\u00e4\u00e4n nuo kolme tulkintalinjaa nelj\u00e4nnell\u00e4 teorialla. Siin\u00e4 kanoninen laki on oikeusfilosofiaa, joka narratoi koko eurooppalaisen valtioaatteen kehityst\u00e4. Lineaarinen katsaus kanoneihin pyrkii osoittamaan, miten moraalis\u00e4\u00e4nn\u00f6t ovat kietoutuneet osaksi oikeushistoriaa.<\/p>\n\n\n\n Tieteess\u00e4 ja taiteessa pidet\u00e4\u00e4n kiinni erityisterminologiasta. Kemiaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen on tunnettava ketoni ja kolloidi, musiikissa klaavi ja kvintti. My\u00f6s kanonit ovat sanojen merkitysoppia. Kreikan ja latinan oikeustermej\u00e4 ei voi selitt\u00e4\u00e4 yhdell\u00e4 sanalla. Semantiikka on sidoksissa kulttuurinsa arvoihin. T\u00e4m\u00e4 tutkimus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon vieraskielisi\u00e4 nimi\u00e4 ja termej\u00e4. K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tutkimuksen toisessa osassa (Kanonien historia II) olevia latinan\u2013 ja kreikankielisi\u00e4 termej\u00e4 hakusanoina, voi sanojen taustoihin ja tulkintoihin helposti tutustua s\u00e4hk\u00f6isiss\u00e4 l\u00e4hteiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Omistan t\u00e4m\u00e4n tutkimukseni matemaatikko Osmo Pekoselle<\/strong> (2.4.1960\u201312.10.2022). Aloitin ty\u00f6ni lokakuussa 2020 Osmon rohkaisulla \u201dkanonien historian kirjoittaminen on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nty\u00f6\u201d. Osmo oli oikeassa: t\u00e4m\u00e4 tutkimus on vain suppea introduktio lakien ja kanonien yhteiselon historiasta.<\/p>\n\n\n\n Kokoamani kanonien historia sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 27 osaa. Kuopion ja Karjalan hiippakunnan sivuilla se julkaistaan 12 artikkelin kokonaisuutena (I\u2013XII).<\/p>\n\n\n\n \u00a9 ylidiakoni Jyrki H\u00e4rk\u00f6nen 2024<\/p>\n\n\n\n 1.2.2025<\/p>\n\n\n\n Seuraava osa: Kanonien historia II \u2013 Keskiajan kanoninen kirjallisuus ja kanoniset termit <\/em><\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4m\u00e4 historiallinen katsaus k\u00e4y l\u00e4pi sek\u00e4 kreikankielisell\u00e4 termill\u00e4 \u201dsynodi\u201d ett\u00e4 latinankielisell\u00e4 ilmaisulla \u201dkonsiili\u201d pidettyjen kokousten kanoneja eli s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4. Kanoneja laatineiden kokousten hierarkia k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ekumeeniset eli universaalit synodit, yleiset konsiilit ja synodit, kansalliset tai patriarkaaliset konsiilit, alueelliset eli provinssisynodit, hiippakunnalliset konsiilit, sek\u00e4 paikalliset papiston ja maallikoiden yhteiset eli klerikolaikaaliset konsiilit. Suurin osa kanonien periaatteista vahvistettiin kolmensadan […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":10323,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_eb_attr":"","footnotes":""},"categories":[41],"tags":[],"class_list":["post-10321","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kanonit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10321","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=10321"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10321\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10695,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10321\/revisions\/10695"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10323"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=10321"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=10321"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/kuopionjakarjalanhiippakunta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=10321"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}