pt. Kyriakos Erakko (+ 556)
pt. Kiprian Ustjugilainen (+ 1212)
Gal. 5:22–6:2
22 Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, 23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. 24 Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. 25 Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. 26 Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. 6:1 Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen. 2 Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.
Ef. 4:14–19
14 Emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. 15 Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. 16 Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. 17 Minä varoitan teitä vakavasti Herran nimeen: älkää enää eläkö niin kuin pakanat! Heidän ajatuksensa ovat turhanpäiväisiä, 18 heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita. 19 Heidän tuntonsa on turtunut, ja he ovat heittäytyneet irstailuihin sekä kaikenlaiseen saastaisuuteen ja ahneuteen.
Siihen aikaan 17 Jeesus laskeutui vuorelta yhdessä apostoliensa kanssa ja pysähtyi tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikkialta Juudeasta, Jerusalemista ja rannikolta Tyroksen ja Sidonin seudulta. 18 Kaikki he olivat tulleet kuulemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Myös saastaisten henkien vaivaamat tulivat terveiksi. 19 Jokainen yritti väentungoksessa päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki. 20 Jeesus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. 21 Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa. 22 "Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. 23 Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri.
Siihen aikaan 12 Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. 13 Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi. 14 Nämä olivat Simon, jolle hän antoi myös nimen Pietari, tämän veli Andreas, Jaakob ja Johannes, Filippus, Bartolomeus, 15 Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, 16 Juudas Jaakobin poika ja Juudas Iskariot, josta tuli kavaltaja. 17 Jeesus laskeutui vuorelta yhdessä heidän kanssaan ja pysähtyi tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikkialta Juudeasta, Jerusalemista ja rannikolta Tyroksen ja Sidonin seudulta. 18 Kaikki he olivat tulleet kuulemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Myös saastaisten henkien vaivaamat tulivat terveiksi. 19 Jokainen yritti väentungoksessa päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki.
Päivän synaksario
29.9.
Dada oli korkea-arvoinen virkailija Persian hovissa kuningas Šapur II:n (310-379) aikana. Kun hänet lähetettiin maakuntaan johtamaan eräitä kaupunkeja, Dada päätti olla salaamatta uskoaan enää yhtään kauempaa ja alkoi palvoa Kristusta avoimesti. Tästä kuullessaan kuningas lähetti nuoren poikansa prinssi Gobdallahan (Gubarlahas, Gabeddai) erään ylimyksen kanssa huolehtimaan Dadan oikeudenkäynnistä ja teloituksesta. He antoivat sytyttää tulen isoon uuniin, johon marttyyri oli määrä heittää, mutta kun Dada teki ristinmerkin, nuoren prinssin suureksi hämmästykseksi tuli sammui.
Tapahtunut ihme oli Gobdallahalle ensimmäinen askel kohti Kristusta, jota hänkin alkoi pian tunnustaa. Kuningas raivostui kuullessaan prinssi Gobdallahan kääntymyksestä ja määräsi hänet kidutettavaksi. Ennen rangaistuksen toimeenpanemista enkeli ilmoitti Gobdallahalle, että tämä olisi voittava ikuisen palkkion kärsivällisyydellään. Neljä sotilasta hakkasi prinssiä piikkiraipoilla, mutta tämä kesti kaikki kidutukset valittamatta, sillä hänellä oli näkymättömänä suojakilpenään usko, joka on voittanut maailman. Hänet heitettiin vankilaan, ja viiden päivän jälkeen hänen nahkansa oli piesty riekaleiksi molemmin puolin päästä jalkoihin asti, hänen korvansa oli lävistetty ja hänet oli vielä kerran hakattu. Kärsimykset eivät horjuttaneet Gobdallahan uskoa, ja niin hän ilmestyi muutaman päivän kuluttua kansan eteen vahingoittumattomana, isänsä määräämät kidutukset ylevästi voittaneena. Kaikki jotka näkivät hänet, hämmästyivät ja liikuttuivat ihmeistä, joita Jumala tekee pyhissään.
Gobdallahan sisar Kasdoa (Kazoj) oli salaa vieraillut veljensä luona vankilassa vieden hänelle vettä. Kun Kasdoa näki Jumalan voiman vaikutuksen veljessään, myös hän tuli uskoon. Kasdoa pidätettiin ja vietiin vankilaan, jossa hän näki veljensä, kun tämä oli kidutettavana. Nähdessään sisarensa Gobdallaha rohkaisi häntä uskomaan Kristukseen. Kasdoa huusi hänelle olevansa kristitty, jolloin hänetkin isänsä käskystä pahoinpideltiin ja heitettiin vankilaan. Gobdallaha rukoili sisarensa puolesta ja vakuutti, ettei tämän tarvitsisi kärsiä enempää.
Gobdallaha tahtoi kovasti saada kasteen ennen kuolemaansa, ja Jumala vastasi hänen toiveeseensa ihmeellisellä tavalla. Seuraavana päivänä hänet peitti pilvi, josta hänen ylleen vuosi vettä ja öljyä, ja taivaasta kuului ääni: ”Jumalan palvelija, sinut on jo kastettu.” Marttyyrin kasvot kirkastuivat ja ilmassa tuntui suloista tuoksua. Tämän ihmeen vahvistamana pyhä marttyyri kesti loput julmat kidutukset iloiten. Hänen hahmonsa säteili valoa, joka ei ollut tästä maailmasta, ja hänestä levisi hengellistä makeaa tuoksua. Gobdallaha lävistettiin keihäillä ja muutaman tunnin kuluttua hän antoi henkensä Jumalalle. Hänen ruumiinsa leikattiin kolmeen osaan, mutta kaksi pappia ja Armazates-niminen diakoni saivat hankittua jäännökset itselleen ja hautasivat ne kunniallisesti.
Myös Dada menehtyi kidutuksiin, ja hänen ruumiinsa leikeltiin palasiksi. Keskiyöllä Gobdallaha ilmestyi Dadias-nimiselle papille, antoi hänelle öljyastian ja lähetti hänet Kasdoan luokse vankilaan voitelemaan hänet ja antamaan hänelle pyhän ehtoollisen. Pappi teki tämän kaiken ja sanoi lopuksi pyhälle marttyyrille: ”Nuku, sisareni, Herran tuloon saakka.” Pyhä Kasdoa nukkui pois samana yönä. Näin he kaikki vuorollaan siirtyivät Jumalan valittujen ikuisiin asuinsijoihin.
Pyhittäjä Kyriakos syntyi Peloponnesoksella Korintin kaupungissa vuonna 448. Hänen isänsä oli pappi ja setänsä Korintin piispa Petros, joka vihki hänet jo lapsena lukijaksi. 18-vuotiaana Kyriakos päätti luopua maailmasta ja lähti salaa Jerusalemiin.
Saavuttuaan pyhään kaupunkiin Kyriakos vietti talven pyhittäjä Eustorgioksen luostarissa. Sieltä hän siirtyi Euthymios Suuren johtamaan lauraan. Euthymios vihki hänet munkiksi, mutta ei sallinut hänen jäädä yhteisöönsä, koska hän oli vielä parraton. Pyhittäjä Teoktistos (3.9.), jolle Euthymioksen oli ollut tapana uskoa nuorten munkkien kasvatus, oli jo siirtynyt Herran luo, ja niin hän lähetti Kyriakoksen pyhittäjä Gerasimoksen (4.3.) luostariin Jordanille. Gerasimos antoi Kyriakoksen tehtäväksi puiden pilkkomisen, veden kantamisen ja ruoanvalmistuksen. Kyriakos suoritti innokkaasti saamansa palvelutehtävät. Yönsä hän omisti rukoukselle. Vaikka hän oli yhteiselämäluostarissa, hän noudatti erakkojen elämäntapaa ja söi vain leipää ja joi vettä joka toinen päivä yhdeksännen hetken jälkeen. Gerasimos ihaili nuoren oppilaansa askeettista kilvoitusta ja piti hänestä erikoisesti. Niinpä hän otti Kyriakoksen mukaansa suuren paaston aikana Ruvaan erämaahan, jossa he kilvoittelivat palmusunnuntaihin saakka. Joka sunnuntai he saivat pyhää ehtoollista pyhittäjä Euthymioksen kädestä.
Kun pyhittäjä Euthymios nukkui kuolonuneen vuonna 473, pyhittäjä Gerasimos näki hänen sielunsa kohoavan taivaaseen pyhien enkelien saattamana. Hän otti mukaansa Kyriakoksen ja meni tämän kanssa suuren vanhuksen hautajaisiin.
Kun pyhittäjä Gerasimoskin kuoli vuonna 475, Kyriakos, joka oli tuolloin 29-vuotias, siirtyi Euthymios Suuren lauraan. Kymmenen vuotta hän vietti siellä hiljaista elämää keljassaan. Samalla hän osallistui rakennustöihin, koska noihin aikoihin lauraa muutettiin yhteiselämäluostariksi ja tarvittiin uusia rakennuksia. Siellä hänet myös vihittiin diakoniksi.
Euthymios Suuren ja pyhittäjä Teoktistoksen luostarien välit kuitenkin huononivat ja niiden kesken oli jatkuvia riitoja. Välttyäkseen toistuvilta levottomuuksilta Kyriakos siirtyi vuonna 485 Sukan lauraan, joka mainittiin edellä pyhittäjä Haritonin kohdalla. Niinä 39 vuotena, jotka Kyriakos vietti siellä, hän toimi ensin leipurin, sitten sairaanhoitajan, vieraiden vastaanottajan ja lopuksi taloudenhoitajan kuuliaisuustehtävissä. Kaikissa niissä hän palveli veljiä esimerkillisen lempeästi ja kärsivällisesti. Hänestä tehtiin myös kirkkokalustonhoitaja ja kanonarkki eli esilaulaja, ja kun hän oli ollut kolmetoista vuotta diakonina, hänet vihittiin papiksi.
Lopulta tämä hiljaisuutta rakastava erämaan asukas lähti 78 vuoden ikäisenä laurasta erään oppilaansa kanssa Natufan täysin asumattomaan erämaahan. Koska siellä ei ollut edes villiyrttejä, hän käytti ravintonaan villisipuleita, joiden kitkerän maun Jumala muutti palvelijansa rukousten tähden makeaksi.
Mutta kun pyhittäjä viidentenä Natufanin vuotenaan paransi erään pojan kaatumataudista, hän tuli heti tunnetuksi ja ihmisiä alkoi saapua sankoin joukoin tervehtimään häntä erämaahan. Siksi hän siirtyi Ruvan alueelle (530-535), mutta siellä kävi samoin. Niinpä hän lähti harvojen tuntemaan Susakeimin erämaahan.
Susakeimissa hän eli yksin vain Jumalan kanssa seitsemän vuotta. Sitten puhkesi rutto ja Sukan lauran isät pakottivat hänet palaamaan lauraan, että hän rukouksillaan suojelisi heitä sairaudelta. Siellä isä Kyriakos viipyi viisi vuotta pyhittäjä Haritonin luolassa. Tuolloin hän sai hyödyntää hengellistä viisauttaan ja opetustaitoaan taistelussa Origeneksen kannattajia vastaan. Nämä olivat houkutelleet harhaoppiinsa monia palestiinalaisia munkkeja.
Kun tilanne rauhoittui, Kyriakos meni jälleen Susakeimin erämaahan. Hän oli jo 99 vuotta vanha. Siellä hän eli hiljaisuudessa vielä kahdeksan vuotta seuranaan leijona, joka vartioi hänen pientä vihannesmaataan. Vettä hän keräsi sekä juomavedeksi että kasteluun kivien onkaloista, joihin sitä kerääntyi talvisaikaan.
Kaksi vuotta ennen pyhittäjän kuolemaa Sukan lauran isien onnistui taivuttaa ikääntynyt askeetti tulemaan takaisin lauraan pyhittäjä Haritonin luolaan. Korkeasta iästään huolimatta Kyriakos seisoi innokkaasti jumalanpalveluksissa ja jatkoi askeettista kilvoitustaan. Lempeänä ja ystävällisenä hän otti tässä viimeisessä maallisessa olinpaikassaan vastaan vierailijoita, opetti heitä lausuen myös profeetallisia sanoja ja huolehti heistä palvellen heitä omin käsin. Kun hän sairastui ja tajusi loppunsa lähenevän, hän kutsui luokseen lauran isät, hyvästeli heidät ja nukkui rauhallisesti kuolonuneen syyskuun 29. päivänä vuonna 556. Hän oli tuolloin 109 vuotta vanha, täynnä armoa ja Pyhää Henkeä.
Pyhittäjä Kiprian oli pohjoisvenäläinen maanviljelijä, joka hylkäsi tämän maailman hyvyydet ja vihkiytyi munkiksi eräässä Pyhän Kolminaisuuden luostarissa. Hiljattain perustetun Ustjugin kaupungin asukkaat pyysivät häntä rakentamaan kaupungin lähelle luostarin. Kiprian valitsi paikan ja alkoi vuonna 1212 rakentaa luostaria Jumalansynnyttäjän temppeliinkäymisen kunniaksi. Kaupunkilaiset auttoivat häntä parhaansa mukaan ja monet tulivat kilvoittelemaan hänen kanssaan. Kipriania pidettiin luostarin johtajana ja Kristuksen lauman paimenena, mutta nöyryytensä tähden hän ei halunnut pappisvihkimystä. Hänen kilvoituksistaan kertoo kivi, jota hän käytti päänalusena. Pyhittäjä Kiprian kuoli vuonna 1276 ja hänet haudattiin perustamaansa luostariin.
Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.