25.3.2022

Sävelmä
2. säv.
Paasto
Kala sallittu

Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän, ainaisen Neitseen Marian ilmestys, ilosanoman juhla

Parimia

VI: Jes. 29:13–23

Eht:

  1. 1. Moos. 12:1–7
  2. Sananl. 14:15–26
  3. 2. Moos. 3:1–8
  4. Sananl. 8:22–30

Jes. 29:13–23

13 Herra sanoi: -- Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista, 14 niin minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. 15 Voi niitä, jotka kätkeytyvät Herralta salatakseen suunnitelmansa, niitä, joiden teot piilevät pimeydessä ja jotka sanovat: "Kukapa meidät näkisi, kukapa meidät tuntisi!" 16 Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne! Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi? Sanooko teos tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt"? Sanooko luomus luojastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"? 17 Vain lyhyt aika enää, ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. 18 Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. 19 Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, 20 sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa ja väärintekijät revitään juurineen maasta, 21 nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin tuomarille, nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion. 22 Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin, sanoo Jaakobin suvulle näin: -- Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään, enää eivät hänen kasvonsa kalpene. 23 Sillä kun he näkevät keskuudessaan minun kätteni luomuksen -- omat lapsensa -- he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan edessä.

1. Moos. 12:1–7

1 Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. 2 Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. 3 Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." 4 Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan. Harranista lähtiessään Abram oli seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen. 5 Abram otti mukaan vaimonsa Sarain ja veljenpoikansa Lootin sekä perheiden koko omaisuuden, myös Harranissa hankitut orjat. Sitten he lähtivät kulkemaan kohti Kanaaninmaata ja saapuivat sinne. 6 Abram kulki Kanaaninmaan halki Sikemin seudulle, Moren tammelle asti. Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset. 7 Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan." Ja Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle.

Sananl. 14:15–26

15 Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee, järkevä harkitsee mitä tekee. 16 Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma. 17 Äkkipikainen tekee hullun töitä, juonien punojaa vihataan. 18 Tyhmyys on narrien koristus, viisaiden päässä on tiedon seppele. 19 Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä, jumalattomat oikeamielisten porteilla. 20 Köyhästä ei välitä edes toinen köyhä, mutta rikkaalla on paljon ystäviä. 21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii. 22 Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta. 23 Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä, tyhjästä puheesta vain vahinkoa. 24 Viisaat seppelöidään rikkaudella, tyhmien otsaripana on tyhmyys. 25 Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan. 26 Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekin se suo turvan.

2. Moos. 3:1–8

1 Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. 2 Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. 3 Silloin hän ajatteli: "Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?" 4 Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi: "Tässä olen." 5 Herra sanoi: "Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." 6 Herra sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. 7 Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. 8 Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.

Sananl. 8:22–30

22 "Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. 23 Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. 24 Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. 25 Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, 26 ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. 27 Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, 28 kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, 29 kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. 30 Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

Epistola
Hepr. 2:11–18 (ilmestysjuhla)

Hepr. 2:11–18

11 Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: 12 -- Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. 13 Hän sanoo myös: -- Minä turvaan Herraan, ja edelleen: -- Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi. 14 Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, 15 ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. 16 Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä -- hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. 17 Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. 18 Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.

Luuk. 1:24–38 (Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän, ainaisen Neitseen Marian ilmestys, ilosanoman juhla)
Luuk. 1:24–38

Siihen aikaan 24 Sakariaan vaimo Elisabet tuli raskaaksi. Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä. Hän ajatteli: 25 "Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta." 26 Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan 27 neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. 28 Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" 29 Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. 30 Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. 31 Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. 32 Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. 33 Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." 34 Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." 35 Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. 36 Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! 37 Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 38 Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Päivän synaksario

25.3.

Herran Jeesuksen Kristuksen sikiämisen juhlaa vietetään noin viisi päivää kevätpäiväntasauksen jälkeen. Kristus käänsi historian kulun. Se mikä ennen vei alas kohti kuolemaa, on nyt nousua kohti ikuisuuden loputonta kevättä. Siksi on sopivaa, että kun luonnossa pimeys antaa sijaa valolle, kirkko viettää Vanhurskauden Auringon maailmaan laskeutumisen juhlaa.

Jumalansynnyttäjän ilmestys on kaikkien Herran juhlien juuri ja perustus. Kristuksen sikiäminen on ihmeiden ihme, jonka seurausta ovat niin Kristuksen syntymäjuhla kuin pääsiäinenkin. Siksi ilmestysjuhlaa vietetään joka vuosi samana päivänä, vaikka se sattuisi suurelle viikolle tai pääsiäiseksi. Vanhan tradition mukaan Jumala loi maailman keväällä, ja jumalaksi halunnut Aadam ajettiin ulos paratiisista nimenomaan 25. maaliskuuta. Näin ollen on sopivaa, että myös ihmisluonnon parantava ”toinen luominen” aloitetaan samana päivänä. Vanhan perimätiedon mukaan myös kirkon ensimmäinen pääsiäinen eli Kristuksen ristiinnaulitseminen tapahtui 25. maaliskuuta. Kyseessä on siis elämän voiton päivä. Tästä lienee syntynyt uskomus, jonka mukaan Punaisenmeren ylittäminenkin tapahtui samana päivänä.

Ihmiskunta joutui kuoleman alaisuuteen Eevan keväisen tottelemattomuuden kautta, ja niin myös ihmiskunnan vapahtaminen tapahtui Neitseen keväisen kuuliaisuuden kautta. Eeva joutui käärmeenhahmoisen enkelin puheen eksyttämäksi ja ajautui pois Jumalan yhteydestä, ja vastaavasti myös Neitsyt Maria sai enkeliltä hyvän sanoman Jumalan synnyttämisestä. Eeva eksytettiin tottelemattomuuteen, mutta Maria uskoi ja totteli Jumalaa. Näin Mariasta tuli Eevan tekojen hyvittäjä ja hänen puolustajansa. Ihmissuku oli joutunut kuoleman alaisuuteen neitseen kautta, ja niin se sai myös vapautua Neitseen kautta. Kuuliaisuus hyvitti tottelemattomuuden.[1]

Lankeemuksen jälkeen Jumala armossaan ja pitkämielisyydessään alkoi valmistella ihmiskuntaa pelastukseen sukupolvi toisensa jälkeen niin myötä- kuin vastoinkäymistenkin kautta. Tämä johti sen suuren salaisuuden toteutumiseen, jonka Hän oli pitänyt kätkettynä omassa kolminaisessa elämässään jo ennen aikojen alkua. Tuo salaisuus oli Sanan lihaksi tuleminen.

Jumala tiesi ennalta ihmisen lankeemuksen ja sen traagiset seuraamukset. Luomisen päämäärä, kuten pyhä Nikolas Kabasilas opettaa, oli valmistaa Hänelle Äiti, joka viattoman sielunsa kauneudella kääntäisi Kaikkivaltiaan Luojan katseen puoleensa. Näin hyveiden kaunistama Neitsyt tuli Sanan hääkammioksi, taivaallisen Kuninkaan palatsiksi ja jumalallisen suunnitelman täyttymykseksi. Pyhästä Neitsyestä tuli astia, joka sulki sisäänsä sen joka pitää kaiken sisällään.

Puoli vuotta Herran Edelläkävijän Johannes Kastajan sikiämisen jälkeen jumalallisen armon sanansaattaja ylienkeli Gabriel saapui Neitsyt Marian luokse Galilean Nasaretiin. Nuori Maria oli kihlattu vanhurskaalle Joosefille, joka oli hänen neitsyytensä suojelija. Ylienkeli ilmestyi Marialle ihmisen hahmossa, kädessään sauva, ja tervehti häntä lausuen: ”Iloitse Armoitettu, Herra on sinun kanssasi.” Maria hämmentyi enkelin sanoista ja kysyi itseltään, oliko tämä ilosanoma petosta, niin kuin Eevan saamat sanat muinoin. Enkeli kuitenkin rohkaisi häntä sanoen: ”Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut suosion Jumalan edessä. Älä ihmettele ilmiasuani tai näitä ilon sanoja. Sinun ihmisluontosi joutui muinoin käärmeen pettämäksi ja tuomittiin tuskaan ja murheeseen. Olen tullut julistamaan sinulle todellisen ilon ja vapahduksen ensimmäisen äitimme kirouksesta. Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät Pojan profeetta Jesajan ennustuksen täyttymykseksi. Ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hänestä tulee suuri ja häntä on kutsuttava Korkeimman Pojaksi.”

Tällaisia sanoja kuullessaan Neitsyt huudahti: ”Kuinka tämä on mahdollista? Enhän tunne miestä?” Hän ei epäillyt jumalallista sanaa uskon puutteen takia, kuten Sakarias, vaan ihmetteli, miten tämä mysteeri saattoi tapahtua hänessä ilman aviovuodetta. Enkeli ymmärsi Marian epäilykset eikä syyttänyt häntä vaan alkoi selittää hänelle, millainen tämä uudenlainen syntyminen olisi. ”Pyhä Henki tulee yllesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut.” Maria oli armoitettuna valmistettu Hänen tulemiseensa. Enkeli muistutti, että Elisabetkin oli tullut raskaaksi vanhoilla päivillään, ja että missä Jumala niin tahtoo, siellä voitettaisiin luonnonjärjestys. Pyhä Henki tekisi Mariassa suuremman ihmeen kuin koko maailmankaikkeuden luominen oli ollut.

Neitsyt omistautui koko vapaan tahtonsa voimalla jumalallisen suunnitelman toteutumiseen. Hän vastasi nöyrästi: ”Katso, olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Näillä sanoilla hän antoi omasta ja koko ihmisluonnon puolesta suostumuksen, joka mahdollisti jumalallisen voiman tulemisen hänen sisälleen. Vapahtajan sikiäminen tapahtui tuolla samalla hetkellä.

Näin Kaikkeuden Kuningas, joka pitää kaiken sisällään, tyhjensi itsensä läpikäyden sanoin kuvaamattoman nöyrtymisen asettuakseen asumaan neitseen kohtuun. Hän yhdistyi ihmisluontoon ja pukeutui Mariasta saamaansa lihaan. Neitseellinen veri tuli hänen kuninkaalliseksi purppuraviitakseen. Jumalan Pojasta tuli Ihmisen poika, yksi persoona kahdessa luonnossa. Jumala pukeutui ihmisyyteen, ja Neitseestä tuli todellinen Jumalansynnyttäjä (Theotokos), jotta ihminen voisi vapautua tuonelasta ja tulla Jumalan lapseksi armosta.

Lihaksitulemisen salaisuus oli enkeleiltäkin kätketty, ja se tapahtui Kolminaisuuden yhteistyönä, jossa olivat läsnä Isän hyvän tahto, Pojan alastuleminen ja Pyhän Hengen varjoaminen. Mutta lihaksitulemisen toteutuminen ei ollut ainoastaan Jumalan yksipuolinen teko. Siihen tarvittiin myös ihminen – nainen, jota Herra oli odottanut ja jonka Hän oli valinnut ainutlaatuiseen tehtävään. Inkarnaatio oli yhtä lailla Marian ja hänen vapaan tahtonsa aikaansaannos, sillä hän antoi itsensä vapaaehtoisesti Jumalan haltuun ja toimi rohkeasti sen toteutumiseksi. Hän myös antoi itsestään maallisen aineksen, josta Kristuksen maallinen olemus muodostui. Ihmisen vapahtaminen oli Jumalan tahdon ja ihmisen vapauden yhteinen aikaansaannos. Ihmisen usko ja jumalallinen suunnitelma toteuttivat yhdessä suuren mysteerin, joka oli valmistettu jo aikojen alussa. Jumala tuli ihmiseksi Mariassa, jotta ihminen voisi tulla jumalaksi Mariasta syntyneessä.

Näin Neitsyt Maria, aviota tuntematon morsian, sai tulla kirkkaaksi lähteeksi, josta kumpuaa pelastusta ja siunausta uudistuneelle ihmisluonnolle. Kirkon opettajille valkeni, että profeettojen muinoin kokemat ihmeet viittasivat juuri tähän mysteeriin, joka on kaiken keskipiste ja täyttymys. Mooseksen näkemä palava mutta kulumaton pensas, Danielin näkemä louhimaton vuori, Hesekielin näkemä suljettu portti josta vain Israelin Jumala saattoi kulkea, Jaakobin näkemät portaat taivaaseen – kaikki tämä osoittautui esikuviksi Jumalansynnyttäjästä ja hänessä toteutuneesta ihmeestä.

Ainaisena neitseenä Maria jätti myös esikuvan neitseellisestä elämänmuodosta, jonka hän avasi ihmiselle aivan uudella tavalla. Juutalaisuudessa avioelämä ja jälkeläiset olivat kaikki kaikessa; Marian myötä myös neitseellisyys osoittautui arvokkaaksi valinnaksi, jonka kautta niin mies kuin nainenkin voi tulla Jumalan temppeliksi.

Neitsyt Mariassa koko ihmiskunta, eikä ainoastaan ihmiset vaan koko ihmisen lankeemuksen turmelema luomakunta, vastasi Jumalalle myöntävästi. Luomakunta oli huoaten odottanut Neitseen vastausta, sillä se merkitsi ihmisen vapahduksen alkua ja ihminen luomakunnan kruununa on koko todellisuuden kirkastumisen alku. Siksi tämä päivä on erityinen juhlapäivä, jolloin Aadamin lapset laulavat Jumalan kunniaksi yhdessä enkelien kanssa. Sanan sikiämisessä taivas ja maa ovat yhdistyneet, ja tämä on ihmisen ja Jumalan yhteinen ilo.


[1] Kappale mukailee pyhän Irenaioksen 100-luvulla laatimaa kirjoitusta (Adversus haereses V, 19:1).

Eräiden tietojen mukaan Sennufios oli nitrialainen erakko, joka vaikutti keisari Leo Armenialaisen aikana (813–820). Nitrian erakkoyhteisö oli kuitenkin kadonnut jo vuosisatoja aikaisemmin, joten mahdollisesti hän eli jossakin muualla Egyptissä.

Sennufios muistetaan epätavallisesta ihmeestä. Kerran hän näki näyn ja kuuli sanat: ”Lähde maastasi ja keljastasi ja mene Tessalonikaan Kivenhakkaajien luostariin. Siellä näyttäydyn sinulle.” Sennufios totteli näkyä ja taivalsi Tessalonikaan. Hän löysi kyseisen luostarin, mutta ei nähnyt siellä mitään erikoista. Niin hän palasi takaisin Egyptiin, mutta jälleen ääni käski hänen mennä Tessalonikaan, jossa hän saisi nähdä Jumalan Pojan kuvan sekä vieläpä kuolla siellä.

Sennufios lähti taas matkaan. Eräänä päivänä kun hän oli rukoilemassa Kivenhakkaajien luostarin kirkossa, tapahtui lievä maanjäristys ja rappaukset varisivat kirkon seinästä. Niiden alta paljastui poikkeuksellinen mosaiikki, jossa parraton Kristus Immanuel istui kunniassaan sateenkaaren päällä. Tarinan mukaan mosaiikin tekijä oli valmistanut kirkon aspikseen tavanomaisen Jumalanäitiä esittävän mosaiikin, mutta eräänä aamuna hän oli huomannut kuvan muuttuneen esittämään Kristusta kunniassaan. Nähdessään tämän erikoisen mosaiikkikuvan Sennufios huudahti: ”Kunnia Sinulle, Jumala! Kiitän Sinua!” Tämän jälkeen hän veti viimeisen henkäyksensä ja nukkui pois. Parantumisia ja muita ihmeitä alkoi tapahtua niille, jotka koskettivat pyhän Sennufioksen ruumista. Kukaan uskoen lähestynyt ei poistunut saamatta jumalallista lohdutusta. Hänen hautajaisissaan kuultiin enkelten laulua.

Pyhittäjä Sennufioksen näkemä vanha mosaiikki, josta on säilynyt tarkka kuvaus, löytyi uudestaan vuonna 1927 Pyhittäjä Daavidin (Osios David) kirkosta. Tällä tavoin varmistui, että nykyisin Pyhittäjä Daavidin nimellä tunnettu pyhäkkö on alun perin ollut Kivenhakkaajien luostarin kirkko.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.