25.10.2021

Sävelmä
5. säv.

m:t Markianos ja Martyrios (+ 351–357)

Epistola
Hepr. 4:7–13 (Markianos ja Martyrios)
1. Tess. 1:1–5

Hepr. 4:7–13

7 Jumala on asettanut uuden määräpäivän, "tämän päivän". Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat: -- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. 8 Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä. 9 Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. 10 Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. 11 Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle. 12 Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. 13 Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

1. Tess. 1:1–5

1 Paavali, Silvanus ja Timoteus tervehtivät Tessalonikan seurakuntaa, joka elää Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Armo ja rauha teille. 2 Me kiitämme aina Jumalaa teistä kaikista, kun muistamme teitä rukouksissamme. 3 Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen. 4 Mehän tiedämme, te Jumalalle rakkaat veljet, että hän on teidät valinnut, 5 sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. Tiedättehän itsekin, miten me toimimme teidän luonanne, teidän parhaaksenne.

Matt. 10:1–8 (Pyhät marttyyrit Markianos ja Martyrios (+ 351–357))
Luuk. 10:22–24
Matt. 10:1–8

Siihen aikaan 1 Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja. 2 Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäisenä Simon, toiselta nimeltä Pietari, ja hänen veljensä Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika ja hänen veljensä Johannes, 3 Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja publikaani Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus, 4 Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka sitten kavalsi Jeesuksen. 5 Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet: "Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kaupunkiin. 6 Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo 7 ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' 8 Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Luuk. 10:22–24

Herra sanoi:  22 "Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa." 23 Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erikseen: "Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette! 24 Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."

Päivän synaksario

25.10.

Joppen (Jaffa) ensimmäisten kristittyjen joukossa oli hurskas nainen nimeltä Tabita, kreikaksi Dorkas. Nimi tarkoittaa ’gasellia’. Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä, kunnes sairastui ja kuoli. Tabitan ruumis vietiin kattohuoneeseen, ja paikalle alkoi kerääntyä surevia leskiä, joita Tabita oli eläessään auttanut.

Kristityt hakivat paikalle apostoli Pietarin, joka oli tuolloin Lyddassa. Apostoli käski kaikkien poistua. Jäätyään yksin Pietari polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ”Tabita, nouse!” Nainen avasi silmänsä ja nousi istumaan. Pietari auttoi hänet ylös ja kutsui väen huoneeseen. Kun kansa näki Tabitan elävänä, tieto ihmeestä alkoi levitä, ja se sai monet uskomaan Kristukseen. (Ap.t. 9:36-42) Pyhä Tabita eli Herran ylösnousemusvoiman todistajana, kunnes nukkui pois rauhassa.

Pyhät Markianos ja Martyrios olivat ylhäistä syntyperää ja elivät Konstantinopolissa areiolaisen keisari Konstantioksen hallitusaikana (337–61). He toimivat notaareina patriarkaatissa patriarkka Paavali Tunnustajan (6.11.) aikana. Kaikki kunnioittivat heitä heidän oppineisuutensa, lempeytensä ja hurskautensa ansiosta.

Kun patriarkka Paavali karkotettiin areiolaisten toimesta Armeniaan ja kuristettiin siellä kuoliaaksi, Markianos ja Martyrios moittivat avoimesti surmaajia ja julistivat kaikille, että Jumalan Poika on Isän kanssa samaa olemusta. Nämä sanat olivat heille elämääkin kalliimmat ja heidän suojakilpensä niin demonien kuin harhaoppistenkin hyökkäyksiä vastaan. Heidät mestattiin miekalla ja haudattiin Konstantinopolin Melandesia-nimisen portin viereen. Kun rauha palautui kirkkoon, pyhä Johannes Krysostomos rakennutti kirkon heidän haudalleen.

Brescialainen Gaudentius oli pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemissa, kun hänen kotikaupunkinsa piispa Filastrius kuoli vuoden 387 tienoilla. Brescian kansa julisti, ettei hyväksyisi piispaksi ketään muuta kuin Gaudentiuksen. Pyhä Ambrosius Milanolainen ja muut piispat määräsivät Gaudentiuksen palaamaan takaisin. Kun Gaudentius ei halunnut suostua, piispat uhkasivat erottaa hänet ehtoollisyhteydestä. Gaudentius yritti vedota nuoruuteensa ja hiomattomaan puhetapaansa, mutta joutui lopulta antamaan periksi. Palatessaan Bresciaan Gaudentius toi mukanaan kallisarvoisia pyhäinjäännöksiä, muun muassa Johannes Edelläkävijän ja apostolien sekä Sebastian 40 marttyyrin reliikkejä, jotka hän oli saanut Basileios Suuren sukulaisilta Kappadokian Kesareassa.

Antiokiassa Gaudentius oli tavannut myös Johannes Krysostomoksen. Kun Krysostomos vuonna 405 karkotettiin maanpakoon, Gaudentius oli yksi piispoista, jotka paavi Innocentius lähetti puolustamaan häntä. Paavin lähettiläät pidätettiin Ateenassa ja lähetettiin Konstantinopoliin. Kolme päivää kestäneen matkan aikana heille ei annettu mitään syötävää. Lopulta heitä ei päästetty edes sisään kaupunkiin, ja heitä kohdeltiin niin karkeasti, että yhden piispan peukalo murtui. Piispoille tarjottiin huomattava summa rahaa, jos he liittoutuisivat Krysostomoksen vastustajien kanssa. Kun piispat olivat vankeudessa, pyhä Paavali ilmestyi heidän diakonilleen. Monien koettelemusten jälkeen he pääsivät takaisin Italiaan, ja myöhemmin pyhä Johannes Krysostomos kirjoitti heille ilmaisten kiitollisuutensa.

Pyhä Gaudentius tunnettiin opettajana, jonka julistus oli yksinkertaista mutta sisältörikasta. Hän piti valmistelematta puheita, joita muut piispat pitivät julkaisukelpoisina, mutta hän itse oli pahoillaan saarnoistaan tehdyistä epävirallisista kopioista. Gaudentiukselta on säilynyt 21 erilaista kirjoitusta. Kymmenen pääsiäissaarnaa on kirjoitettu erään ylimyksen pyynnöstä, joka oli sairauden takia estynyt kuulemasta niitä. Piispa Gaudentius kuoli vuoden 410 tienoilla. Hänen pyhäinjäännöksensä ovat Bresciassa Pyhän Johannes Kastajan kirkossa.

Pyhittäjä diakoni Martiri kilvoitteli Kiovan luolaluostarissa 1300-luvulla. Puhtaalla elämällään ja ankaralla paastollaan hän tuli otolliseksi saamaan Jumalalta ihmeidentekemisen lahjan. Toinen Martiri kilvoitteli keljaansa sulkeutuneena. Molempien maatumattomat pyhäinjäännökset lepäävät luostarin luolissa.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.