8.8.2021

Sävelmä
2. säv.
Paasto
Öljy sallittu

11. helluntain jälkeinen sunnuntai

Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastumisen jälkijuhla (7.–13.8.)

pt. ja t. Emilianos, Kyzikoksen piispa (+ 820)

Pyhien Zosima ja Savvati Solovetskilaisten pyhäinjäännösten siirto vuonna 1566, Karjalan pyhät

Polyeleon evankeliumi
Joh. 21:15–25 (XI ylösnousemusevankeliumi)
Joh. 21:15–25

Siihen aikaan, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen, 15 hän sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." 16 Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani." 17 Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. 18 Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." 19 Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua." 20 Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: "Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?" 21 Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: "Entä hän, Herra?" 22 Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua." 23 Tästä sai veljien keskuudessa alkunsa käsitys, ettei se opetuslapsi kuole. Jeesus ei kuitenkaan sanonut Pietarille, ettei tämä opetuslapsi kuole. Hän sanoi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?" 24 Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava. 25 Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.

Epistola
1. Kor. 9:2–12

1. Kor. 9:2–12

2 Jos eivät muut pidäkään minua apostolina, teidän apostolinne ainakin olen. Tehän olette sinetti, joka vahvistaa, että olen Herran apostoli. 3 Näin minä puolustaudun niiden edessä, jotka minua tutkivat: 4 Eikö meillä olisi oikeutta ruokaan ja juomaan? 5 Eikö meillä olisi oikeutta ottaa matkoillemme mukaan vaimoa, uskonsisarta, niin kuin tekevät muut apostolit, Herran veljet ja Keefas? 6 Olemmeko minä ja Barnabas ainoat, joiden on tehtävä ansiotyötä? 7 Ei kai kukaan palvele sotilaana omalla kustannuksellaan? Kai se, joka istuttaa viinitarhan, myös syö sen hedelmiä? Ja kai se, joka paimentaa lampaita ja vuohia, myös käyttää niiden maitoa? 8 En tässä esitä vain ihmisten ajatuksia, sillä lakikin sanoo samaa. 9 Sanotaanhan Mooseksen laissa: "Älä sido puivan härän suuta." Ei kai Jumala tässä häristä huolehdi? 10 Kaiketi hän sanoo tämän meidän vuoksemme. Meitä ajatellenhan on kirjoitettu: "Kyntäjän tulee kyntää ja puimamiehen puida siinä toivossa, että saa oman osuutensa." 11 Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon? 12 Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta hyväksemme, vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme vain olisi esteenä Kristuksen evankeliumille.

Matt. 18:23–35
Matt. 18:23–35

Herra esitti seuraavan vertauksen:  23 "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. 24 Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. 25 Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. 26 Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' 27 Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. 28 "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' 29 Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' 30 Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. 31 "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. 32 Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. 33 Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' 34 Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. 35 "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."

Päivän synaksario

8.8.

Pyhä Myron syntyi 200-luvun puolivälissä hurskaaseen perheeseen Aurakeiassa Knossoksen lähellä Kreetalla. Hän meni nuorena naimisiin ja eli maanviljelyksestä. Hän jakoi köyhille suuren osan sadostaan, mutta mitä enemmän hän antoi pois, sitä suuremmiksi hänen satonsa kasvoivat. Myronin myötätunto köyhiä kohtaan ei tuntenut rajoja. Kerran hän huomasi tusinan miehiä varastamassa hänen viljaansa. Ahneuksissaan he olivat täyttäneet säkkinsä liian täyteen eivätkä jaksaneet nostaa niitä. Myron ei suinkaan ajanut heitä tiehensä vaan auttoi heitä nostamaan säkit selkäänsä ja pyysi, että he eivät kertoisi kenellekään, mitä hän oli tehnyt.

Kun hänen hyveellisyytensä huomattiin, hänet vihittiin papiksi ja keisari Diocletianuksen vainojen päätyttyä Gortynan piispaksi. Lopulta hänestä tuli Kreetan arkkipiispa. Hän hoiti tehtäväänsä pastoraalisella viisaudella, ja hänen rukoustensa kautta tapahtui lukemattomia ihmeitä. Kerran hän pysäytti joen tulvimasta yli äyräidensä. Pyhä Myron palveli kirkkoa monia vuosia uskollisesti, ja vuoden 350 tienoilla hän nukkui pois rauhassa noin sadan vuoden iässä.

Pyhittäjä Emilianos loisti hyveissä pyhän Tarasioksen (25.2.) perustaman luostarin munkkina. Hänet vihittiin joskus vuoden 788 jälkeen Kyzikoksen32 piispaksi. Hänet tunnettiin jumalallisen armon uskollisena palvelijana, joka oli lempeä ja laupias. Kun keisari Leo V kutsui hänet ottamaan osaa keskusteluun pyhistä ikoneista, Emilianos vastusti harhaoppista hallitsijaa ja selitti, että maallisten viranomaisten ei pitäisi puuttua dogmaattisiin kysymyksiin, vaan ne pitäisi käsitellä ainoastaan kirkossa. Hänen rohkea uskon tunnustamisensa palkittiin karkotuksella. Kärsittyään viisi vuotta kaikenlaisia koetuksia Emilianos nukkui pois rauhassa. Joissakin lähteissä tosin annetaan ymmärtää hänen kuolleen keisarin kätyrien salamurhaamana.

Pyhittäjä Grigori oli Kiovan luolaluostarin ikonimaalarimunkki Alipin kilvoitustoveri. Hänen on sanottu maalanneen useita ihmeitätekeviä ikoneita. Liturgisissa teksteissä häntä kutsutaan ”bysanttilaiseksi”. Mahdollisesti hän oli yksi niistä ikonimaalareista, jotka tulivat Konstantinopolista Kiovaan maalaamaan luolaluostarin pääkirkon ikoneita (ks. 14.2.).

Pyhittäjä Savvati (27.9.) tuli asumattomalle Solovetskin saarelle yhdessä pyhittäjä Herman Solovetskilaisen (30.7.) kanssa vuonna 1429. Hermanin palattua mantereelle Savvati jatkoi kilvoituselämää yksin. Kun hän tunsi kuolemansa lähestyvän, hän purjehti rannikolle ja tapasi Uikujoen (ven. reka Vyg) suussa igumeni Natanaelin, joka antoi hänelle synninpäästön ja pyhän ehtoollisen. Sen jälkeen Savvati nukkui rauhassa kuolonuneen ja Natanael hautasi hänet Uikujoen varrelle. 

Vuoden kuluttua pyhittäjä Herman palasi Solovetskin saarille mukanaan munkki Zosima (17.4.). Yhdessä he perustivat Solovetskin luostarin. He siirrättivät pyhittäjä Savvatin maalliset jäännökset hänen kilvoituspaikalleen Solovetskin saarelle ja hautasivat ne Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen kirkon alttaripäätyyn. Pyhittäjä Zosiman siirryttyä Herran luo veljestö hautasi hänet Kristuksen kirkastumisen kirkon alttaripäätyyn. 

Elokuun 8. päivänä 1566 Zosima ja Savvati Solovetskilaisten pyhäinjäännökset siirrettiin juhlallisesti uuteen Kristuksen kirkastumisen kirkkoon, jossa oli heille pyhitetty sivualttari. Siirron alkuunpanijana ja innoittajana oli Moskovan vastavalittu metropoliitta Filip (9.1.), joka oli ennen metropoliitaksi valitsemistaan kilvoitellut Solovetskissa lähes 30 vuotta. 

Samana päivänä muistellaan myös pyhittäjien Zosima, Savvati ja Herman Solovetskilaisten pyhäinjäännösten palauttamista Kirkolle neuvostovallan jälkeen ja niiden juhlallista siirtämistä takaisin Solovetskin luostariin vuonna 1992.

Pyhä Triantafyllos oli nuori merimies, joka oli kotoisin Kreikan Zagorasta Voloksen läheltä. Eräänä päivänä vuonna 1680 turkkilaiset ottivat hänet kiinni ja yrittivät pakottaa häntä kieltämään isiensä uskon. Hän oli juuri täyttänyt 16 vuotta, mutta hän osoitti aikuisen miehen rohkeutta ja luonteenlujuutta. Hänet vietiin Konstantinopoliin, missä häntä kidutettiin monin tavoin ja lopulta teloitettiin sillä paikalla, jolla Konstantinopolin kuuluisa ravirata oli aikanaan sijainnut.

Pyhä Anastasios oli bulgarialainen Radovišin kylästä, nykyisen Makedonian Strumicasta (entinen Tiberiopolis). Nuorena hän lähti Tessalonikaan ja työskenteli siellä aseverstaalla. Eräänä päivänä vuonna 1794 hänen työnantajansa alkoi painostaa häntä pukeutumaan turkkilaisiin vaatteisiin ja kuljettamaan joitain tekstiilejä ulos kaupungista maksamatta kristityiltä vaadittua tullia.33 Anastasios vastusteli, mutta lopulta antoi periksi ja suostui tähän vaaralliseen yritykseen. Kun hän yritti poistua kaupungista, portinvartijat käskivät hänen todistaa olevansa muslimi pyytäen häntä lausumaan islamilaisen tervehdyksen ja rukouksen. Anastasios ei säikähtänyt vaaraa vaan halusi mieluummin antautua kuin kieltää Kristuksen. Hänet vietiin ensin veronkeruusta vastaavan virkamiehen luokse, ja tämä lähti kysymään neuvoa islamilaiselta muftilta. Mufti vastasi: ”Sinulla on miekka toisessa kädessäsi ja paperia toisessa kädessäsi, käytä kumpaa haluat.”34

Anastasiosta syytettiin Muhammadin pilkkaamisesta ja vaadittiin kääntymään islamiin. Kidutuksista huolimatta hän tunnusti toistuvasti olevansa kristitty. Taivaasta saamansa voiman vahvistamana hän kesti kaikki kidutukset. Sitten hänet lähetettiin muslimien johtajan puheille, joka yritti houkutella häntä kallisarvoisilla lahjoilla luopumaan kristinuskosta ja lupaili hänelle työpaikkaa. Anastasios ei kallistanut korvaansa lupauksille, jolloin hänet vietiin takaisin vankilaan. Siellä hänen jalkansa puristettiin ruuvipenkkiin, hänen kaulaansa ripustettiin kahleet ja hänen kynsiensä alle työnnettiin bambutikkuja. Anastasios ei antanut periksi, ja niin kuvernööri määräsi hänet hirtettäväksi Uuden portin ulkopuolella. Kidutusten uuvuttama ja verta valuva pyhä marttyyri Anastasios menehtyi jo matkalla hirttopaikalle. Nykyään häntä kunnioitetaan erityisesti synnyinkylänsä Radovišin suojelijana.

Pyhä Ekvtime (Eufimi) oli Pyhän Johannes Edelläkävijän luostarin igumeni Davit-Garedzin autiomaassa Georgiassa. Luostarin kronikassa hänet muistetaan työteliäänä miehenä. Historioitsijoiden mukaan Ekvtime oli filosofi ja teologi ja erinomainen saarnaaja. Hän omisti elämänsä luostarin kehittämiselle Khašmissa. Hän kunnosti ja kaunisti luostaria sekä laajensi sitä ympäröinyttä maatilaa. Hän rakennutti uudelleen lähellä olevan Khašmin kylän, jonka dagestanilaiset ryöstäjät olivat hävittäneet maan tasalle, ja perusti sinne myllyn ja viinitarhan.

Isä Ekvtimen ohjauksessa käännettiin monia teologisia teoksia georgiaksi ja harvinaisia kirjoja kopioitiin uudelleen. Ekvtime opetti myös oppilailleen filosofiaa ja teologiaa. Ninotsmindan piispa Saban toimeksiannosta Ekvtime laati akatistoshymnin pyhälle apostolienvertaiselle Georgian valistajalle Ninalle (14.1.). 

Vuonna 1797 ruttoepidemia levisi Tbilisissä ja asukkaat pakenivat kaupungista. Munkit ja erakot jättivät keljojensa rauhan ja suojelusenkelien lailla ryhtyivät pitämään huolta sairaista ja kärsivistä. Ekvtime johti ja innoitti tätäkin laupeudentyötä. Hän nukkui pois rauhassa vuonna 1804.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.