25.10.2020

Sävelmä
4. säv.

21. helluntain jälkeinen sunnuntai

m:t Markianos ja Martyrios (+ 351–357)

Kesäaika päättyy

Polyeleon evankeliumi
Joh. 21:1–14 (X ylösnousemusevankeliumi)
Joh. 21:1–14

 Siihen aikaan 1 Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin: 2 Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. 3 Simon Pietari sanoi: "Minä lähden kalaan." "Me tulemme mukaan", sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään. 4 Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. 5 Jeesus huusi heille: "Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?" "Ei ole", he vastasivat. 6 Jeesus sanoi: "Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte." He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. 7 Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: "Se on Herra!" Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. 8 Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää*. 9 Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. 10 Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte." 11 Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon -- kaikkiaan sataviisikymmentäkolme -- verkko ei revennyt. 12 Jeesus sanoi: "Tulkaa syömään." Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: "Kuka sinä olet?", sillä he tiesivät, että se oli Herra. 13 Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. 14 Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.

Epistola
Hepr. 4:7–13 (Markianos ja Martyrios)
Gal. 2:16–20

Hepr. 4:7–13

7 Jumala on asettanut uuden määräpäivän, "tämän päivän". Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat: -- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. 8 Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä. 9 Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. 10 Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. 11 Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle. 12 Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. 13 Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

Gal. 2:16–20

16 Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. 17 Mutta jos meidätkin, jotka tahdomme tulla vanhurskaiksi Kristuksessa, havaitaan syntisiksi, onko Kristus siis synnin palveluksessa? Ei toki! 18 Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja. 19 Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. 20 Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Matt. 10:1–8 (Pyhät marttyyrit Markianos ja Martyrios (+ 351–357))
Luuk. 16:19–31
Matt. 10:1–8

Siihen aikaan 1 Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja. 2 Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäisenä Simon, toiselta nimeltä Pietari, ja hänen veljensä Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika ja hänen veljensä Johannes, 3 Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja publikaani Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus, 4 Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka sitten kavalsi Jeesuksen. 5 Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet: "Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kaupunkiin. 6 Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo 7 ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' 8 Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Luuk. 16:19–31

[Jeesus esitti seuraavan vertauksen:] 19 "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. 20 Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. 21 Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. 22 "Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. 23 Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. 24 Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' 25 Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. 26 Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' 27 Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. 28 Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' 29 Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 30 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' 31 Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"

Päivän synaksario

25.10.

Joppen (Jaffa) ensimmäisten kristittyjen joukossa oli hurskas nainen nimeltä Tabita, kreikaksi Dorkas. Nimi tarkoittaa ’gasellia’. Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä, kunnes sairastui ja kuoli. Tabitan ruumis vietiin kattohuoneeseen, ja paikalle alkoi kerääntyä surevia leskiä, joita Tabita oli eläessään auttanut.

Kristityt hakivat paikalle apostoli Pietarin, joka oli tuolloin Lyddassa. Apostoli käski kaikkien poistua. Jäätyään yksin Pietari polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ”Tabita, nouse!” Nainen avasi silmänsä ja nousi istumaan. Pietari auttoi hänet ylös ja kutsui väen huoneeseen. Kun kansa näki Tabitan elävänä, tieto ihmeestä alkoi levitä, ja se sai monet uskomaan Kristukseen. (Ap.t. 9:36-42) Pyhä Tabita eli Herran ylösnousemusvoiman todistajana, kunnes nukkui pois rauhassa.

Pyhät Markianos ja Martyrios olivat ylhäistä syntyperää ja elivät Konstantinopolissa areiolaisen keisari Konstantioksen hallitusaikana (337–61). He toimivat notaareina patriarkaatissa patriarkka Paavali Tunnustajan (6.11.) aikana. Kaikki kunnioittivat heitä heidän oppineisuutensa, lempeytensä ja hurskautensa ansiosta.

Kun patriarkka Paavali karkotettiin areiolaisten toimesta Armeniaan ja kuristettiin siellä kuoliaaksi, Markianos ja Martyrios moittivat avoimesti surmaajia ja julistivat kaikille, että Jumalan Poika on Isän kanssa samaa olemusta. Nämä sanat olivat heille elämääkin kalliimmat ja heidän suojakilpensä niin demonien kuin harhaoppistenkin hyökkäyksiä vastaan. Heidät mestattiin miekalla ja haudattiin Konstantinopolin Melandesia-nimisen portin viereen. Kun rauha palautui kirkkoon, pyhä Johannes Krysostomos rakennutti kirkon heidän haudalleen.

Brescialainen Gaudentius oli pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemissa, kun hänen kotikaupunkinsa piispa Filastrius kuoli vuoden 387 tienoilla. Brescian kansa julisti, ettei hyväksyisi piispaksi ketään muuta kuin Gaudentiuksen. Pyhä Ambrosius Milanolainen ja muut piispat määräsivät Gaudentiuksen palaamaan takaisin. Kun Gaudentius ei halunnut suostua, piispat uhkasivat erottaa hänet ehtoollisyhteydestä. Gaudentius yritti vedota nuoruuteensa ja hiomattomaan puhetapaansa, mutta joutui lopulta antamaan periksi. Palatessaan Bresciaan Gaudentius toi mukanaan kallisarvoisia pyhäinjäännöksiä, muun muassa Johannes Edelläkävijän ja apostolien sekä Sebastian 40 marttyyrin reliikkejä, jotka hän oli saanut Basileios Suuren sukulaisilta Kappadokian Kesareassa.

Antiokiassa Gaudentius oli tavannut myös Johannes Krysostomoksen. Kun Krysostomos vuonna 405 karkotettiin maanpakoon, Gaudentius oli yksi piispoista, jotka paavi Innocentius lähetti puolustamaan häntä. Paavin lähettiläät pidätettiin Ateenassa ja lähetettiin Konstantinopoliin. Kolme päivää kestäneen matkan aikana heille ei annettu mitään syötävää. Lopulta heitä ei päästetty edes sisään kaupunkiin, ja heitä kohdeltiin niin karkeasti, että yhden piispan peukalo murtui. Piispoille tarjottiin huomattava summa rahaa, jos he liittoutuisivat Krysostomoksen vastustajien kanssa. Kun piispat olivat vankeudessa, pyhä Paavali ilmestyi heidän diakonilleen. Monien koettelemusten jälkeen he pääsivät takaisin Italiaan, ja myöhemmin pyhä Johannes Krysostomos kirjoitti heille ilmaisten kiitollisuutensa.

Pyhä Gaudentius tunnettiin opettajana, jonka julistus oli yksinkertaista mutta sisältörikasta. Hän piti valmistelematta puheita, joita muut piispat pitivät julkaisukelpoisina, mutta hän itse oli pahoillaan saarnoistaan tehdyistä epävirallisista kopioista. Gaudentiukselta on säilynyt 21 erilaista kirjoitusta. Kymmenen pääsiäissaarnaa on kirjoitettu erään ylimyksen pyynnöstä, joka oli sairauden takia estynyt kuulemasta niitä. Piispa Gaudentius kuoli vuoden 410 tienoilla. Hänen pyhäinjäännöksensä ovat Bresciassa Pyhän Johannes Kastajan kirkossa.

Pyhittäjä diakoni Martiri kilvoitteli Kiovan luolaluostarissa 1300-luvulla. Puhtaalla elämällään ja ankaralla paastollaan hän tuli otolliseksi saamaan Jumalalta ihmeidentekemisen lahjan. Toinen Martiri kilvoitteli keljaansa sulkeutuneena. Molempien maatumattomat pyhäinjäännökset lepäävät luostarin luolissa.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.