28.3.2020

Sävelmä
8. säv.
Paasto
Öljy sallittu

Akatistoksen lauantai, Jumalansynnyttäjän juhla

p. Hilarion Uusi (+ 754)

pt. Stefanos Tunnustaja (+ 815)

Epistola
Hepr. 9:24–28
Hepr. 9:1–7 (Jumalansynnyttäjän juhla)

Hepr. 9:24–28

24 Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme. 25 Hänen tarkoituksenaan ei myöskään ole antaa uhriaan toistuvasti, niin kuin tavallinen ylipappi kerran vuodessa vie kaikkeinpyhimpään verta, joka ei ole hänen omaansa. 26 Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä kuolema monet kerrat maailman luomisesta lähtien. Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan. 27 Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. 28 Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.

Hepr. 9:1–7

1 Ensimmäisellä liitolla oli siis jumalanpalvelusta koskevat säädöksensä ja pyhäkkö täällä maan päällä. 2 Pyhäkkönä oli teltta, jonka etumaisessa huoneessa oli lampunjalka, pöytä ja uhrileivät. Tätä osaa nimitettiin "pyhäksi". 3 Toisen verhon takana oli se teltan osa, josta käytettiin nimeä "kaikkeinpyhin". 4 Siellä oli kultainen suitsutusalttari ja liitonarkku, joka oli kauttaaltaan kullalla päällystetty. Arkussa oli kultainen, mannaa sisältävä astia ja Aaronin sauva, joka puhkesi lehteen, sekä liiton taulut. 5 Arkun päällä olivat kerubit, kirkkauden enkelit, jotka siivillään varjosivat syntien sovituspaikkaa. Kaikkea tätä ei nyt ole tarpeen selittää yksityiskohtaisesti. 6 Näin siis on kaikki järjestetty. Teltan etuhuoneessa käyvät papit päivittäin toimittaessaan jumalanpalvelusta. 7 Mutta teltan toiseen huoneeseen menee ainoastaan ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa. Hänellä täytyy silloin olla mukanaan verta hän tuo sitä sovittaakseen sekä omat syntinsä että kansan tahattomat synnit.

Mark. 8:27–31
Luuk. 10:38–42, 11:27–28 (Jumalansynnyttäjän juhla)
Mark. 8:27–31

Siihen aikaan 27 Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean ympärillä oleviin kyliin. Matkalla hän kysyi opetuslapsilta: "Kuka minä ihmisten mielestä olen?" 28 He vastasivat: "Toisten mielestä sinä olet Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, toisten mielestä joku profeetoista." 29 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Pietari vastasi hänelle: "Sinä olet Messias*." 30 Jeesus varoitti heitä ankarasti kertomasta hänestä kenellekään. 31 Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan* täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista. *) 29: Heprealaisperäinen sana messias merkitsee 'voideltu', samoin kuin nimi Kristus. 31: Ihmisen Poika on Jeesuksen messiaaninen arvonimi. Lähtökohtansa Dan. 7:13 mukaisesti nimi kuuluu ennen muuta viimeisten tapahtumien yhteyteen, mutta se liittyy myös Jeesuksen kärsimysennustuksiin sekä hänen ilmoituksiinsa jo tässä ajassa saamistaan toimintavaltuuksista.

Luuk. 10:38–42, 11:27–28

38 Siihen aikaan Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. 39 Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. 40 Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." 41 Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. 42 Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." 11:27 Jeesuksen näin puhuessa eräs nainen väkijoukosta sanoi kuuluvalla äänellä: "Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut! Autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt!" 28 Siihen Jeesus sanoi: "Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä."

Päivän synaksario

28.3.

Pyhittäjä Hesykhios syntyi 300-luvun lopulla Jerusalemissa ja pysytteli koko elämänsä Pyhässä kaupungissa ja sen ympäristössä. Hän tutki ahkerasti pyhää Raamattua ja viipyi usein pyhillä paikoilla. Näin sana juurtui hänen sydämeensä, ja hän oppi tuntemaan Jumalan harvinaisen syvällisellä tavalla. Jerusalemia ympäröivän erämaan luostareissa hän omaksui erakkojen hyveitä.

Noin vuonna 412 Jerusalemin patriarkka velvoitti Hesykhioksen ottamaan vastaan papiksi vihkimyksen ja pysymään Jerusalemissa. Pappismunkki Hesykhioksen tuli käyttää viisautensa aarteita Ylösnousemuksen kirkon eli Pyhän haudan kirkon hyväksi. Myöhemmin Hesykhioksesta tuli patriarkka Juvenaliksen tärkeä avustaja opillisissa ja raamatuntulkintaa koskevissa asioissa. Pyhän Kyrillos Aleksandrialaisen rinnalla Hesykhios edusti ortodoksista opetusta Kristuksen ihmisyydestä ja jumaluudesta aikana, jolloin kirkko sanoutui irti nestoriolaisesta opintulkinnasta. Kyrillos Skythopolislainen mainitsee kirjoittamassaan pyhän Euthymioksen elämäkerrassa Hesykhioksen olleen kirkon teologi ja opettaja, ”jonka valo valaisee koko maailman”.

Hesykhios Jerusalemilaisen kerrotaan selittäneen kommentaareissaan koko pyhän Raamatun, mutta vain pieni osa on säilynyt. Tärkeimmät ovat hänen kommentaarinsa Psalmien kirjaan sekä 3. Mooseksen kirjan kommentaari, joka on säilynyt latinaksi. Jobin kirjan kommentaari on säilynyt armeniaksi. Lisäksi tunnetaan lyhyitä huomautuksia Jesajan ja pienten profeettojen kirjoihin. Tunnetaan myös joukko erittäin hienoja homilioita muun muassa Jumalanäidin kunniaksi.

Vanhan Testamentin kohdalla Hesykhios korosti eettistä ja hengellistä tulkintaa. Hesykhios oli poikkeuksellisen hyvä puhuja, joka piti suurenmoisia Raamattuun pohjautuvia saarnoja pyhien ihmisten ja liturgisen vuoden eri tapahtumien kunniaksi.

Kaikkien kunnioittama pyhittäjä Hesykhios vaipui rauhallisesti kuolonuneen 400-luvun puolivälissä, mahdollisesti pian Khalkedonin neljännen yleisen kirkolliskokouksen (451) jälkeen. Filokalian I osassa olevaa opetuspuhetta ”Henkisestä raittiudesta ja rukouksesta” on pidetty Hesykhios Jerusalemilaisen kirjoittamana, mutta sittemmin sen kirjoittajaksi on osoitettu toinen Hesykhios, joka toimi igumenina Siinain Palavan Pensaan luostarissa 600-luvulla.

Pyhä Hilarion eli 700-luvulla. Hänestä tuli jo nuorena munkki ja hän eli monia vuosia erakkona. Pyhän elämän vuoksi hänet vihittiin pappeuteen ja myöhemmin hänestä tuli Peleketen luostarin igumeni. Luostari sijaitsi lähellä Dardanellien salmea (nyk. Turkin luoteiskulma) ja se oli omistettu pyhälle Johannes Teologille.

Pyhä Hilarion sai Jumalalta armolahjan tehdä ihmeitä. Hän muun muassa paransi sairaita. Hänen rukoustensa kautta kuivuus loppui ja epäonnisten kalamiesten verkot täyttyivät kaloista. Lisäksi hänellä oli selvännäkemisen armolahja. Pyhä Hilarion myös kirjoitti hengellisiä teoksia, joissa oli eettisiä ohjeita hengellistä elämää varten. Esimerkiksi 1400-luvun venäläinen pyhä Joosef Volokolamskilainen (9.9.) tunsi Hilarion Uuden kirjoitukset.

Vuonna 754 sotapäällikkö Lakhanodrakon saapui Peleketen luostariin. Hän etsi ikonien kunnioittajia. Hän pidätytti 42 munkkia, jotka lähetettiin Edessan alueelle ja murhattiin. Jäljelle jääneitä munkkeja kidutettiin monin eri tavoin. Pyhä Hilarion kuoli tässä vainossa ikonien kunnioittamisen vuoksi ja Jumala antoi hänelle marttyyrien voittoseppeleen. Noin kymmenen vuotta pyhän Hilarionin kuoleman jälkeen, vuonna 763 tai 764, Peleketen luostari tuhoutui tulipalossa. Pyhä Hilarion jatkoi kuitenkin ihmisten auttamista, sillä hänen haudallaan on tapahtunut lukuisia ihmeitä.

Pyhittäjä Stefanos aloitti luostarielämän jo nuorena. Hyveellisen elämänsä tähden hänet valittiin Vähän-Aasian Bityniassa sijaitsevan Triglian luostarin igumeniksi. Ikonien kunnioitusta vastustaneen keisari Leo Armenialaisen hallitusaikana (813–820) keisarin lähettiläät pidättivät hänet. Stefanosta yritettiin pakottaa luopumaan pyhien ikonien kunnioittamisesta ja allekirjoittamaan sitä vastustava epäortodoksinen julistus. Stefanos ei suostunut tähän, vaan kutsui pidättäjiään harhaoppisiksi. Sen tähden häntä kidutettiin ja hänet heitettiin vankilaan. Lopulta hänet tuomittiin karkotettavaksi. Karkotuspaikassaan pyhä Stefanos antoi rohkeasti kilvoitelleen sielunsa Herran käsiin.

Pyhä Bojan syntyi 800-luvun alkuvuosina. Hänen isoisänsä Krum (802–814) ja isänsä Omurtag (816–831) olivat Bulgarian hallitsijoita. Bojanilla oli veli nimeltään Malamir (Malomir, Vladimir), josta tuli Bulgarian hallitsija Omurtagin kuoleman jälkeen.

Näihin aikoihin bulgaarit eivät vielä olleet kristittyjä. Kristinusko oli kuitenkin jo vähitellen alkanut levitä bulgaarien keskuuteen. Tässä tärkeässä roolissa olivat kristityt sotavangit. Bulgarian kaani Krum oli valloittanut vuonna 813 muutamia Bysantin valtakuntaan kuuluvia kaupunkeja ja ottanut niiden kristittyjä asukkaita vangeiksi.

Kun Malamir oli Bulgarian kaanina, Bojan tutustui kristinuskoon erään tällaisen vangin kautta. Kinamon-niminen kreikkalainen kristitty virui pitkään vankilassa. Tämä oli oppinut mies ja kieltäytyi osallistumasta pakanallisiin uhrimenoihin. Bojanin mielenkiinto heräsi ja hän pyysi Malamiria vapauttamaan Kinamonin. Malamir antoikin Kinamonin Bojanin orjaksi. Kinamon kertoi Bojanille kristinuskosta. Hän osoitti nuorelle prinssille pakanuuden erheet ja kertoi, että usko Kristukseen oli oleellinen pelastuksen kannalta. ”Ilman Kristusta ihmisen sisimmällä ei ole valoa eikä sielulla elämää”, hän sanoi. Bojan ymmärsi Kinamonin sanoissa piilevän totuuden ja halusi tulla kristityksi.

Bojan otti vastaan pyhän kasteen. Tämän jälkeen hän omistautui rukoukselle, paastolle ja Jumalan mietiskelylle uudestisyntyneen innolla. Kun hänen veljensä Malamir kuuli Bojanin kääntyneen kristityksi, hän vaati Bojania luopumaan kreikkalaisten uskosta ja palaamaan pakanuuteen. Bojan ei kuitenkaan suostunut luopumaan Kristuksesta, vaan vastasi hänelle: ”Ennemmin kuolen kuin elän pakanana. Kunnioitan Kristusta Pelastajaa ja kuolen Hänen puolestaan.” Malamir tuomitsi veljensä kuolemaan.

Mestauspaikalle mennessään marttyyri Bojan julisti, että usko, jonka puolesta hän menettää henkensä, tulee leviämään koko Bulgariaan ja epäjumalanpalvelus häviää maasta. Profeetallisesti hän ilmoitti, että kaikkialle maahan pystytetään ristejä ja rakennetaan todellisen Jumalan temppeleitä, joissa papit toimittavat jumalanpalveluksia. Sitten hän sanoi veljelleen, ettei tämä saavuttaisi mitään julmuudellaan. ”Kuolema korjaa sinut pian”, pyhä marttyyri päätti puheensa.

Pyhä marttyyri Bojan mestattiin miekalla vuoden 833 tienoilla. Hänen sanansa alkoivat pian käydä toteen. Hänen veljensä Malamir kuoli kolme vuotta myöhemmin ilman perillistä. Malamirin veljestä Presianista tuli Bulgarian hallitsija (836–852). Myöhemmin Presianin poika prinssi Boris teki bulgaareista kristittyjä ja sai itse kasteessa nimen Mikael. Tämän apostolienvertaisen Bulgarian kastajan muistopäivää vietetään 2.5. Näin Bulgarian kääntyminen kristinuskoon, josta pyhä Bojan oli puhunut, tapahtui vain muutamia vuosikymmeniä hänen marttyyrikuolemansa jälkeen.

Jevstrati oli syntyperäinen kiovalainen, joka eli 1000-luvulla. Hän oli rikas mies, joka antautui vapaaehtoiseen köyhyyteen ja siirtyi munkiksi Kiovan luolaluostariin. Jevstrati oli nöyrä ja sävyisä ja noudatti niin ankaraa paastoa, että sai lisänimen Paastoaja. Hän saattoi Vapahtajan esimerkin mukaan paastota yhtäjaksoisesti 40 päivää.

Vuonna 1096 aasialainen polovtsien eli kumaanien paimentolaiskansa hyökkäsi Kiovaan. He mursivat luolaluostarin portit, ryöstivät keljat, häpäisivät kirkot, surmasivat muutamia munkkeja ja ottivat toisia vangiksi. Myös pyhittäjä Jevstrati joutui vangiksi. Yhdessä viidenkymmenen muun kristityn kanssa hänet vietiin Hersonesiin (Korsuniin) ja myytiin orjaksi paikalliselle juutalaiselle. Tämä yritti pakottaa heidät luopumaan kristinuskosta pitämällä heitä nälässä. Vangit päättivät kuitenkin mieluummin kuolla kuin kieltää Kristuksen. Yksi toisensa jälkeen he kuolivat, kuka kolmen, kuka seitsemän, kuka kymmenen päivän kuluttua.

Lopulta elossa oli vain paaston karaisema Jevstrati, joka oli ollut syömättä neljätoista päivää. Harmistunut juutalainen päätti kostaa hänelle. Pääsiäisenä hän ristiinnaulitsi Jevstratin ja herjasi samalla karkeasti Kristusta. Jevstrati puolestaan kiitti Herraa, että oli tullut otolliseksi kärsimään samalla tavalla kuin Hän. ”Uskon”, hän sanoi, ”että Herra kerran sanoo minulle niin kuin Hän sanoi ryövärille: Tänään olet minun kanssani paratiisissa (Luuk. 23:43).” Raivostunut juutalainen tempaisi keihään ja lävisti sillä Jevstratin. Näin pyhä marttyyri Jevstrati pääsi taivasten valtakuntaan kuoleman voittajan Kristuksen luo ja sai laulaa voittoveisua yhdessä taivaallisten sotavoimien kanssa.

Marttyyri Jevstratin ruumis heitettiin mereen, minkä jälkeen merellä tapahtui lukuisia ihmeitä. Ne saivat monet juutalaiset uskomaan Kristukseen ja ottamaan kasteen. Myöhemmin marttyyrin pyhäinjäännökset löydettiin ihmeellisesti eräästä luolasta ja siirrettiin Kiovan luolaluostariin.

Pyhä Dionysios oli Larissan piispa. Hän perusti Meteoraan Pyhän Nikolaoksen luostarin, joka tunnetaan myös nimellä Anapausas. Pyhä Dionysios nukkui kuolonuneen vuonna 1510.

Pyhä Johannes (georgiaksi Ioane) Saakadze syntyi vuonna 1668 Georgiassa. Hän meni Davit-Garejin erämaahan, ja pian hänet vihittiin pappismunkiksi sekä sen jälkeen Manglisin piispaksi. Vuonna 1724 Ione jätti taakseen Davit-Garejin ja matkusti Dagestanin puolelle, Derbendiin. Hän rakensi paikalle puisen kirkon ja teki lähetystyötä paikallisen muslimiväestön keskuudessa. Hänen apunaan oli 11 muuta hurskasta kristittyä. Pyhän Ioanin nöyryys ja ihmeet tekivät vaikutuksen paikallisiin. Jopa Dagestanin viranomaiset huomasivat väsymättömän lähetystyöntekijän.

Tuohon aikaan Georgian hallitsija ja Venäjän tsaari Pietari Suuri (hallintavuodet 1682–1725) kävivät kirjeenvaihtoa, jonka aiheena oli lähetystyön tärkeys Kaspianmeren rannikolla. He molemmat avustivat Johannesta. Heidän lahjoitustensa avulla pyhä Johannes saattoi rakentaa kaksi kirkkoa, joista toinen oli omistettu Jumalansynnyttäjän syntymiselle ja toinen suurmarttyyritar Katariinalle.

Vuonna 1737 pyhä Johannes lähti Dagestanista. Hän jätti oppilaansa sinne ja suuntasi itse Astrakhaniin. Astrakhan sijaitsee lähellä paikkaa, jossa Volga laskee Kaspianmereen. Sinne Johannes rakensi kirkon, joka oli omistettu pyhälle Johannes Teologille. Vuonna 1746 kirkko muutettiin luostariksi, jonka igumeniksi valittiin Johanneksen oppilas arkkimandriitta German.

Astrakhissa Johannes sai tietää, että monet syntyperäiset georgialaiset kulkivat Ossetiassa sijaitsevan Kizliarin kaupungin läpi, mutta paikalla ei ollut kirkkoa, jossa he olisivat voineet osallistua jumalanpalveluksiin. Niinpä hän päätti taas lähteä matkaan. Hän meni Kizliariin, jonne hän rakensi kirkon. Myöhemmin hän vielä perusti paikkakunnalle pappeuteen valmistavan koulun.

Vuonna 1751 pyhä Johannes antoi sielunsa Herran käsiin. Hän oli kuollessaan 80-vuotias. Hänen kuolinpaikkansa oli Kizliar ja hänet haudattiin kirkkoon, jonka hän oli itse rakennuttanut. Myöhemmin Georgian kuningas Teimuraz II (1744–1761) siirrätti pyhän Johanneksen mirhaa tihkuvat reliikit Tiflisiin. Siellä hänet haudattiin Sionin katedraaliin Jumalansynnyttäjän Manglisilaisen ikonin eteen.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.