13.3.2020

Sävelmä
6. säv.
Paasto
Paastopäivä

Pyhän Nikeforoksen, Konstantinopolin patriarkan, pyhäinjäännösten siirtäminen vuonna 847

Ennenpyhitettyjen lahjain liturgia.

Parimia
  1. VI: Jes. 13:2–13
  2. Eht: 1. Moos. 8:4–21
  3. Sananl. 10:31–11:12

Jes. 13:2–13

2 Pystyttäkää paljaalle vuorenlaelle merkkiviiri, korottakaa äänenne, huutakaa sotureille, viittokaa heitä käymään sisälle ylhäisten porteista. 3 Minä, Herra, olen antanut käskyn sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt, vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini. Minun mahtini on heidän ylpeytenään. 4 Kuule! Vuorilta kantautuu ääniä. Kuule! Niin kuin väkijoukon ääni, kokoontuvien kansanheimojen ääni, kokonaisten valtakuntien kohina! Herra Sebaot järjestää joukkonsa taisteluun. 5 Kaukaisesta maasta, taivaanrannan ääreltä he saapuvat, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään koko maan. 6 Itkekää ja vaikeroikaa! Herran päivä on lähellä. Kaiken lyö Korkein maan tasalle. 7 Sen tähden herpoaa jokainen käsi ja jokainen sydän jähmettyy. 8 Kaikki säikähtävät, ihmiset joutuvat tuskan kouristusten valtaan, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, katselevat hämmentyneinä toisiaan, heidän kasvoillaan liekehtii kauhu. 9 Herran päivä tulee ankarana, täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa, se muuttaa maan autioksi ja hävittää sen syntiset asukkaat. 10 Taivaan tähdet ja tähtikuviot kieltävät silloin valonsa loiston. Pimeänä nousee aurinko, eikä kuu säteile valoa. 11 Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden, 12 ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa, vähemmän kuin Ofirin jalokultaa. 13 Sen tähden taivaat järisevät ja maa järkkyy sijoiltaan Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi hänen vihansa päivänä.

1. Moos. 8:4–21

4 Arkki pysähtyi seitsemännen kuun seitsemäntenätoista päivänä Araratin vuoristoon. 5 Vedet vähenivät vähenemistään kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä tulivat vuorten huiput näkyviin. 6 Kun vielä neljäkymmentä päivää oli kulunut, Nooa avasi arkin ikkunaluukun, jonka hän oli tehnyt, 7 ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä. 8 Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, joko maa oli tullut esiin veden alta, 9 mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä levähtämään, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin. 10 Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista. 11 Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä. 12 Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen. 13 Ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vedet eivät enää peittäneet maata. Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuivunut. 14 Toisen kuun kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli kokonaan kuiva. 15 Silloin Jumala sanoi Nooalle: 16 "Lähde ulos arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi vaimot. 17 Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki elävät olennot, linnut, karjaeläimet ja maan päällä liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön maa niitä jälleen, ja olkoot ne hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä." 18 Niin Nooa lähti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa ulos, 19 ja kaikki eläimet, kaikki pikkueläimet, linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat, lähtivät suvuittain arkista. 20 Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. 21 Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.

Sananl. 10:31–11:12

31 Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki. 32 Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja, jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa. 11:1 Väärää vaakaa Herra vihaa, oikea punnus on hänelle mieleen. 2 Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus. 3 Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu. 4 Rikkaus ei vihan päivänä auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta. 5 Nuhteettomuus tasoittaa hurskaiden tien, jumalaton sortuu pahuuteensa. 6 Rehti elämä on rehellisen pelastus, himot ovat petturin paula. 7 Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin. 8 Hurskas pelastuu ahdingosta, jumalaton joutuu hänen sijaansa. 9 Rienaajan puhe on toisille turmioksi, mutta tieto pelastaa oikeamieliset. 10 Hurskaan onni on kaupungin ilo, jumalattoman tuho on riemun aihe. 11 Vilpittömien menestys rakentaa kaupungin, jumalattomien puheet repivät sen maahan. 12 Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti.

Päivän synaksario

13.3.

Pyhä Publios (Puplios) eli keisari Markus Aurelioksen (161–170) vainojen aikaan. Hän oli Ateenan piispana jonkin aikaa pyhän Dionysios Areiopagitan (3.10.) jälkeen. Eusebios mainitsee Publioksen Kirkkohistoriassaan. Pyhä Publios kuoli keisarin vainoissa ja hänen seuraajansa Ateenan piispanistuimelle oli Kodratos (Quadratus).

Kristiina Persialainen-nimisiä marttyyreita lienee kaksi eri henkilöä. Persian Nisibiksessä syntynyt neito Iazdoi oli Iazdin-nimisen maagin tytär. Hän kääntyi kristityksi ja sai kasteessa ”kristittyyn” viittaavan nimen Kristiina. Kun hän tunnusti uskonsa Kristukseen, hänet ruoskittiin kuoliaaksi. Pyhän Kristiinan marttyyrikuolema tapahtui 300-luvulla.

Toisissa lähteissä tänään muisteltava pyhä Kristiina eli 500-luvulla Karka d-Bet Slokhissa eli nykyisen Pohjois-Irakin Kirkukissa. Hän oli kaupungin johtajan tytär, ja alkuperäiseltä nimeltään Sira tai Sirina. Hän kääntyi kristityksi ja sai nimen Kristiina. Hänet kuristettiin kuoliaaksi Seleukia-Ktesifonin vankilassa vuonna 559.

Pyhästä Nikeforoksesta (2.6.) tuli Konstantinopolin patriarkka vuonna 806. Hän oli kiivas ikonien puolustaja, ja häneltä on säilynyt kolme kirjoitusta ikonoklasmia vastaan. Kun ikonoklastinen keisari Leo Armenialainen (813–820) tuli valtaan, pyhä Nikeforos karkotettiin Prokonnikseen vuonna 815. Siellä hän kuoli vuonna 828 ja hänet haudattiin Pyhän Teodoroksen luostariin.

Kun pyhästä Methodioksesta (14.6.) tuli Konstantinopolin patriarkka vuonna 842, hän välittömästi pyysi keisari Mikaelilta ja tämän äidiltä, pyhältä keisarinna Teodoralta (11.2.), luvan tuoda pyhän Nikeforoksen reliikit Konstantinopoliin. Patriarkka Methodioksen johtama pappien ja munkkien saattue lähti hakemaan pyhän Nikeforoksen reliikkejä Pyhän Teodoroksen luostarista.

Kun he löysivät reliikit, he huomasivat niiden olevan maatumattomia ja tuoksuvan hyviltä. Reliikit siirrettiin vuonna 846 Prokonniksesta Konstantinopoliin keisarillisella laivalla. Matkan ajan saattue lauloi hymnejä. Keisari Mikael ja koko senaatti olivat kynttilät käsissään vastassa laivaa, kun se saapui Konstantinopolin satamaan. He kunnioittivat pyhän Nikeforoksen pyhäinjäännöksiä, minkä jälkeen reliikit vietiin Hagia Sofian kirkkoon. Pyhän Nikeforoksen kunniaksi kirkossa vietettiin kokoöinen jumalanpalvelus. Lopulta reliikit siirrettiin Pyhien Apostolien kirkkoon. Pyhän Nikeforoksen käsiä säilytetään Athoksella serbialaisessa Hilandarin luostarissa.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.