26.10.2019

Sävelmä
2. säv.

sm. Demetrios Tessalonikalainen (+ n. 303–305)

p. Feofil, Novgorodin arkkipiispa (+ 1482)

Parimia
  1. Jes. 63:15–19, 64:1–5, 8–9
  2. Jer. 2:2–12
  3. Viis. 4:7–15

(Pyhä suurmarttyyri Demetrios Tessalonikalainen)

Jes. 63:15–19, 64:1–5, 8–9

15 Katso taivaastasi, katso pyhästä, ihanasta asumuksestasi! Missä viipyy sinun tulinen intosi, missä ovat voimatekosi? Missä on sinun palava säälisi? Älä kiellä meiltä rakkauttasi! 16 Olethan sinä meidän isämme. Ei Abraham meistä mitään tiedä eikä Israel meitä tunne. Sinä, Herra, olet meidän isämme. Ikuinen Lunastajamme, se on sinun nimesi. 17 Miksi päästät meidät eksymään teiltäsi, miksi annat sydämemme paatua niin ettei se kavahda sinun voimaasi? Palaa takaisin, palvelijoittesi tähden, palaa kansasi heimojen tähden! 18 Vain hetken sai kansasi pitää hallussaan pyhäkköäsi, nyt meidän ahdistajamme tallaavat sinun temppeliäsi. 19 Nyt olemme kuin et koskaan olisi meitä hallinnut, kuin ei meitä koskaan olisi pyhitetty sinun nimelläsi. Kunpa jo repäisisit halki taivaan, astuisit alas ja panisit vuoret järisemään! 64:1 Kunpa leimahtaisit kuin tuli tiheikössä, kuin tuli, joka saa veden kiehumaan! Näytä jo vihollisille nimesi voima, niin että kansakunnat vapisevat sinun edessäsi, 2 kun teet pelottavan voimallisia tekoja, meillekin ennalta aavistamattomia. Kunpa astuisit alas ja panisit vuoret järisemään! 3 Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut, ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt, että olisi muuta jumalaa kuin sinä, Jumalaa, joka auttaa niitä, jotka häntä odottavat. 4 Sinä olet etsinyt niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi, jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi. Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit, me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä. 5 Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli. 8 Herra, älä ylen määrin vihastu meihin, älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme. Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi. 9 Sinun pyhät kaupunkisi ovat nyt raunioina, Siion on kuin aavikko, Jerusalemissa asuu autius.

Jer. 2:2–12

2 "Julista Jerusalemissa koko kaupungin kuullen: -- Näin sanoo Herra: Minä muistan, miten uskollinen olit, kun olit nuori, muistan, millainen oli rakkautesi, kun olit morsian. Sinä seurasit minua autiomaassa, maassa, jossa mikään ei kasva. 3 Israel kuului Herralle niin kuin pellon ensi sato. Kaikki, jotka siihen kajosivat, saivat osakseen tuomion. Onnettomuus kohtasi heitä, sanoo Herra. 4 "Kuulkaa Herran sana, te Jaakobin heimo ja kaikki Israelin sukukunnat! 5 Näin sanoo Herra: -- Mitä pahaa isänne minusta löysivät, kun he kääntyivät minusta pois? He lähtivät seuraamaan olemattomia jumalia ja menettivät arvonsa minun silmissäni. 6 Eivät he enää kysyneet: "Mikä on Herran tahto, hänen, joka toi meidät Egyptistä, johdatti halki autiomaan, arojen ja rotkojen maan, kuivan ja synkeän maan, missä kukaan ei kulje eikä yksikään asu?" 7 Minä toin teidät puutarhojen maahan. Te saitte syödä hedelmiä, nauttia maan antimista. Mutta tultuanne te saastutitte minun maani, turmelitte tyystin omaisuuteni. 8 Papit eivät kysyneet: "Mikä on Herran tahto?" Lainopettajat eivät minusta välittäneet, kansani paimenet luopuivat minusta, profeetat puhuivat Baalin nimissä. He palvelivat jumalia, jotka eivät voi auttaa. 9 Siksi minä yhä syytän teitä, sanoo Herra, ja vaadin tilille vielä lastenne lapset. 10 Menkää länteen kittiläisten saarille, lähettäkää miehiä itään Kedariin, katsokaa ja ottakaa tarkoin selville, onko missään tällaista tapahtunut! 11 Onko mikään kansa vaihtanut jumaliaan? Ja jos ne edes olisivat jumalia! Minä, Herra, olen ollut kansani voima ja kunnia. Mutta minut se on vaihtanut toisiin jumaliin, joista ei ole mitään apua. 12 Tyrmistykää, taivaat! Kauhistukaa, järkkykää perin juurin!

Viis. 4:7–15

7 Mutta oikeamielinen pääsee lepoon, vaikka kuolisikin ennen aikojaan. 8 Ei vanhuuden arvo ole pitkässä iässä, ei sitä mitata vuosien mukaan. 9 Ymmärrys on harmaiden hapsien vertaista, nuhteettomuus vastaa korkeaa ikää. 10 Jumala mieltyi oikeamieliseen ja rakkaudessaan otti hänet luokseen syntisten keskeltä. 11 Jumala otti hänet pois, ettei pahuus olisi pilannut hänen ymmärrystään eikä vilppi vietellyt hänen sieluaan, 12 sillä synnin houkutus hämärtää hyvyyden ja himon pyörrytys horjuttaa vilpitöntä mieltä. 13 Hänen elämänsä täyttyi jo varhain − hän eli pitkän elämän. 14 Herra oli häneen mieltynyt ja joudutti hänen pääsyään pahan keskeltä. Ihmiset näkivät sen mutta eivät ymmärtäneet, he eivät osanneet ajatella niin. 15 Herran pyhien osaksi tulee armo ja laupeus, hän pitää valituistaan huolen.  

Polyeleon evankeliumi
Luuk. 21:12–19 (Pyhä suurmarttyyri Demetrios Tessalonikalainen)
Luuk. 21:12–19

[Jeesus sanoi:] 12 "Mutta jo ennen tätä teidän kimppuunne käydään ja teitä vainotaan. Teitä viedään tuomiolle synagogiin, teitä teljetään vankilaan, te joudutte kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden. 13 Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta. 14 Painakaa vain mieleenne, että teidän ei tule etukäteen miettiä, miten itseänne puolustatte. 15 Minä annan teille viisauden puhua niin, ettei yksikään vastustajanne kykene kiistämään eikä kumoamaan sanojanne. 16 "Jopa teidän vanhempanne, veljenne, sukulaisenne ja ystävänne luovuttavat teidät viranomaisille, ja muutamia teistä surmataan. 17 Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden. 18 Mutta edes hiuskarva päästänne ei mene hukkaan. 19 Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän.

Epistola
2. Tim. 2:1–10 (Demetrios)
2. Kor. 1:8–11

2. Tim. 2:1–10

1 Vahvistakoon siis Kristuksen Jeesuksen armo sinua, poikani! 2 Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita. 3 Kärsi sinäkin vaivaa niin kuin Kristuksen Jeesuksen kelpo sotilas. 4 Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu jokapäiväisen elämän toimiin, jos haluaa, että päällikkö on häneen tyytyväinen. 5 Ei myöskään urheilija saa voitonseppelettä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti. 6 Maamiehen, joka raskaan työn tekee, tulee ensimmäisenä saada osansa sadosta. 7 Mieti sanojani! Herra kyllä antaa sinulle ymmärrystä kaikkeen. 8 Muista, että Jeesus Kristus, Daavidin jälkeläinen, on herätetty kuolleista, niin kuin minä julistan. 9 Hänen vuokseen minä kärsin, olen vieläpä kahleissa kuin rikollinen. Mutta Jumalan sana ei ole kahleissa. 10 Siksi kestän mitä tahansa Jumalan valittujen tähden, jotta hekin saavuttaisivat pelastuksen, jonka Kristus Jeesus on hankkinut, ja sen mukana ikuisen kirkkauden.

2. Kor. 1:8–11

8 Teidän on hyvä tietää, veljet, millaisessa ahdingossa me olimme Aasian maakunnassa. Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. 9 Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. 10 Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pelastaa vastedeskin. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät, 11 kun tekin autatte meitä rukouksellanne. Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan.

Joh. 15:17–16:2 (Pyhä suurmarttyyri Demetrios Tessalonikalainen)
Luuk. 8:16–21
Joh. 15:17–16:2

Herra sanoi: 17 "Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne. 18 "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. 19 Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. 20 "Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne. 21 Kaiken tämän ihmiset tekevät teille minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. 22 Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, he eivät olisi syyllisiä, mutta nyt heidän on mahdotonta puolustella syntiään. 23 Joka vihaa minua, vihaa myös Isääni. 24 Ellen olisi tehnyt heidän keskuudessaan tekoja, joita kukaan toinen ei ole tehnyt, he eivät olisi syyllisiä. Mutta nyt he ovat nähneet minun tekoni ja vihaavat sekä minua että Isääni. 25 Näin täytyi käydä, jotta toteutuisi heidän kirjoitustensa sana: 'He ovat syyttä vihanneet minua.' 26 "Te saatte puolustajan minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. 27 Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. 16:1 Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. 2 Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle."

Luuk. 8:16–21

Herra sanoi: 16 "Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. 17 Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. 18 Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan." 19 Jeesuksen äiti ja veljet tulivat tapaamaan häntä, mutta eivät tungoksessa päässeet hänen luokseen. 20 Jeesukselle ilmoitettiin: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat tavata sinut." 21 Mutta hän vastasi: "Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan."

Päivän synaksario

26.10.

Euarestos oli syntyjään juutalainen Jerusalemin-Betlehemin alueelta. Hänen nimensä merkitsee ’mieluista’, ’otollista’. Euarestoksen vanhemmat lähettivät hänet opiskelemaan Antiokiaan, jossa hän kuitenkin kääntyi kristityksi ja omisti elämänsä Kristuksen palvelemiseen. Euarestos päätyi Roomaan, jossa hän sai toimia seurakunnan johtajana ne kolme vuotta, jotka pyhä Clemens (25.11.) oli karkotettuna Krimillä. Clemensin kuoleman jälkeen Euarestos valittiin virallisesti Rooman kirkon johtajan vaikeaan ja vaaralliseen tehtävään vuoden 97 tienoilla. Kirkko kasvoi Euarestoksen aikana voimakkaasti. Hän kehitti sen hallinnollista rakennetta jakamalla Rooman seurakunnan seitsemään osaan ja nimittämällä seurakuntayksikköjen johtoon vanhempia pappeja, joita alettiin myöhemmin nimittää kardinaaleiksi. Apostolien tapaan hän vihki seitsemän diakonia palvelemaan kirkkoa sekä kirjoittamaan muistiin mitä piispa oli sanonut, jotta erimielisyyksiä voitaisiin välttää. Pyhä Euarestos kärsi marttyyrikuoleman vuonna 105.

Pyhä Demetrios eli Tessalonikassa keisari Galerius Maximianuksen (305–311) aikana. Hän kuului yhteen Makedonian tunnetuimmista suvuista ja oli suuresti ihailtu ei ainoastaan ylhäisen syntyperänsä ja komean ulkomuotonsa vaan myös hyveittensä, viisautensa ja hyväsydämisyytensä vuoksi.

Demetrioksen sotilaallinen asiantuntemus sai Galeriuksen nimittämään hänet Thessaliassa olevien roomalaisten joukkojen komentajaksi ja Kreikan prokonsuliksi. Korkea arvo ei kuitenkaan pannut Demetrioksen päätä pyörälle. Usko Kristukseen oli koskettanut hänen sydäntään eikä tämän maailman kunnia merkinnyt hänelle enää mitään. Kaikista mieluisinta hänelle oli saarnata Kristuksesta ja opettaa Jumalan sanaa.

Vaikka kristittyjä vainottiin, Demetrios sai suuren määrän epäjumalanpalvelijoita kääntymään kristinuskoon. Hänen sanojaan vahvisti hänen oma hurskas, oikeudenmukainen ja ihmisrakas elämänsä.

Keisari oli juuri saanut useita näyttäviä voittoja skyyteistä. Paluumatkalla Roomaan hän pysähtyi Tessalonikassa ottaakseen vastaan kansan suosionosoitukset ja kantaakseen kiitosuhreja jumalille. Silloin jotkut pakanat ilmiantoivat Demetrioksen keisarille kristittynä. Galeriuksen hämmästystä seurasi suuttumus, kun hän tajusi Demetrioksen käyttäneen hyväksi korkeaa asemaansa kristinuskon levittämiseksi.

Demetrios vangittiin ja vietiin kosteaan tyrmään, joka oli kylpylän yhteydessä amfiteatterin lähistöllä. Tyrmässä oli skorpioni valmiina pistämään häntä, mutta sisään astuessaan Demetrios teki ristinmerkin ja se katosi. Ilo täytti Demetrioksen sydämen hänen ajatellessaan, että hän saa pian osallistua Kristuksen kärsimyksiin. Hänen oli vain odotettava, kunnes keisarin triumfijuhlallisuudet olisivat ohi.

Tavan mukaan Galerius järjesti amfiteatterissa gladiaattoritaistelun. Hänellä oli mukanaan jättiläiskokoinen vandaali Lyaios, jonka voimia ja taistelutaitoa ei kukaan ollut pystynyt siihen mennessä vastustamaan. Kaupungissa oli tuolloin nuori kristitty nimeltä Nestor, jota keisarin kerskailut Lyaioksen voittamattomuudesta ärsyttivät. Hän päätti näyttää, että todellinen voima kuuluu vain Kristukselle. Kiireesti hän juoksi Demetrioksen luokse vankilaan ja pyysi tämän rukousapua mennessään areenalle kohtaamaan jättiä. Demetrios siunasi nuorukaisen otsan ja rinnan ristinmerkillä ja lähetti hänet kuin Daavidin Goljatia vastaan. Nestor saapui amfiteatteriin juuri, kun kuuluttajat huusivat joka taholle, onko ketään joka tahtoo taistella Lyaiosta vastaan. Nestor heitti tunikansa pois ja juoksi keisarin eteen huutaen: ”Demetrioksen Jumala, auta minua!”

Ensimmäisessä yhteenotossa Nestor väisti Lyaioksen hyökkäyksen ja onnistui lyömään tätä tikarilla sydämeen. Katsojat olivat ihmeissään, kuinka nuori poika oli saattanut iskeä maahan tähän asti voittamattoman barbaaritaistelijan.

Keisari suuttui tapauksesta ja määräsi Nestorin vietäväksi kaupungin ulkopuolelle mestattavaksi. Hän oli kuullut Nestorin kutsuvan avukseen Demetrioksen Jumalaa ja pelkäsi, että Demetrioksella oli käytössään joitakin taikavoimia. Niinpä hän lähetti sotilaansa vankilaselliin lävistämään tämän keihäällä ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä. Tämä tapahtui vuoden 306 tienoilla.

Vankilassa oli muutamia kristittyjä, myös Demetrioksen palvelija Lupus. Kun sotilaat olivat poistuneet, nämä hautasivat kunnioittavasti marttyyrin ruumiin. Lupus otti itselleen hänen verisen tunikansa ja kuninkaallisen sormuksensa. Niiden kautta tapahtui monia parantumisia ja ihmeitä. Kun Galerius sai kuulla tästä, hän lähetti sotilaita mestaamaan myös Lupuksen.

Jumala tahtoi marttyyrissa asuneen armon vaikuttavan hänen kuolemansa jälkeenkin. Niinpä monen vuosisadan ajan pyhän marttyyrin jäännöksistä vuoti hyväntuoksuista mirhaa. Pyhä Demetrios Mirhanvuodattaja on Tessalonikan suojeluspyhä, joka on monin tavoin suojellut kaupunkiaan sen eri vaiheissa. Lopulta Tessalonika jopa vapautui turkkilaisvallasta juuri pyhän Demetrioksen päivänä vuonna 1912.

Pyhän Demetrioksen jäännökset oli välillä ryöstetty länteen, mutta roomalaiskatolinen kirkko palautti ne 1900-luvun lopussa takaisin Tessalonikaan. Niitä säilytetään pyhän Demetrioksen nimeä kantavassa vanhassa basilikassa. Sen vanhimmat osat on rakennettu 400-luvulla sen kylpylän paikalle, jossa pyhä oli vangittuna. Pyhän Demetrioksen juhlaa ja kaupungin vapautumisen muistoa vietetään nykyisin Tessalonikassa koko viikon kestävin juhlallisuuksin.

Pyhä Quadragesimus oli hurskas paimen, joka palveli alidiakonina Policastron kirkossa. Gregorius Suuren todistuksen mukaan Quadragesimus herätti kuolleen rukouksillaan. Kun hänen vaimonsa olisi tahtonut puhua tapahtuneesta kaupungilla, Quadragesimus sanoi: ”Pysy vaiti. Jos joku kyselee jotain, sano ettei meillä ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Herra teki sen omaksi ilokseen.” Pyhä Quadragesimus kuoli vuoden 590 tienoilla.

Kelttiläinen pyhä Cedd (Cedda) syntyi Pohjois-Englannin Northumbriassa. Hänen veljensä oli pyhä Chad (2.3.). Cedd vihittiin munkiksi Lindisfarnessa. Kun keski-anglien kuningas Peada oli saanut kasteen pyhältä Finianilta, Cedd lähetettiin vuonna 653 kolmen muun pappismunkin kanssa Merciaan evankelioimaan keski-angleja. Työ sujui menestyksekkäästi. Pian Ceddille avautui kuitenkin uusi hengellinen vainio. Itä-anglien kuningas Sigbert pyysi Ceddiä omalle alueelleen. Cedd kävi tutustumassa seutuun ja palasi pyhän Finianin luokse, joka siunasi Ceddin suunnitelmat, vihki hänet piispaksi ja lähetti hänet työhön.

Jumala siunasi Ceddin työn. Pyhä Cedd vietti koko loppuelämänsä Essexin alueella rakennuttaen kirkkoja, perustaen kelttiläisiä luostareita, vihkien pappeja ja diakoneja. Kuuluisimman luostarin hän rakennutti Bradwell-on-the-Sean vanhan roomalaisen linnakkeen raunioihin. Tilburyssa on säilynyt upotuskasteallas, jota pyhä Cedd lienee itse käyttänyt. Kun Cedd perusti luostarin Lastinghamiin (Laestingaeu), hän vietti paikalla 40 päivää rukouksessa ja paastossa paikan pyhittämiseksi. Tämä oli Lindisfarnen tapa, joka oli peräisin pyhältä Columbalta (9.6.). Myöhemmin tanskalaiset hävittivät Ceddin perustamat luostarit.

Whitbyn kirkolliskokouksessa vuonna 664 Ceddillä oli tärkeä rooli kelttien ja roomalaisten välien sovittelijana. Hän itse oli kelttiläisen riituksen kasvatti, mutta hyväksyi roomalais-kreikkalaisen pääsiäiskalenterin (paschalion) käyttöönoton.

Pyhä Cedd kuoli ruttoon Lastinghamissa lokakuun 26. päivänä vuonna 664. Samaan aikaan Ionan luostarisaarella eräs mies näki enkelien laskeutuvan taivaasta, ottavan Ceddin sielun mukaansa ja kohoavan takaisin taivaaseen. Kuultuaan pyhän Ceddin kuolemasta kolmisenkymmentä munkkia tuli kunnioittamaan hänen pyhiä jäännöksiään. He kaikki jäivät asumaan loppuelämäkseen paikalle, jossa heidän hengellinen isänsä oli päättänyt kilvoituksensa. He kuitenkin kuolivat ruttoon lukuun ottamatta yhtä nuorta poikaa, jota ei vielä tuolloin ollut edes kastettu mutta josta tuli myöhemmin pappi ja innokas lähetystyöntekijä. Pyhä Cedd on kuvattu ikoneissa ja maalauksissa piispana, joka pitelee käsissään ehtoollismaljaa ja apotin sauvaa.

Athanasios syntyi konstantinopolilaiseen ylimysperheeseen 700-luvun puolivälissä. Hänen isänsä toivoi hänestä valtion varainhallinnon virkamiestä, mutta nuori Athanasios pakeni bitynialaiseen luostariin, sillä hän tahtoi mieluummin palvella taivaan Kuningasta ja saada katoamattomia rikkauksia. Hänen isänsä löysi hänet, mutta ei saanut häntä muuttamaan mieltään. Myöhemmin pyhät Nikeforos (4.5.) ja Niketas (3.4.) pyysivät häntä veljestöönsä Medikionin luostariin Hellespontoksen rannikolle. Athanasioksesta tuli Niketaksen hengellinen lapsi, apulainen, neuvoja ja lopulta luostarin taloudenhoitaja. Hän palveli pappina, ja hänen intoaan ja hartauttaan ihailtiin laajalti. Pyhittäjä Athanasios kuoli vuonna 814.

Pyhittäjä Dimitri oli komien eli syrjäänien valistajan Stefan Permiläisen (k. 1396, muistopäivä 26.4.) läheinen oppilas. Pyhä esipaimen Stefan kasvatti komien parista itselleen useita avustajia, jotka paikalliset tavat tuntevina ja kieltä taitavina pystyivät voittamaan kansan luottamuksen ja tekemään lähetystyötä sen parissa. Pappismunkki Dimitri oli luultavasti yksi näistä pyhän Stefanin opettamista ja vihkimistä komeista. Hän perusti Vytšegdajoelle ylienkeli Mikaelille pyhitetyn Tsilibinon erakkolan majapaikaksi kristinuskon julistajille. Kirkon alle kaivamassaan luolassa hän kilvoitteli paastoten ja rukoillen ja poistui sieltä vain toimittamaan jumalanpalveluksia ja julistamaan Jumalan sanaa ympäröivissä kylissä. Hänen kuolinaikaansa ei tiedetä.

Novgorodilaiset valitsivat vuonna 1470 kansankokouksessa arkkipiispakseen protodiakoni Feofilin, nöyrän munkin Otenskin erakkolasta. Piispanvirka tuotti Feofilille pelkkää murhetta, sillä novgorodilaiset kapinoivat Moskovan ruhtinasta Iivana III:ta vastaan ja monet olivat valmiit liittoutumaan Liettuan kanssa ja luopumaan ortodoksisesta uskostaan. Pitkien taistelujen jälkeen suuriruhtinas valloitti Novgorodin vuonna 1478. Kahden vuoden kuluttua Feofil joutui väärien syytösten uhriksi, ja hänet karkotettiin Moskovaan Tšudovin luostariin, jossa hän sairastui. Novgorodin edesmennyt esipaimen, Kiovan luolaluostariin haudattu pyhä Nifont (8.4.) ilmestyi hänelle muistuttaen häntä vanhasta lupauksesta käydä kunnioittamassa luolaluostarin pyhittäjäisiä. Sairaudestaan huolimatta Feofil lähti matkaan. Saavuttuaan Dneprin varrelle hän sai Jumalalta ilmoituksen, että hän ei pääse elävänä luolaluostariin mutta tulee haudatuksi sinne. Pyhä Feofil antoi sielunsa Herralle vuonna 1482.

Munkki Joasaf oli Konstantinopolin patriarkka Nifonin (11.8.) oppilas. Kun Nifon oli kerran palaamassa Romanian matkaltaan, he vierailivat yhdessä Athoksen pyhällä vuorella. Joasafin valtasi niin palava rakkaus Jumalaan, että hän tahtoi uhrata itsensä marttyyrina. Hän pyysi hengellistä isäänsä siunaamaan tämän, ja vähän ennen kuolemaansa pyhä Nifon suostui pyyntöön ilmoittaen, että Joasaf saisi kruununsa Konstantinopolissa. Tämän jälkeen pyhä Joasaf marssi islamilaiseen oikeusistuimeen ja tunnusti kaikkien edessä uskovansa pyhään Kolminaisuuteen ja Herramme Jeesuksen Kristuksen lihaksitulemiseen. Kidutusten jälkeen hänet mestattiin lokakuun 26. päivänä vuonna 1536.

Antoni oli Boldinon luostarin perustajan pyhittäjä Gerasimin (1.5.) rakkain oppilas. Gerasimin kuoltua vuonna 1554 Antoni kirjoitti hänen elämäkertansa, ja Gerasimin seuraajan jälkeen Antoni valittiin yksimielisesti luostarin igumeniksi. Tieto hänen hyveellisestä elämästään kantautui kauas ja vuonna 1586 hänet valittiin Vologdan piispaksi.

Antoni ryhtyi apostolisella innolla johtamaan laajaa hiippakuntaa, mutta hän sai loistaa laumalleen hyveiden valoa ja opettaa sitä sanoillaan ja omalla esimerkillään vain kahden vuoden ajan, kun hän jo siirtyi Herran luo. Hänen viimeisenä elinvuotenaan hiippakunnan alueelle Zaonikievin erakkolaan ilmestyi ihmeellisesti Jumalanäidin ikoni.[1] Antoni iloitsi suuresti ikonista ja hänen siunauksellaan paikalle rakennettiin kirkko ja luostari. Kuolemansa jo lähestyessä pyhä Antoni kiirehti vielä rakentamaan Sofian katedraalin yhteyteen Johannes Kastajalle pyhitetyn kirkon ja toimitti itse sen vihkimisen.

Tuntiessaan voimiensa vähenevän pyhä Antoni alkoi valmistautua kuolemaan, osallistui viimeisen kerran jumalalliseen liturgiaan ja nautti omin käsin pyhän ehtoollisen. Palveluksen jälkeen hän pääsi vain vaivoin omaan keljaansa. Siellä hän otti viime hetkeen asti rakkaudella vastaan luokseen tulevia hyvästellen ja siunaten kaikkia. Pyhän Antonin kuolema oli hiljainen, rauhallinen ja kaikin tavoin autuas. Hänen kätensä jäi siunaavaan asentoon.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.