18.9.2019

Sävelmä
5. säv.
Paasto
Paastopäivä

Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentämisen jälkijuhla (15.–21.9.)

pt. Eumenios Gortynialainen, piispa ja ihmeidentekijä (+ n. 670)

p. Ariadne Fryygialainen (+ n. 150)

Epistola
Gal. 3:15–22

Gal. 3:15–22

15 Veljet, otan esimerkin tavallisesta elämästä. Ihmisenkään laatimaa vahvistettua testamenttia ei kukaan voi tehdä mitättömäksi, eikä siihen voi lisätä mitään. 16 Nyt on lupaukset annettu Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. -- Tässä kohdassa ei sanota "jälkeläisille", mikä tarkoittaisi monia, vaan siinä puhutaan yhdestä: "sinun jälkeläisellesi", ja tämä on Kristus. -- 17 Tarkoitan sitä, että neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan aikoinaan vahvistamaa testamenttia ja tehdä hänen lupaustaan tyhjäksi. 18 Jos perinnön saaminen perustuisi lakiin, se ei enää perustuisikaan lupaukseen. Jumala on kuitenkin juuri lupauksellaan lahjoittanut perinnön Abrahamille. 19 Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. 20 Mutta välittäjää ei tarvita vain yhtä varten. Jumala on yksi. 21 Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. 22 Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen.

Luuk. 4:1–15
Luuk. 4:1–15

Siihen aikaan 1 Jeesus lähti Jordanilta Pyhää Henkeä täynnä. Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa 2 neljäkymmentä päivää, ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt noina päivinä mitään, ja kun tämä aika oli kulunut, hänen tuli nälkä. 3 Silloin Paholainen sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske tämän kiven muuttua leiväksi." 4 Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.'" 5 Paholainen vei Jeesuksen korkealle paikalle, näytti hänelle yhdessä hetkessä kaikki maailman valtakunnat 6 ja sanoi: "Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. 7 Jos kumarrat minua, tämä kaikki on sinun." 8 Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" 9 Paholainen vei Jeesuksen Jerusalemiin, asetti hänet temppelimuurin harjalle ja sanoi: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas. 10 Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua. 11 He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'" 12 Jeesus vastasi: "On myös sanottu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'" 13 Kiusattuaan näin Jeesusta kaikin tavoin Paholainen jätti hänet joksikin aikaa rauhaan. 14 Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. 15 Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä.

Päivän synaksario

18.9.

Pyhä Ariadne eli keisarien Hadrianuksen (117-138) ja Antoninus Piuksen (138-161) aikana. Hän oli Fryygiassa sijaitsevan Prymnesoksen kaupunginjohtajan orjatar. Koska Ariadne kieltäytyi menemästä isäntänsä perheen kanssa epäjumalien temppeliin juhlimaan perheen pojan syntymäpäivää, isäntä vihastui häneen ja antoi lyödä häntä. Kun Ariadne tunnustautui kristityksi, hänet heitettiin vankilaan, missä hänet jätettiin kokonaan ilman ruokaa. Sotilaat kiduttivat häntä repimällä rautapiikeillä hänen kylkiään.

Lopulta Ariadne kuitenkin päästettiin vapaaksi. Hän lähti heti pakoon vuorille, mutta hänen isäntänsä lähetti miehiään hänen peräänsä. Kun nämä lähestyivät miekat ojossa, Ariadne pyysi Jumalalta apua. Silloin tapahtui, että läheinen kallio avautui ja otti hänet suojaansa. Kallion sisällä pyhä Ariadne antoi henkensä Jumalan käsiin. Samalla vainoojille ilmestyi Jumalan enkeleitä pelottavien ratsastajien hahmossa. Nähdessään tämän miehet joutuivat kauhun valtaan, menettivät järkensä ja alkoivat surmata toisiaan.

600-luvulla Kreetalla syntynyt pyhä Eumenios omistautui varhaislapsuudestaan saakka ankaralle askeesille ja äärimmäiselle kieltäymykselle, joihin liittyi syvä nöyryys. Hän katseli maailmaa kyynelten lävitse eikä kukaan koskaan kuullut hänen arvostelevan ketään tai välittävän kuunnella juoruilua. Kun Gortynian asukkaat näkivät Eumenioksen suuren hurskauden, he vaativat häntä ryhtymään heidän piispakseen.

Eumenios hoiti kaikki tehtävänsä viisaasti pysyen koko ajan kuuliaisena Pyhälle Hengelle. Hän teki rukouksillaan monia ihmeitä. Jumalan tahdon täyttäen hän kävi Roomassa, jossa hän valaisi koko kaupunkia jumalallisilla opetuksillaan ja ihmeteoillaan. Sieltä hän matkusti Thebaisiin, jossa hän ihmetekoja mitenkään tavoittelematta tuli kuitenkin rukouksellaan päättäneeksi pitkän kuivuuden. Thebaisissa hän nukkui pois ja pääsi Herran lepoon. Uskovaiset lähettivät hänen pyhän ruumiinsa haudattavaksi hänen kotiseudulleen Raksokseen, jossa hänen edeltäjänsä pyhän Kyrilloksen (4.6.) ruumis jo oli.

Autuas isä Arkadi jätti nuorena vanhempansa ja meni novgorodilaiseen Pyhän Georgioksen luostariin, missä hän kohosi hartautensa ja hyveellisyytensä tähden luostarin igumeniksi. Ihmisten kateuden ja paholaisen juonittelujen johdosta hänet karkotettiin luostarista. Vuonna 1153 hän asettui asumattomaan paikkaan Novgorodin lähelle ja perusti sinne luostarin Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen kunniaksi. Kolmen vuoden kuluttua hänet valittiin kansankokouksessa Novgorodin piispaksi. Hän johti hiippakuntaansa kahdeksan vuoden ajan ja kuoli rauhassa vuonna 1162 tai 1163.

Pyhittäjä Ilarion – maallikkonimeltään Rodion Ponomarev – syntyi pääsiäisyönä vuonna 1805. Hänestä kasvoi harrasmielinen nuori mies, joka noudatti tinkimättä kirkon sääntöjä ja taisteli Saratovissa paikallisen piispan suojeluksessa erilaisia lahkolaisia vastaan ja puolusti ortodoksisuuden puhtautta. Vähitellen hänen mielessään kypsyi päätös jättää kaikki ja seurata Kristusta. Hän kiersi kahden vuoden ajan Venäjän tunnetuimpia luostareita, ja Optinasta hän löysi etsimänsä: ohjaajavanhusjärjestelmän ja hengenkantajaisiä, jotka pystyisivät Jumalan avulla tekemään hänestäkin taivasten valtakunnan perillisen. Maaliskuussa 1839 hänet liitettiin skiitan veljestöön.

Tuohon aikaan Optinan veljestön hengellisestä ohjauksesta vastasivat vanhukset Leonid (suureen skeemaan vihittynä Leo, muistopäivä 11.10.) ja Makari (7.9.). Rodionin naapurikeljassa asui entinen Valamon igumeni isä Varlaam, jonka viisailla neuvoilla ja esimerkillä oli hyvä vaikutus uuteen kilvoittelijaan. Veljestö kävi synnintunnustuksella isä Makarin luona, mutta sen lisäksi Rodion kävi joka päivä kertomassa ajatuksensa vanhus Leonidille. Pian luostariin tulonsa jälkeen Rodion määrättiin skiitan johtajan isä Makarin keljapalvelijaksi, mitä kuuliaisuustehtävää hän hoiti 20 vuoden ajan aina isä Makarin kuolemaan saakka. Munkiksi vihittäessä Rodion sai nimen Ilarion. Otettuaan kantaakseen “kuuliaisuuden pelastavaisen ristin” Ilarion pakotti itseään myös ruumiilliseen vaivannäköön. Kahdentoista vuoden ajan hän hoiti keljapalvelijan tehtävien ohella skiitan kasvimaata ja puutarhaa, keitti kaljaa, leipoi leipää ja oli mehiläistenhoitajana.

Viimeisinä elinpäivinään isä Makari siunasi Ilarionin ja toisen oppilaansa, pyhittäjä Amvrosin (10.10.), jatkamaan ohjaajavanhusperinnettä ja jätti hengelliset lapsensa heidän huostaansa. Vuodesta 1863 Ilarion toimi skiitan johtajana ja luostarin rippi-isänä.

Vuonna 1870 vanhus Ilarionin terveys alkoi horjua, ja pari vuotta myöhemmin hän joutui lopullisesti vuoteenomaksi. Sairautensa aikanakin hän huolehti rippilapsistaan ja oli aina valmis auttamaan heitä sekä hengellisissä että maallisissa asioissa. Hänellä oli hengellisen harkintakyvyn, selvänäköisyyden ja opettamisen lahja, mutta hänen osakseen ei tullut pelkkää kunnioitusta ja rakkautta vaan ajoittain myös herjauksia ja panettelua. Kaiken hän kesti nöyrästi ja ihmisten heikkouksia ymmärtäen. Hän opetti suhtautumaan loukkauksiin vihastumatta ja itseä syyttäen, sillä Jumala kaitselmuksessaan lähettää meille loukkauksia syntiemme tähden ja sielumme hyödyksi. Maaliskuussa 1872 pyhittäjä Ilarion vihittiin suureen skeemaan, jolloin hän sai entisen Rodion-nimensä takaisin. Hän ennusti kuolinpäivänsä neljä viikkoa ennen kuolemaansa. Syyskuun 18. päivänä 1873 hän osallistui pyhään ehtoolliseen ja nukkui pois rauhassa ollen loppuun asti täysissä tajuissaan.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.