31.8.2019

Sävelmä
2. säv.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kunniallisen vyön asettaminen pyhäinjäännökseksi Halkopratian kirkkoon Konstantinopolissa vuonna 395

Epistola
Hepr. 9:1–7 (Jumalansynnyttäjä)
1. Kor. 1:26–2:5

Hepr. 9:1–7

1 Ensimmäisellä liitolla oli siis jumalanpalvelusta koskevat säädöksensä ja pyhäkkö täällä maan päällä. 2 Pyhäkkönä oli teltta, jonka etumaisessa huoneessa oli lampunjalka, pöytä ja uhrileivät. Tätä osaa nimitettiin "pyhäksi". 3 Toisen verhon takana oli se teltan osa, josta käytettiin nimeä "kaikkeinpyhin". 4 Siellä oli kultainen suitsutusalttari ja liitonarkku, joka oli kauttaaltaan kullalla päällystetty. Arkussa oli kultainen, mannaa sisältävä astia ja Aaronin sauva, joka puhkesi lehteen, sekä liiton taulut. 5 Arkun päällä olivat kerubit, kirkkauden enkelit, jotka siivillään varjosivat syntien sovituspaikkaa. Kaikkea tätä ei nyt ole tarpeen selittää yksityiskohtaisesti. 6 Näin siis on kaikki järjestetty. Teltan etuhuoneessa käyvät papit päivittäin toimittaessaan jumalanpalvelusta. 7 Mutta teltan toiseen huoneeseen menee ainoastaan ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa. Hänellä täytyy silloin olla mukanaan verta hän tuo sitä sovittaakseen sekä omat syntinsä että kansan tahattomat synnit.

1. Kor. 1:26–2:5

26 Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. 27 Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. 30 Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. 31 Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." 2:1 Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. 2 En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. 3 Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana. 4 Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, 5 jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.

Luuk. 10:38–42, 11:27–28 (Jumalansynnyttäjän vyön asettaminen pyhäinjäännökseksi Halkopratian kirkkoon)
Matt. 20:29–34
Luuk. 10:38–42, 11:27–28

38 Siihen aikaan Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. 39 Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. 40 Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." 41 Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. 42 Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." 11:27 Jeesuksen näin puhuessa eräs nainen väkijoukosta sanoi kuuluvalla äänellä: "Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut! Autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt!" 28 Siihen Jeesus sanoi: "Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä."

Matt. 20:29–34

Siihen aikaan, 29 kun Jeesus lähti Jerikosta, häntä seurasi suuri väkijoukko. 30 Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat Jeesuksen kulkevan siitä ohi, he alkoivat huutaa: "Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika!" 31 Ihmiset käskivät heidän olla hiljaa, mutta he huusivat entistä kovemmin: "Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika!" 32 Silloin Jeesus pysähtyi ja kutsui heidät luokseen. "Mitä haluatte minun tekevän teille?" hän kysyi. 33 He vastasivat: "Herra, anna meille näkö silmiimme." 34 Jeesuksen kävi heitä sääliksi. Hän kosketti heidän silmiään, ja samassa niihin tuli näkö. Niin miehet lähtivät seuraamaan häntä.

Päivän synaksario

31.8.

Kirkon vanhan perimätiedon mukaan Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä jättäessään tämän maailman liittyäkseen Poikansa ja Jumalansa seuraan antoi kaksi viittaansa kahdelle köyhälle juutalaiselle naiselle, jotka olivat palvelleet häntä. Naiset säilyttivät huolellisesti kallisarvoiset reliikit, jotka periytyivät sukupolvelta toiselle, kunnes keisari Leo I:n hallituskaudella ylhäissyntyiset veljekset Galbius ja Candidus varastivat toisen niistä ja veivät sen Blahernan kirkkoon Konstantinopoliin (2.7.).

Jumalanäidin vyö, joka löytyi Zelan hiippakunnasta läheltä Pontoksen Amaseaa, vietiin keisari Justinianoksen hallituskaudella (n. 530) Konstantinopoliin ja sijoitettiin kirkkoa vihittäessä Halkopratian kirkkoon, joka oli lähellä Hagia Sofiaa kupariseppien korttelissa. 

Kolme ja puoli vuosisataa myöhemmin, vuoden 888 tienoilla, keisari Leo VI Viisaan puoliso Zoe sairastui vakavasti. Hänelle sanottiin, että hän paranisi, jos hän koskettaisi Jumalansynnyttäjän vyötä. Keisari käski heti rikkoa vyön sisältävän reliikkilippaan sinetit, jolloin he havaitsivat ihmeekseen, että vyö oli säilynyt uuden näköisenä aivan kuin se olisi kudottu vasta eilen. Sen vieressä oli dokumentti, jossa ilmoitettiin tarkka päivämäärä, milloin se oli viety Konstantinopoliin, ja miten keisari oli sijoittanut sen reliikkilippaaseen ja sinetöinyt sen omin käsin. Keisari Leo suuteli hartaasti reliikkiä ja antoi sen patriarkalle. Kun tämä laski vyön keisarinnan pään päälle, Zoe parantui heti sairaudestaan. He kaikki ylistivät Kristusta Vapahtajaa ja Hänen Kaikkeinpyhintä äitiään ja palauttivat reliikin lippaaseen.

On säilynyt tieto, jonka mukaan Bysantin ja Bulgarian välisen kahnauksen aikana 1100-luvun lopulla eräs pappi heitti jokeen ristin, jossa pyhää vyötä säilytettiin, pelastaakseen sen häväistykseltä. Bulgarian tsaari Ivan Asen sai sen haltuunsa voitettuaan Bysantin keisari Iisak II Angeluksen. Sittemmin risti päätyi serbialaisten haltuun. Pyhä ruhtinas Lasarus Serbialainen (muistopäivä 15.6.) lahjoitti sen 1300-luvulla Athoksen Vatopedin luostarille, missä sitä yhä vieläkin kunnioitetaan. Siitä lähtee miellyttävä tuoksu ja sen kautta tapahtuu yhä ihmeitä. Vyö, jolla Vapahtajaa kantava neitseellinen kohtu oli vyötetty, on kaikille uskoville pelastuksen lupaus. Se kehottaa ottamaan esimerkkiä Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän sielun ja ruumiin puhtaudesta.

Irlannin kelttiläinen pyhä Aidan (Aodhan) kilvoitteli munkkina Ionan saaren luostarissa, kunnes hänet vihittiin Clogherin piispaksi Pohjois-Irlannissa. Vuonna 630 hän luopui tehtävästään ja palasi munkiksi Ionan luostariin. Kun Northumbrian kuningas Oswald sai valloitetuksi maansa takaisin briteiltä, hän pyysi Ionan apotti Segeneltä tukea lähetystyöhön ja kutsui Aidanin vuonna 635 Lindisfarnen ensimmäiseksi piispaksi. Aidan perusti sinne luostarin, josta tuli tukikohta monien uusien luostarien perustamiselle. Aidan järjesti luostarinsa hänelle tutun irlantilaisen mallin mukaan ja pyrki saamaan sinne nuoria miehiä kouluttaakseen heidät kirkon palvelukseen. Hänen oppilaisiinsa kuuluivat myöhempi Lichfieldin piispa pyhä Chad (2.3.) ja pyhä Hilda Whitbyläinen (17.11.), joka johti myöhemmin Whitbyn kaksoisluostaria. 

Pyhä Bede Venerabilis ylisti Aidania lähetystyöntekijänä, joka askeettisella elämäntavallaan julisti kristinuskoa uskottavasti ja teki voimakkaan vaikutuksen pakanoihin. Aidanilla oli tapana liikkua jalan ja puhua kaikkien kanssa. Jos hän kohtasi kristittyjä, hän vahvisti heidän uskoaan ja opetti heitä sanoin ja teoin; muita kohdatessaan hän kylvi heihin Jumalan sanan siemeniä. Jos Aidanin kunniaksi järjestettiin juhla, hän piti huolta siitä, että ruoka jaettiin köyhille. Jos hän sai lahjoja tai rahaa, hän antoi ne pois tai osti niillä orjia vapaaksi. Suuren paaston ajaksi hän vetäytyi aina Farnen saarelle.

Kerran kuningas Oswald järjesti juhlat ja kutsui paikalle myös piispa Aidanin. Pöytiin kannettiin hopeisia vateja täynnä herkkuja. Kuningas tiesi, mitä piispa ajatteli, ja ennen kuin piispa ehti sanoa mitään, kuningas käski viedä kaikki ruoat köyhille ja hajottaa hopealautaset ja jakaa niiden hopea saman tien. Aidan tarttui kuninkaan oikeaan käteen, siunasi hänet ja sanoi: ”Älköön tämä käsi koskaan turmeltuko.” Muutamia vuosia myöhemmin kuningas kaatui taistelussa, mutta hänen oikea kätensä ei koskaan maatunut. Sitä alettiin kunnioittaa reliikkinä ja myös kuningas Oswald luettiin pyhien joukkoon (muistopäivä 5.8.).

Seuraava kuningas Oswin lahjoitti piispa Aidanille hienon hevosen, koska Aidan oli jo iäkäs ja näytti tarvitsevan apua liikkumiseensa. Kun Aidan lähti palatsista, häntä vastaan tuli köyhä mies, joka pyysi almua. Piispa antoi hevosen hänelle ja käveli pois. Kun kuningas kuuli tästä, hän kysyi pettyneenä Aidanilta, miksi hän oli antanut hevosen pois: köyhille olisi voinut antaa mitä tahansa muuta, mutta tämä hevonen oli valittu Aidania varten. Aidan vastasi: ”Mitä te sanotte, teidän majesteettinne? Onko tamman lapsi teille arvokkaampi kuin Jumalan lapsi?” Kuningas lupasi, ettei hän enää koskaan palaisi asiaan eikä kysyisi, kuinka paljon piispa oli Jumalan lapsille jakanut. Saman päivän iltana Aidan ilmoitti oppilaalleen surullisena, että kuningas ei eläisi pitkään: ”En ole koskaan ennen nähnyt nöyrää kuningasta. Tunnen, että hänet otetaan pian pois luotamme, sillä kansamme ei ansaitse tuollaista kuningasta.” Jonkin aikaa tämän tapauksen jälkeen kuningas Oswin joutui omien serkkujensa murhaamaksi.

Pyhä piispa Aidan nukkui pois rauhassa 31.8.651 Englannin Bamburghissa. Hänen reliikkinsä haudattiin Lindisfarnen luostariin, jota hän oli ollut perustamassa, kunniapaikalle alttarin oikealle puolelle. Pyhälle Aidanille on omistettu kirkkoja Irlannissa ja Skotlannissa. Yksi hänen symboleistaan on hirvi, sillä hänen kerrotaan tehneen kerran hirven näkymättömäksi suojellakseen sitä metsästäjiltä. Tämä tarina ilmeisesti liittyy kuitenkin alun perin toiseen samannimiseen pyhään, Aidan (Aedhan) Fernsiläiseen.

Pyhä Cuthburga oli Wessexin kuninkaan Inen sisar ja solmi avioliiton Northumbrian kuningas Aldfridin kanssa. Tämän suostumuksella hän meni nunnaksi Barkingin benediktiiniluostariin ja perusti sitten Wimbornen luostarin, jonka ensimmäinen abbedissa hän oli. Useista hänen luostarissaan kilvoitelleista nunnista, kuten pyhästä Tekla Kitzingeniläisestä (15.10.), on tullut myöhemmin luostarien johtajattaria. Pyhä Cuthburga nukkui pois rauhassa 31.8.725.

Turkkilaisen Khwarazmin kuningaskunnan (nyk. Turkmenistan ja Uzbekistan) sulttaanin Jalal ed-Dinin (1220–31) armeija hyökkäsi maaliskuussa 1226 Georgiaan. Kun joukko lähestyi Tbilisiä, georgialaiset saivat sen pysäytettyä. Yöllä kuitenkin Tbilisissä asuneet islaminuskoiset persialaiset saivat avattua portit ja sulttaanin joukot vyöryivät kaupunkiin. Kehkeytyi hirvittävä verilöyly. Miehiä tapettiin, poikia kastroitiin väkisin, tyttöjä raiskattiin, naisia puukotettiin ja sylilasten päitä hakattiin kiviä vasten, niin että kallot hajosivat. 

Sulttaanin verenhimo ei tyydyttynyt. Hän määräsi, että Siionin katedraalin kupoli on revittävä alas ja kirkon ikonit tuotava Mtkvarijoen ylittävälle sillalle. Kristuksen ja Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän ikoneita kiinnitettiin sillalle, ja kaikki henkiin jääneet koottiin rannalle. Sulttaani määräsi, että jokaisen piti ylittää silta ja sylkeä ikoneihin sekä tallata niitä. Jokainen, joka kieltäytyisi häpäisemästä ikoneita, mestattaisiin heti paikalla ja heidän ruumiinsa heitettäisiin jokeen. Marttyyrikuoleman kärsineitä oli joukoittain. Georgialaiset lähteet muistavat tapahtuman sadantuhannen marttyyrin päivänä.

Tbilisin vanhan sillan marttyyrit ovat nykyäänkin georgialaisten suuresti kunnioittamia. Heidän juhlaansa vietetään Georgiassa 31.10. (toisin sanoen 13.11. gregoriaanisen kalenterin mukaan). Tuona päivänä Tbilisin vanhalle sillalle levitetään punainen matto ja tuodaan ikoneita kansan kunnioitettavaksi. Eräissä kreikkalaisissa kalentereissa heidän muistonsa on kuitenkin kirkkovuoden viimeisenä päivänä.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.