25.5.2019

Sävelmä
4. säv.

Pyhän profeetan ja edelläkävijän Johannes Kastajan kunniallisen pään kolmas löytäminen (n. 850)

Parimia
  1. Jes. 40:1–3, 9, 41:17–18, 45:8, 48:20–21, 54:1
  2. Mal. 3:1–2, 5–7, 12, 17–18, 22–24
  3. Viis. 4:7, 16–20, 5:1–7

(Johannes Kastajan pään kolmas löytäminen) 

Jes. 40:1–3, 9, 41:17–18, 45:8, 48:20–21, 54:1

1 -- Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. 2 Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä. 3 Ääni huutaa: -- Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! 9 Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungeille: -- Teidän Jumalanne tulee! 41:17 Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää. 18 Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi. 45:8 Vihmokoon taivas, virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus! Minä, Herra, olen tämän luonut. 48:20 Lähtekää Babyloniasta, rientäkää kotiin kaldealaisten maasta! Kertokaa tästä riemuiten, kuuluttakaa, viekää viesti maan ääriin asti. Sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin vapaaksi!" 21 Eivät he janoa kärsineet, kun hän vei heidät autiomaahan: veden hän sai vuotamaan kalliosta heille, hän halkaisi kallion, ja vedet virtasivat. 54:1 Riemuitse, hedelmätön, sinä joka et koskaan synnyttänyt! Huuda riemusta, iloitse, sinä joka et ole synnytyskipuja kokenut! Nyt sinulla, hylätyllä, on enemmän lapsia kuin konsanaan aviovaimolla, sanoo Herra.

Mal. 3:1–2, 5–7, 12, 17, 4:4–6

1 -- Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. 2 Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä. 5 Näin sanoo Herra Sebaot: -- Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin pian tilille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan tekevät väärän valan, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia. 6 -- Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään, Jaakobin jälkeläiset, ole entisestänne muuttuneet. 7 Isienne ajoista asti te olette poikenneet käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Kääntykää minun puoleeni, niin minäkin käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte: "Mitä väärää me sitten olemme tehneet?" 12 -- Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä maanne on oleva ihana maa, sanoo Herra Sebaot. 17 -- Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot. -- Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä. 4:4 (3:22) Pitäkää mielessänne palvelijani Mooseksen laki, jonka annoin hänelle Horebilla: käskyt ja säädökset, jotka annoin koko Israelille. 4:5 (3:23) Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. 4:6 (3:24) Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.

Viis. 4:7, 16–17, 19, 20, 5:1–7

7 Mutta oikeamielinen pääsee lepoon, vaikka kuolisikin ennen aikojaan. 16 Oikeamielisen kuolema on jumalattomien tuomio, nuoruus, joka varhain valmiiksi kypsyy, tuomitsee väärämielisten pitkän iän. 17 He näkevät viisaan ihmisen kuoleman mutta eivät ymmärrä, mitä Herra on hänestä päättänyt ja miksi Herra on vienyt hänet turvaan. 19 Heistä itsestään tulee kunniattomia raatoja, ikuisia pilkan kohteita kuolleiden joukossa. Herra mykistää heidät, hän syöksee heidät päistikkaa maahan, tempaa heidät vakailta jalansijoiltaan ja jättää heidät kuihtumaan ja kuolemaan. Heidän osanaan on piina, eikä kukaan enää muista heitä. 20 Vavisten he tulevat, kun heidän syntinsä lasketaan yhteen, ja heidän rikkomuksensa nousevat syyttämään heitä ja osoittavat heidät syyllisiksi. 5:1 Silloin oikeamielinen vähääkään pelkäämättä kohtaa ne, jotka ahdistivat häntä ja halveksivat hänen ponnistuksiaan. 2 Hänet nähdessään nuo jumalattomat pelästyvät, kauhun vallassa he kummastelevat hänen odottamatonta pelastumistaan. 3 He haukkovat henkeä järkytyksissään ja sanovat katuvina toisilleen: 4 ”Häntä me ennen pidimme pilkkanamme, häntä me herjasimme − me hullut! Me pidimme hänen elämäänsä mielettömänä ja hänen kuolemaansa kunniattomana. 5 Kuinka hänet nyt luetaan Jumalan poikiin, kuinka hän on päässyt pyhien joukkoon? 6 Kävikin siis niin, että me eksyimme oikealta tieltä! Oikeamielisyyden valo ei meille loistanut, aurinko ei meille noussut. 7 Me tarvoimme turmion ja laittomuuden ohdakkeissa, vaelsimme tiettömiä autiomaita. Herran tietä me emme tunteneet.

Polyeleon evankeliumi
Matt. 14:1–13
Matt. 14:1–13

Siihen aikaan 1 neljännesruhtinas Herodes kuuli Jeesuksesta. 2 Hän sanoi hovimiehilleen: "Se on Johannes Kastaja. Hän on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat." 3 Herodes näet oli pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja heittänyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden, 4 sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa elää hänen kanssaan." 5 Herodes olisi halunnut surmata Johanneksen mutta pelkäsi kansaa, joka piti Johannesta profeettana. 6 Sitten Herodes vietti syntymäpäiviään ja Herodiaan tytär tanssi vieraille. Tyttö miellytti Herodesta niin, 7 että tämä valalla vannoen lupasi antaa hänelle mitä hän vain pyytäisi. 8 Äitinsä yllytyksestä tyttö sanoi: "Anna minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pää." 9 Kuningas tuli pahoille mielin, mutta koska hän oli vieraittensa kuullen vannonut valan, hän käski täyttää pyynnön. 10 Hän lähetti vankilaan sanan ja käski mestata Johanneksen. 11 Tämän pää tuotiin vadilla ja annettiin tytölle, ja tyttö vei sen äidilleen. 12 Johanneksen opetuslapset tulivat sitten hakemaan ruumiin ja hautasivat sen. Sen jälkeen he menivät kertomaan Jeesukselle, mitä oli tapahtunut. 13 Kuultuaan tästä Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen. Mutta tieto levisi, ja kaupungeista lähti paljon väkeä maitse hänen peräänsä.

Epistola
2. Kor. 4:6–15 (Johannes)
Ap. t. 15:35–41

2. Kor. 4:6–15

6 Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. 7 Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. 8 Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, 9 vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. 10 Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 11 Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. 12 Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. 13 Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme. 14 Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne. 15 Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo synnyttäisi yhä useammissa runsasta kiitollisuutta Jumalan kunniaksi.

Ap. t. 15:35–41

Niinä päivinä 35 Paavali ja Barnabas jäivät vielä Antiokiaan. Yhdessä monien muiden kanssa he opettivat ja julistivat Herran sanaa. 36 Jonkin ajan kuluttua Paavali sanoi Barnabakselle: "Lähde kanssani uudelle matkalle kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa. Käymme katsomassa, mitä veljille kuuluu." 37 Barnabas halusi ottaa mukaan myös Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi, 38 mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi, koska hän oli Pamfyliassa luopunut heistä eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön. 39 Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen. Barnabas otti Markuksen mukaansa ja purjehti Kyprokseen. 40 Paavali puolestaan valitsi toverikseen Silaksen. Veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja niin hän lähti matkaan, 41 vaelsi Syyrian ja Kilikian halki ja rohkaisi seurakuntia.

Matt. 11:2–15 (Pyhän profeetan ja edelläkävijän Johannes Kastajan kunniallisen pään kolmas löytäminen noin vuonna 850)
Joh. 10:27–38
Matt. 11:2–15

Siihen aikaan, 2 kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa 3 kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?" 4 Jeesus vastasi heille: "Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:     5 Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,     spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,     kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan     ilosanoma.     6 Autuas se, joka ei minua torju." 7 Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? 8 Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! 9 Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. 10 Hän on se, josta on kirjoitettu:     -- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien. 11 "Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. 12 Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. 13 Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, 14 ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. 15 Jolla on korvat, se kuulkoon!

Joh. 10:27–38

27 Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. 28 Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. 29 Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. 30 Minä ja Isä olemme yhtä." 31 Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen. 32 Jeesus sanoi heille: "Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?" 33 Juutalaiset vastasivat: "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen." 34 Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? 35 Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi. 36 Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika? 37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. 38 Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä."

Päivän synaksario

Ortodoksit kunnioittavat suuresti pyhää profeettaa ja Kristuksen edelläkävijää Johannes Kastajaa, joka julisti Jumalan Karitsaa ja pesi Jeesuksen pään Jordanin vedessä – olihan hän Vapahtajan omienkin sanojen mukaan ”suurin naisista syntyneistä” (Matt. 11:11). Toukokuun 25. päivänä muistellaan pyhän Johannes Kastajan kunniallisen pään kolmatta löytymistä. Nuoren naisen aistillisen tanssin takia irti lyödyn pään ensimmäisen ja toisen löytymisen muistopäivä on 24.2. Oikeauskoiset kristityt veivät Johannes Edelläkävijän pyhän pään Konstantinopolista Kappadokian Komanaan ja piilottivat sen hopeamaljassa maan alle odottamaan, että 800-luvun ikonoklasmin tuhoisa aika menisi ohi. Se löytyi uudelleen keisari Mikaelin (842–856) aikana sen jälkeen, kun keisarinna oli palauttanut ikonien kunnioittamisen. Patriarkka Ignatios (847–858 ja 867–877) sai jumalallisen ilmoituksen reliikistä iltarukoustensa aikana ja lähetti delegaation etsimään päätä. Basilios-niminen hurskas pappi löysi reliikin, jonka patriarkka palautti Konstantinopoliin vuoden 850 tienoilla. Pyhän pään äärellä monet paranivat sairauksistaan.

Pyhä Aldhelm (Adhelm, Aldelmus) syntyi vuoden 640 tienoilla Englannin Wessexissä, jonka kuninkaan sukua hän oli. Lapsena Aldhelm meni muutamien muiden poikien kanssa oppilaaksi kouluun, jota irlantilainen munkki Maeldubh piti Wiltshiren metsässä. Aldhelm osoittautui poikkeuksellisen lahjakkaaksi, ja hän jatkoi opintoja Canterburyssä toisten munkkien johdolla oppien kreikkaa, latinaa ja hepreaa.

Aldhelm vihittiin benediktiinimunkiksi Malmesburyn luostarissa. Hänestä tuli opettaja ja sitten myös luostarin johtaja vuoden 675 tienoilla. Hän perusti alueelle seurakuntia, rakennutti kirkkoja ja kehitti koulutusta. Aldhelmin maine veti luostariin opinhaluisia kilvoittelijoita ulkomailta saakka. Aldhelm toimi kuninkaan neuvonantajana ja vieraili Roomassa paavi Sergiuksen kutsusta yhdessä länsisaksien kuninkaan Coedwallan kanssa.

Pyhä Aldhelm oli ensimmäinen, joka käänsi Psalttarin anglosaksien kielelle. Hän laati myös runoutta ja oli musikaalinen. Hänen sanotaan osanneen soittaa kaikkia tuon ajan instrumentteja. Kun Aldhelm näki, että kristityt eivät olleet sisäistäneet kristinuskon opetuksia ja kirkon sakramenttien merkitystä, hän otti luuttunsa, meni kaupungin sillalle ja alkoi laulaa bardin tavoin kansanlauluja ja omia laulujaan, joilla hän ilmaisi evankeliumin opetuksia kansankielellä. Näin hän ”voitti ensin ihmisten korvat, sitten heidän sielunsa”. Aldhelmin muinaisenglanninkieliset teokset eivät ole säilyneet, mutta latinankielisiä runoja ja kirjeitä on säilynyt. Ne osoittavat nerokasta sanoilla leikittelyn taitoa.

Vuonna 705 Aldhelmista tuli ensimmäinen Sherbournen piispa. Hänen piispakautensa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän nukkui pois Somersetin Doultingissa 25.5.709. Hänet haudattiin Malmesburyn luostariin, jota hän oli johtanut ja jossa hän oli opettanut. Hänen reliikkiensä siirroillekin tuli omat juhlapäivänsä: vuonna 986 tapahtunutta siirtoa on muisteltu 5.5. ja vuoden 1078 siirtoa 3.10.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.