16.4.2019

Paasto
Paastopäivä

Suuri tiistai

p:t neitsytm:t Agape, Irene ja Khionia (+ 200-l.)

Parimia

Ap: Matt. 22:15–23:39

VI: Hes. 1:21–2:1

Eht:
2. Moos. 2:5–10
Job 1:13–22
Matt. 24:36–26:2

Matt. 22:15–23:39

15 Silloin fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. 16 He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. 17 Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?" 18 Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? 19 Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne." He ottivat esiin denaarin. 20 Jeesus kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" 21 "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." 22 Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois. 23 Samana päivänä Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: 24 "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä tulee naida leski ja hankkia jälkeläinen veljelleen.' 25 Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä meni naimisiin, mutta kuoli, ja koska hänellä ei ollut lapsia, leski jäi hänen veljelleen. 26 Samoin kävi toiselle veljelle, niin myös kolmannelle ja lopulta kaikille seitsemälle. 27 Viimeisenä kaikista kuoli nainen. 28 Kenen vaimo hän on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut naimisissa heidän jokaisen kanssa." 29 Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. 30 Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. 31 Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen -- ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut: 32 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien." 33 Kun väkijoukko kuuli tämän, se oli ihmeissään hänen opetuksestaan. 34 Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. 35 Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: 36 "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" 37 Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40 Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." 41 Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä: 42 "Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?" He vastasivat: "Daavidin." 43 Silloin Jeesus kysyi: "Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo:     44 -- Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle. 45 Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?" 46 Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut kysyä häneltä mitään. 23:1 Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: 2 "Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. 3 Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. 4 He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. 5 Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, 6 he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla 7 ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi*. 8 "Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. 9 Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. 10 Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. 11 Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. 12 Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. 13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät. 14 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te viette leskiltä talot ja latelette pitkiä rukouksianne vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan teidän tuomionne. 15 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse olette. 16 "Voi teitä, te sokeat oppaat! Te sanotte: 'Jos vannoo temppelin kautta, se ei merkitse mitään, mutta jos vannoo temppelin kullan kautta, vala on sitova.' 17 Te sokeat typerykset! Kumpi on tärkeämpi, kulta vai temppeli, joka sen kullan pyhittää? 18 Te sanotte myös: 'Jos vannoo alttarin kautta, se ei merkitse mitään, mutta jos vannoo alttarille pannun uhrilahjan kautta, vala on sitova.' 19 Te sokeat! Kumpi on tärkeämpi, uhrilahja vai alttari, joka lahjan pyhittää? 20 Se, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sekä alttarin että kaiken sen päällä olevan kautta, 21 ja se, joka vannoo temppelin kautta, vannoo samalla hänen kauttaan, jonka asuinpaikka se on. 22 Niin myös se, joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttaan, joka sillä istuu. 23 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. 24 Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin! 25 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja hillittömyyttä! 26 Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi! 27 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. 28 Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä. 29 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te rakennatte profeettojen haudoille muistomerkkejä, te koristelette vanhurskaiden hautakiviä 30 ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isiemme aikana, emme olisi heidän kanssaan tahranneet käsiämme profeettojen vereen.' 31 Näin te kuitenkin itse tunnustatte olevanne niiden jälkeläisiä, jotka murhasivat profeetat. 32 Jatkakaa toki isienne tapaan, kunnes mitta on täysi! 33 Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt! Miten te voisitte välttää kadotustuomion? 34 "Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. 35 Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. 36 Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta! 37 "Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. 38 Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. 39 Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'" *) Rabbi on juutalaisen opettajan arvonimi.

Hes. 1:21–2:1

21 Pyörät liikkuivat minne olennotkin, ne pysähtyivät olentojen pysähtyessä ja kohosivat ilmaan niiden vierellä, sillä niitä liikutti sama henki. 22 Näiden olentojen yläpuolella oli kuin kaartuva levy. Kristallin tavoin se loisti niiden yllä, se hohti pelottavaa valoa. 23 Levyn alla kunkin olennon kaksi siipeä ojentui vieressä seisovien siipiä kohti, ja kahdella siivellä kukin peitti vartalonsa. 24 Kun ne kulkivat, minä kuulin siipien äänen, kuin suurten vesien pauhun, kuin Kaikkivaltiaan jylisevän äänen, kuin väkijoukon metelin tai sotajoukon melskeen. Pysähtyessään ne laskivat siipensä. 25 Myös niiden pään yllä olevan levyn päältä kuului mahtava jyly. Pysähtyessään ne laskivat siipensä. 26 Ja ylhäällä, niiden päällä olevan levyn yläpuolella, oli jotakin, mikä hohti kuin safiiri. Se oli valtaistuimen muotoinen, ja tällä valtaistuinta muistuttavalla istui joku ihmisen kaltainen. 27 Minä näin kuin puhtaan kullan loisteen. Tuon ihmisen kaltaisen lanteiden kohdalta lähti ylöspäin tulinen kehä, ja lanteiden kohdalta alaspäin näin hohtavan tulikehän. 28 Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus. Minä heittäydyin maahan kasvoilleni, kun sen näin. Ja minä kuulin jonkun puhuvan. 2:1 Hän sanoi: "Ihminen, nouse. Minä tahdon puhua sinulle."

2. Moos. 2:5–10

5 Faraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. 6 Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia." 7 Silloin pojan sisar sanoi faraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" 8 Faraon tytär sanoi: "Tee niin", ja tyttö haki paikalle pojan äidin. 9 Faraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. 10 Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Job 1:13–22

13 Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret jälleen aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljen luona, 14 Jobin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: "Me olimme kyntämässä härillä, aasintammat olivat siinä lähellä laitumella. 15 Silloin sabalaiset iskivät kimppuumme, ryöstivät eläimet ja surmasivat miehet. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle." 16 Kun hän vielä puhui, paikalle juoksi toinen sanantuoja, joka kertoi: "Taivaasta iski Jumalan tuli, se leimahti päin vuohia ja lampaita ja paimenia ja poltti kaikki tuhkaksi. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle." 17 Kun hän vielä puhui, saapui taas yksi sanantuoja ja kertoi: "Kaldealaiset hyökkäsivät kolmelta taholta kimppuumme. He veivät kamelit ja surmasivat niiden ajajat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle." 18 Kun hän vielä puhui, tuli jälleen yksi sanantuoja ja kertoi: "Sinun poikasi ja tyttäresi olivat aterioimassa ja juomassa viiniä vanhimman poikasi luona, 19 kun autiomaan tuolta puolen nousi suuri tuuli, joka tarttui rakennuksen neljään kulmaan ja luhisti sen sinun lastesi päälle, niin että he kaikki kuolivat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle." 20 Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Hän ajoi päänsä paljaaksi, kumartui maahan 21 ja sanoi: -- Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! 22 Kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan eikä syyttänyt häntä.

Matt. 24:36–26:2

[Jeesus sanoi opetuslapsilleen:]  36 "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. 37 Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. 38 Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. 39 Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. 40 Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. 41 Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.

42 "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. 43 Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. 44 Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.

45 "Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? 46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä! 47 Totisesti: herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa.

48 "Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: 'Herrani ei tule vielä pitkään aikaan', 49 ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa. 50 Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen herransa tulee, 51 hakkaa hänet kuoliaaksi ja tuomitsee hänet samaan paikkaan, jossa teeskentelijät ovat. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. 25:1 "Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. 2 Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. 3 Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. 4 Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. 5 Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. 6 Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' 7 Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. 8 Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' 9 Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' 10 Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. 11 Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' 12 Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.'

13 "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

14 "Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15 Yhdelle hän antoi viisi talenttia* hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

16 "Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17 Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18 Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

19 "Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20 Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' 21 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'

22 "Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.' 23 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'

24 "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25 Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' 26 Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27 Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28 -- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29 Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30 Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.'

31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. 35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. 36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'

37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? 39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' 40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. 42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. 43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'

44 "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' 45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

46 "Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." 26:1 Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän, hän sanoi opetuslapsilleen: 2 "Kahden päivän kuluttua, niin kuin tiedätte, on pääsiäinen. Silloin Ihmisen Poika luovutetaan ristiinnaulittavaksi."

*) 25:15 Talentti oli tuon ajan suurin rahayksikkö. Se vastasi 6000:ta denaaria. Yksi denaari oli työmiehen tavallinen päiväpalkka.

Matt. 24:36–26:2

[Jeesus sanoi opetuslapsilleen:]  36 "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. 37 Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. 38 Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. 39 Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. 40 Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. 41 Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään. 42 "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. 43 Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. 44 Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista. 45 "Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? 46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä! 47 Totisesti: herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa. 48 "Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: 'Herrani ei tule vielä pitkään aikaan', 49 ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa. 50 Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen herransa tulee, 51 hakkaa hänet kuoliaaksi ja tuomitsee hänet samaan paikkaan, jossa teeskentelijät ovat. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. 25:1 "Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. 2 Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. 3 Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. 4 Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. 5 Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. 6 Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' 7 Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. 8 Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' 9 Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' 10 Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. 11 Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' 12 Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.' 13 "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä. 14 "Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15 Yhdelle hän antoi viisi talenttia* hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. 16 "Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17 Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18 Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. 19 "Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20 Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' 21 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' 22 "Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.' 23 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' 24 "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25 Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' 26 Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27 Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28 -- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29 Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30 Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.' 31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. 35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. 36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' 37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? 39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' 40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' 41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. 42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. 43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.' 44 "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' 45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' 46 "Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." 26:1 Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän, hän sanoi opetuslapsilleen: 2 "Kahden päivän kuluttua, niin kuin tiedätte, on pääsiäinen. Silloin Ihmisen Poika luovutetaan ristiinnaulittavaksi." *) 25:15 Talentti oli tuon ajan suurin rahayksikkö. Se vastasi 6000:ta denaaria. Yksi denaari oli työmiehen tavallinen päiväpalkka.

Päivän synaksario

Pyhä Leonidas oli kotoisin Peloponnesokselta. Hän toimi seitsemän nuoren kristityn naisen muodostaman kuoron johtajana. Keisari Deciuksen (249–251) toimeenpanemien kristittyjen vainojen aikana muut alueen kristityt piiloutuivat, mutta nämä naiset lauloivat Leonidaksen johdolla edelleen rohkeasti hymnejä ja kiitosvirsiä julistaen näin pelkäämättä uskoaan. Heidät kaikki pidätettiin muutama päivä ennen pääsiäistä Argopoliksen eli nykyisen Nea Epidauroksen alueella ja vietiin Korinttiin maaherra Venustuksen eteen.

Ensiksi kuulusteltiin Leonidasta, joka vastasi maaherran uhkailuihin: “Koettele ruumistani tulessa, niin saat nähdä, että vaikka se hajoaisikin, sieluni pysyy muuttumattomana. Ennemminkin se iloitsee päästessään vapaaksi katoavaisen elämän siteistä.” Sen jälkeen maaherra kutsui neidot luokseen ja yritti uskotella heille, että heidän hengellinen isänsä oli luvannut uhrata epäjumalille. He eivät menneet tähän ansaan vaan totesivat: “Mekin kannamme koko sydämestämme uhrin Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.”

Tämän jälkeen Leonidasta kuulusteltiin vielä uudelleen ja syytettiin tottelemattomuudesta keisaria kohtaan. Tähän hän vastasi: “Alistun kaikkeen, mitä taivaan ja maan Hallitsija käskee, mutta keisareita tottelen vain silloin, kun se on oikein.” Maaherra suuttui vastauksesta ja käski nylkeä Leonidaksen elävältä ja kärventää hänen kylkiään soihduilla.

Samalla Venustus kuulusteli toisen kerran seitsemää neitoa ja kysyi, olivatko he Leonidaksen sukulaisia. “On totta, ettemme ole hänen sukuaan emmekä samaa sukupuolta hänen kanssaan”, he sanoivat, “mutta meitä yhdistää sama usko ja samanlainen elämäntapa.” “Siksi saattekin kestää samat kidutukset kuin hän”, maaherra vastasi.

Kidutusten aikana marttyyrit huudahtelivat rohkeasti tunnustaen uskonsa: “Me olemme kristittyjä ja olemme valmiita kärsimään mitä tahansa Kristuksen tähden!” Lopulta maaherra päätti, että heidät oli hukutettava mereen. Kun heitä vietiin meren rantaan, Kharissa alkoi laulaa jäljitellen Mooseksen sisarta Miriamia Punaisen meren rannalla (2. Moos.15:20–21). Hän veisasi omin sanoin muiden yhtyessä lauluun: “Olen juossut juoksemistani, oi Herra, ja sotajoukko ajaa minua takaa, mutta Sinua en ole kieltänyt. Oi Herra, pelasta minun sieluni!” He jatkoivat lauluaan veneessäkin. Kun heidät oli viety noin viiden kilometrin päähän rannasta, heidän kaulaansa sidottiin raskas kivi ja heidän kätensä köytettiin selän taakse. Sitten Leonidas heitettiin ensimmäisenä mereen. Ennen hukkumistaan hän ehti vielä huutaa: “Tänään saan toisen kasteen sisäisen ihmiseni puhdistumiseksi.” Seitsemän neitoa heitettiin heti perään hänen jälkeensä.

Myöhemmin kristityt löysivät rannalta kaikkien marttyyrien ruumiit. Löytöpaikalle rakennettiin heidän kunniakseen 400-luvulla valtava kirkko, jonka pituus oli 220 metriä. Se tuhoutui maanjärsityksessä vuonna 551. Kirkon perustukset löytyivät vuosina 1956–1961 tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa. Muitakin heille omistettuja arvokkaita kirkkoja on löytynyt.

Marttyyrien reliikit löydettiin erikoisella tavalla vuonna 1917. Jotkut Nea Epidauroksen hurskaat kristityt alkoivat saada ilmestyksiä, joissa kerrottiin, että tietyssä paikassa vähän kaupungin ulkopuolella on suuri aarre. Kun asiaa ryhdyttiin tutkimaan, paikalta löytyi kaksi kivistä sarkofagia, joissa toisessa oli kidutusten jälkiä kantava miehen luuranko ja toisessa seitsemän naisen luurangot. Argoksen metropoliitta tutki tapausta, ja paikalla alkoi heti tapahtua myös ihmeitä. Oli ilmeistä, että löydetyt luurangot olivat pyhän Leonidaksen ja hänen seitsemän suojattinsa reliikit. Epidauroksen asukkaat kiiruhtivat heti metropoliittansa johdolla rakentamaan reliikkien löytöpaikalle pyhille marttyyreille omistetun kirkon, josta on kehittynyt huomattava pyhiinvaelluskohde.

Agape, Irene ja Khionia olivat vaikutusvaltaisen ja varakkaan perheen tyttäriä Tessalonikasta. Kun keisari Diocletianus (284–305) antoi julistuksen, joka kielsi kristittyjä säilyttämästä pyhiä kirjoja kodeissaan, he pakenivat kaupungista ja piiloutuivat korkealle vuoristoon paikkaan, jonka lähellä oli järvi. Siellä he viettivät hurskasta elämää ohjaajanaan pyhä kilvoittelija nimeltä Zoilos, ja heidän sielunsa nousivat jo taivaallisiin korkeuksiin.

Pyhä marttyyri Khrysogonos oli “myrkytyksestä vapauttajana” tunnetun pyhän Anastasian (22.12.) hengellinen isä. Hänet mestattiin lähellä sitä järveä, jonka rannalla neidot asuivat, ja hänen ruumiinsa heitettiin veteen. Jumala paljasti kuitenkin Zoilokselle paikan, jossa Khrysogonoksen ruumis oli, ja hän ja sisarukset hautasivat sen kristillisesti. Muutaman päivän kuluttua Khrysogonos ilmestyi Zoilokselle ja ilmoitti, että yhdeksän päivän kuluttua Agape, Irene ja Khionia pidätetään ja he tulevat kärsimään marttyyrikuoleman yhdessä pyhän Anastasian kanssa. Kun Anastasia sai kuulla tästä, hän saapui nopeasti paikalle, vahvisti sisaria tulevaan kilvoitukseen ja lupasi tukea heitä vaikka oman henkensä uhalla.

Ilmoitettuna päivänä keisarin sotilaat löysivät sisarusten piilopaikan ja raahasivat heidät Makedonian maaherran Dulcetiuksen eteen yhdessä kolmen muun nuoren kristityn naisen Kassian, Filippan ja Eutykhian ja nuorukaisen Agathonin kanssa.

Marttyyrien alkuperäiset kuulustelupöytäkirjat löytyivät Roomasta vuonna 1902 kreikankielisenä käsikirjoituksena. Niiden mukaan kuulustelu sujui seuraavalla tavalla. Ensin maaherra tiedusteli heiltä ankaraan sävyyn: “Mikä mielettömyys muka estää teitä noudattamasta jumalallisten keisariemme määräyksiä?” Agathonille hän sanoi: “Miksi sinä olet kieltäytynyt syömästä jumalille uhrattua lihaa?” “Siksi, että olen kristitty”, Agathon vastasi. Kääntyen Agapen puoleen maaherra tiedusteli hänen vakaumustaan. Neito vastasi: “Uskon elävään Jumalaan enkä tahdo tehdä mitään omaatuntoani vastaan.” Sitten maaherra kysyi Ireneltä, miksi tämä ei tottele keisarin määräyksiä. “Jumalan pelon tähden”, tämä vastasi. Khionia antoi saman vastauksen. Kassia puolestaan sanoi, että hän tahtoo pelastaa sielunsa, ja Filippa julisti, että hän kuolisi mieluummin kuin koskisi epäjumalille uhrattuun lihaan. Eutykhia oli yhtä luja tunnustuksessaan, mutta koska hän oli seitsemättä kuukautta raskaana, maaherra käski pitää häntä vankilassa. Sitten maaherra kääntyi vielä Agapen puoleen toivoen taivuttavansa tämän myöntyväiseksi. Mutta Agape vastasi: “Minun on mahdotonta alistua Saatanalle. Et onnistu muuttamaan mieltäni, sillä päätökseni on luja.” Maaherran kysymykseen: “Kuka on johtanut teidät tähän mielettömyyteen?”, Khionia vastasi: “Kaikkivaltias Jumala ja Hänen ainoa Poikansa Herramme Jeesus Kristus!”

Havaittuaan, että kaikki hänen yrityksensä muuttaa marttyyrien mieltä olivat turhia, maaherra julisti seuraavan päätöksen: “Tuomitsen Agapen ja Khionian poltettaviksi elävinä, koska he ovat toimineet jumalattomalla tavalla ylimmän herramme keisarin jumalallisia julistuksia vastaan ja jatkavat kristittyjen turmiollisen uskonnon tunnustamista ja julistamista. Tämä usko on inhotus kaikille hurskaille ihmisille. Mitä taas tulee Agathoniin, Kassiaan ja Filippaan, määrään, että heidät on pidettävä vankilassa heidän nuoren ikänsä tähden.”

Agapen ja Khionian kuolemantuomion jälkeen vartijat toivat Irenen uudelleen oikeusistuimen eteen, koska he olivat löytäneet hänen hallustaan pyhiä kirjoituksia, vaikka hän oli kieltänyt omistavansa niitä. Dulcetius uhkasi häntä kuolemalla, mutta lupasi säästää hänen elämänsä, jos hän suostuisi uhraamaan epäjumalille ja söisi uhrilihaa. “En missään tapauksessa”, pyhä julisti, “sillä ikuinen rangaistus uhkaa niitä, jotka kieltävät Jumalan sanan. Se näet kehottaa meitä rakastamaan kuolemaakin. Sen takia annamme mieluummin polttaa itsemme elävinä kuin luovutamme teille pyhät kirjamme.”

Kuulustelu oli varsin päällekäypä, mutta nuori Jumalan palvelija osoitti sen aikana todellista Kristuksen sotilaan rohkeutta. Lopulta maaherra käski riisua hänet alasti ja viedä bordelliin. Mutta Kristuksen armo suojeli neitsyttä eikä kukaan uskaltanut koskea häneen eikä edes loukata häntä sopimattomin sanoin. Hänet tuotiin takaisiin Dulcentiuksen eteen, joka kysyi tiukasti: “Aiotko yhä pysyä tässä hulluudessasi?” “Se ei ole hulluutta vaan todellisen Jumalan palvelemista!” Irene huudahti. “No, sitten saat oikeudenmukaisen palkan hävyttömyydestäsi”, maaherra vastasi. Hän kirjoitti seuraavan tuomion: “Koska Irene ei suostu tottelemaan keisarin ohjeita ja uhraamaan vaan pysyy itsepintaisesti kristillisessä uskossaan, määrään, että hänetkin on sisartensa tavoin poltettava elävältä.”

Seuraavana päivänä sotilaat veivät Irenen samalle korkealle paikalle, jossa hänen sisarensa oli poltettu, sytyttivät rovion ja käskivät hänen heittäytyä siihen. Jumalaa ylistäen ja psalmeja laulaen pyhä neito astui liekkeihin ja uhrasi itsensä Herralle tuoksuvaksi uhriksi. Tämä tapahtui huhtikuun 1. päivänä vuonna 304. Myöhemmin lähelle Tessalonikan muureja rakennettiin kirkko, joka on omistettu näille kolmelle sisarelle.

Pyhät Felix, Januarius, Fortunatus ja Septimus elivät 300-luvun alkupuolella Thibiucan kaupungissa Pohjois-Afrikassa. Felix oli vihitty kaupungissa olevien kristittyjen piispaksi ja Januarius oli pappi. Fortunatus ja Septimus olivat hurskaita maallikkokristittyjä.

Vuonna 304 maaherra Magnianus saapui Thibiucan kaupunkiin. Magnianuksen tehtävänä oli toimeenpanna keisari Diocletianuksen määräys, jonka mukaan kaikki kristittyjen pyhät kirjoitukset oli poltettava. Magnianus käski pidättää piispa Felixin ja pappi Januariuksen sekä Fortunatuksen ja Septimuksen.

Kristittyjen seisoessa maaherran edessä tämä luki heille keisarillisen määräyksen. Magnianus sanoi, että heidän tulisi totella ja luovuttaa kaikki kirkosta löytyvät kirjoitukset hänelle. Felix kieltäytyi jyrkästi tottelemasta käskyä. Piispa ilmoitti, etteivät kristityt tällaisessa tapauksessa tottelisi edes keisaria. “Hyvä maaherra, on kirjoitettu: Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen”,[1] piispa Felix sanoi.

Kuullessaan tämän maaherra alkoi uhkailla Felixiä ja hänen kumppaneitaan. “Älä päästä suustasi tuollaisia älyttömyyksiä minun edessäni, vaan taivu keisarin tahtoon”, Magnianus ärjähti ja uhkasi lähettää kristityt prokonsulin luo rangaistavaksi. Felix kuunteli uhkauksia tyynesti. “Olen samanlainen nyt kuin olisin kuninkaanne edessä”, piispa ilmoitti.

Felix ja hänen kumppaninsa heitettiin vankilaan. Kolmeen päivään heille ei annettu mitään syömistä eikä vesipisaraakaan juomiseksi. Tämän jälkeen Felix tuotiin uudelleen Magnianuksen kuulusteltavaksi. Jälleen piispa osoitti horjumattomuutensa: hän ei luovuttaisi pyhiä kirjoituksia. Turhautunut maaherra päätti lähettää Felixin ja hänen kumppaninsa prokonsulin luo.

Prokonsuli piti pyhiä marttyyreja vangittuina yhdentoista päivän ajan. Hänkään ei saanut heitä taipumaan keisarilliseen määräykseen. Tämän vuoksi prokonsuli lähetti Felixin, Januariuksen, Fortunatuksen ja Septimuksen prefektin luo. Prefektin luona vankeja jälleen kuulusteltiin, minkä jälkeen heidät heitettiin pimeään tyrmään viideksitoista päiväksi.

Vankeusajan vaikeudet eivät murtaneet pyhiä marttyyreja, vaan he jaksoivat jopa laulaa Jumalalle kiitosveisuja. Rangaistukseksi heidät vietiin pieneen laivaan ja jätettiin sidottuina ahtaisiin karsinoihin, joissa heidän päällään seisoi hevosia. Laiva jätettiin ajelehtimaan merelle. Neljän päivän ajan Felix, Januarios, Fortunatos ja Septimos olivat hevosten tallottavina ilman ruokaa ja juomaa, kunnes he onnistuivat pääsemään vapaaksi ja ohjaamaan laivan läheiseen satamaan.

Kuullessaan Felixin ja hänen kumppaniensa kärsimyksistä paikalliset kristityt tulivat salaa auttamaan heitä ja ottivat heidät koteihinsa asumaan. Jonkin ajan kuluttua Felix ja hänen ystävänsä nostivat laivan ankkurin ja purjehtivat takaisin kotiseuduilleen. Siellä he kuitenkin joutuivat jälleen maaherran kuulusteltavaksi. Kaikkien koettelemustensa jälkeenkään pyhät marttyyrit eivät suostuneet tottelemaan käskyä luovuttaa pyhät kirjoitukset pakanoiden tuhottavaksi. Tämän vuoksi pyhät Felix, Januarios, Fortunatus ja Septimus mestattiin ja he saivat Jumalalta marttyyrien kruunut.


[1] Matt. 7:6.

Pyhä Optatus ja seitsemäntoista hänen kanssaan kärsinyttä kristittyä elivät keisari Diocletianuksen vainojen aikaan (289–305). He kaikki saivat marttyyrien kruunut vuonna 304 Zaragozan kaupungissa Pohjois-Espanjassa. Kaikkien Optatuksen marttyyritovereiden nimiä ei tiedetä, mutta heidän joukossaan oli neljä Saturninusta sekä Caius ja Crementius.

Zaragozan kaupungissa eli myös neitsyt Encratis, jonka sisimmässä paloi harvinaisen voimakas rakkaus Jumalaa kohtaan. Encratis joutui myös pidätetyksi vainojen aikaan ja häntä kidutettiin käsittämättömän raa’asti. Encratista murjottiin ja raadeltiin, hänen sisäelimiään revittiin ulos ja hänen rintojaan leikeltiin. Näistä kidutuksista huolimatta ihmeellisen elinvoimainen Encratis pysyi hengissä. Hänet heitettiin vankilaan, ja hiljalleen hänen haavansa ja ruhjeensa alkoivat jopa parantua. Lähteissä ei kerrota pyhän Encratiksen kuolemasta, joten on mahdollista, että hän säilyi hengissä vainojen ajan yli.

Pyhien marttyyrien Optatuksen, seitsemäntoista hänen kanssaan kärsineen sekä pyhän neitseen Encratiksen elämäkerrat ovat säilyneet runoilija Aurelius Prudentius Clemensin teksteissä. Prudentius oli itsekin kotoisin Zaragozasta ja eli 300-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.

Pyhä Fructuosus eli 600-luvulla. Hän oli kotoisin Espanjasta ja hänen isänsä oli upseeri. Fructuosuksen perhe kuului visigoottien kuninkaalliseen sukuun. Perheen yhteiskunnallinen asema asetti pojalle suuret maalliset odotukset. Vanhempien kuolema kuitenkin vapautti nuoren miehen maallisista siteistä. Fructuosus saattoi omistaa koko elämänsä Jumalan palvelemiseen, ja hän lähti hetimiten opiskelemaan teologiaa Palencian piispan perustamaan seminaariin.

Opintojen päätyttyä Fructuosus myi kaiken maaomaisuutensa ja jakoi suurimman osan saamistaan varoista köyhille. Lopuilla rahoilla hän perusti luostareita. Fructuosus vihittiin munkiksi, ja pian hän vetäytyi viettämään erakkoelämää Vierzon vuoristoon. Kerran eräs metsästäjä näki hänen liikkuvan rinteellä ja luuli häntä villieläimeksi. Metsästäjä viritti jo joustaan ampuakseen nuolen, kun hän huomasi erakon rukousasentoon nostetut kädet ja ymmärsi, että kyseessä oli ihminen.

Vuoristoerakon luokse alkoi pian saapua enkelielämää kaipaavia miehiä, jotka jäivät hänen oppilaikseen. Fructuosus perusti hengellisille lapsilleen luostarin, jonka nimeksi tuli Complutum. Kun luostarin toiminta oli saatu järjestettyä, Fructuosus luovutti sen ohjat toisten käsiin. Itse hän vetäytyi jälleen erämaan yksinäisyyteen.

Fructuosus etsi itselleen asuinpaikan syvältä metsän uumenista, mutta tälläkään kertaa hän ei saanut olla kauan yksin, vaan hänet löydettiin pian. Jopa närhilinnut tuntuivat ilmiantavan pyhän miehen piilopaikan muulle maailmalle tervehtimällä tätä iloisesti. Monet saapuivat Fructuosuksen luokse saadakseen hengellistä ohjausta, ja hänen innoittamanaan kokonaisia perheitä siirtyi maailmallisen elämän piiristä luostariasukeiksi.

Kaikilla luostarielämästä kiinnostuneilla ei kuitenkaan ollut mielessään Jumalan palveleminen: jotkut halusivat vain paeta asevelvollisuutta. Tämän vuoksi määrättiin, että luostariin vetäytymiseen tarvittiin kuninkaallinen lupa. Fructuosus kirjoitti luostareita varten kaksi luostarisääntöä, joista toinen oli erittäin tiukka ja perustui täydelliseen kuuliaisuuteen. Se koski hänen aiemmin perustamaansa Complutumia. Toinen luostarisääntö puolestaan oli tarkoitettu niin sanottuja ”sukuluostareita” varten. Nämä olivat tietyn suvun rakennuttamia, niiden rakennukset pysyivät suvun hallussa ja useimmiten myös luostarin johtaja tuli tuosta samasta suvusta.

Fructuosus ymmärsi, että omassa kotimaassaan hänen oli mahdotonta elää erakkona. Tämän vuoksi hän alkoi suunnitella matkaa Egyptiin, jossa hän voisi kilvoitella niin kuin aiempien vuosisatojen erämaaisät. Fructuosuksen saama kuninkaallinen käsky esti kuitenkin hänen matka-aikeensa. Kilvoittelijaa suuresti arvostava hallitsija määräsi, että tämän oli tultava hänen luokseen. Saavuttuaan hoviin Fructuosukselle järjestettiin vartijat, jotta hän ei pääsisi lähtemään maasta. Pian tämän jälkeen hänet vihittiin puolipakolla Dumiumin piispaksi ja vuonna 656 hänet valittiin Bragan arkkipiispanistuimelle. Samana vuonna Fructuosus osallistui myös Toledon kirkolliskokoukseen.

Piispuudestaan huolimatta Fructuosus piti kiinni askeettisesta elämäntavastaan ja eli kuten munkki. Piispallisen työsarkansa alussa Fructuosus kohtasi paljon vastustusta, mutta hiljalleen hänen kärsivällisyytensä ja sävyisyytensä lepytti vastustajat. Tuntiessaan kuolemansa lähestyvän Fructuosus pyysi, että hänet kannettaisiin kirkkoon. Siellä hänet asetettiin lepäämään ristinmuotoisen tuhkakasan päälle alttaripöydän eteen. Pyhä Fructuosus nukkui kuolonuneen vuonna 665. Hänen reliikkejään säilytetään nykyisin Santiago de Compostellassa.

Pyhä Mikael oli kotoisin Vähän-Aasian Burlasta. 18-vuotiaana hän meni turkkilaisen kuparisepän oppipojaksi. Mestarinsa vaikutuksesta hän kielsi kristinuskon suuren paaston ensimmäisenä lauantaina vuonna 1772. Mutta kun Kristuksen ylösnousemuksen juhla pyhä pääsiäinen koitti, hän tuli tuntoihinsa kuullessaan nuorten laulavan eräässä tavernassa iloiten pääsiäistroparia: “Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.” Heti hän syöksyi ulos turkkilaisen työpajasta ja riensi itsekin laulamaan tätä riemun ylistysvirttä heidän kanssaan.

Kun lähistöllä olleet turkkilaiset huomasivat tämän, he huomauttivat Mikaelille, ettei muslimin ole sopivaa lausua tuollaisia sanoja, jotka kuuluvat vain kristityille. Tähän tämä vastasi: “Huomenna näette, mitä minusta tulee.” Seuraavana päivänä hän meni turkkilaisen tuomarin luo ja esitti tälle kysymyksen: “Onko lain mukaan oikein, että se, jota petkutettiin antamalla hänelle kullan sijaan lyijyä, antaa lyijyn pois ja saa kultansa takaisin?” “Tietenkin on”, tuomari vastasi. Silloin marttyyri sanoi: “Ota sinä siis takaisin lyijy, jonka olet minulle antanut, eli oma uskontosi, ja minä otan takaisin kultani eli vanhempieni pyhän uskon, jonka olin luovuttanut sinulle.” Näin Mikael tunnusti rohkeasti uskonsa Kristukseen, kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja kaikkien Tuomariin, läsnä olleiden turkkilaisten edessä.

Turkkilaiset ihmettelivät Mikaelin rohkeutta ja koettivat houkutella hänet takaisin islamiin Kristusta halventaen ja Muhammedia ylistäen, imarteluin ja lupauksin. Mutta nähdessään Mikaelin uskon lujuuden he heittivät hänet vankilaan. Kahden päivän kuluttua Mikaelia kuulusteltiin uudestaan, ja kun hän taas tunnusti Kristuksen todelliseksi Jumalaksi, hänet tuomittiin kuolemaan. Kun häntä vietiin mestattavaksi, hän oli täynnä iloa ja pyysi anteeksi paikalle kokoontuneilta kristityiltä. Hänen päänsä katkaistiin miekalla, ja näin hän sai marttyyrien kuihtumattoman seppeleen.

Mikaelin ruumis jätettiin kolmeksi päiväksi mestauspaikalle, ja koko sen ajan se hohti valkeana kuin lumi. Sitten se heitettiin mereen. Aallot kuljettivat ruumiin Foinikian rannikolle. Alueen kristityt löysivät sen rannalta yhdessä hänen kunniakkaan päänsä kanssa. He veivät reliikit Pyhän Foteinen kirkkoon, jonne ne haudattiin juhlallisesti.

Pyhittäjä Feodora oli Tverin ruhtinaan Johanneksen tytär. Hän syntyi vuonna 1331 ja sai nimen Anastasia (Vassa). Kaksitoistavuotiaana hänet annettiin vaimoksi Nižni Novgorodin ruhtinaalle Andreille. Liitosta ei syntynyt lapsia. Kahdentoista avioliittovuoden jälkeen ruhtinas Andrei kuoli vihkiydyttyään sitä ennen munkiksi. Ruhtinatar eli sen jälkeen maailmassa vielä neljä vuotta. Sitten hän jakoi omaisuutensa köyhille, vapautti palvelijansa ja meni Nižni Novgorodissa sijaitsevaan Pyhän Annan luostariin. Pyhä Dionisi, Suzdalin tuleva arkkipiispa (26.6.), vihki hänet nunnaksi.

Pyhittäjä Feodora eli hyvin askeettisesti. Hän paastosi usein päivän tai kaksi tai joskus viisikin päivää syömättä mitään. Yöt hän vietti rukoillen ja kyyneliä vuodattaen ja piti päällään jouhipaitaa. Hän edistyi nöyryydessä ja rakkaudessa ja kesti vihastumatta kaikki loukkaukset. Hänen pyhän elämänsä esimerkki houkutteli luostariin hurskaita neitoja. Feodora vastasi sisarten hengellisestä ohjauksesta ja sisariston lukumäärä kasvoi yli sataan. Pyhittäjä Feodora nukkui kuolonuneen vuonna 1378.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.