7.1.2019

Sävelmä
8. säv.

Teofanian jälkijuhla (7.–14.1.)

Herran edelläkävijän ja kastajan Johanneksen juhla

Epistola
Ap. t. 19:1–8 (Johannes Kastaja)

Ap. t. 19:1–8

1 Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia 2 ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat. 3 "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." 4 Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." 5 Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, 6 ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. 7 Heitä oli arviolta kaksitoista miestä. 8 Kolmen kuukauden ajan Paavali sitten kävi synagogassa, keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja vetoavasti Jumalan valtakunnasta.

Joh. 1:29–34 (Herran edelläkävijän ja kastajan Johanneksen juhla)
Joh. 1:29–34

Siihen aikaan 29 Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! 30 Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.' 31 Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on." 32 Johannes todisti: "Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. 33 Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.' 34 Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika."

Päivän synaksario

Suurten juhlien jälkeisinä päivinä pyhä kirkko tapaa kunnioittaa niitä Jumalan palvelijoita, joilla on ollut tärkeä osuus juhlan tapahtumien toteutumisessa. Teofanian jälkeisenä päivänä muistellaan Herran edelläkävijää ja kastajaa Johannesta, profeetoista mahtavinta ja naisista syntyneistä suurinta. Hän oli Jumalan lähettämä ääni erämaassa, Messiaan tulemisen julistaja ja valmistaja. Johannes oli maallinen enkeli ja taivaallinen ihminen, jonka paikka on taivaan ja maan välillä vanhan ja uuden liiton yhdistäjänä. Hän oli armon sanansaattaja, hengellisen kevään tuloa ennakoiva pääsky, jumalallisen valon soihtu ja hengellinen sarastus Vanhurskauden auringon nousun edellä.

Johannes Edelläkävijän tehtävä huipentui ja päättyi Kristuksen kastamiseen. ”Iloni on nyt täydellinen”, Johannes totesi, ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Joh. 3:30) Johannes Edelläkävijä lähti tästä maailmasta marttyyrikuoleman kautta, mutta sen jälkeenkin Johannes on kristityille Kristuksen osoittaja ja edelläkävijä hengellisessä mielessä. Askeesin ja rukouksen täyttämällä elämällään hän on esimerkki pidättyvyydestä, neitsyydestä, katumuksesta ja himoista puhdistautumisesta. Hän on myös uuden liiton erämaakilvoittelun alkuunpanija ja luostarielämän airut, joka valmistaa tietä Herran luo. Ottamalla vastaan hänen sanomansa katumuksesta ja kääntymyksestä voimme valmistautua arvollisesti vastaanottamaan pyhään kasteen. Ja kun olemme kasteessa saaneet valaistuksen, voimme Johanneksen pyhää elämäntapaa jäljittelemällä säilyttää armon itsessämme ja antaa sen kasvaa lakkaamatta aina siihen saakka kunnes Kristus asuu meissä ylösnousemuksensa koko kirkkaudessa.

Teofanian jälkeisenä päivänä muistellaan myös Edelläkävijän kallisarvoisen oikean käden siirtämistä Antiokiasta Konstantinopoliin 950-luvulla. Ensimmäisellä vuosisadalla Johanneksen opetuslapset hautasivat hänen pyhän ruumiinsa Juudean Sebasteiaan. Evankelista Luukas tuli myöhemmin kunnioittamaan hänen hautaansa ja vei Edelläkävijän oikean käden mukanaan Antiokiaan, missä sen äärellä tapahtui monia ihmeitä. Antiokiaan rakennettiin kirkko Johannes Edelläkävijän kunniaksi, ja sen arvokkain reliikki oli hänen oikea kätensä.

Reliikin tiimoilta on syntynyt monia legendoja. Kerrotaan esimerkiksi, että pakanoilla oli tapana uhrata vuosittain nuori neito lohikäärmeelle, mutta eräänä vuonna tytön isä heitti pedon eteen Johannes Edelläkävijän peukalon, jolloin peto heitti henkensä. Isä oli hankkinut reliikin itselleen puraisemalla sormen salaa irti Johanneksen kädestä, kun se oli annettu hänen suudeltavakseen.

Pyhä Johannes Edelläkävijä oli erityisen kunnioitettu Konstantinopolissa, jossa hänen kunniakseen oli omistettu peräti 36 kirkkoa ja luostaria. Kuultuaan pyhän käden kautta tapahtuneista ihmeistä keisari Konstantinus VII (945–959) lähetti Job-nimisen diakonin hakemaan reliikin Konstantinopoliin. Edelläkävijän käsi saapui pääkaupunkiin sopivasti teofaniajuhlan aattona. Konstantinos sijoitti sen palatsiinsa. Nykyään Johannes Edelläkävijän käsi on kunnioitettavana Athosvuorella Pyhän Dionysioksen luostarissa. Johanneksen käsivarren reliikkejä on myös Topkapi Saray-palatsissa Istanbulissa.

Johannes Kastajan juhlapäivään liittyy myös seuraava erikoinen tapaus. Vuonna 1740 Atziken alueen johtavat muslimit päättivät ottaa Johannes Edelläkävijälle pyhitetyn kirkon haltuunsa ja muuttaa sen islamilaiseksi rukouspaikaksi, koska heillä oli pitkä kävelymatka lähimpään moskeijaan. Hyökkäys päätettiin toteuttaa tammikuun 7. päivän iltana. Johtavat muslimit olivat kokoontuneet suunnittelemaan toimenpidettä. Viisi heistä kannatti ajatusta ja yksi vastusti. Yhtäkkiä tuli voimakas maanjäristys, ja juuri se puoli rakennuksesta, jossa he keskustelivat, romahti. Viisi heistä menehtyi, mutta se, joka oli vastustanut kirkon haltuunottoa, selvisi hengissä. Myös kirkon pelättiin romahtavan, mutta se kesti maanjäristyksen. Tapahtunutta pidettiin Johannes Edelläkävijän kostona jumalattomalle hankkeelle.

Pyhä Tillo[1] syntyi Saksissa vuoden 610 tienoilla. Nuorena miehenä hän joutui rosvojoukon kaappaamaksi. Nämä veivät hänet orjaksi nykyisen Belgian alueelle, jossa pyhä Eligius (1.12.) osti hänet vapaaksi. Tillo kääntyi kristityksi ja Eligius kastoi hänet. Eligius lähetti Tillon opiskelemaan Solignacin luostariin. Opintojen ohessa Tillo teki metallisepän töitä. Papiksi vihkimyksensä jälkeen pyhä Tillo lähetettiin levittämään evankeliumia Tournain ja Courtrain väliselle alueelle (nyk. Belgiaa), jossa monet ottivat kasteen. Aikanaan Tillo palasi Solignacin luostarin läheisyyteen ja alkoi elää erakkona. Hänet opittiin tuntemaan hurskaana ja ankarasti kilvoittelevana askeettina.

Pyhä Tillo nukkui pois vuonna 702 saavutettuaan yli 90 vuoden iän. Häntä on kunnioitettu pyhänä Solignacin alueella, Belgiassa ja Ranskassa, jossa hänelle on omistettu lukuisia kirkkoja. Taiteessa hänet on kuvattu benediktiini-apottina, joka pitelee käsissään ehtoollismaljaa ja sauvaa.

 

[1] Nimi esiintyy myös muodoissa Thillo, Thielman, Theau, Tilloine, Tillon, Tilman, Hillonius.

Athanasios eli 1600-luvulla ja oli kotoisin Attaliasta (nyk. Antalya). Hän oli kouluja käymätön kansanmies, mutta osasi puhua kristinuskosta selkeästi ja vakuuttavasti. Smyrnassa (nyk. Izmir) Athanasios oli usein tekemisissä muslimien kanssa, ja eräät heistä pitivät tapanaan pilailla hänen ja hänen uskonsa kustannuksella.

Eräänä päivänä Athanasios tuli lausuneeksi islamilaisen uskontunnustuksen sanat ”ei ole muuta jumalaa kuin Jumala” (la ilaha illallah). Tämän kuullessaan muslimit ottivat hänet saman tien kiinni, veivät hänet tuomarin eteen ja todistivat tälle Athanasioksen tunnustautuneen julkisesti islamiin. Pyhä Athanasios kielsi tämän jyrkästi. Hän sanoi vain yksinkertaisesti ylistäneensä Jumalaa, eikä hänellä ollut pienintäkään aikomusta hylätä isiensä uskoa. Hänet vietiin vankilaan.

Athanasiosta kuulusteltiin kolmeen otteeseen. Hänet luvattiin palkita, jos hän hylkäisi kristinuskon, mutta hän kieltäytyi luopumasta uskostaan. Kuulustelujen jälkeen häntä hakattiin ja kidutettiin. Athanasios pysyi lujana vakaumuksessaan eikä kieltänyt Herraansa Jeesusta Kristusta. Lopulta hänet mestattiin. Pyhän Athanasioksen ruumis riippui nähtävänä kolme päivää. Lopulta kristityt saivat luvan haudata sen. Pyhän marttyyrin ruumis sijoitettiin smyrnalaiseen Pyhän Paraskevan kirkkoon. Tämä tapahtui tammikuun 7. päivänä vuonna 1700.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.