6.10.2018

Sävelmä
2. säv.

p. ap. Tuomas (+ 1. vs.)

p. uusm. Makarios Kioslainen (+ 1590)

Parimia
  1. 1. Joh. 1:1–7
  2. Jaak. 1:1–12
  3. Juud. 1:1–25

(Pyhä apostoli Tuomas (+ 1. vs.))

1. Joh. 1:1–7

1 Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. 2 Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. 3 Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. 4 Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi. 5 Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. 6 Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. 7 Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Jaak. 1:1–12

1 Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa elävää heimokuntaa. 2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. 3 Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. 4 Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden. 5 Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. 6 Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. 7 Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, 8 kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee. 9 Olkoon alhainen veli ylpeä siitä, että on saanut korkean arvon, 10 rikas siitä, että hänet on alennettu, sillä hän on katoava niin kuin kedon kukka. 11 Aurinko nousee, ja helle kuivattaa ruohon. Kukka putoaa maahan, ja sen kauneus on mennyttä. Samoin on rikas lakastuva kesken kukoistavien toimiensa. 12 Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.

Juud. 1:1–25

1 Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli, tervehtii kutsuttuja, joita Isä Jumala rakastaa ja varjelee Jeesusta Kristusta varten. 2 Tulkoon laupeus, rauha ja rakkaus yhä runsaampana osaksenne. 3 Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, ja nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu. 4 Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen. 5 Vaikka te kaiken tiedättekin, tahdon silti muistuttaa teitä siitä, että Herra kyllä ensin pelasti kansansa Egyptistä mutta tuhosi sitten ne, jotka eivät uskoneet. 6 Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten. 7 Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta. 8 Yhtä kaikki nämä hurmahenget tekevät samalla tavoin. He saastuttavat ruumiinsa, halveksivat Herraa ja hänen valtaansa ja herjaavat henkivaltoja. 9 Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon Herra sinua!" 10 Mutta nämä ihmiset herjaavat sitä, mitä eivät tunne, ja sillä, minkä he luonnostaan, järjettömien eläinten tavoin tuntevat, he saattavat itsensä turmioon. 11 Voi heitä! He ovat lähteneet Kainin tielle, palkan toivossa he ovat harhautuneet Bileamin jäljille, ja Korahin tavoin he ovat kapinoinnillaan hankkineet itselleen tuhon. 12 Nämä ihmiset ovat häpeätahroja teidän rakkaudenaterioillanne, kun he mässäilevät mistään piittaamatta. He ovat paimenia, jotka huolehtivat vain itsestään. He ovat pilviä, jotka tuuli vie ja jotka eivät vettä anna, puita, jotka syksyllä eivät kanna hedelmää, kahdesti kuolleita, juuriltaan repäistyjä, 13 pärskyviä meren aaltoja, joiden vaahtoharjana on heidän häpeänsä, radaltaan harhautuneita tähtiä, joille ikuisiksi ajoiksi on varattuna synkin pimeys. 14 Heistä on myös ennustanut Henok, Aadamista seitsemäs: "Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa 15 ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jokaisesta teosta, jonka he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikista julkeista puheista, joita nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet." 16 Nuo ihmiset ovat osaansa tyytymättömiä valittelijoita, jotka elävät himojensa vallassa. Heidän puheensa ovat suurellisia, ja omaa etuaan tavoitellen he mielistelevät ihmisiä. 17 Rakkaat ystävät! Muistakaa te, mitä Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat ennalta puhuneet. 18 Hehän sanoivat teille, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka elävät jumalattomien himojensa vallassa. 19 Nämä luokittelevat ihmisiä, vaikka itse ovat ajatuksiltaan maallisia, Henkeä vailla. 20 Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. 21 Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. 22 Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. 23 Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta. 24 Hänen, jolla on voima varjella teidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa teidät tahrattomina kirkkautensa eteen, 25 ainoan Jumalan, hänen, joka on pelastanut meidät Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, hänen on kirkkaus, korkeus, voima ja valta, ennen aikojen alkua, nyt ja ikuisesti. Aamen.

Polyeleon evankeliumi
Joh. 21:15–25 (Pyhä apostoli Tuomas (+ 1. vs.))

Pyhä apostoli Tuomas (+ 1. vs.)

Joh. 21:15–25

Siihen aikaan, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen, 15 hän sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." 16 Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani." 17 Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. 18 Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." 19 Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua." 20 Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: "Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?" 21 Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: "Entä hän, Herra?" 22 Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua." 23 Tästä sai veljien keskuudessa alkunsa käsitys, ettei se opetuslapsi kuole. Jeesus ei kuitenkaan sanonut Pietarille, ettei tämä opetuslapsi kuole. Hän sanoi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?" 24 Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava. 25 Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.

Epistola
1. Kor. 4:9–16 (Tuomas)
2. Kor. 1:8–11

1. Kor. 4:9–16

9 Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi: olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten. 10 Me olemme hulluja Kristuksen tähden, te viisaita Kristuksessa. Me olemme heikkoja, te voimakkaita teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan. 11 Yhä edelleen me kärsimme nälkää ja janoa ja kuljemme puolialastomina, meitä pahoinpidellään, me vaellamme paikasta toiseen 12 ja hankimme toimeentulomme omin käsin kovalla työllä. Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. 13 Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa. 14 En kirjoita tätä tuottaakseni teille häpeää vaan ojentaakseni teitä kuin rakkaita lapsiani. 15 Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi. 16 Kehotan teitä siis noudattamaan omaa esimerkkiäni.

2. Kor. 1:8–11

8 Teidän on hyvä tietää, veljet, millaisessa ahdingossa me olimme Aasian maakunnassa. Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. 9 Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. 10 Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pelastaa vastedeskin. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät, 11 kun tekin autatte meitä rukouksellanne. Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan.

Joh. 20:19–31 (Pyhä apostoli Tuomas (+ 1. vs.))
Luuk. 5:27–32

Pyhä apostoli Tuomas (+ 1. vs.)

Joh. 20:19–31

19 Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 20 Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. 21 Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." 22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. 23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." 24 Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. 25 Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." 26 Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" 28 Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" 29 Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." 30 Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. 31 Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

6.10.2018

Luuk. 5:27–32

Siihen aikaan 27 Jeesus näki ohikulkiessaan Leevi-nimisen publikaanin istuvan tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", 28 ja Leevi jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta. 29 Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaneja ja muita vieraita. 30 Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" 31 Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. 32 En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät."

Päivän synaksario

Pyhä apostoli Tuomas

Pyhä apostoli Tuomas syntyi Juudeassa. Hänen nimensä on arameaa ja merkitsee ”kaksosta”, kreikaksi Didymos. Hänen vanhempansa olivat köyhiä, mutta he opettivat hänet rakastamaan Mooseksen lakia. Nuorena Tuomas erottautui tovereidensa meluisista leikeistä ja omistautui sen sijaan kirjoituksien lukemiseen ja mietiskelyyn. Sanan tuntemisensa ja vilpittömän asenteensa ansiosta hän tunnisti Jeesuksen Messiaaksi, josta profeetat olivat puhuneet.

Tuomas lähti Jeesuksen seuraajaksi heti, kun häntä kutsuttiin. Veneensä ja verkkonsa jätettyään hänestä tuli yksi kahdestatoista apostolista. Tuomas seurasi Vapahtajaa kaikkialle vainoa tai syrjintää pelkäämättä. Kun Kristus ilmoitti lähtevänsä Jerusalemiin antaakseen itsensä niiden käsiin, jotka aikoivat tappaa hänet, Tuomas sanoi toisille opetuslapsille: ”Mennään vain, kuollaan yhdessä Hänen kanssaan.”

Kun maailman Vapahtaja oli noussut haudasta kuoleman voittajana, Hän ilmestyi suljettujen ovien takana koolla olleille opetuslapsille. Kristus näytti apostoleilleen kärsimyksensä merkit omassa ruumiissaan, ja he tulivat täyteen iloa ja riemua. Tuomas ei kuitenkaan ollut tuolloin heidän kanssaan. Kun toiset kertoivat hänelle nähneensä Herran ylösnousseena, hän ei ollut halukas uskomaan heitä. Pitkämielinen Herra ilmestyi kuitenkin heille uudelleen viikon kuluttua ja tällä kertaa Hän antoi Tuomaankin varmistua siitä, että Hän oli todella noussut kuolleista ruumiissaan. Kristus käski Tuomasta panemaan sormensa naulojen jälkiin Hänen pyhissä käsissään ja asettamaan kämmenensä keihään jälkiin Hänen pyhässä kyljessään. Samalla Vapahtaja näytti, että meidät kaikki on kutsuttu pistämään kätemme Hänen kylkeensä – ei ruumiillisesti vaan hengellisesti – sammuttaaksemme sisimpämme janon Kristuksen armon lähteestä.

Kun Pyhä Henki tuli helluntaipäivänä apostolien ylle tulisina kielinä, Tuomas oli läsnä muiden apostolien kanssa. Hän sai täyttyä voimalla korkeudesta voidakseen julistaa maailman pelastuksen sanomaa. Kun apostolien tuli aika lähteä Jerusalemista, he heittivät arpaa siitä, mihin kunkin oli lähdettävä. Tuomaksen osaksi tulivat kaikkein kaukaisimmat alueet idässä: Parthia (Persia) ja Intia. Hän ei kuitenkaan halunnut lähteä, vaan sanoi: ”Ei minusta ole tällaiseen, olen liian heikko. Ja minähän olen heprealainen, miten minä voin opettaa intialaisia?” Herra ilmestyi hänelle näyssä yöllä ja sanoi: ”Älä pelkää Tuomas, minun armoni on sinun kanssasi.” Mutta Tuomas ei vakuuttunut vaan pyysi: ”Herra, lähetä minut mihin ikinä tahdot, mutta Intiaan minä en lähde.”

Tuolloin Jerusalemissa oli liikkeellä Habban-niminen kauppias. Intialainen kuningas oli lähettänyt hänet etsimään arkkitehtiä, joka osaisi rakentaa hänelle kaikki aiemmat rakennukset kauneudessa ylittävän palatsin. Kristus ilmestyi Habbanille ja tarjosi omaa orjaansa hänen palvelukseensa. Kun myyntikirja oli tehty valmiiksi, Tuomas haettiin paikalle ja Habban kysyi Tuomakselta: ”Hänkö siis on sinun herrasi?” Tuomas katsoi ihmetellen Kristusta ja lausui hiljaa: ”Kyllä, Hän on minun Herrani.” Habban sanoi: ”Hän myi sinut minulle käteisellä.” Tuomas ei vastannut mitään, vaan lähti hänen kanssaan.

Intiassa Tuomas vietiin kuningas Gudnaparin luokse, ja apostoli lupasi rakentaa hänelle nopeasti kauniin ja ylellisen palatsin. Kuningas määräsi Tuomaan käyttöön valtavasti rahaa ja lähti itse matkalle. Sitä mukaa kuin apostoli sai rahaa, hän jakoi ne köyhille ja nälkäisille, joista kukaan ei välittänyt, ja julisti heille sanomaa Jumalan rakkaudesta. Kun kuningas lähetti viestin kysyen töiden edistymistä, Tuomas vastasi: ”Palatsi on rakennettu, mutta katto puuttuu vielä.” Kuningas lähetti Tuomaalle vielä lisää hopeaa ja kultaa, ja Tuomas kulki kylästä toiseen jakaen kaiken köyhille. Kun kuningas tuli lopulta paikalle katsomaan palatsia, hänen palvelijansa ilmoittavat hänelle, että palatsia ei ole rakennettu – ”eikä se heprealainen ole tehnyt mitään muutakaan; hän on kulkenut ympäri kaupunkeja ja kyliä jakamassa rahaa köyhille ja opettamassa heille uutta Jumalaa; hän on myös parantanut sairaita, ajanut ulos pahoja henkiä ja tehnyt muuta sen kaltaista”. Kuningas antoi hakea Tuomaksen ja kysyi, onko palatsia rakennettu vai ei. Tuomas vastasi, että palatsi on rakennettu, mutta ”sinä voit nähdä sen vasta tulevassa maailmassa”. Apostoli oli toiminut Herran sanan mukaan: ”Myy kaikki mitä sinulla on ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa.”

Julmistunut kuningas heitti Tuomaan vankilaan ja määräsi hänet kidutettavaksi. Samana yönä kuninkaan vakavasti sairastunut veli näki näyssä enkelin, joka vei hänet mukanaan taivaaseen. Siellä veli sai nähdä loisteliaan palatsin, jonka apostoli Tuomas oli rakennuttanut kuninkaalle vanhurskasten iankaikkiseen valtakuntaan. Näyn jälkeen veli toipui sairaudestaan nopeasti ja lähti kertomaan kuninkaalle, kuinka tälle oli rakennettu taivaaseen palatsi, joka oli paljon kauniimpi kuin mikään maallinen rakennus. Kuningas liikuttui ja tuli katumukseen. Apostoli vapautettiin, ja veljekset pyysivät häntä kastamaan heidät. Kaupungin kylpylä suljettiin seitsemäksi päiväksi, ja he alkoivat valmistautua pyhään hetkeen. Tuomas kastoi heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kun he nousivat vedestä, heille näyttäytyi nuorukainen pidellen palavaa soihtua, jonka rinnalla maallisten lamppujen valo jäi himmeäksi. Pian nuorukainen hämärtyi pois heidän silmistään. Apostoli sanoi: ”Emme kyenneet kestämään Sinun valoasi, sillä se on liian suuri meidän näkökyvyllemme.” Kun aamu alkoi sarastaa, Tuomas mursi leivän ja antoi heidän osallistua Kristuksen pöytään.

Tämän jälkeen pyhä apostoli lähti toiseen ruhtinaskuntaan, jossa hän Pyhän Hengen voimalla teki monia ihmeitä. Hän herätti nuorukaisen kuolleista, sai aasin puhumaan, ajoi eräästä naisesta ulos pahan hengen, käännytti monia kristinuskoon ja nautti Herran ehtoollista yhdessä heidän kanssaan. Lopulta hän käännytti vielä ruhtinaan vaimon, pojan ja kolme tytärtä. Kastettuaan heidät pyhä Tuomas opetti heitä kulkemaan täydellisyyden tietä kieltäymyksessä ja puhtaudessa. Tämä ärsytti suunnattomasti himokasta ruhtinasta, joka otatti pyhän apostolin kiinni ja kuulusteli häntä: ”Kuka on Herrasi, ja mistä maasta hän on?” Tuomas vastasi: ”Minun Herrani on sinunkin Valtiaasi, ja Hän on taivaan ja maan Herra.”

Ruhtinas tahtoi päästä eroon apostolista, joka oli saanut liikaa seuraajia. Hän otti mukaansa apostolin, neljä sotilasta ja yhden virkamiehen; he lähtivät ulos kaupungista, ja ihmiset tekivät heille kunniaa. Kaupungin ulkopuolelle päästyään kuningas määräsi sotilaansa lävistämään Tuomaan keihäillä ja poistui paikalta.

Kävellessään sotilaiden kanssa kohti teloituspaikkaa apostoli Tuomas alkoi puhua heille: ”Kuinka ihmeellisiä ovatkaan ne kätketyt salaisuudet, joita meissä tapahtuu aina lähtöömme saakka! Millaisia ovatkaan Hänen kirkkautensa rikkaudet – Hänen joka ei jätä meitä tämän ruumiimme kärsimysten alaisuuteen! Neljä on niitä, jotka minut lopettavat, sillä neljästä alkuaineesta olen saanut alkuni, mutta vain yksi on viemässä minua kädestä, sillä yksi on Hän, jota minä odotan ja jonka luokse minä menen.” Perille päästessään hän sanoi miehille: ”Kuulkaa minua nyt, sillä minun aikani jättää tämä maailma on koittanut. Älkööt teidän sydämenne silmät olko sokeat, älkööt teidän korvanne olko kuurot. Uskokaa Jumalaan, jota minä olen julistanut, älkääkä antako sydämen kovuuden saada teissä valtaa, vaan vaeltakaa eteenpäin siinä vapaudessa, kunniassa ja elämässä, joka on Jumalassa.”

Pyhä apostoli pyysi vielä luvan rukoilla viimeisen kerran ja lausui: ”Herrani ja Jumalani, toivoni ja pelastajani, opastajani ja seurani kaikissa maissa, joissa olen kulkenut Sinun nimessäsi! Ole kaikkien palvelijoidesi kanssa, ja ohjaa vielä minuakin, että pääsisin perille Sinun tykösi, sillä Sinun haltuusi olen uskonut sieluni, eikä kukaan vie sitä Sinun kädestäsi. Älköön syntini pidättäkö minua, sillä Herra, minä olen täyttänyt Sinun tahtosi ja ollut Sinun orjasi sen vapauden tähden, jonka saan tänä päivänä. Anna Sinä, Herra Jeesus, se minulle ja anna sen täyttyä minun kohdallani. En minä epäile lainkaan Sinun totuuttasi ja rakkauttasi, mutta näiden ympärilläni seisovien tähden minä puhun Sinun edessäsi.” Tämän jälkeen pyhä apostoli Tuomas kääntyi sotilaiden puoleen ja pyysi heitä täyttämään heidän lähettäjänsä tahdon. Niin sotilaat lävistivät hänet, ja pyhä apostoli pääsi siirtymään iankaikkiseen iloon Herransa luokse.

Alueen kristityt itkivät yhdessä rakkaan apostolin kuolemaa. He toivat arvokkaita vaatteita ja parhaita kankaita ja hautasivat apostolin kuninkaalliseen arkkuun. Vähän ajan kuluttua Tuomas ilmestyi haudalla kahdelle häntä surreelle ystävälleen ja rohkaisi heitä: ”Miksi istutte katsomassa minua? En minä ole täällä. Olen noussut Herrani luo ja saanut sen mitä odotin. Nouskaa ja lähtekää täältä, sillä pian tekin pääsette tänne minun luokseni.”

Pyhää apostoli Tuomasta kunnioitetaan Intian kirkon perustajana. Hänen hautansa Intiassa on edelleen Intian kristittyjen suuresti kunnioittama. Reliikit siirrettiin kuitenkin vuoden 165 tienoilla Edessaan, jossa niille rakennettiin myöhemmin kaunis hopealla koristeltu kappeli. Edessan kirkko tuhottiin vuonna 1142, ja osa reliikeistä vietiin Mosuliin, josta niitä palautettiin Intiaan vuonna 1965. Edessan reliikkejä päätyi lisäksi vuonna 1258 Khiokselle ja sieltä edelleen Italian Ortonaan. Tuomaan reliikkejä on myös Patmoksella ja Georgiassa.

Pyhä Placid

Pyhä Placid syntyi Roomassa vuonna 515 ylimysperheeseen. Kun hän oli seitsemän vuoden ikäinen, hänen isänsä vei hänet kouluun Subiacon uuteen luostariin pyhän Benediktuksen alaisuuteen. Ollessaan kerran hakemassa vettä Placid putosi järveen, jolloin pyhä Benediktus käski Maurus-nimistä munkkia juoksemaan nopeasti hänen avukseen. Maurus juoksi veden yli, tarttui poikaan hiuksista ja veti hänet rannalle. Vasta myöhemmin Maurus tajusi juosseensa veden pinnalla.

Kuuden vuoden kuluttua Placid seurasi pyhää Benediktusta uuteen luostariin Monte Cassinossa, jonka hiljaisuudessa ja vaatimattomuudessa hän sai varttua. Kun Placid oli 21-vuotias, hän sai siunauksen perustaa luostari Sisilian Messinaan maille, jotka hänen isänsä oli lahjoittanut pyhälle Benediktukselle. Luostarin rakentaminen kesti neljä vuotta.

Sisiliassa Placidin maine alkoi kasvaa. Hänen nöyryytensä oli niin vilpitöntä, että kaikki pitivät hänestä. Hän ei kyennyt katsomaan köyhää menemättä auttamaan häntä. Myös ihmeitä tapahtui hänen kauttaan. Kerran saaren kaikki sairaat, jotka oli tuotu hänen luokseen saamaan siunauksen, paranivat yhdellä kertaa. Pyhän Placidin ja kolmenkymmenen munkin kerrotaan saaneen surmansa merirosvojen hyökätessä ja polttaessa koko luostarin maan tasalle.

Pyhittäjä Kendeas Kyproslainen

Pyhä Kendeas on Kyproksen paikallinen pyhä, jota ei mainita jumalanpalveluskirjoissa ja jonka tarkkaa elinaikaa ei tiedetä. Eräiden tietojen mukaan hän oli alun perin alemanni, siis kotoisin Keski-Euroopasta.[1]

Kendeas vetäytyi jo 18-vuotiaana Jordanin autiomaahan, missä hän asui luolassa. Siellä hän vietti kaikessa rauhassa aikaansa keskustellen Jumalan kanssa. Kerran lähellä asuva tunnettu askeetti Ananias lähetti hänen luokseen pahan hengen riivaaman miehen, jonka Kendeas paransi. Tämän jälkeen Kendeas vihittiin piispaksi. Koska kristinuskon viholliset ahdistelivat häntä kovasti, hän liittyi 300 alemannin ryhmään, jotka olivat juuri lähdössä Kyprokselle. Ensin hän asettui Pafoksen lähelle keljaan, joka sijaitsi jyrkänteen reunalla. Siellä hän kesti päättäväisesti Paholaisen hänelle aiheuttamat kiusaukset.

Eräänä päivänä enkeli johdatti hänen luokseen Joona-nimisen kilvoittelijan, niin että he saattoivat keskustella hengellisistä asioista. Pyhä Kendeas paransi luokseen tuotuja sairaita, ajoi pois pahoja henkiä ja sai kuivuuden päättymään rukouksellaan. Hän siirtyi Herran luo syvässä vanhuudessa. Hänen keljansa lähellä Augoroksen kylää on säilynyt meidän aikaamme asti. Hänelle omistetut kaksi kirkkoa ovat yhä tärkeitä pyhiinvaelluspaikkoja Kyproksella.


[1] Alemannit ovat eräs germaaniheimo. Kyprokselle alemannien otaksutaan tulleen toisen ristiretken (1147–49) jälkeen.

Pyhä uusmarttyyri Makarios Kioslainen

Pyhän Makarioksen maallikkonimi oli Manuel. Hän oli kotoisin Vähän-Aasian Bityniassa sijaitsevasta Kioksen kaupungista. Hänen kristityt vanhempansa Petros ja Anthusa panivat hänet räätälinoppiin. Räätäli oli hurskas mies ja perehdytti oppipoikansakin uskon totuuksiin. Kun Manuel oli 18-vuotias, hänen isänsä kääntyi islamiin ja muutti Bursaan (Prussa), mutta Manuel pysyi mestarinsa luona.

Kerran räätäli lähetti Manuelin Bursaan ostamaan ompelutarvikkeita. Siellä hänen isänsä kohtasi hänet torilla ja raahasi hänet turkkilaisten tuomioistuimen eteen väittäen, että hänkin oli luvannut kääntyä islamiin. Poika kielsi tämän jyrkästi, mutta turkkilaiset pieksivät ja painostivat häntä, kunnes lopulta ympärileikkasivat hänet vastoin hänen tahtoaan.

Muutaman päivän kuluttua Manuel lähti salaa Bursaan ja pakeni Athosvuorelle, missä hänet vihittiin munkiksi Pyhän Annan skiitassa. Munkkinimekseen hän sai Makarios. Hän vietti Athoksella 12 vuotta ankarasti kilvoitellen ja katuen, koska hän piti itseään Kristuksen kieltäjänä.

Sen jälkeen Makarios palasi hengellisen isänsä siunauksella takaisin Bitynian Bursaan, missä hänen väkisin käännyttämisensä oli tapahtunut. Hän meni munkinasussaan suoraan torille ja huusi siellä julki totuuden. Kun ihmisiä kerääntyi hänen ympärilleen, hän pyysi kaikkia luopumaan erehdyksestään ja liittymään Kristukseen välttääkseen siten iankaikkisen rangaistuksen. Hänet vangittiin pian. Yhdeksänkymmenen päivän ajan hänet laskettiin joka yöksi syvään pimeään kaivoon. Eräänä yönä jumalallinen valo laskeutui kaivoon ja sieltä kuului ihanaa laulua. Makarioksen kanssa siellä oli rangaistavana myös muuan turkkilainen, joka tämän nähdessään uskoi Kristukseen ja kärsi myöhemmin marttyyrikuoleman.

Ilmiö säikähdytti turkkilaiset, ja kaupunginjohtaja pelkäsi, että useampiakin ihmisiä kääntyy kristinuskoon. Siksi Makarios vietiin kaupungin ulkopuolella olevan putouksen partaalle. Siellä häntä ensin kivitettiin ja lopulta hänet mestattiin. Oli lokakuun 6. päivä vuonna 1590. Kristityt hautasivat hänen ruumiinsa, mutta pääkallo lähetettiin Pyhän Annan skiittaan. Myös Bursassa ja hänen kotikaupungissaan Kioksessa säilytettiin hänen pyhäinjäännöksiään.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.