13.3.2018

Sävelmä
7. säv.
Paasto
Paastopäivä

Pyhän Nikeforoksen, Konstantinopolin patriarkan, pyhäinjäännösten siirtäminen vuonna 847

m. Kristiina Persialainen (+ 559)

Parimia

VI:

  1. Jes. 40:18–31

Eht:

  1. 1. Moos. 15:1–15
  2. Sananl. 15:7–19

Jes. 40:18–31

18 Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata? 19 Patsasko? Senhän mestari valaa, ja kultaseppä päällystää sen kullalla ja takoo sille hopeiset ketjut. 41:6 He auttavat toinen toistaan ja sanovat toisilleen: "Pidä kiinni!" 41:7 Ja takoja auttaa kultaseppää, vasaranheiluttaja alasinmiestä. Hän sanoo saumasta: "Nyt on hyvä", ja vahvistaa sen niiteillä, ettei se liiku. 20 Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin, hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta ja etsii käsiinsä taitavan mestarin veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä. 21 Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen? Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa? 22 Korkealla hän on, maan piirin yllä, maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja. Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi. 23 Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet, tyhjää ovat hänelle maan valtiaat: 24 tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret. 25 -- Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä. 26 Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois. 27 Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: -- Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä. 28 Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. 29 Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. 30 Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, 31 mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

1. Moos. 15:1–15

1 Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri." 2 Abram sanoi: "Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser." 3 Abram sanoi vielä: "Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut." 4 Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: "Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi." 5 Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä." 6 Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi. 7 Herra sanoi Abramille: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan." 8 Mutta Abram kysyi: "Herra, minun Jumalani, mistä minä voin tietää, että saan sen omakseni?" 9 Silloin Herra sanoi hänelle: "Hae kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi, metsäkyyhky ja kyyhkysenpoikanen." 10 Ja Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskeltä ja asetti kunkin eläimen puolikkaat vastakkain lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. 11 Kun ruhojen päälle laskeutui petolintuja, Abram ajoi ne pois. 12 Auringon laskiessa Abram vaipui horrokseen, ja synkkä kauhu valtasi hänet. 13 Silloin Herra sanoi hänelle: "Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heistä tulee siellä orjia, ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta. 14 Mutta minä rankaisen myös sitä vierasta kansaa, jonka orjiksi he joutuvat, ja he pääsevät lähtemään sieltä suuri omaisuus mukanaan. 15 Sinä itse saat kuitenkin mennä rauhassa isiesi luo ja pääset hautaan hyvän vanhuuden jälkeen.

Sananl. 15:7–19

7 Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän ajatukset harhailevat. 8 Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous on hänelle otollinen. 9 Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa. 10 Kovan kurituksen saa, joka poikkeaa tieltä, joka nuhteita väheksyy, päätyy tuhoon. 11 Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin! 12 Itserakas ei moitetta siedä, omahyväinen ei mene viisaiden luo. 13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen. 14 Järkevä ihminen tavoittelee tietoa, houkalle maistuu vain järjettömyys. 15 Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan. 16 Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus. 17 Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet. 18 Kiivas mies panee alulle riidan, pitkämielinen riidan lopettaa. 19 Laiskan tie on piikkipensaikko, kunnon mies kulkee raivattua tietä.

Päivän synaksario

Pyhä marttyyri Publios, Ateenan piispa

Pyhä Publios (Puplios) eli keisari Markus Aurelioksen (161–170) vainojen aikaan. Hän oli Ateenan piispana jonkin aikaa pyhän Dionysios Areiopagitan (3.10.) jälkeen. Eusebios mainitsee Publioksen Kirkkohistoriassaan. Pyhä Publios kuoli keisarin vainoissa ja hänen seuraajansa Ateenan piispanistuimelle oli Kodratos (Quadratus).

Pyhä marttyyri Kristiina Persialainen

Kristiina Persialainen-nimisiä marttyyreita lienee kaksi eri henkilöä. Persian Nisibiksessä syntynyt neito Iazdoi oli Iazdin-nimisen maagin tytär. Hän kääntyi kristityksi ja sai kasteessa ”kristittyyn” viittaavan nimen Kristiina. Kun hän tunnusti uskonsa Kristukseen, hänet ruoskittiin kuoliaaksi. Pyhän Kristiinan marttyyrikuolema tapahtui 300-luvulla.

Toisissa lähteissä tänään muisteltava pyhä Kristiina eli 500-luvulla Karka d-Bet Slokhissa eli nykyisen Pohjois-Irakin Kirkukissa. Hän oli kaupungin johtajan tytär, ja alkuperäiseltä nimeltään Sira tai Sirina. Hän kääntyi kristityksi ja sai nimen Kristiina. Hänet kuristettiin kuoliaaksi Seleukia-Ktesifonin vankilassa vuonna 559.

Pyhän Nikeforoksen, Konstantinopolin patriarkan, pyhäinjäännösten siirtäminen

Pyhästä Nikeforoksesta (2.6.) tuli Konstantinopolin patriarkka vuonna 806. Hän oli kiivas ikonien puolustaja, ja häneltä on säilynyt kolme kirjoitusta ikonoklasmia vastaan. Kun ikonoklastinen keisari Leo Armenialainen (813–820) tuli valtaan, pyhä Nikeforos karkotettiin Prokonnikseen vuonna 815. Siellä hän kuoli vuonna 828 ja hänet haudattiin Pyhän Teodoroksen luostariin.

Kun pyhästä Methodioksesta (14.6.) tuli Konstantinopolin patriarkka vuonna 842, hän välittömästi pyysi keisari Mikaelilta ja tämän äidiltä, pyhältä keisarinna Teodoralta (11.2.), luvan tuoda pyhän Nikeforoksen reliikit Konstantinopoliin. Patriarkka Methodioksen johtama pappien ja munkkien saattue lähti hakemaan pyhän Nikeforoksen reliikkejä Pyhän Teodoroksen luostarista.

Kun he löysivät reliikit, he huomasivat niiden olevan maatumattomia ja tuoksuvan hyviltä. Reliikit siirrettiin vuonna 846 Prokonniksesta Konstantinopoliin keisarillisella laivalla. Matkan ajan saattue lauloi hymnejä. Keisari Mikael ja koko senaatti olivat kynttilät käsissään vastassa laivaa, kun se saapui Konstantinopolin satamaan. He kunnioittivat pyhän Nikeforoksen pyhäinjäännöksiä, minkä jälkeen reliikit vietiin Hagia Sofian kirkkoon. Pyhän Nikeforoksen kunniaksi kirkossa vietettiin kokoöinen jumalanpalvelus. Lopulta reliikit siirrettiin Pyhien Apostolien kirkkoon. Pyhän Nikeforoksen käsiä säilytetään Athoksella serbialaisessa Hilandarin luostarissa.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.