8.12.2017

Sävelmä
1. säv.
Paasto
Paastopäivä

Pyhän Annan hedelmöittymisen esijuhla

pt. Patapios (+ 400–600-l.)

pt. Kiril Tšelmovuorelainen, Karjalan pyhä (+ 1368)

Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä

Epistola
2. Tim. 1:1–2, 8–18

2. Tim. 1:1–2, 8–18

1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan tahdosta, sen lupauksen mukaisesti, jonka olemme saaneet elämästä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, 2 tervehtii rakasta poikaansa Timoteusta. Isän Jumalan ja Herramme Kristuksen Jeesuksen armo, laupeus ja rauha sinulle! 8 Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta. 9 Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen 10 ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin. 11 Sen kuuluttajaksi, apostoliksi ja opettajaksi minut on asetettu. 12 Siksi minä saan kärsiä tätä kaikkea. En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä on minun haltuuni uskottu, aina tulemisensa päivään asti. 13 Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. 14 Pidä meissä asuvan Pyhän Hengen avulla tallessa se hyvä, mikä on uskottu haltuusi. 15 Niin kuin tiedät, Aasian maakunnassa kaikki ovat luopuneet minusta, heidän joukossaan Fygelos ja Hermogenes. 16 Herra osoittakoon laupeutta Onesiforoksen perheelle, koska hän on usein minua rohkaissut eikä ole hävennyt minua, vaikka olen vankina. 17 Roomaan tultuaan hän päinvastoin ryhtyi tarmokkaasti etsimään, kunnes löysi minut. 18 Osoittakoon Herra hänelle laupeutta tulemisensa päivänä! Ja kuinka paljon hän auttoi minua Efesoksessa, sen tiedät sinä parhaiten.

Luuk. 21:37–22:8

8.12.2017

Luuk. 21:37–22:8

37 Päivät Jeesus opetti temppelissä, mutta illalla hän aina lähti sieltä ja vietti yönsä vuorella, jota sanotaan Öljymäeksi. 38 Jo varhain aamulla kansa tuli temppeliin hänen luokseen kuulemaan häntä. 1 Happamattoman leivän juhla, jota kutsutaan myös pääsiäiseksi, oli jo lähellä. 2 Ylipapit ja lainopettajat miettivät miettimistään, millä keinoin saisivat Jeesuksen raivatuksi tieltä, sillä he pelkäsivät kansaa. 3 Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta. 4 Hän lähti ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä. 5 He ilahtuivat ja tarjosivat hänelle rahaa. 6 Juudas suostui tarjoukseen ja etsi nyt sopivaa tilaisuutta saattaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä kaikessa hiljaisuudessa. 7 Sitten tuli se happamattoman leivän päivä, jona pääsiäislammas oli teurastettava. 8 Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen kaupunkiin ja sanoi heille: "Menkää valmistamaan meille pääsiäisateria."

Päivän synaksario

Pyhät apostolit Sosthenes, Apollos, Tykhikos ja Epafroditus

Korintin synagogan esimies Sosthenes kääntyi Kristuksen seuraajaksi kuultuaan apostoli Paavalin julistusta. Apostolin menestyksekäs toiminta sai juutalaiset kateuden valtaan. He veivät Paavalin Akaian käskynhaltijan Gallion tuomioistuimen eteen. Tämä ei kuitenkaan halunnut puuttua juutalaisten uskonnollisiin kiistoihin. (Ap.t. 18:12-17) Kansanjoukko hakkasi Sostheneksen saman tien julkisesti. Sosthenes lähti Paavalin mukaan ja seurasi apostolia hänen lähetysmatkoillaan. Paavali mainitsee hänet korinttilaiskirjeensä alussa. Myöhemmin hänestä tuli Kolofonin piispa Efesoksen alueella.

Apollos oli Aleksandrian juutalainen, joka tunsi pyhät kirjoitukset läpikotaisin (Ap.t. 18:24-25). Hän uskoi Herraan kuultuaan evankeliumin julistusta ja alkoi itsekin heti innokkaasti levittää sanomaa Jeesuksesta. Hän tunsi kuitenkin ainoastaan Johanneksen kasteen. Kun hän tuli Efesokseen, Priscilla ja Aquila perehdyttivät hänet syvällisemmin kristilliseen tiehen ja ohjasivat hänet kasteelle. Efesoksesta Apollos matkasi Korinttiin, jossa hän jatkoi apostoli Paavalin työtä pakanoiden parissa. Hänen voimallinen julistuksensa teki korinttilaisiin niin syvän vaikutuksen, että seurakunta alkoi jo jakaantua toisten tunnustautuessa Paavalin ja toisten Apolloksen seuraajiksi. Apostoli Paavali nuhteli heitä tästä ja tähdensi, että apostolit ja kaikki kirkon työntekijät työskentelevät yhdessä kukin saamansa armon mukaan Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina yhden ja saman kirkon, Kristuksen ruumiin rakennukseksi (1. Kor. 3:4-10). Sen jälkeen pyhästä Apolloksesta tuli Kesarean piispa, toisen lähteen mukaan Kolofonin toinen piispa Sostheneksen jälkeen.

Pyhä Tykhikos oli apostoli Paavalin rakas työtoveri ja kanssapalvelija. Hän oli luultavasti kotoisin Efesoksesta. Hän matkusti Paavalin ja muiden seurakuntien edustajien kanssa Troaksesta Jerusalemiin (Ap.t. 20:4). Myöhemmin Paavali lähetti hänet Efesokseen (2. Tim. 4:12) ja Tituksen luo Kreetalle (Tiit. 3:12). Myöhemmin hän johti seurakuntaa Kesareassa.

Myös pyhä Epafroditos oli apostoli Paavalin tovereita. Hän on mahdollisesti sama henkilö kuin Kolossalaiskirjeessä (1:7) mainittu Epafras. Kun Epafroditos oli Makedonian Filippissä, kristityt lähettivät hänet Roomaan viemään lahjaa Paavalille, kun tämä oli vankilassa. Roomassa Epafroditos sairastui ja oli jo kuolemaisillaan, mutta Jumala varjeli häntä, jotta hän saattoi jatkaa työtään kirkon hyväksi. Paavali lähetti hänet takaisin Filippiin mukanaan kirje seurakunnalle. Epafroditos toimi Paavalin sanansaattajana vieden kirjeitä ja ohjeita kaukaisiin seurakuntiin. Epafroditoksen kerrotaan toimineen piispana useissa eri seurakunnissa: eri lähteissä mainitaan Bitynian Khalkedon, Syyrian Adria, Itä-Anatolian Kolonia ja Italian Terracina. Mahdollisesti hän jatkoi Sostheneksen työtä Kolofonissa.

Pyhittäjä Patapios

Patapios syntyi Egyptin Thebassa. Arviot hänen elinajastaan vaihtelevat 400-luvun jälkipuoliskosta 600-luvun alkuun. Vartuttuaan Patapios jätti vanhempansa, luopui omaisuudestaan ja muista maallisista siteistä ja lähti munkiksi Egyptin erämaahan.

Patapios antautui täysin rinnoin kilvoitteluun. Vähitellen tieto hänen hyveistään alkoi levitä ja hänen luokseen virtasi koko ajan enemmän kansaa. Tämä häiritsi hänen sisäistä rukouselämäänsä, ja hän päätti siirtyä Konstantinopoliin. Suuressa kaupungissa hän arveli voivansa välttää paremmin ihmisten huomion. Tuntemattomana hän asettui Blahernan alueelle ja alkoi kilvoitella siellä vielä ankarammin kuin erämaassa. Jumalan kuvaamattoman kauneuden katselemiseen kokonaan antautuneena hän saattoi nähdä sielunsa silmin, kuinka enkelvoimat ylistävät lakkaamatta Herraa.

Jumala antoi Patapiokselle voiman tehdä ihmeitä. Kerran hänen rukoustensa tähden eräs sokea nuorukainen sai näkönsä takaisin. Hänen rukouksensa ja lähimmäisenrakkautensa paransivat myös pitkälle edenneen rintasyövän. Ristinmerkillä hän ajoi ulos riivaajahengen, joka ahdisti ankarasti erästä nuorukaista. Herran uskollisena palvelijana ja Hänen käskyjensä täyttäjänä Patapios teki samankaltaisia ihmeitä kuin Kristus maan päällä ollessaan. Hyödytettyään kirkkoa valoisalla elämällään ja vahvistettuaan ihmeteoillaan kristittyjä uskossa pyhä Patapios kuoli rauhassa kilvoitustovereidensa ympäröimänä.

Pyhittäjä Patapioksen kuoleman oletettiin yleisesti tapahtuneen Konstantinopolissa, kunnes vuonna 1904 Kreikasta Ateenan seudulta, Lutrakin alueen Geraniavuorelta löytyivät yllättäen pienen autioksi jääneen luostarin kirkon korjauksen yhteydessä pyhän Patapioksen maatumattomat, hyvältä tuoksuvat jäännökset. Mahdollista on, että pyhittäjä oli ennen kuolemaansa poistunut Konstantinopolista rauhalliseen paikkaan, tai sitten hänen reliikkinsä oli Konstantinopolin valtauksen (1453) jälkeen vähin äänin kuljetettu pois kaupungista ja kätketty Geraniavuoren luostariin. Nykyisin paikalla olevaa nunnaluostaria kutsutaan Pyhän Patapioksen luostariksi, ja pyhäinjäännösten äärellä tapahtuu edelleen erilaisia parantumisia ja muita ihmeitä.

Pyhä Sofronios, Kyproksen piispa

Pyhä Sofronios eli 700-luvulla Kyproksella. Hän oli hurskaitten kristittyjen vanhempien lapsi, joka mietiskeli jo nuoruudessaan pyhää Raamattua ja pyrki soveltamaan sen opetuksia käytännössä. Näin hän sai Jumalalta ihmeiden tekemisen armolahjan.

Piispa Damianoksen kuoleman jälkeen kyproslaiset valitsivat hyveissä kunnostautuneen Sofronioksen esipaimenekseen. Hänestä tuli nälänhädän koettelemien ravitsija, köyhien huoltaja, orpojen auttaja ja kaikkien hädässä olevien apu. Hyveittensä seppelöimänä hän nukkui pois Herrassa.

Pyhittäjä Kiril Tšelmovuorelainen, Karjalan valistaja

Pyhittäjä Kiril Tšelmovuorelainen syntyi 1200-luvun lopulla. Hän jätti maailman kahdenkymmenen vuoden ikäisenä ja meni Novgorodiin pyhittäjä Antoni Roomalaisen (3.8.) luostariin, missä hänet vihittiin munkiksi. Kilvoiteltuaan siellä kuusi vuotta hän lähti vaeltamaan ja kierteli kolmen vuoden ajan eri luostareissa. Vuonna 1316 hän tuli Tšelmovuorelle, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Kargopolista, ja asettui sinne. Kiril oli tuolloin 30-vuotias. Hän kilvoitteli kolme vuotta yksin erämaassa. Sitten hänen luokseen tuli hänen veljensä Kornili ja he kilvoittelivat jonkin aikaa yhdessä, kunnes Kornili siirtyi toiseen paikkaan harjoittamaan vaikenemiskilvoitusta. Pyhittäjä Kiril jäi yksin Tšelmovuorelle palvelemaan Herraa.

Erakon pyhä elämä ei kuitenkaan voinut pysyä salassa. Lähiseudun kylissä häntä pidettiin suurena kilvoittelijana, ja monet kristityt tulivat hänen luokseen hyötyäkseen hengellisesti hänen opetuksistaan. Mutta pyhittäjän vaikutus ei ulottunut vain ortodokseihin vaan myös niihin asukkaisiin, jotka eivät vielä olleet kääntyneet kristinuskoon. Tšelmovuoren ympäristössä asui suomensukuista kansaa, jonka joukossa ei vielä ollut montakaan kristittyä. Pyhittäjä Kirilin vaikutuksesta kristinusko alkoi levitä heidän keskuuteensa ja monet ottivat kasteen. He tulivat Kirilin luo kuuntelemaan hänen opetuksiaan uskosta ja Jumalan käskyistä.

Pyhittäjä Kiril eli erämaassa 52 vuotta paastoten, rukoillen ja tehden apostolista lähetystyötä. Saavutettuaan 82 vuoden iän hän nukkui autuaaseen kuolonuneen 8. joulukuuta vuonna 1368. Muutaman vuoden kuluttua hänen kilvoittelupaikalleen syntyi luostari. Hänen pyhäinjäännöstensä äärellä tapahtui runsaasti ihmeitä ja maine hänestä uutena ihmeidentekijänä levisi ympäri Venäjää.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.