18.9.2017

Sävelmä
6. säv.

Luukkaan 1. viikko

Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentämisen jälkijuhla (15.–21.9.)

pt. Eumenios Gortynialainen, piispa ja ihmeidentekijä (+ n. 670)

p. Ariadne Fryygialainen (+ n. 150)

Epistola
Gal. 4:28–5:10

Gal. 4:28–5:10

28 Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. 29 Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin. 30 Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa." 31 Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia. 5:1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. 2 Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. 3 Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. 4 Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. 5 Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. 6 Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. 7 Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt? Tehän ette enää tottele totuutta. 8 Tämä ei ole lähtöisin ainakaan hänestä, joka teitä kutsuu. 9 Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. 10 Herraan luottaen minä olen varma siitä, että te tulette ajattelemaan samoin kuin minä. Mutta se, joka on hämmentänyt teidän ajatuksenne, tulee saamaan rangaistuksensa, olipa hän kuka tahansa.

Luuk. 3:19–22

18.9.2017

Luuk. 3:19–22

Siihen aikaan 19 kun Johannes nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista, 20 Herodes teki vielä senkin, että telkesi Johanneksen vankilaan. 21 Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan 22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt."

Päivän synaksario

Pyhä Ariadne Fryygialainen

Pyhä Ariadne eli keisarien Hadrianuksen (117-138) ja Antoninus Piuksen (138-161) aikana. Hän oli Fryygiassa sijaitsevan Prymnesoksen kaupunginjohtajan orjatar. Koska Ariadne kieltäytyi menemästä isäntänsä perheen kanssa epäjumalien temppeliin juhlimaan perheen pojan syntymäpäivää, isäntä vihastui häneen ja antoi lyödä häntä. Kun Ariadne tunnustautui kristityksi, hänet heitettiin vankilaan, missä hänet jätettiin kokonaan ilman ruokaa. Sotilaat kiduttivat häntä repimällä rautapiikeillä hänen kylkiään.

Lopulta Ariadne kuitenkin päästettiin vapaaksi. Hän lähti heti pakoon vuorille, mutta hänen isäntänsä lähetti miehiään hänen peräänsä. Kun nämä lähestyivät miekat ojossa, Ariadne pyysi Jumalalta apua. Silloin tapahtui, että läheinen kallio avautui ja otti hänet suojaansa. Kallion sisällä pyhä Ariadne antoi henkensä Jumalan käsiin. Samalla vainoojille ilmestyi Jumalan enkeleitä pelottavien ratsastajien hahmossa. Nähdessään tämän miehet joutuivat kauhun valtaan, menettivät järkensä ja alkoivat surmata toisiaan.

Pyhittäjä Eumenios Gortynialainen, piispa ja ihmeidentekijä

600-luvulla Kreetalla syntynyt pyhä Eumenios omistautui varhaislapsuudestaan saakka ankaralle askeesille ja äärimmäiselle kieltäymykselle, joihin liittyi syvä nöyryys. Hän katseli maailmaa kyynelten lävitse eikä kukaan koskaan kuullut hänen arvostelevan ketään tai välittävän kuunnella juoruilua. Kun Gortynian asukkaat näkivät Eumenioksen suuren hurskauden, he vaativat häntä ryhtymään heidän piispakseen.

Eumenios hoiti kaikki tehtävänsä viisaasti pysyen koko ajan kuuliaisena Pyhälle Hengelle. Hän teki rukouksillaan monia ihmeitä. Jumalan tahdon täyttäen hän kävi Roomassa, jossa hän valaisi koko kaupunkia jumalallisilla opetuksillaan ja ihmeteoillaan. Sieltä hän matkusti Thebaisiin, jossa hän ihmetekoja mitenkään tavoittelematta tuli kuitenkin rukouksellaan päättäneeksi pitkän kuivuuden. Thebaisissa hän nukkui pois ja pääsi Herran lepoon. Uskovaiset lähettivät hänen pyhän ruumiinsa haudattavaksi hänen kotiseudulleen Raksokseen, jossa hänen edeltäjänsä pyhän Kyrilloksen (4.6.) ruumis jo oli.

Pyhä Arkadi, Novgorodin piispa

Autuas isä Arkadi jätti nuorena vanhempansa ja meni novgorodilaiseen Pyhän Georgioksen luostariin, missä hän kohosi hartautensa ja hyveellisyytensä tähden luostarin igumeniksi. Ihmisten kateuden ja paholaisen juonittelujen johdosta hänet karkotettiin luostarista. Vuonna 1153 hän asettui asumattomaan paikkaan Novgorodin lähelle ja perusti sinne luostarin Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen kunniaksi. Kolmen vuoden kuluttua hänet valittiin kansankokouksessa Novgorodin piispaksi. Hän johti hiippakuntaansa kahdeksan vuoden ajan ja kuoli rauhassa vuonna 1162 tai 1163.

Pyhittäjä Ilarion Optinalainen

Pyhittäjä Ilarion – maallikkonimeltään Rodion Ponomarev – syntyi pääsiäisyönä vuonna 1805. Hänestä kasvoi harrasmielinen nuori mies, joka noudatti tinkimättä kirkon sääntöjä ja taisteli Saratovissa paikallisen piispan suojeluksessa erilaisia lahkolaisia vastaan ja puolusti ortodoksisuuden puhtautta. Vähitellen hänen mielessään kypsyi päätös jättää kaikki ja seurata Kristusta. Hän kiersi kahden vuoden ajan Venäjän tunnetuimpia luostareita, ja Optinasta hän löysi etsimänsä: ohjaajavanhusjärjestelmän ja hengenkantajaisiä, jotka pystyisivät Jumalan avulla tekemään hänestäkin taivasten valtakunnan perillisen. Maaliskuussa 1839 hänet liitettiin skiitan veljestöön.

Tuohon aikaan Optinan veljestön hengellisestä ohjauksesta vastasivat vanhukset Leonid (suureen skeemaan vihittynä Leo, muistopäivä 11.10.) ja Makari (7.9.). Rodionin naapurikeljassa asui entinen Valamon igumeni isä Varlaam, jonka viisailla neuvoilla ja esimerkillä oli hyvä vaikutus uuteen kilvoittelijaan. Veljestö kävi synnintunnustuksella isä Makarin luona, mutta sen lisäksi Rodion kävi joka päivä kertomassa ajatuksensa vanhus Leonidille. Pian luostariin tulonsa jälkeen Rodion määrättiin skiitan johtajan isä Makarin keljapalvelijaksi, mitä kuuliaisuustehtävää hän hoiti 20 vuoden ajan aina isä Makarin kuolemaan saakka. Munkiksi vihittäessä Rodion sai nimen Ilarion. Otettuaan kantaakseen “kuuliaisuuden pelastavaisen ristin” Ilarion pakotti itseään myös ruumiilliseen vaivannäköön. Kahdentoista vuoden ajan hän hoiti keljapalvelijan tehtävien ohella skiitan kasvimaata ja puutarhaa, keitti kaljaa, leipoi leipää ja oli mehiläistenhoitajana.

Viimeisinä elinpäivinään isä Makari siunasi Ilarionin ja toisen oppilaansa, pyhittäjä Amvrosin (10.10.), jatkamaan ohjaajavanhusperinnettä ja jätti hengelliset lapsensa heidän huostaansa. Vuodesta 1863 Ilarion toimi skiitan johtajana ja luostarin rippi-isänä.

Vuonna 1870 vanhus Ilarionin terveys alkoi horjua, ja pari vuotta myöhemmin hän joutui lopullisesti vuoteenomaksi. Sairautensa aikanakin hän huolehti rippilapsistaan ja oli aina valmis auttamaan heitä sekä hengellisissä että maallisissa asioissa. Hänellä oli hengellisen harkintakyvyn, selvänäköisyyden ja opettamisen lahja, mutta hänen osakseen ei tullut pelkkää kunnioitusta ja rakkautta vaan ajoittain myös herjauksia ja panettelua. Kaiken hän kesti nöyrästi ja ihmisten heikkouksia ymmärtäen. Hän opetti suhtautumaan loukkauksiin vihastumatta ja itseä syyttäen, sillä Jumala kaitselmuksessaan lähettää meille loukkauksia syntiemme tähden ja sielumme hyödyksi. Maaliskuussa 1872 pyhittäjä Ilarion vihittiin suureen skeemaan, jolloin hän sai entisen Rodion-nimensä takaisin. Hän ennusti kuolinpäivänsä neljä viikkoa ennen kuolemaansa. Syyskuun 18. päivänä 1873 hän osallistui pyhään ehtoolliseen ja nukkui pois rauhassa ollen loppuun asti täysissä tajuissaan.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.