Korkeasti pyhittetty is\u00e4 esipaimen, arvoisat is\u00e4t, hyv\u00e4 juhlav\u00e4ki \u2013 kaikki te, jotka olette saapuneet juhlimaan profeetta Eliaa perheen voimin!<\/p>\n\n\n\n
Kun is\u00e4 Jannis kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 pyysi minua puhumaan t\u00e4h\u00e4n juhlaan, ensimm\u00e4inen selk\u00e4ytimest\u00e4 tullut vastaus oli ehdoton EI. Enh\u00e4n min\u00e4, maallikko ja tavallinen kirkossak\u00e4vij\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n juhlapuhuja. Mit\u00e4 annettavaa minulla olisi t\u00e4lle perinteiselle ja omalla ominaisella tavallaan hyvin arvokkaalle juhlalle? Is\u00e4 Jannis on kuitenkin taitava taivuttelija, ja asiaa sulateltuani, minun oli kuin olikin pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4: olen seurakuntalainen, olen ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 perheellinen ja siteeni Ilomantsiin on vahva: olen syntynyt silloisella Ilomantsin synnytyslaitoksella, Ilomantsin j\u00e4rven rannalla, juhlinut profeettain pylv\u00e4st\u00e4 pikkutyt\u00f6st\u00e4 l\u00e4htien ja my\u00f6hemmin avioliiton kautta nainut miehen lis\u00e4ksi koko Pogostan \u2013 silt\u00e4 ainakin v\u00e4lill\u00e4 tuntuu, sill\u00e4: mies voi l\u00e4hte\u00e4 Ilomantsista mutta Ilomantsi ei miehest\u00e4!<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4en suurena kunnioituksen osoituksena, en itselleni vaan meille kaikille tavallisille kirkossa k\u00e4vij\u00f6ille sen, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna puhumaan pyydettiin maallikko; perusrukoilija; arjessa el\u00e4j\u00e4; teini-ik\u00e4isten uskonnonopettaja ja \u00e4iti.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ytyy tunnustaa, ett\u00e4 my\u00f6nteisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tehty\u00e4ni, tunsin suurta kiusausta harpata kirjahyllyn \u00e4\u00e4reen ja omaksua isien opetuksia puheeni selk\u00e4rangaksi. H\u00e4tistelin ajatuksen mielest\u00e4ni, maallikko puhuu maallikon sanoin ja ajatuksin, teologi ja oppinut toisin. N\u00e4ill\u00e4 ev\u00e4ill\u00e4 olen puheeni teille valmistanut.<\/p>\n\n\n\n
Seurakunta ja perhe \u2013 mit\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n? Tai oikeastaan \u2013 eih\u00e4n se pid\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n! Ei seurakunta eik\u00e4 perhe voi sulkea sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, panna ovea kiinni. Jos se n\u00e4in tekisi, se lakkaisi olemasta, kuolisi omaan mahdottomuuteensa. Perhe, kuten seurakuntakin on kuin onkin avoin yhteis\u00f6.<\/p>\n\n\n\n
Ajattelemme, ett\u00e4 eih\u00e4n se n\u00e4in ole, perheenj\u00e4seneksi synnyt\u00e4\u00e4n, ei perhett\u00e4\u00e4n voi valita ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ollako vaiko eik\u00f6 olla. Seurakuntalaiseksi puolestaan tullaan kasteen ja voitelun kautta ja sitten ehk\u00e4 vaihdetaan seurakuntaa muuton yhteydess\u00e4. Siin\u00e4 sit\u00e4 sitten ollaan, j\u00e4seni\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mutta tarkemmin asiaa pohtien: perheelle on ominaista, ett\u00e4 sen j\u00e4senet ovat eri ik\u00e4isi\u00e4 ja he liittyv\u00e4t eri el\u00e4m\u00e4nvaiheissa eri tavoin perheyhteis\u00f6\u00f6n. Toinen on kiinte\u00e4mmin ydinperheess\u00e4 ja sen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Toinen taasen tekee irtiottoa. Joku perheenj\u00e4sen on jo kuollut ja el\u00e4\u00e4 rakkaana muistoissa ja rukouksissa.<\/p>\n\n\n\n
Perhe t\u00e4ydentyy uusilla j\u00e4senill\u00e4: puolisoilla, vauvoilla ja joskus, jos on oikein onnekas, yst\u00e4vill\u00e4, joista tulee l\u00e4heisempi\u00e4 kuin verisukulaisista – heist\u00e4 tulee perheenj\u00e4seni\u00e4. Oikeastaan perhe on ihmissuhteiden verkosto, joka on jatkuvassa muutoksessa. Joku lanka ohenee ja joku kohta tiivistyy, tulee uusia silmukoita ja unohtunut side vahvistuu.<\/p>\n\n\n\n
Suljettu el\u00e4v\u00e4 perhe ei todellakaan ole!<\/p>\n\n\n\n
Seurakunta puolestaan el\u00e4\u00e4 ja hengitt\u00e4\u00e4 kirkossa. Joku seurakuntalainen el\u00e4\u00e4 kiinte\u00e4sti jumalanpalvelusten ja kirkkovuoden rytmiss\u00e4, toinen, yht\u00e4lailla seurakuntalainen, ei oikein edes tied\u00e4 milloin niit\u00e4 kirkonmenoja olisi ja miksi niihin osallistuisi, kolmas on v\u00e4h\u00e4n suuttunut, muttei saa aikaiseksi erota kirkosta \u2013 onneksi! Joku yst\u00e4v\u00e4 k\u00e4y kirkossa, ihailee ikoneja, lukee hengellist\u00e4 kirjallisuutta ja l\u00e4hestyy, ehk\u00e4 liittyy ajan oloon kirkon ja seurakunnan j\u00e4seneksi. Joku toinen saa kuin saakin aikaiseksi erota. Jotkut meist\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t oman inhimillisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana l\u00e4pi useampia n\u00e4ist\u00e4 vaiheista. Joskus side on vahva ja joskus se on ohut, pelkk\u00e4 pinnallinen kosketus. Mutta suljettu, umpiotunut, ummehtunut, sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n pit\u00e4v\u00e4, sellainen ei el\u00e4v\u00e4 seurakuntakaan ole.<\/p>\n\n\n\n
Minut sitoo seurakuntaan kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 yksin en ole mit\u00e4\u00e4n. Yksin olen vain individualisti, oman onneni sepp\u00e4, tyhj\u00e4 ruukku, helisev\u00e4 tiuku. Yhdess\u00e4 me yksil\u00f6t ja persoonat, perheet olemme kirkko, seurakunta, yhdess\u00e4 olemme osa i\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Aika hienoa. Aika siisti\u00e4. Aika turvallista. Tapahtuupa mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4, kirkko on. Min\u00e4 tarvitsen seurakuntaa ja kirkkoa enemm\u00e4n kuin se minua, perheeni tarvitsee kirkkoa enemm\u00e4n kuin kirkko meit\u00e4. Mutta toisaalta ilman meit\u00e4, meit\u00e4 kaikkia juhlivaa kansaa ja perheit\u00e4, koko kirkkoa ei olisi! Tarvitaan kaksi tai useampi kokoontumaan, tarvitaan yhteis\u00f6.<\/p>\n\n\n\n
Ilomantsin seurakunta on erityinen yhteis\u00f6. Sen varmasti kaikki me tunnustamme. Eliaan kirkon ovet ovat kutsuvasti auki ja t\u00e4nne on ihminen tervetullut aina. Niin<\/p>\n\n\n\n
jumalanpalveluksiin kuin tapahtumiinkin. N\u00e4in olen kokenut, riippumatta siit\u00e4 kuka is\u00e4 seurakuntaa milloinkin on luotsannut el\u00e4m\u00e4n aalloilla. On todellinen ilo seurata ja aina silloin t\u00e4ll\u00f6in p\u00e4\u00e4st\u00e4 osallistumaankin el\u00e4v\u00e4n ja vire\u00e4n seurakunnan toimintaan. Ilomantsin seurakunta el\u00e4\u00e4, pienuudestaan huolimatta tai ehk\u00e4p\u00e4 juuri sen vuoksi, juuri nyt rikasta aikaa. Seurakunnasta henkii yhteis\u00f6llisyyden, yhdess\u00e4 tekemisen ja olemisen voima. Se kutsuu luokseen, se kutsuu el\u00e4m\u00e4\u00e4n kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4, arkea ja juhlaa yhdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Minulla itsell\u00e4ni on ollut mahdollisuus vuosien mittaan perheeni kanssa kuulua ja osallistua useammankin seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tarkalleen ottaen olen ollut viiden seurakunnan j\u00e4sen perheellisen\u00e4 ja kuudes on lapsuuden seurakuntani ja seitsem\u00e4s adoptioseurakuntani Ilomantsi ja oikeastaan, kahdeksas seminaarin Johannes Teologin kirkon opiskelijaseurakunta. Niin todellakin, ajattelen, ett\u00e4 seurakunnan muodostavat ne ihmiset, jotka kokoontuvat s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti yhteisen maljan \u00e4\u00e4relle, osallistuvat ehtoollisen sakramenttiin ja jatkavat liturgiaa liturgian j\u00e4lkeen, rytmitt\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 eukaristiasta eukaristiaan. Rakennukset, asuinpaikat ja veroeurojen tilitys ovat sen rinnalla toissijainen seurakunnan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4kin suhteessa Ilomantsi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meille esimerkki\u00e4. Ilmeisesti, n\u00e4in vierest\u00e4 seuranneena, vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 seurakunnan yhteisist\u00e4 asioista p\u00e4\u00e4tt\u00e4vien n\u00e4ky el\u00e4v\u00e4st\u00e4 seurakunnasta on ollut motiivi toimia ja tehd\u00e4, sopeuttaa ja sopeutua vapaaehtoisesti ja kaukon\u00e4k\u00f6isesti juuri t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaisesti, ennemmin kuin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 seini\u00e4 hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ivett\u00e4\u00e4 seurakuntaa ja sen jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Jumalanpalvelukset, ne ovat haaste mille tahansa seurakunnalle ja perheelle. Kuinka ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n saada modernit, nykyaikaiset ihmiset kirkkoon? Kuinka \u00e4itin\u00e4 saada lapset kirkkoon? Mit\u00e4 mielt\u00e4 on k\u00e4yd\u00e4 kirkossa? Kuinka saada seurakuntalaiset ja perheenj\u00e4senet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja kokemaan palanen ajatonta aikaa yhdess\u00e4 Jumalaa palvellen? Saavuttaa yhdess\u00e4 kokemus, ett\u00e4 jumalanpalveluksen aikana ja sen j\u00e4lkeen olen rikkaampi ja my\u00f6s rakkaampi, olen enemm\u00e4n kuin persoona, olen osa kokonaisuutta, osa seurakuntaa, osa kirkkoa.<\/p>\n\n\n\n
Ja ent\u00e4 sitten, kun on v\u00e4ki on saatu kirkkoon, osallistumaan jumalanpalvelukseen? Kuinka toimia ja toimittaa niin, ett\u00e4 jokainen kirkkoon tullut tuntee olonsa kotoisaksi ja hyv\u00e4ksi?<\/p>\n\n\n\n
Opettajana yrit\u00e4n parhaani mukaan, kaiken tiedon ohessa, v\u00e4litt\u00e4\u00e4 nuorelle varmuuden siit\u00e4, ett\u00e4 on ainakin yksi paikka minne olet tervetullut milloin tahansa, miss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntilanteensa hyv\u00e4ns\u00e4. Opetan, ett\u00e4 seurakunnassa kolkuttavalle avataan ja papilla aina aikaa, jos ei juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 niin pian kuitenkin. Ett\u00e4 kun olet kastettu ja voideltu, olet yht\u00e4 arvokas kirkon j\u00e4sen kuin kuka tahansa piispa tai pappi, aikuinen. Ett\u00e4 kirkko ja seurakunta, se olet sin\u00e4!Sin\u00e4 juuri sellaisena kuin olet: v\u00e4syneen\u00e4, kiukkuisena, keskener\u00e4isen\u00e4, kirkkoon olet aina tervetullut. Eik\u00e4 haittaa vaikka edellisest\u00e4 kirkossa k\u00e4ymisest\u00e4 olisi ollut aikaa. Eik\u00e4 haittaa vaikkei sinulla olisi juuri sopivia kirkkovaatteita. T\u00e4rkeint\u00e4 on ett\u00e4 tulet \u2013 nyt, osaat kyll\u00e4 olla.<\/p>\n\n\n\n
Ja voi meit\u00e4! N\u00e4iden opetusteni j\u00e4lkeen vien nuoret ja omat lapsenikin kirkkoon, oppilaat osallistumaan kenties ainoaan \u201dpakko\u201d \u2013jumalanpalvelukseen koko vuonna. Ja mit\u00e4 teemme me, vakiseurakuntalaiset? Marisemme, kun nuori istuu, kun ei pit\u00e4isi. Komennamme seisomaan. L\u00e4pp\u00e4semme ristityj\u00e4 polvia. Sanomme jotain ilke\u00e4\u00e4 pienen liikkuvaisen lapsen vanhemmalle. Tai pahimmillaan, hyv\u00e4\u00e4 tarkoittava seurakunnan is\u00e4 pit\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n ja puuduttavan opetuspuheen, jossa ei ole mit\u00e4\u00e4n kiinnekohtaa kirkon t\u00e4ytt\u00e4vien nuorten ja lasten el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Nuoret vilkuilevat opeen: \u201dAi muka tervetullut ja arvokas!\u201d Vanhemman ajatukset t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paha mieli ja harmitus.<\/p>\n\n\n\n
Huomautan, ett\u00e4 puhun yleist\u00e4en seurakunnistamme. \u00c4itin\u00e4 ja kasvattajana olen ehtinyt kokemaan ja n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kaikenlaista. Monissa seurakunnissa on ollut ja on edelleen haasteena meid\u00e4n erilaisten, eri-ik\u00e4isten seurakuntalaisten yhteensaattaminen. Eri el\u00e4m\u00e4ntilanteissa el\u00e4vien, perheellisten ja yksinel\u00e4vien, lasten ja aikuisten, sairaiden ja terveempien, maallikoiden ja papiston arvokas kohtaaminen liturgiassa ei aina ole pulmatonta.<\/p>\n\n\n\n
Seurakunta olemme me. Me olemme my\u00f6s ne, jotka joko toivottavat toinen toisensa tervetulleiksi tai sitten emme toivota, lausumme eleill\u00e4 ja ilmeill\u00e4 pikemminkin tervemenneiksi.<\/p>\n\n\n\n
Veikkaan, ett\u00e4 kukaan meist\u00e4 ei ole t\u00e4ss\u00e4 suhteessa viaton. Min\u00e4kin, nelj\u00e4n lapsen \u00e4iti, lasten ja nuorten kanssa ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4, olen jo saanut itseni kiinni suvaitsemattomasta ajatuksesta kirkossa rynt\u00e4ilevi\u00e4 pikkuisia kohtaan. Min\u00e4, vaikka omani juuri ja juuri pysyv\u00e4t hetken paikallaan, k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t ohi kiit\u00e4v\u00e4n sekunnin murto-osan jotenkin j\u00e4rkev\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n
Kuka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4n kirkkok\u00e4ytt\u00e4ytymisen? Asetammeko standardin keski-ik\u00e4iseen, paikallaan seisovaan ja hiljaa rukoilevaan mieheen tai i\u00e4kk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4n naisihmiseen, joka huomaamattomasti maastoutuu penkin tuntumaan, sinne vainajien muistelup\u00f6yd\u00e4n katveeseen? Onko kirkkomme vain terveiden, hyv\u00e4jalkaisten, k\u00e4rsiv\u00e4llisten aikuisten paikka? Annammeko toisin toimivien ja k\u00e4ytt\u00e4ytyvien tuta poikkeavuutensa? Sallimmeko lasten tulla?<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4t\u00e4nkin puheeni, juhlan kunniaksi, haasteeseen meille kaikille pienimm\u00e4st\u00e4 suurimpaan, my\u00f6s itselleni: tehd\u00e4\u00e4n seurakunnasta perhe meille jokaiselle. Toimitaan sen eteen, ett\u00e4 jokaisella on mahdollisuus tuntea itsens\u00e4 tervetulleeksi, t\u00e4ysivaltaiseksi seurakuntaperheen j\u00e4seneksi. Tuetaan toinen toistamme. Hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n samanlaisuus ja my\u00f6s toisenlaisuus. Sanotaan ja tehd\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. Pieni\u00e4, elint\u00e4rkeit\u00e4 asioita.<\/p>\n\n\n\n
Tied\u00e4n kokemuksesta, ett\u00e4 sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 jo tehd\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 juhlaa viett\u00e4v\u00e4ss\u00e4 Ilomantsin seurakunnassa, Pogostan perheess\u00e4. Jatketaan sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, vied\u00e4\u00e4n viesti\u00e4 toisiinkin seurakuntiin ja viljell\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Korkeasti pyhittetty is\u00e4 esipaimen, arvoisat is\u00e4t, hyv\u00e4 juhlav\u00e4ki \u2013 kaikki te, jotka olette saapuneet juhlimaan profeetta Eliaa perheen voimin! Kun is\u00e4 Jannis kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 pyysi minua puhumaan t\u00e4h\u00e4n juhlaan, ensimm\u00e4inen selk\u00e4ytimest\u00e4 tullut vastaus … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[48],"tags":[],"class_list":["post-4283","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-seurakuntaelama-teksteina"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4283","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/6"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4283"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4283\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4285,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4283\/revisions\/4285"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4283"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4283"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4283"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}