Is\u00e4 Esipaimen, hyv\u00e4t seurakuntalaiset\n<\/p>\n\n\n\n
Tarkoitukseni on kertoilla hieman Ilomantsin vanhan pappilan ymp\u00e4rist\u00f6n historiasta ja\nkulttuurihistoriasta sek\u00e4, tuoda esiin joitain lyhyit\u00e4 tuokiokuvia muutamien varhaisempien\nkulttuuripersoonien kohtaamisista t\u00e4m\u00e4n maiseman ja milj\u00f6\u00f6n kanssa.\n<\/p>\n\n\n\n
Kuten tunnettua, Ilomantsi on Karjalan vanhin ortodoksinen seurakunta. Historioitsija Ismo Bj\u00f6rnin\nmukaan Ilomantsi sai jo 1400-luvulla taloudellisen ja hallinnollisen itsen\u00e4isyyden siihenastiselta\nem\u00e4seurakunnaltaan Sortavalalta. On mahdollista, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ollut my\u00f6s jonkinlainen kirkko jo\ntuolloin, koska seuraavalta vuosisadalta per\u00e4isin olevassa Vatjan viidenneksen verokirjassa,\nmainitaan Elian seurakunta Ilomantsista. Jotakin toimintaa tuolloin lienee ollut, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4\nkuitenkaan kovin vakiintunutta. Ensimm\u00e4inen varmasti tiedetty kirkko virkataloineen sijaitsi\nm\u00e4ell\u00e4, joka tunnetaan Pappilanvaaran nimell\u00e4. Seurakunta omisti varsin laajalti maata nykyisen\nkirkonkyl\u00e4n alueella ja Ilomantsin kyl\u00e4h\u00e4n sai kirkonkyl\u00e4n nimen ja arvon juuri tuon ensimm\u00e4isen\nkyl\u00e4\u00e4n rakennetun kirkon my\u00f6t\u00e4. Samoin perustein nimens\u00e4 sai my\u00f6s Pappilanvaara.\n<\/p>\n\n\n\n
Pappilanvaara osoittautui sittemmin, nimens\u00e4 mukaisesti, vaaralliseksi kirkon paikaksi niin\nortodokseille kuin luterilaisillekin. Kirkkoja paloi – tahallisesti poltettuina tai muista syist\u00e4\nmolemmilta seurakunnilta ja lopulta ortodoksinen kirkko p\u00e4\u00e4tettiin rakentaa uuteen paikkaan,\nnykyisen sankarihautausmaan tienoille, tuo kirkko valmistui aivan 1700-luvun viimeisin\u00e4 vuosina.\nKirkko oli huonosti rakennettu ja jo 1820-luvun lopulla alettiin puhua uuden kirkon\nrakentamisesta. Tuolloin oli voimassa m\u00e4\u00e4r\u00e4ys rakentaa uudet kirkot kivest\u00e4, mutta ilomantsilaiset\nhalusivat puukirkon. Syyn\u00e4 oli se, ett\u00e4 kivikirkon rakentaminen olisi ollut liian kallista, sill\u00e4 vaikka\npaikkakunnalla olikin Havikkavuori\u2013niminen kallio, josta saisi rakennuskive\u00e4, niin sopivaa savea ja\nhiekkaa tiilentekoon ei ollut l\u00e4helt\u00e4 saatavilla. Se koitui Havukkakallion onneksi, sill\u00e4 kyseinen\nkallio rauhoitettiin my\u00f6hemmin kaikelta rakentamiselta ja maank\u00e4yt\u00f6lt\u00e4 muinaismuistolain\nperusteella kalliolla sijainneen muinaislinnan vuoksi. Kirkon rakennushanke kesti yli puoli\nvuosisataa, sill\u00e4 nykyinen ortodoksinen kirkko kohosi Piljanmaalle, l\u00e4helle Kokonniemen kalmistoa\nja se valmistui lopullisesti vasta 1891.\n<\/p>\n\n\n\n
Ilomantsin ortodoksinen pappila sijaitsi sekin aluksi Pappilanvaaralla ja papit viljeliv\u00e4t virkatalon\npeltoja vaaran rinteill\u00e4. Koska pappila oli entinen kruununtila, siit\u00e4 piti maksaa veroa kruunulle ja\nsit\u00e4 varten seurakuntalaisilta ker\u00e4ttiin ns. p\u00e4\u00e4si\u00e4israhaa. Vaikka verovapautta anottiin moneen\nkertaan, vasta 1820 ortodoksien asema parani ja pappilan verotusta korjattiin samaan malliin kuin\nse oli luterilaisilla. Isonjaon yhteydess\u00e4 tiluksia j\u00e4rjesteltiin uudelleen ja kirkon tavoin my\u00f6s pappila\nsiirtyi pois Pappilanvaaralta. Uudeksi pappilan tilaksi saatiin Protola-niminen kruununtila, jonne\nrakennettiin pappila vuonna 1875. Tila osoittautui papille liian pieneksi ja talo niin huonoksi, ett\u00e4\nseurakunta osti Makroffin suvulta Niemel\u00e4-nimisen tilan, jolle uusi pappilarakennus valmistui\n1886. Taloa korjattiin 1920-luvulla ja siin\u00e4 yhteydess\u00e4 talo sai my\u00f6s komean kaakeliuunin sek\u00e4\ntapetit kolmeen huoneeseen. Seuraavana vuonna pihaan pystytettiin lipputanko sek\u00e4 hankittiin\nSuomen lippu ja vuonna 1950- luvun lopulla pappilaa nykyaikaistettiin asentamalla sinne\nkeskusl\u00e4mmitys ja vesijohdot sek\u00e4 viem\u00e4r\u00f6inti.\n<\/p>\n\n\n\n
Talossa oli pappilan lis\u00e4ksi my\u00f6s seurakunnan viraston tilat. Ne j\u00e4iv\u00e4t tyhjiksi kun uusi\nseurakuntatalo valmistui kirkonkyl\u00e4n keskustaan 1970-luvun alussa. Viimeinen talossa asunut\n<\/p>\n\n\n\n
kirkkoherra oli Rauno Pietarinen. My\u00f6hemmin rakennus on ollut l\u00e4himm\u00e4ispalvelukeskus Iljalan\nk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.\n<\/p>\n\n\n\n
Pappilan tilan vieress\u00e4 sijaitseva Kokonniemi otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n hautausmaana jo 1790-luvulla. On\nkiinnostavaa, ett\u00e4 se oli ollut kalmistona jo sata vuotta ennen kuin kirkko tuli sen naapuriin. Kirkko\nja kalmisto yhdess\u00e4 muodostavat luontevan ja ehe\u00e4n kokonaisuuden, oikeastaan kirkon sanan\nsyvemm\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4. Niiden kohtaamisessa kohtaavat t\u00e4m\u00e4n- ja tuonilmainen, taisteleva ja\nriemuitseva seurakunta.\n<\/p>\n\n\n\n
Kokonniemi, kirkko ja pappila muodostavat my\u00f6s maisemallisesti kiinnostavan kokonaisuuden ja\nnykyisen kirkonkyl\u00e4n alueella ainutlaatuisen kulttuurimaiseman ja kulttuurihistoriallisen milj\u00f6\u00f6n,\njoka on koskettanut monia taiteilijoita, mm. valokuvaajia ja kirjailijoita.\n<\/p>\n\n\n\n
Runoilija Katri Vala oli viett\u00e4nyt osan lapsuusvuosistaan Ilomantsissa h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ollessa\npaikkakunnalla mets\u00e4nhoitajana. Aikuistuttuaan ja opiskeltuaan Katri Vala palasi Ilomantsiin\nopettajaksi ja h\u00e4n asui tuolloin jonkin aikaa pappilan nurkkahuoneessa, jonka ikkunoista oli\nn\u00e4k\u00f6ala kirkkoon ja sen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. H\u00e4n lienee kuljeskellut my\u00f6s Kokonniemess\u00e4. Kuten\nyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Olavi Paavolainen my\u00f6s Katri Vala oli mieltynyt mystiikkaan ja ortodoksisiin\njumalanpalvelusmenoihin. Ilomantsin kaudella syntyi h\u00e4nen runokokoelmansa Sininen ovi, jossa\non runo nimelt\u00e4 Yl\u00f6snousemus. Sen ensimm\u00e4inen s\u00e4keist\u00f6 alkaa hautausmaan tunnelmasta:\n<\/p>\n\n\n\n
Sade hiljainen soi yli hautausmaan, Vaikka Kokonniemen maisema on kaiken aikaa ollut pappilassa asuneen Katri Valan silmien\nedess\u00e4, ja vaikka pappilan pihassa kasvaneet suuret sireenipensaat ovat levitt\u00e4neet tuoksuaan\nkoko l\u00e4hitienoolle, ei silti voi t\u00e4ysin varmasti sanoa, ett\u00e4 runon kielikuva hautausmaineen ja\nsireenintuoksuineen olisi nimenomaan t\u00e4m\u00e4n milj\u00f6\u00f6n synnytt\u00e4m\u00e4, mutta todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 se toki\non.\n<\/p>\n\n\n\n Jo aiemmin mainittu Olavi Paavolainen k\u00e4vi h\u00e4nkin Kokonniemess\u00e4. H\u00e4n oli komennettuna\nsotakirjeenvaihtajana Karjalan sotarintamilla ja asteli Kokonniemeen hein\u00e4kuun 1 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1941.\nH\u00e4n pys\u00e4htyi Irinja Arhipoffin haudalla ja kirjoitti innoittuneena sotap\u00e4iv\u00e4kirjaansa:\n<\/p>\n\n\n\n Kuin oudon lumouksen vallassa jatkan retkeily\u00e4ni edelleen. Ja kuten aina jokaiselle uudelle\nseudulle tullessani, hakeudun t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin taas hautausmaalle. Ilomantsin vanha kalmisto ei sijaitse\nmill\u00e4\u00e4n rajakarjalaisella \u201dkuolemansaarella\u201d, vaan pet\u00e4j\u00e4\u00e4 kasvavalla, vesien syleilem\u00e4ll\u00e4\nniement\u00f6yr\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kuiva kangasmaa on valkoisena mets\u00e4t\u00e4hdist\u00e4 ja oravanmarjoista. Pursuja\nkasvaa vanhojen ristien v\u00e4liss\u00e4. Hopeaiset pajut kiert\u00e4v\u00e4t rantaa vesikivien lomassa. J\u00e4rven suuri,\nsammunut selk\u00e4 hohtaa hopealta \u2013 rantakivet ja vanha venekota hohtavat hopeaa. Pohjoinen y\u00f6\nitse tuntuu s\u00e4teilev\u00e4n valoisaa hopeaa. Hopeaisena hohtaa my\u00f6s kivinen patsas, jonka tekstist\u00e4\nluen: \u201dItkuvirsien taitaja Irinja Arhipoff \u20201934\u201d \u2013 Katsele sammuvalle, hopeaiselle j\u00e4rvelle, Irinja!\nKatsele kauas yli Sonkajan ja Ignoivaaran hopeaisten kyl\u00e4siluettien ja pyhien kuusikkojen! Katsele\nviel\u00e4kin kauemmas \u2013 yksin\u00e4isiin er\u00e4maakyliin, joissa pyh\u00e4t harmaat tsasounat uneksivat\nikivanhassa maisemassa! Eilen tulitettiin lentokoneesta viereist\u00e4 rantaniitty\u00e4. Nyt ui hopeaisessa,\nsammuneessa vedess\u00e4 yksin\u00e4isen silkkikuikan p\u00e4\u00e4. Valoisassa y\u00f6ss\u00e4 n\u00e4kyy kreikkalaiskatolinen\n<\/p>\n\n\n\n kirkko lehtev\u00e4ll\u00e4 kunnaallaan hautausmaan m\u00e4ntyjen takana kuin salaper\u00e4isen monasterin hahmo.\n(Paavolainen 1960, 85\u201286.) Ilomantsin pitk\u00e4aikainen kirjastotoimenjohtaja Leo M\u00e4kel\u00e4 vaikuttui h\u00e4nkin Kokonniemest\u00e4 ja sen\nvanhoista hautamuistomerkeist\u00e4. H\u00e4n julkaisi pienen runokokoelman, jonka nimi on\nKokonniemess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 pieni runo on tuosta kokoelmasta:\n<\/p>\n\n\n\n Minun leposijani ylle Yli 500-vuotias Ilomantsin seurakunta on tehnyt ajallisesti pitk\u00e4n matkan. Paikallisesti se on\nlaskeutunut alas Pappilanvaaralta Ilomantsinj\u00e4rven rantaan. Siirt\u00e4ess\u00e4\u00e4n nyt kaikki\ntoimintonsa takaisin t\u00e4lle paikalle, Kokonniemen kainaloon, seurakunta on palannut\njuurilleen. Se on tullut takaisin – kotiin.\n<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteet: Is\u00e4 Esipaimen, hyv\u00e4t seurakuntalaiset Tarkoitukseni on kertoilla hieman Ilomantsin vanhan pappilan ymp\u00e4rist\u00f6n historiasta ja kulttuurihistoriasta sek\u00e4, tuoda esiin joitain lyhyit\u00e4 tuokiokuvia muutamien varhaisempien kulttuuripersoonien kohtaamisista t\u00e4m\u00e4n maiseman ja milj\u00f6\u00f6n kanssa. … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[48],"tags":[],"class_list":["post-2974","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-seurakuntaelama-teksteina"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2974","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/6"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2974"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2974\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2980,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2974\/revisions\/2980"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2974"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2974"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2974"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
nyt tunnen jo sireenin tuoksun.
K\u00e4det painan multaan kosteaan,
sade soi yli maan. <\/em><\/p>\n\n\n\n
\nN\u00e4in siis Paavolainen \u201dSynk\u00e4ss\u00e4 yksinpuhelussa\u201d\n<\/p>\n\n\n\n
Bogdanoffin lasten viereen
pantiin pelkk\u00e4 luonnonkivi.
Luuletteko,
ett\u00e4 olisin pahoillani?
Tunsinhan aina olevani
osa luontoa itsekin.
Kiveni \u00e4\u00e4reen
voi pys\u00e4hty\u00e4
kuka tahansa. <\/em>
<\/p>\n\n\n\n
Bj\u00f6rn, Ismo: Suur-Ilomantsin historia 1991 ja Ilomantsin historia 2006. Enon, Ilomantsin ja Tuupovaaran paikallishistoriatoimikunta.
Jetsu, Laura: Ilomantsin hautausmaat ja hautausmaakulttuuri. Teoksessa Syrj\u00e4seudun idea 2012. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"